Kevättä mielessä.

Nyt on koko helemikuulta katsaus. Monenkirjavoo on assiit!

Kyllä nyt on suatu lunta. Lähemmäks metri on pellolla ja kaikenlaista hommoo on suanu tehä lumen kanssa. Lämpimän puolella ol nyt tään viikon ja osalta katoista lumet tippu alas. Tiilikatolta ei hevin puttoo, vaikka jyrkkyyttä on katossa. Oksasahalla on sahattu kuistien katonreunalle tulleet lipat. Maatilalla on katoilta lumenpuotoksessa ollu monta miestä katoilla. Kalvanipelti missä on, lumet tul iheksiää kovalla rytinällä. Pinnotetut pellit oisivat vuatina pitemmän ja lämpimämmän jakson. Tiepuolessa on julumat penkat. Vaikka auto karkois kuljettajan käsistä, ei mehtähallituksen puolelle piäse. Myö pärjätään näitten lumien kanssa, kaupungeissa ja tajamissa on ongelmat.

Helemikuulla on suatu herkutella mateella, näillä rannoilla vielä talavikalastaja on ja muutama keitto on keitetty. On se vuan sangen ruma kala, mutta herkullinen.

Mie nylen mateen. Vanha tapa on kaltata kaikki tumma nahka ja lima pois. Sanonta 'sian sorkat ja mateen maksa, ne voille vertoja vetää' pittää paikkansa. Miähnän pakastan ja blinien kanssa on syöty. 

Edellinen postaukseni ol vanhoista astioista ja nyt pikkusen vanhasta lasista kirjotan, johon liittyy pelakuun oksa. Tään kuun alussa hääräsin tuolla vanhassa mökissä, kastelin ja kuivia lehtiä rapsin kukistani. Katkasin vahingossa yhen oksan kirkkaanpunasesta 'Kivilahti' pelakuusta. Toin sen sisälle ja veteen laitoin, juuria toivoin. Ruukussa nyt on, hupun alla.

Miulla on vanhoja laseja juuri tähän tarkotukseen varten ja samalla leikkasin ludisiasta ja talavetetusta keijunmekosta oksia myös juurtumaan.

Juohtupa mieleen käyvä noita tuoppeja kuuglettamaan, milloin ne on ollu käytössä. Nämä lasit on ollu sinapilla ja sulatejuustolla. Näistä tuopeista sain seleville tuon keskimmäisen. Se on Riihimäen Lasin vanha sinappituoppi, Tapio Wirkkalan Pauling Oy:lle 1960 luvulla suunnittelema. Nuo kaks muuta ovat vanhempia. Niistä en löytäny äkikseltään tietuu.

Tuossa ylemmässä kuvassa on myös nuo reunimmaiset sinappilaseja. Keskellä on mielenkiintoinen, Arkkitehti  Aino Aallon os.Marsio, suunnittelema lasi. Sain tuosta seleville sen olevan Karhulan tuotantoa. Lasin koristeet on 'veteen heitetyn kiven synnyttämät renkaat'. Renkaan reuna tuntuu terävältä ja lasimassassa on ilimakuplia, joita vanhemmissa laseissa on ollu . Pohja on hiottu. Tätä lasisarjaa on edelleen tuotannossa ja myynnissä. Pikkusen on muuteltu pyöriimmäks noita renkaita.

Näitä vanhimpia laseja on ollu aitassa, en tiiä kenen jäliltä. Sotien jäläkeen appivanhempani tään paikan osti pellon tautta. Appeni poikamiesveli tänne muutti pieneen mökkiin, joka myö purettiin 40v sitten, nykysen vanhan mökin valamistuttua. Naapurin edesmenny Seppo ties kertoo, 1900 luvun alkuvuosina ol siinä pienessä mökissä Venäläisten kartottajien asuneen, kun tuota järvii mittailivat ja karttoja tekivät. Seuraavista asukkaista ei miulla oo oikein varmuutta ennkuin tälle suvulle tämä tul. Lasit ovat vain näissä kukka hommissa. Nuo sinappi- ja sulatejuustolasithan on suunniteltu silloin aikoinaan käyttölaseiks kun sisus on syöty. Yllätyin Wirkkalankin suunnitelleen näitä.

Miun marraskuun/joulukuun kaktukset kukkii vasta nyt. Taustalla viimetalavena ostamani valakonen soilikki, joka rupes nyt syksyllä kukkimaan ja ahkerasti on siitä lähtein kukkinu. Kahessa muussakin kaktuksessa on kukkia.

Kellarissa kävin kahtomassa ja kastelemassa kasvejani. Hanasta siellä vettä suahaan, ei tarvii kantoo. Pääsiäiseksi aikomani tulppaanit taitaa keritä kukkimaan jo aiemmin. En muistanu niitä jättee ison kellarin puolelle, jossa lämpötila voip männä nollaan ja tää peruna kellari on liian lämmin. 4 astetta mittarissa on, vai ennustellooko nää aikasta kevään tuloa. Lattiilla ovat ja valoon nää pittää miun seuraavalla reissulla ottoo.

Tuossa alemmassa kuvassa on kärhöt jotka toissa kesänä sain kärhö harrastajalta pistokkaina. Kaikki ei lähteny kasvamaan. Neljä niistä on nyt talavetuksessa kellarissa. Tuo 'Kerttu' on ottanu spurtin kasvussaan. Leikkasin nuo vanhat kasvustot tällä reissulla pois.  Vanhasta ovesta tehtiin pöytä osalle talavetettavia. Verenpisarat varmaan pitäs miun tuuva jo valoon ja ruusuissakin silimut on punastuneet.

Nyt on kaks häiriintynyttä kasvii. Ensin, mikäs amaryllis tää on. Kun poikasii näin runsaasti on tehny. Äitini peruja on. Kuivasin nyt syksyllä.  Istutin sen kasvamaan nyt ja kaikista lehet on tullu esille. 

Onko pelakuussa syöpä? 

Luvin Maaseudun Tulevaisuudesta perunallakin voivan olla syöpä. Jos sitä perunapellossa on, voi se tarttuu muihinkin kasveihin ja levitä. Tässä ei multa oo perunapellosta, vaan outuu syheryy on.

Nyt tuas ollaan jännän äärellä. 

Tuo hento vaaleanpunainen on Paphiopedilum 'delantii'. Tämän Venuksenkengän tilasin orkidealehen yhteistilauksesta, muutama vuosi sitten. Kukka ei kuihdu, ennenkuin uusi lehtiruusuke on kasvanu.

Tuossa oikealla puolella on se jännä tapaus. Sinä talavena kun tänne rannalle muutettiin 12 vuotta sitten, tilasin tämän Puikkokämmekän, Dendrobium Thyrsiflorum. Hellästi hoitelin ja kukkia vuotin, joka vuos yhen puikon kasvatti ja lehet vanhimmista puikoista tippuivat. Annoin syväntalavella pitkän kuivan kauden ja viileessä. Ei kukkinu. Nyt männeenä syksynä kun otin pihalta tämän, ääneen lain luvin ja viimesenpiälle karut olosuhteet loin. Sanoin, jotta tämä on viimenen talavi ja jos ei kukkia tule, komposti koittaa! Vanhaan mökkiin vein, ikkunaan kiinni valoa suamaan ja kovilla pakkasilla lasi ol tosi kylymä. Yhen kerran vähän vettä annoin, muuten kuiva ja lämpötila pahimmillaan laski 8 asteeseen. Helemikuun alussa miulla petti hermo ja sisälle toin ja kastelin. En ollu uskoa silimiäni kun huomasin nuo kukkanuput puikoista tulevan. Tuolla lehtien takana on kolomas nuppu. 4 kuukautta kuivana kärvistel. Kuvan niättä jos onnistuu kukinta.

Siemen ostoksiakin on tehty, posti on kulettanu ja kaupoissakin on käyty. Joitakin oon kylyvänykkin, pisimmän kasvukauden vaativia. Muutamia pusseja, kun ovat niin kauneita, laitoin kuvaan. 

Salaatti/kasvihuonekurkku, kovasti tykkeen kurkuista. Isokirjopeippi, monena vuotena oon kasvattanu ja tummalehtisistä tykkeen eniten. Ihana hämähäkkikukka. Tarhaleukoija 'Ten Week'. Sarjasaippo, eka kerran kokeilen. Kiinanasteri 'Chinensis' mix. Kerrottuja isokukkaisia astereita myös on kahta erlaista.

Oi mitä värejä, oranssit! Melekein suupielet nous ylöspäin, kun kotona huomasin ostokseni. Chilipaprika 'Erotica'. Sirokannusruoho 'Licilia Peach' tätä en ennen oo kasvattanu ja toivottavasti onnistuu. Isoköynnöskrassi 'Yellow Troika' piäsöö risuveneeseen kukkimaan. Leopardikukka, monivuotinen ja jos onnistuu, uskaltaskohan penkkiin jättee talavehtimaan?

Esikasvatettavia oon meinannu karsii, vaan aina sorrun!

Järvellä ei kulukijia oo näkyny. Vettä on lumenalla ja se varmaan on osa syynä. Ikäkin tiällä rannalla asujilla vaikuttaa, ei jaksa rämpimään lähtii. Järvenpinta jäi nyt syksyllä alhaalle. Latuverkostot on hyvät meillä. Haastavia mäkiä ja tasamuata. Eino Leinon, 'Hyvä on hiihtäjän hiihdellä' sopii tähän ja helemikuulle yleensäkin.

Lopuks sitten herkkujakin, laskiispullia paistoin lumenpudottajien päiväkahville. Kaks pellilistä leivinuunissa paistoin ja pakkaseenkin näitä riitti. Hillolla suurin osa ja muutama mantelimassalla ja kermavaaholla täytetty on ollu tarjolla, Tomusokeri tupsaus vielä hatulla!

Vieläköhän tuolla yläilimoissa on satamatonta lunta. Jokohan juhannuksena kaikki lumet on sulanu!

Kiitos kun kävit lukemassa!

Arabian vanhat astiat

Kruunuvuokko Puutarhan Lumo -  blogista esitteli omia Arabian kauniita astioitaan muutamassa postauksessaan tälläkuulla ja vinkkasi meitä muitakin osallistumaan tähän Arabian vanhojen astioitten esittelyyn. Rikkaruohoelämää - blokin Between esitteli myös kauniit Arabian astiansa. Kyllä kannatti molempien esitellä astiansa, hienoja ovat!

Miekin ajattelin lusikkani laittoo tähän soppaan. Ja vielä vähän ottoo siihen mukkaan muutaman Arabiaan liittyvän Suomalaisen tuotemerkin astian.

Miun kokoelma ei oo suuren suuri näistä jären vanhoista ja kaikki on käytössä enemmän tai vähemmän. Monet astiat  oon ostanu vuosien saatossa ja kuvan alle kerron miten ne on miun hyppysiin tulleetkin.

Aloitetaampa Arabian Kesäkukasta. Suunnittelija tälle AS- mallille on Reinhard Richter. Kukkakuvio on siirtokuvakoriste. 1940  luvulla AS- mallin kahvikuppeja myytiin eniten Arabian kahvikupeista.

Valamistus ajoittui 1932-1949. 

Tätä kahvikannua käytän nyt pelekästään kukkamaljakkona, nokka kopsahti tiskatessa kuivauskaapin oveen ja siihen tul pien riksu. Kantta en huomannu kuvaan laittoo, se on ehjä.

Kuvaan laitoin kolome kuppia tasseineen ja pullalautasineen. Tästä hyvin näkköö, näissä kupeissa on kukkakuvio vähän erilainen kaikissa. Sitä en tiiä miten monta erilaista kuppiparia on olemassa.

Miulla on 12 hengen serviisi. Muutamassa näistä miun kupeissa on täysin samanlainen kuviointi.

Sokerikko ja kermanekka. Kaikki tämänsarjan astiat on kultareunuksella. Pohjassa piipuleima.

Kuvien laatu on huono , millon ei riittäny valo tai sitä ol liikoo. Tällä isolla pullalautasella ei montoo kertoo oo pullapalasii ollu, yhtään naarmuu ei lasitteessa oo.

Tuolla maatilalla ol yksi kuppi iliman tassia kun sinne tulin, varmaan ol ollu useampia aikoinaan, siinä on kultareunus. Ihastelin sitä ja päätin kerätä juhlaserviisin. Tamperelta, Vaarin Varastosta tilasin astiat, kun luotin heijän asiantuntemukseen, että suan hyvät astiat. Posti kuljetti ne. Kultaukset on kunnossa ja käsitiskin hellävaroen tien kun pesen. En ruahtinu kerralla ostoo, ussiimpi vuos tähän män, kunnekka ol tavoite saavutettu.

Vuos sitten Loppiaisen tietämillä ol feisbuukissa, Finnich Cooking & Culture ryhmässä kysely, jossa pyydettiin laittamaan vanhoista Arabian astioista ja Suomalaisesta lasimuotoilusta kuvia. Meille ol silloin loppiais illalla ystäväpariskunta tulossa kylään ja mie olin kattanu kahvipöyvän näillä miun astioilla. Juohtupa mieleen näpätä kuva puhelimella ja laittoo ryhmään. 

Paljon sain tykkäyksiä ja kyselyjä astioista. Monet kysyivät Finlandia-marmelaadimakeisistakin kakun päällä.

Arabian kesäkukka, Karhulan jalalliset vanhat kakkuvadit, täytekakun alla Tapio Wirkkalan Ultima Thule iso lautanen, häälahjaksi saamamme. Hopeat Kultakeskuksen. Kerätty on näitä astioita ja perheeni äitienpäiviks ja merkkipäivinä on muistanu näillä.

Paljon pyörii mualimalla Arabian vanhempia astioita ja kuvia on semmosista joita en ennen oo nähny. Nuoremmat sukupolovet kyselöö niistä ja monellakin, kun vanhemmat on Suomesta lähteny, mukaansa ovat Arabiaa ottaneet, kenties häälahjaksi suamiaan.

Arabian I O- sarjan maitokannut Nina. Suosittu Amerikan vientimalli. Vähällä käytöllä olleet, molemmat ostin.

Tuo pieni nekka anoppini peruja, Jottain siirtokuva mallii sekin. Ei kuulu tuohon ylempään sarjaan. Helunan ostin Arabian kirppikseltä. Noilla Helunoilla on silimissä oleva mustapiste eri ilimeellä kannuissa. Kaj Franckin suunnittelema KL- malli ja Anja Juurikkalan Puhalluskoriste kannussa. Käytän usein kahvipöytä kannuna. Rakas kannu.

Voipytyn ostin Vaarin Varastosta. Tästä pytystä ei enempee miulla oo tietuu. Oon käyttäny juhlissa mm. sienisalaatilla. Maisema lastenkupin sain sisareltani lahjaks, muutamia vuosia sitten.

Nämä maustepurkit ja jauhosalkkari ovat tilalla olleet jo ennen minnuu. Tuossa salkkarissa pien hienuu suoloo ja purkeissa pussimausteita. En tiiä onko näihin ollu isot purkit ja suolasalkkari. Yks pienempi myös uupuu.

Suurin ja pienin.  Kuvion isoon on suunnitellu Edvin Lindgvist ja koriste on sienitetty. Tässä uunivuassa tein aiemmin  aina jouluks maksalaatikon, nyt tuohon reunaan on pikkusen krakelointii tullu ja en ennee käytä sitä ruokataloudessa. Kukan alusastiana hyvin männöö, ehjä muuten on ja ol tuolla tilalla, tänne toin silloin, kun muutettiin.

Arabian Kokki pata Tapio Yli-Viikari suunnittelija. Tätä on miulla er kokosii ja kolomen litran padassa karjalanpaistin aina tien ja siinä nostan pöytäänkin.

Sitten 1980 luvun alun astioista kuva.

1980- lukua. Tupa-sarja on jokapäiväsessä käytössä. Anja Jaatinen-Winguist on suunnittelija. 

Ihana Inkeri Leivon suunnittelema Arctica pyhäsempänä ruoka astiastona. Tästä sarjasta on tarjoiluastioita myös ja kahvikupit leivoslautasineen. Juhlia kun sisarusteni perheissä on, kiertää nää miunkin astiat niissä. Meillä on mieltymys samoihin astioihin ja sisareni ovat ostaneet myös tätä sarjoo. Aika isot kekkerit suahaan järjestee kun yhistetään meijän arcticat.

Kupit on nykyisin vähällä käytöllä. Arabian iloinen lehmä sarjan mukeista juuvvaan kahvimme. Se sarja tul 2000- vuonna maidontuottajille tarjolle. Kaupassa sitä ei myyty. Kaj Franckin Teema mukiin kuva on painettu ja sitä hankin meille, tänne ja tuonne tilalle osan jätin. Voileipä lautaset, pienet kulhot. mukit ja kannun, jonka Birger Kaipiainen on suunnitellu Paratiisi sarjaan, lehmä kuvalla on myös. Netissä myydään nyt mukeja jopa 30 eurolla. Vähän on tarjolla ja heti männöö.  

Arabian maljakko Göran Bäck. Tämän ostin suruuni kun särin Kaarina Ahon suunnitteleman Harlekiin maljakon ja ei silloin ollu myynnissä netissä uutta tilalle. Nyt niitä on tarjolla.

Tonttu seinälautasista sain tuon, tonttu ja hevonen lahjaksi, tonttu ja luuta on nyt syksyllä hankittu ja yritän tätä sarjoo kerätä lisää. Harvemmin on tarjolla. Anders Olsson on suunnitellu, -80 luvulta. Lapsenlapsille ajattelin kerätä näitä mummolta💗

Muutamia muitakin sarjoja seinälautasista on Lappiaiheisia ja yks Kalevala vuosilautanen 1982.

Nyt laitan muutaman muunkin kuvan, kun vanhoo Arabiaa. Liittyy meijän 40- vuotiseen juhlavuoteen nämä astiakuvat. Ja ei ihan nuoria oo nämäkään astiat. Kesällä, jos luoja suo. On meillä 40 vuotis hääpäivä. Juhlan paikka.

Finel on tuotemerkki, jota valmisti Wärtsilä- konserniin kuulunut Arabia Järvenpäässä.

Pehtoori pannut. Antti Nurmesniemen suunnittelemat mallit 1957. Punainen pannu toimi meillä tiällä rannalla kahvipannuna ennenkuin muutimme tänne. Sähköhellalla keitettiin pannuporoista kahvit ja hyvänmakuista ol. Silloin siinä ol vielä nuppi tallella. Kylypemässä kesäaikan tiällä käytiin ja muikkuja kun suatiin, anoppini keitti rantakalan avotulella padassa. Muurinpohjaletut ja kahvit ol ussein saunareissulla ja muurikka pannusta suan kiittee kälyäni. Muistoja nämäkin! Keltanen pannu ol tuolla tilalla ennen kahvinkeitintä. 

Tuossa keskellä Heikki Orvolan Vegetaria pata. Saimme sen häälahjaksi. Kun tätä pataa kahtelen, kesäkeitto miulle mieleen tulloo ja sen kerran kesään keitän tässä. Miesväelle ei oo suosikkiruoka. Kaikki ovat hyvässä kunnossa, ei emalin lohkeamia oo. Pannuista näkköö, jotta kahvii on keitetty, pata sisältä kuin uusi.

Sitten sokerina pohjalla sallittaneen. Oottako nähneet näin somia sirottimia, eivät oo Arabiaa

Nuorena naisena reissasin tuonne Amerikan mantereelle ja siellä yhessä antiikkiliikkeessä sattu nämä.

Olivat kevyet matkatavaroissa kulettoo. Kyyhkyläiset💕

Ohutta posliinii ovat, varoen käsittelen.

Pöytäkoristeina ovat. Muutaman kerran kun lipeäkalaa on ollu tarjolla, suolan ja pippurin laitan.

Harmi on kun Arabia ja monet muutkin yritykset on työn ulkoistanu muualle. Oon kuullu uusista Arabian astioista mm. lasitteen naarmuttuvan noppiisti. Kyllä siinä iso pala Suomalaisuutta män. Onneks en  oo tarvinnu täydentee astioitani. Pittää vuan pyörii tuolla netissä ja liikkeissä, jotta suap täydennystä, suomessa tehdyistä. Toivottavasti nuo lasitehtaat valamistaa tulevaisuuvessakin astiat ja esineet tässä muassa. 

Kiitos kun kävit lukemassa.

 

Mökit nukkuu lumiset.

Joulusta on selevitty ja eletään sydäntalvea. Härkäviikot on esissä. Pekka alotti ennen jouluu polttopuu savotan ja nyt ois ajallisesti hyvä niitä kuatoo, vaan lunta on niin paljon, jotta mehässä on vaikii kahlata. Leppä ja Pihlaja on nyt etupiässä kuajettavana kun koivuu meillä on varastossa paljon ja leivän paistoon en koivuja pelekästään ota, koivu antaa liian kipakan lämmön ja arinan niin kuumaks, jotta pohjat pallaa. Suapi olla tuonnemmaks se savotta. Kuhan lumet laskoo, homma jatkuu. Vaikka niinhän se vanha kansa sanoi, lumentulo on vasta puolessavälissä. On entisaikojen talavi, eikä miulla oo vielä kevään kaipausta. -30 pakkasia ei tarviis olla.

Kaunista on ulukona, otin uamuhämärissä kuvan tuosta pääsisäänkäynnin edestä ja puut ja pensaat ovat pörrösiä, ihan pakkaskuurassa. Vielä yks valonauha on loistamassa ja ulko ovien edessä lyhyemmät nauhat suap olla ainakin täänkuun loppuun.

Uunia on lämmitetty, leivinuunii joka toinen päivä ja mökkii jokapäivä, yritetään sähkyy siästee. Talon maalämpö tuop jo ison siästön ja leivinuunii kun lämmittää, suap ruokookin laittoo sitten samalla.

Vanhassa mökissä on onneks varaava takka ja siellä pelargoniat on hyvin pärjänny, sähköpatterit ei juurikaan lämmitä, vaikka on ollu tosi kylymee pitemmän aikoo. Tänä uamuna pakkasta ol -29 kovimmillaan. Nyt on kuu kehässä ollu muutamana iltana ja se tietää ilimojen muuttuvan.

Puppujussi, Rusakko jättää jäläkensä joka yö pihapiiriin, käyp syömässä koristeomenapuu 'Makamik' omenoita ja tuohon talon nurkalla olevaan Alppikärhöön 'Ballet Skirt' intoutu ohikulukiissaan silimuja syömään. Tamppas ihan kovaks tuon lumen ja verkko piti laittoo, jotta ei syö kokonaan. Onhan se pupullakin vaikiita kun ei mustikanvarpuja ennee sua kaivettuu, vaan ei meiltäkään koristekasveja tarvii syyvä. Kuulin voivan niin pahasti kärhön kaluta jotta se ei ennee keväällä oo elossa.

Jouluks tarkottamani kukat nyt on kukassa. Amaryllikset aukasivat kauniit kellonsa ja tuo valakonen onkin kasvattanu kokonsa suureks, toista nuppuu työntää nyt.

Samaan aikaan istutin tuon punaisen kanssa, sipulit olivat samankokoset. Lopputuloksessa on ero.

Punaisessa on viisi kelloa auki, vielä ei uutta vanaa näy sipulista.

Hyasintinkin sipulit kellarissa hyödin, nyt kukkimista alottaavat. Tuoksu on ihana. Muistelin ostaneeni sinisen mukulat vaan vaaleanpunaisia ovat. Kaunis väri on sekin.

Nää kyllä ellää ommoo elämeensä. Eivät oo tasakokosii, pitemmäks aikoo iloa riittää.

Ensimmäiset siemenet kylyvin, vähän ehkä liian aikaseen rimpsureunasta orvokkii laitoin kasvamaan. Kasvilampun alle laitan ja kylymänkestävänä aikanaan jo ulukoilun alotan sitten. Jos nyt ylipiätään siemenet itävät, ovat viimekeväisiä.

Kahtelin noita muitakin vanhempia siemeniäni ja varasto on aika hyvä. Suan ne viileessä säilytettyy ja eivät piäse kuivamaan. Tein tilauksen juurakoista ja mukuloista ja ne tulevat sitten aikanaan, tilaus ei oo suuri. Pitkään oon havitellu Daalia 'cafe au lait seeds' juurakkoo. Tilannu monesti ja puutarhamyymälästäkin ussiisti kahellu, aina on loppuunmyyty. Jospa nyt onnistas kun ajoissa tilasin, heti kun verkkokauppaan tul myytäväks. Kellarissa on paljon daalian juurakoita ja ovat hyvin säilyneet niin en montoo uutta meinoo hankkii. Vaikka uusia ihania daalioita on tullu tällekkin keväälle paljon.

Tautitilanne on tehny sen, kansalaisopiston kässäpiirin alakaminen on vielä tietymätön. Kotona on miulla sukanneulominen ja entisten parsimista ja paikkaus ompeluu. Esterille ompelin heijastinliivin, kun kaupasta ei tiälläpäin pinkkii löytyny. Ostin aikuisen koon ja purin sen, siitä rakentelin uuven. Uutta en ostanu, kun heijastinkangasta, entiset heijastinnauhat kavensin ja kanttausnauhat ja tarranauhat sain purettuu. Vihree ol kaupassa ja ostin sen 5,8 €, siitä sain kaavan. Vihree vuottaa pikkuveljeä, kuhan kasvaa. Pupun päänkuvan leikkasin, silimät tein tussilla ja laitoin heijastinnauhojen yläpuolelle etumukseen molemmille puolille ja taakse laitoin ison sydämen selekään. Ol tytölle mieluinen. Pinkki kun on lempiväri!

Joululahjaks virkkasin sisarilleni bambulangasta pöytärätit. Tuossa on nyt mänössä ihelle, ja toisen sisaren rätti valamiina, pukin jälkitoimituksena. Ihanan tuntunen on tuo lanka, 60% bambuu ja 40% puuvilloo. Toisen kerkisin tehä ennen jouluu ja suaja sano, jotta ei ruahi käyttee! Koristeena roikkuu tiskikaapista. Höh! Mie omani otan heti käyttöön, kun suan valamiiks. Mielenkiintoista pyyhkii pöytee, miten pyyhkii! Langasta sanotaan, on antibakteerinen ja ei sido hajuja. Voipi pestä koneessa ja langassa on kaunis kiilto. 

Tuossa alla on sininen pinkka lypsypyyhkeitä. Kun lopetin tuolla tilalla lehmienlypsyn, ostin kuitukankaisia lypsypyyhkeitä siivous/tiskiräteiks. Pakkauksessa on 1000kpl. Viskoosi/polyesteri on materiaali. Ikkunan pesussa verraton. Ei nukkoo ja hyvä muutenkin. Kestää 90astetta ja on konepestävä. Kun alakaa hapertuu, pyyhin leivinuunin ja saunan lasiluukkuja ja tuikkoon tulleen. Osa piätyy trasseliks huoltohommiin. Perinnöks miulta varmasti jiäp osa😊

Viimeiseks laitan kauniin tykkylumisen kuvan nuorista kuusista. 

Eihän nämä ihan Lapin veroisia oo, mutta miusta upeita sinistä taivasta vasten. Ihan kotinurkilla.

 

Mukavoo tammikuuta ja kiitos kun kävit lukemassa!

    

HYVÄÄ  JOULUA  JA ONNELLISTA TULEVAA VUOTTA 2022

Joulun odotusta.

Ensimmäiseks mukavimmat assiit. Vanhemman poikamme perheeseen syntyi uusi perheenjäsen. Ester sai pikkuveljen viikko sitten. Koko perhe voi hyvin. Varjelusta matkalle toivotaan heille.                                                                                           

Meillä on nyt pandemiasta huolimatta meininki männä käymään tervehtimässä heitä tulevana viikonvaihteena. He eivät tule pienen kanssa nyt jouluks tänne. Vanhan karjalaisen tavan mukaan viiään rotinat männessämme. Ei lieruta missään kaupoissa, pihasta kun lähetään suoraan männään heille ja sieltä sitten kottiin. Esterin jo varuilta ovat tarhasta kottiin ottaneet, kun sitä RS-virustakin siellä tuntuu olevan liikkeellä ja se on paha vauvalle, jos siihen sairastuu. 

Tuon ensimmäisen kuvan bodyn ompelin tässä syksyllä ja 60cm. tein. Vielä nepparit on laittamatta tuonne haaraan, olkin mehästäminen 8mm. painoneppareita. Nappitalosta sain tilaamalla. Hyvin pehmonen trikoo on ja syksyllä hankin peitetikkikoneen sisareni kanssa puoliks, jolla sain nuo kantit laitettuu. Pientä immeistä ei kiänteet sua painoo.

Kuukletin jo aiemmin syksyllä siellä Helsingin Aleksanterinkadun jouluseimi näyteikkunat ja oisin mielelläni ne käyny kahtomassa, vaan tämä tautitilanne muutti suunnitelmat. 

Miulla on seimiasetelma, joka joulu sen klaffipiirongin piälle laitan, kera enkelikuoron. Tähän asti siinä on ollu yks pieni paimen paperinarusta posliinipäällä tehtynä ja kun niitä Helsingin näytillä olevia seimiasetelmia kahtelin, sytty lamppu piässäni. Siellä on neulahuovuttamalla tehty asetelma  Lönruutinkadulla Vanhassa kirkossa. Miulla on huovutusvilloja ja olin intuu täynnä kokkeilemaan, josko saisin miekin vuosien haaveen paimenista toteutettuu. Mallii kahoin siitä taiteilijan tekemästä ja sain huovutettuu nuo paimenet ja tuolla pienemmällä paimenella on vuona hartioilla. Sauvat on pihlajasta. Muut lampaat on jo aiemmilta vuosilta. Harras homma ol tuo ja onneks en yhtään kertoo sormeeni tökänny neulalla. Kyynel silimäkulumaan tul, kun valamiiks sain nämä ja lampaat siihen jalakain juureen laitoin, ajatellen paimenia kedolla vartioimassa laumaansa. Tuo suurempi paimen on 15cm. korkii ja nyt seimiasetelmani on valamis. 

Kukkaisiakin asioita on.

Tämä kuva on viikko sitten otettu ja kasvivalo antaa oman värinsä tähän. Laitoin marraskuun alussa amarylliksiä kasvamaan, pein liian pitkään viileessä ja eivät nyt jouluks kerkii, nuput on nyt reilusti esillä. Joulunpunainen ja kerrottu valakii ovat. Hyasintit uskon kerkiivän. Kellariin pimmiiseen vein hyötöön ja nyt ovat sanomalehestä tehtyjen hattujen suojassa vielä. Noppiistihan ne lämpimässä kasvaa kukintakuntoon. Punaisen monilatvaisen joulutähen ja pikkutulppaanit ostan puutarhurilta.

Taustalla intoutu Gattleya risteymä 'Grand Dargon' kukkimaan kahella vanalla ja huomasin tänään uuven kukkatupen tulleen, uuvesta lehestä. Ihan suorastaan ihme miulle jos kolome kukkavartta kukkis yhtaikoo. Hyötöhommia on vielä muutakin, kokkeilen nyt ekankerran kielojen hyötöä. Kovin ovat vielä hoikkia ja en tiiä nähhäänkö lehtiä vai jopa kukkiakin. Vaikka yks kukkavars tulis, ois se hieno.

Jostakin luvin kielon juurakon tarvihtevan kolome vuotta, ennenkuin kukkii. Ois pitäny merkitä nauhalla kukkivat varret. Marraskuun alussa kun kaivoin tuosta pellonreunasta, ojanpenkasta nämä, ei ollu ennee lehtiäkään kunnolla näkyvissä.

Kukkivista orkideoista on kaks muutakin kuvaa. Ludisiat  emo ja sen jäläkeläinen ovat nyt kukassa. Tämä kuva on siitä emosta ja pöyvällä on. Hieno tuoksu aina tuntuu kun istutaan pöyvän äärellä.

Leikkasin tästä vuos sitten vesilasiin juurtumaan oksia joista nuorempi kukkiva on ja nyt tämä vanhempikin rupes uutta kasvuu tekemään tuohon keskelle, en viskookkaan kompostiin tätä, niinkuin ensin meinasin. On vähän retkottava tappaus.

Kolome vuotta sitten tilasin, Aasian ja Jaavan saarilla 760 - 2000 metrin korkeuvessa kasvavan, Coelogyne speciosan, helokämmeköiden sukuun kuuluvan orkidean. Pieni ol tullessaan ja aika pieni ol vielä syksyllä, kun älysin kukkanupun työntyvän lehen sisältä. Kyllä jännitin onnistuuko kukinta.

Tämmösen, yhen kukan tek ja monesti päivään kävin kahtomassa ja ihailemassa tätä kaunotarta. Tuohon alle laitan toisen kuvan, joka on miussa ihmetystä herättäny. Kukan vars, joka lehestä tul on ohkanen. Laitoin siihen rinnalle 6 säikeisen kalalangan pätkän ja ei yhtään paksumpi oo tuo vars, kuin lanka. Miten kummassa tää 5cm. kukka kehitty siitä varresta. 

Kun kukka tippu pois, ol uudelleen istuttamisen aika. Pekkakin osallistu tämän istutusoperaatioon, pienimällä hohtimilla männyn kilpikaarnoo sokeripalan kokosiks paloiks. Suolta kävin leikkoomassa rahkasammaleen päitä saksilla ja lähimmäks juuria laitoin ne. Sitten hiilenmuruja ja niitä kilpikaarnan paloja. Hyvin lähti kasvamaan ja toiselle samaan sukuun kuuluvalle, Coelogyne usiata, tein saman operaation. Lämpimästä kasvupaikasta tykkevää molemmat. Tämä toinen ei vielä oo kukkimaan innostunu. Tuo sammal piättää kosteutta, eikä maadu. Jos jollakin orkidealla juuret on huonot, kannattaa istuttoo rahkasammaleeseen. Juuret hakeutuu sammaleeseen ja suattaa pelastuu koko kasvi.

Eilen vielä lumi peitti järven, nyt on nostanu vettä siihen ja jos pakastuu ensviikolla suattaa vaikka hyvvee jiänkellii tehä. Ei oo näkyny ihmisten jäläkiä vielä tuossa jiällä. 

Ompas pimmii kuva. aamun sinisellä hetkellä kuvattu. 'Kettu juoksi yli järven' joululaulun sanoja nyt lainoon ja kaikenlaisii muitakin loikkijia on nyt rantaan jäläkiään jättäny.

Marraskuun lopulla maakotka huomattiin tuossa pellonreunassa ison kuusen latvassa. Iso lintu se on ja tämän kesän latvakasvu katkes sen painosta. Varmaan muuttavien tundrahanhien perästä tul pohjosesta, samaan aikaan nähtiin tuossa järvellä noita hanhia levähtämässä. Tilhet tulivat vasta nyt ja ensimmäisenä tyhjensivät Tuurenpihlajan marjat. Arkoja ovat. Muutaman epäselevän kuvan sain.

Marja nokassa koivuun kapsahtivat kiireesti karkuun. Vielä on muissa pihlajissa paljon syötävee. Viimeyönä sato hyvin tarttuvan lumen ja se kaunisti koko luonnon juhlakuntoon. Suattaa hennommat nuoret männyt jopa katketa märän lumen painosta.

Huomenna lämmitetään leivinuuni ja paistan karjalanpiirakoita rotinaeväiks. joulupiirakat ja laatikot tien siellä perillä raakapakasteeks pakkaseen, suavat paistoo sitten aattona. Kananmunan vuan liseväät sitten porkkanalaatikkoon ja vähän lorauttavat kuohukermoo sekkaan, ei tiiä pakasteessa olleenkkaan niitten. 

Hyvvee joulunalusaikoo ja Kiitos kun kävit lukemassa.

Helinää!

Nyt on ollu muutamana päivänä pakkasta. Viimeyönä jopa -7astetta ja se laitto järveen kannen. Aamu ol tuulen suhteen tyyntä, kun aurinko nousi, rupes tuulemaan ja etelätuuli työnti jäitä meillekkin rantaan. 

Illansuussa otin tuon viimesen kuvan ja helinä ja kilinä rannassa on. Noissa kolomessa viimesessä kuvassa näkkyy miten mustalta näyttää nuo sävyt jäässä. Nythän se tuas lämpenöö ilima muutamaks päiväks. Lunta on ihan pieni kerros maassa.

Lauantaina otin vielä viimesiä kuvia syksysistä kasveista.

Jäniksen runtelema tundrapaju kasvatti uuden kauniin kasvuston kesällä, suojataan nyt hyvin jottei sama toistus tulevana talavena. Tuiviot on tuossa alla jo muuttanu värinsä talaveen. Alle laitan kuvan kun tuhotyön ol tehny vemmelsääri kevättalavella.

Leikkasin tuon pitkän oksan pois ja siistin tuota tynkee, heti keväällä siitä terhakkaana nous uutta kasvuu. Paju näytti sitkeytensä!

Kyynelkoivu ei oo ruahtinu lehtiään tuolla mehtäalalla puottoo, nyt on jotakuinkin keltaset nuo lehet, vaan tiukasti pittää kiinni lehistään.

Tuuliainen riipi nyt melekein kaikki lehet höyhenpensaasta. Kauniit värit on tässäkin pensaassa.

Viikottaisen huoltohomman tein tuolla vanhassamökissä tännään osalle pelakuita ja hauskat on nää munankuoripelargoniat, kun samassa kukassa on monenvärisiä suuria läiskiä ja pisteitä jopa samassa terälehessä.

Kaks erilaista miulla tätä lajia on.'Peppermint Twist' ja 'Raspberry Ripple'

Toivottavasti talaviaika hellästi kohtelis kaikkia pelakuitani. Huomenna otetaan katosta roikkuvat alas ja tarkistan kasteluntarpeen ja kuivat lehet rapsin pois.

Soihtuköynnös kukassa. Kaunis amppelikukka ja tämän kukka on oikiisti tosi kaunis hohtava oranssi.

Käsityömessuilla Tampereella kävin sisareni kanssa ja ol mukava reissu. Seurasin monia näytöksiä. Suomenlampaan villasta ja kaarroke villapaidoista. Langanvärjäyksestä ja räsymatoista. Ravattulan muinaispuvun ennaltamista, hautalöydöksien pohjalta tehtyy mahotonta työtä, oisin kuunnellu pitempäänkin. Rautakaudelle, 1200- luvulle tämä puku männöö. 

Serkkuni meijät majoitti ja ol tosi mukava tavata ja huastella myöhään yöhön. Kaks yötä oltiin hänen vieraana.

Mukavia marraskuun päiviä ja kiitos kun kävit lukemassa!