sunnuntai 31. toukokuuta 2020

Helluntai.

                                                     On kesän kirkas huomen
                                                            ja suvi-sunnuntain.
                                                          Ei liiku lehti tuomen,
                                                          On lintunenkin vait.

                                                       Vienosti kukkii pellot
                                                           ja vaarat vihannoi
                                                        ja hartaat aamunkellot
                                                        vaan rauhaa, rauhaa soi.

Tämä laulu on soinu miulla koko uamun korvamatona. En oo radiosta kuullu tätä tänään ja mistä lie soimaan käyny!
Kun mänin laiturille hanhia kuvaamaan, lauloin niille ja kyllä uskon niitten kuunnelleen. Kanadanhanhia ovat.


Kuustoista ol näitä kaikenkaikkiaan. Toinen porukka on missä on emot poikasineen ja mielellään ne tähän meijän nurmikolle tulisivat syömään, ei lasketa. Viritetään paalinarua puustapuuhun 20cm. muasta ja emot ei poikasiaan lähe siitä tuomaan. On hyväks keinoks koettu!
Haapana pariskunta käy yhtenä iltana syömässä nurmikolla ja kyllä on korrii se ukkopuol. Varovaisia olivat ja ensimmäisen kerran näin livenä Haapanat.

Eilen istutettiin se porukan peruna ja tehtiin luontoretki Asikonsaareen. Keväällä viritettiin aitausta keltasista nauhoista rauduskoivun taimille ja käytiin nyt kahtomassa, olko hirvet katkonu nauhoja. Ei onneks, vierestä olivat kulukeneet vaan ainakin toistaseks taimikkoon ei olleet männy. Korvasieniä suatiin samalla ja kuusenkäpyjä keräsin myös tuohon kantopenkkiin tuonne mehtäalalle.




Kurre ol töitä tehny, osasta ol siemenet syöny ja paljon ol puunalle käpyjä jemmannu.

Pihassa on nyt ollu sipulikukat loistossaan, muutamia kuvia laitan, tulppaaneja istutin tuonne mehtäalalle enimmäkseen ja myöhäsempiä viellä on nuppuasteella tässäkin pihassa.












Narsissit alakaa oll aurinkoisissa paikoissa jo kukkimisensa kukkineet, tuolla mehtäalalla vasta alottelloot. Ensimmäiset tulppaanitkin varmaan ei pitkään kestä, kun lämmintä on luvassa.  Hyvin on keltavoittosta nyt kuvat.


Tundrapaju Salix artica 'Yalta'. Meinasin keväällä nykästä pois viimekeväänä istuttamani rungollisen pikkupuun tuiviopenkistä, vaan onneks maltoin mieleni. Myöhään heräs!
Tässä penkissä ol lamohietakirsikkoo ja se jäi tuivioitten alle, kaivettiin kirsikka pois kokonaan.


Libanonilaukka pionipenkissä kukkii puhtaanvalkoisin kukin. vuosi vuodeltaan runsastuu.


Himalajanjalkalehtii siirsin tuonne mehtäalallekkin. Siellä puolivarjossa sen parempi paikka pitäs ollakkin. Hyvin on kukkinu tässä aurinkoisemmallakin pihalla. Olin vuosia sitten Marttojen puutarhareissulla Iisalmessa. Tuula Jokisen kaunista pihaa käytiin kahtomassa ja hiän anto punasen kypsän hedelmän meille kaikille. Kukkaruukkuun laitoin ja seuraavana keväänä miulla ol paljon Himalajanjalkalehen taimia.


                                                                         Idänruusujuuri

Tuntuu jotta ei perässä kestä näitten kukkimissiin kanssa. Oon kameroo juoksuttanu aamuin illoin ja paljon kuvia on tallennettu.


Tähän ulukoilimaan on nostettu kesäkukkien taimia, tottumaan valoon ja ulukoilimaan. Harso on tuossa kaiteen reunalla suojoomassa paahteelta ja tuulelta. Jokohan tulevalla viikolla sais alotettuu muahan laittamisen. Zinniat, hajuherneet, värinokkonen, koristeporkkana ja muutama muukin sopi tuohon vanhan mökin terassille. Vielä on sisälläkin osa.

Tuo lavakaulusala on meitä työllistäny ja kaikki kasvit keskurpitsoita lukuunottamatta on nyt istutettu ja kylyvetty. Kohta esittelen sen.
Samoten mehtäalalla on risuaidat nyt valamiit ja kantopenkin teko on seuraavana. Sinne on männeellä viikolla istutettu, Abies holophylla-Ussurinpihta, Cormus alternifolia-lännenpagodinkanukka, Acer triflorum-huntuvaahtera, Rh.daurisum-dahurianalppiruusu, Tripterygiam regelii-siipiköynnös. Mielenkiintoista nähä, näitten kasvu ja menestyminen.

Kiitos kun kävit lukemassa!




sunnuntai 17. toukokuuta 2020

Sinisarja parka!

Ojasta otin kuvan rentukoista, on kaunis sävy värissä.
Onkin vierähtäny aikoo viimepostauksesta. Kaikilla puutarhureilla tuntuu tunnit käyvän vähiin, niin miullakin! Kukkapenkit oon suanu siivottuu tästä varsinaisesta pihasta. Mehtäpuutarha vasta heräilöö ja sinne tulevalla viikolla toivottavasti kerkiin. Meillä on ollu kaikenlaisii muitakin töitä. Maatilalla käytiin pihan putsauksessa Helenoo auttamassa ja siellä leikattiin ja karsittiin puita. Sieltä alotettiin rapsutukset. Huhtikuulla purettiin yhen pellonkulumasta lato. Ville sano oikasevansa pellonreunoo ja siitä jouti lato purettavaks, ei sillä ennee käyttöä ollu. Olokia jonkunverran siellä on ja kasa jäi enstalavelle poltettavaks. Lato ol alunpittein hirrestä tehty ja Pekka isänsä kanssa korotti ja jatko sitä laudalla  ja peltikaton laittovat vuoskymmeniä sitten. Nauku ihan naula kun katosta perruutettiin kuivasta puusta ja suurimmat naulat mitä miekin jaksin sorkkarauvalla viäntee ol kuustuumia, aika isoja. Laitoin kaikki naulat kuvaan pittuusjärjestykseen ja kuvan otin. Sinne män kuvat kun puhelin män mykäks ja korjattavaks piti laittoo, ei auki suanu millään. Kaikki kuvat on tuolla pilivessä, en älynny niitä tikulle ottoo. Harmittaa! Onneks ol vielä takkuu voimassa puhelimessa. Entistä enemmän kunnioitus vanhempia sukupolovia kohtaan kasvo tuossa operaatiossa. Hirret ol yl seihtemän metrii pitkiä  ja paksuja. Piästä kun nostin, nippanappa jaksoin. Olivatpahan kurkihirrenkin harjalle hilanneet iliman konneita, eikä harja ollu notkollaan!Kuvia otin purkuhommasta, kun tämä mummo katolle nous! Hirret otettiin talteen ja harmaantuneet laudat ja osa on tiällä rannalla myöhempee käyttöä varten. Melekein on suatu yks kasvilava jo rakennettuu hirsistä, tervata meinasin ulukopuolelta. Kuvan laitan niistä myöhemmin kuhan on valamista. Mansikantaimia meinattiin siihen laittoo ja toinen vielä tehhään kukille. Pensamustikoille uusittiin reunukset katonalus ohkasemmista hirsistä.Oma piha on nyt vuottanu vuoruunsa ja ei säitten puolesta kiirettä ookkaan. Kuitenkin kasvit hittaasti kehittyy kylymästä huolimatta.

                   

Otsikko ol sinisarjasta ja nyt ovat kokeneet semmosen talavisäilytyksen jotta shokissa ovat. Miekin oon! Aina tähänasti ollaan autotallin piässä olevassa varastossa talavetettu eikä oo ongelmii ollu. Talavetettavia on nyt kerrääntyny ja ajattelin, jotta viiään isän talolle verstaaseen ne. Patterista lämmöt puotettiin ja sinne jätin. Aurinko piäsöö isosta ikkunasta paistamaan puolpäivee ja se piti huoneen liian lämpimänä. Kun kastelemaan tammikuulla mänin, (joka kuukaus kastelin isot ruukut) huomasin kirvojen vallanneen kasvustot! Liian lämmin ja kuiva huoneilima. Heti otettiin kyytiin ja tuotinn tilalle tankkihuoneeseen ja kylymällä veillä pesin ne. Sitten tuotiin tänne ja surkeita olivat. Ei kirvat kylymästä säikähtäneet kaikki ja myrkyttee piti. Kaksviikkoa sitten piätin ne purkoo ruukuista pois.


                                                      Kuvat on viimesyksyltä tähänasti.

Muoviruukuista poissuanti ol ensin vaikiita vaikka kastelin niitä runsaasti ussiimpana päivänä.


Korvoon tein mäntysuopa veden johon huljuttelin nuo kasvit. Muutamaan vuoteen ol ruukut täyteen juurta kasvanu.


Juuria kovalla käillä revin pois ja istutin uuvestaan. Kuva lopputuloksesta jäi ottamatta, vaan harvat kasvustot on tänä kesänä. Nähhäänkö kukkia ensinkään! Saviruukkuun näitä ei pie panna, halakivaa varmasti.

Kevätkukkijiakin on, osa jo lopettelloo. Nyt kukkii krookukset, lumikellot ja skillat, ensimmäiset narsisit ja vuokot. Monia muitakin. Ensimmäiset esikotkin jo kukkaan ehättää.



Näistä esikoista oon nyt pikkusen ihmeissäni. Voiko kasvupaikalla olla värin suhteen näin iso ero. Alempi on tuolta mehtäalalta ja en muista sinistä suikeroesikkoa ostaneeni. Onkohan sitä etes?
                                                            Alla kaunis liila esikko.

 
Toronto tulppaanit on jaksanu illauttoo jo kohta kymmenen vuotta. Istutin nämä ensimmäisenä tiälläolo vuotena. Tykkeen tästä vaiheesta kukinnassa. Isabellansyreenin alla kasvaat.


Muutama vuos sitten istutin pikkusinililjan mukuloita ja ihastunut oon tähän kasviin.  


Etenkin nuppuvaihe on mukavan pörhäkkä ja ei muistuta isompoo sisartaan juurikaan. Kukat on kuin tähdet.

Tarhajouluruusu ylempänä alottelloo kukintoonsa, jo muutaman vuoden vanha ja alapuolella Vaalejouluruusun ensimmäiset kukat. Toista vuotta tuolla mehtäalalla on kasvanu. Kukka on iso, kymmenen senttii halakasijaltaan ja aivan valkonen. Tätähän ne pittää sinä aitona jouluruusuna. Tilasin viimesyksynä jouluruusuja Ranskasta ja kaikki ne elossa on, puitten varisseilla lehillä ne suojasin ja kaikki istutin tuonne mehtäalalle. Kukintaan suattaa vielä vuosia männä.



Kesäkukkiakin on esikasvatuksessa ja hämähäkkikukka tek yllärin. On vaikii kasvatettava. Kaikki siemenet iti ja taimia on 58.


Koulusin kaks aina purkkiinsa ja juurelta on noussu pieniä, jopa neljä on purkissaan. Kuukaus on melekein vielä sisällä piettävä. Tämä on sekotuspussista ja kiva nähä kukat väreiltään. Aiemmin on kymmenkunta tainta ennätys.
Toinen mielenkiintoinen on leikkokärsämö. Hyvin siemenet iti ja puol pussii kylyvin. Sekotus on tämäkin.


Asterit jotka on miun lempikukkia ei onnistunu nyt. Kaks er kylyvöstä tein ja itäny ei. Olkohan vanhoja nuo siemenet. Vanha mökki on nyt täynnä tainta, siellä on pelakuut ja nuo sinisarjat ja hajuherneet viileässä kammarissa. Kasvilamput on valoatuomassa. Vasta Maaliskuulla alotin taimihommat, tomateilla. Kasvihuone on nyt täynnä daalianjuurakoita esikasvatuksessa, harsoilla peitettynä ja lämpöpuhallin on varmistuksena.


Mehtäalalla on viimesyksynä istutettu Double Play 'Big Bang' angervo. Kyllä on kivan väriset lehet tässävaiheessa.


Mehtä alakaa hiipii tontille,  järvenrannassa on käyny levviimään nurmikolle tämmönen hennon lila orvokki. Korkeutta on noin kymmenen senttii ja kaunis pikkunen on. Väri kuvassa ei oo oikein. Pien tätä Viitaorvokkina. Tervalepikkö on tuossa vieressä. Sudenmarjookin on ja sen kanssa on oltava tarkka. Esterin suhteen. Siellä ovat eteläsuomessa ja etätöissä vanhempansa  ja Ester alotti tarhan kuuden viikon poissaolon jäläkeen. Yhteyksissä ollaan sähkösesti.

Mustikat ja kanervat on ihan ruskiiks männy mehässä. Vähälumisuusko vai aurinko hävitti. Tuolta alppiruusujen alta leikkasin kuolleet kasvustot pois ja muutamista pensasmustikoista taimia suatiin jotka tilalle istutettiin.

Toissailtana sattu aurinko niin kivasti tuossa kivimuurin piässä olevalle isolle kivelle, jossa er sammalet värjäyty kauniiks. Pyöreähköjä kiviä on siihen kerätty.


Nyt jäi tiilimuuri tuolta mehtäalalta laittamatta. On tätä tekstii jo runsaasti. Vielä kerkivää juttuu siitä.

Kiitos kun kävit blogissani!




Metsäpuutarhan esittely jatkuu.

Nyt tul pitkä tauko postauksessa! Heinäkuulla likottelin kullanmurua, vanhempansa  olivat alakuun etätöissä ja tarha kiinni. Sitten uudella ...

Suosituimmat artikkelit