sunnuntai 19. huhtikuuta 2020

Metsäpuutarha

Alakuun kuva tältä aamulta, järvestä jiät lähti eilen, Anttilanlahteen tuuliainen paino ne.


Meinasin nyt esitellä vähän tuota meijän mehtäpuutarhan tekemistä!

Tämän mehtäalan tarina meillä alakaa tämän vuostuhannen alussa. Naapurimme Seppo tul meille ja ilimotti meinoovansa jiähä eläkkeelle ja luopuvansa pelloistaan ja osin mehtämaistakin ja tarjos näitä maitaan meille ostettavaks. Ei tarvittu miettii sitä assiita ja kaupat tehtiin lokakuulla 2001. Seppo ol meille rajanaapuri ja tämä myllättävä mehtäala on peltojen välissä oleva n.2000neliön ala. Seppo ol tiettäny siitä savotan vanhasta koivikosta ja siihen ei mittään puuntaimia oltu istutettu, luontasesti siinä kasvo leppä, koivu ja pihlaja, Korpipaatsamookin on. Mua on muheva, leppä ei huonossa muassa kasva, osin kostiimpoo lehtomaista mehtee ja toisessa reunassa kasvaa luontasesti mäntyy, joka muuttuu sekamehäks, kun loivoo rinnettä noustaan ylöspäin. Rannan ja tämän alueen välissä on vanha kuusikko. Ala on entistä järvenpohjoo.


Tässä on alakutilanne tienvierestä. Kaikki kuvat on melekein tuosta järvenpuol reunasta.

Lehtipuusto peitti järvenpuolelta alueen tihhiinä viidakkona, puikkelehtiminen ol kulukiissa. Se ol joutoaluetta metsätaloussuunnitelmassa. Sepolla hevonen siinä ol kuleksinu aikanaan. Kun ruvettiin tätä taloa tekemään, vesiosuuskunnan vesiputket vejettiin tuon alueen läpi ja mahottommii kiviä nous jo sitä tehessä. Kun 2010 tilallamme tehtiin sukupolvenvaihdos ja Ville otti tilan haltuunsa, jäi tämä ala hänen muakseen, ei pyykeillä käyty erottelemaan. Ympärillä oleville mehille tehköön mitä haluvaa ja tällekkin alalle meijän jäläkeen. Lupa kysyttiin mehtäpuutarhalle ja se suatiin.
Rakentamisen aikana jo pohittiin, mitä tuolle alueelle tehtäs. Kun siellä kulettiin ja puntaroitiin vaihtoehtoja, ol selevä jotta siinä on savotta ensin tehtävä roskapuun suhteen.


Pekka raivoomassa risuja, paksummat puut jo on raivattu pois, lokakuuta 2017
Samana syksynä tilalla alako säilörehusiilojen pohjien raivaus ja sieltä tuotiin siilojen tieltä vajaan kymmenen vuoden ikäsiä douklaskuusia tähän kasvamaan. Olin ne siemenestä kasvattanu ja muatilalle istutettiin osa mehtään ja pihapiiriin ja loput 5kpl. tänne.


Paksusta pahvista taimitassut ja haketta niihen piälle. Tukikepit kaikille laitettii.

Muutama talavinen kuvakin, Risuaitoo alotettiin sillon -17 syksyllä, materiaalii ol runsaasti. Nyt on aitoo melekein 40m ja tuonne peräosaan uutta meinataan tehä. Pätkä näkkyy tuolla puitten takana.




Monta kertoo savu on tiurunnu, kun kantoja ja risuja on poltettu. Pekka kangella jumpus noita kantoja isoja kasoja.
Alakuun meillä ol meininki tehä kaikki lapiolla ja rautakangella, homma osottautu mahottomaks, kivisyyden ja puitten juurakoitten tautta. Villen rakennusmies Jani autto alakuun pienellä kaivurilla meitä tuolla kuusikon reunassa. Joka kohassa kivveen lapio kalahti kun kaivettiin.

Ensiks tehtiin kompostialue. Kuva on tuolla muurialueen kuvissa. Suatiin kaikki nyt rinnakkain. Pohjina on vasikkakarsinoitten vanhat betoniset pohjaritilät. Sitten käytiin pohjoo perkoomaan ja sieltä löyvettiin AARRE!




Nämä kivet kun löyty, piätettiin siästee kaikki kivet er rakenteisiin. Olivat tiukassa ja ei nytkähtänykkään kaivurilla. Liekkö peruskallioo. Näistä on kuva kun kasvillisuutta on ympärillä.


Viime keväänä Ville toi ison kaivurin ja sillä hautas isoja kantoja ja asettel muutaman kiviröykkiön haluamallaan tavalla. Ol sitä mieltä, jotta meijän ikä ei riitä kuokkimaan tuota alloo ja tottahan se nyt jäläkikätteen ajateltuna olkiin. Iso kiitos molemmille kaivurmiehille ja vieläkin silimä kostuu miten kultanen poika on, kun meitä ajattel, vaikka ihellään on työtä ihan liian kanssa.





 Kivimuureja käytiin tekemään jo 2018 ja nää meijän hommat on rönsyilly tehessä.


Rusokki on tuossa muurin piässä kasvamassa ja kiitollinen kasvi on. Juoppo lämpimän aikaan ja talavettoo koitin, ei taija herätä kasvamaan. Nokkakärrit ostettiin ja niillä aika isojakin kiviä siirreltiin. Ollaan ihan kivenpyörittäjiä ja monet hanskat kulu puhki. Tuon alimmaisen kuvan muurin toisellekkin puolen tulloo tuo kiveys, kuhan keritään se laittoo.



Tästä tulloo nyt kilometrin pitunen kirjotus jos en toppoo tätä nyt, jatkan seuraavassa postauksessa tiilimuurista ja kasveista enempi. Ei kaikki kivet oo vielä käsitelty ja rannasta syksyllä hilattiin niitä tällekkin alalle lissee. Mikä siinä oikein onkin kun kaikkia puutarhureita kivet taitaa kiinnostoo!

Käytäviä varmaan osa ainakin jätetään piällystämättä, sammalta on käyny kasvamaan tuossa kuusikon reunassa, ja kun ei tuossa kulutusta niin mahottomasti oo, suattaa sammal siinä pärjätäkkin. Kompostialueen edusta pittää ainakin jollakin materiaalilla kattoo.

Olin niin etevä, jotta poistin tuolta yläreunasta kuvan ja en ruppii sitä nyt asentammaan ennenkuin julukasen tämän. Hävivää vielä tääkin😪

Kiitos kun kävit lukemassa blogini!




maanantai 13. huhtikuuta 2020

Karjalanpiirakka!

Ajattelimpa lankalauantaina karjalanpiirakoita tehessäni, kertuu teille lukijani tästä meijän perinneruuasta. Miun kokemuksista ja muistoistani!

Ensin kuitenkin päivitän puutarhan kuulumiset!
Meillä puutarha herräilöö nyt hittaasti. Tässä varsinaisessa pihassa, talaventähet ja ensimmäiset lumikellot ja krookukset alottelloo kukintoonsa. Virvaliljakin on jo kukkimaan hepistelly!



Tuolla mehtäalalla ol vielä nyt paikoin lunta ja jiätä, mitkään ei siellä vielä puske piippojaan näkyviin. Vaikka tuo ala on meillä ihan vieressä, vaikuttaa tuossa järven ja tuon alan välissä, vanha kuusikko niin, jotta vain aikanen aamuaurinko ja myöhänen iltaaurinko piäsöö siihen paistamaan, keskipäivällä aurinko paistaa toiseen reunaan  ja siks tuo alue hittaasti lämpivää. Maatilalla, joka on kilometrin piässä ja etelärinne, lumikellot laajoina lämpäreinä ovat lopettelemassa kukintoonsa. Tiällä rannalla ollaan noin puoltoista viikkoa myöhäsemmässä kuin maatilalla ja tuo mehtäala vielä tästä toiset puoltoista viikkuu jälemmässä. Keväällä ja syksyllä tuon eron huomovaa selevästi. Oon tuolla mehtäalalla käyny kahtomassa, ja kaikki istutetut puut ja pensaat näyttäs olevan elossa. Verkot ja kaikenlaiset viritelmät on siellä suojana ja muutamasta hortrnssiasta on talttahammas oksan katkassu!

Viimesyksynä luultiin laivaliikenteen loppuneen ja yllätys ol melekonen kun lauantaina PROTECTOR murtaja väylän aukas ja eilen uuvestaan käy Puhoksessa ja laivan RMS NEUDORF käy selänsuusta hakemassa peräänsä. Laiva on 83m pitkä ja murtaja 40metrii. Ei ihan pienet purkit!


Kovasti räntee sato eilen ja hämärä on kuva. Kilometri on meijän rannasta noin matkoo tuohon murtajaan. Laiva jäi tuonne oikiillepuolen saarien taakse eikä ihan kuvaan sopinu.


Tämmösen väreilyn suap rantaan, jiän alla laineet kulukoo, rannat on tässä kohin sulat, muuten on vielä kans piällä. Mahoton mekkala on järvellä kun joutsenet torvijaan törräyttellööt ja pesäpaikkojaan puolustaat! Oisko vielä sahattuu puutavaroo sahalta mualimalle hakenu laiva! Sahahan on suljettu ja tuotanto siirretty Varkauteen.

Nyt on sitten varsinainen aihe.

Karjalanpiirakasta on historiankirjoissa ensimmäisiä mainintoja 1686 vuuvelta ja kerrotaan, jotta leivinuuni kun keksittiin, siinä suatiin piiroita paistettuu. Käkisalamen seutuu on arveltu karjalanpiirakan synnyinsijoiksi. Raja-karjala, laatokan-karjala ja pohjois-karjala on ollu tämän herkun varhaisinta aluetta. Ohrasta ja perunasta on ensimmäiset piirakat tehty, siitä ei tietuu oo onko maitoon puuro keitetty! Siirtokarjalaiset viimestään levittivät karjalanpiirakat koko suomeen. Oon lukenu jostakin, jotta läns-suomeen kun siirtolaiset mänivät, ihmeteltiin alakuun, mitä sotkuu se semmonen on missä puuro ja leipä on samassa. Maistuu ne nyt sielläkinpäin! Sultsinat, supukat, keitinpiiraat ja vatruskat on tätä rikasta piirakkaperinnettä myös ja sipaniekaks sanotaan meillä perunapiirakkoo.


Leiviuuni on laitettu lämpiimään. Piirakat vuatii kuuman uunin, lämpö mittarissa suap olla yl 300astetta, jotta kunnolla paistuu. Sähköuunissakin suap makoisat piirakat, meillä on kiertoilimauuni ja asteet loppuu 250asteeseen ja en oo kokkeillu  sähköuunissa paistamista.


Ihmeellisiä ei tarpeet kuortaikinaan oo, vettä, suoloo,  ruisjauhoja ja pikkusen vehnäjauhoja. Taikina hierotaan tuossa leivinlaudalla ja tien levyn josta sitten muotilla otan kakkarat. Molemmat mummoni tekivät pötkön, josta leikkasivat palat jotka litistettiin ja ajeltiin. Tämä on ollu se vanha tapa. Pulikalla ajelen kuoret, mummot opastivat, jotta anoppi suap nukkuu pöyvän alla, niin hiljaa pittää kuor syntyy. Miullakin kuor pyörii tuossa jauhojen piällä ja vuan suhina kuuluu. Edesmänny äitini lohutti pieniä piiroon paistajii, kun murehittiin ruttusii piiroita, jotka ei ollu niin kauniita kuin jo vanhemmilla tekijöillä. Jotta enemmän syyvvessä voita soppii ruttuseen piirooseen! Piiroota on paistettu miun koko elämäajan ja kun pitoja on pietty, talakoillaan. Meijänkin häitä kun heinäkuun 24päivä 1982 vietettiin, ol kylältä monta emäntee ja mummoa piiroon tiennissä, ne ol maalaishäät ja karjalainen pitopöytä ol ruokana. Lähemmäks 500 piirakkoo paistettiin ja leivinuuniikin pit välillä vähän lissee lämmittee. Tarken siinä yönseutuun!


Miulla on isän tekemä leivinlauta, jonka laitan ruokapöyvän piähän ja istun korkiin jakkaran piällä.  Monet on sillä pastakoneella opetellu tekemään kuoria, kun olokapiät ei anna pulikalla kaulita. Mie vielä tällä vanhalla menetelmällä tien. Puurokattila miulla on anopin peruja, 5litran alumiini kattila! Alumiini, siitähän kohistiin vuosia sitten. Muistissa on, kun sisareni kanssa Helsingissä mäntiin hienoon  kattilakauppaan puurokattiloo hänelle ostamaan, joka ei pohjaan polta. Mie jo arvasin miten siinä käyp ja liikkeen omistaja mies, vei ensimmäiseks meijät alumiinikattilan iäreen. Kysymys sisarelta kuulu tuosta alumiinista ja tämä myyjä loihi lausumahan, Alumiini mehumaijalla pilattiin hyvän kattilan maine. Happamia marjaruokia ja suolasia ruokia ei pie alumiinikattilassa keittee. Alumiini kattilan kanssahan myö liikkeestä pois lähettiin! Puuroon laitan joskus rikottuja ohraryynejä sekkaan ja maukkaat piiroot niistä tullookin. Nyt ol pelekkee riisii. Kattilalla oon mie kohta neljäkymmentä vuotta puuroo keittäny ja minkäaikoo lie mummo ennen minnuu piiroosyväntä hämmentäny! Miultakin tähettä jiäp, kattila on kun uusi. Tässä katilassa en muuta keitä kun piiroon syvämmen. Kokomaitoon ja en kanamunnoo laita puuroon.
Uunipellit tietettiin peltisepällä uunin mittaset, meillä on neljän leivän uuni. Ja tuolle pellille 30kpl soppii. Kaikkiaan tuosta kattilallisesta noin 120kpl suapi.


Perunastakin tien ussein talavella, kun uunii viikolla lämmitetään ja puolukasta marjarönttösiä samoihin kuoriin. Voilla voiellaan paistettuu, silikonisudilla myö suditaan nykysin, aiemmin voita ja siinä tilikka maituu, kastettiin. Liinan alle hautumaan ja eikun syömään.


Ussein viemiseks viiään piirakoita semmosille immeisille, jotka ei ihe pysty näitä tekemään ja vanhemman poikamme luokse kun sinne piäkaupunkiseuvulle männään, aina on piirakat mukana. Nuoret lämmittää leivänpaahtimessa piirakkansa. Onneks nyt keliaakikotkin jo piirakoita suapi ja laktoosittomillekkin on hyla maito, johon puuron voip keittee, vegaanisiakin piirakoita tiiän suatavan.


Anoppini piiroopulikka on tuo paksumpi, ukko ol nuorikolleen sota aikaan tehny tuon ja mummo sillä kaulihti kuoret. Mie en ossoo tuolla tehä. Puinen tinksi on kakkaran ottamista varten. Kun tuonne muatilalle tulin, ol meillä mummon kanssa  työnjako, mie ajelin kuoret ja mummo laitto puuron ja yhistel. Joka lauantai paistettiin piirakoita.
Oon Marttojen merkeissä piirakoita tehny suuremmalla porukalla ja monissa talakoissa ollu mukana, hauska on isolla sakilla piirasta tehä! Häihin, hautajaisiin ja syntymäpäiville piiroita on tehty, eikä tiälläpäin oo juhlia, missä ei piirakat ois tarjolla. Esterin ristiisiin pieniä piirakoita tein ja jo ensimmäisillä synttäreilläkin ol piirakat pöyvässä. Kyllä hiänkin tykkevää purra piirasta. Vuotan aikoo kuhan kaverin hänestä suan tähän hommaan!
Toivottavasti tämä perinne jatkuu ja kun nuorisokin tykkevää näistä, opettelisivat tekemäänkin.
Taitaavat olla tunnetuin ruoka suomessa karjalanpiirakat ja karjalanpaisti, lyömätön yhistelmä!

Näitä ajatuksia tälläkertoo!

Kiitos kun kävit lukemassa!






lauantai 11. huhtikuuta 2020

Hyvää pääsiäistä!



                                            Pienet narsissit ulukorappusilla!




                                                        HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ.

       

Metsäpuutarhan esittely jatkuu.

Nyt tul pitkä tauko postauksessa! Heinäkuulla likottelin kullanmurua, vanhempansa  olivat alakuun etätöissä ja tarha kiinni. Sitten uudella ...

Suosituimmat artikkelit