sunnuntai 23. joulukuuta 2018




                                                       
                                                           
                                                            Hyvää Joulua kaikille lukijoilleni.                                               

perjantai 7. joulukuuta 2018

Sinivalkoista-haaste 2018

Sain tämän haasteen jo aiemmin syksyllä Puutarhahetki-blogista Tiiulta, joka on haasteen alullepanija. Kiitos haasteesta!

Kun sain haasteen ajattelin heti, jotta eihän miulla oo montookaan sinistä kukkasta. Kun rupesin ajattelemaan tarkemmin, loksahti miulle mieleen ajatus. Eihän se tarvii pelekästään kukista ollakkaan!




Näissä kuvissa on sinistä sinisempi kevätkuva ja viimetalavelta kuva kuurasista maisemista. Molemmat on meijän rannasta. Talavikuvissa tuolla väylämerkin eissä näkkyy tuo musta möykky. Se on pilikkimiehen auto. Viimetalavena ol hyvät jiänkelit ja autot ja traktorit nähtiin montakertoo. Mie en oo lapsuuttani järven rannalla ollu ja oon arka jiälle mänemään. Nuorempi kun olin ja Pekka tek savottoo suaressa, olin muutaman kerran traktorin kyyvissä ja se riiti miulle. Kun jiätä on vähintään puol metrii, suksilla uskaltauvun mielellään rannan suuntasesti hiihtämään.


Kielokimppu pöyvällä, kauniit kukat ja ihana tuoksu. Kielo ja ruusu on tuoksuissa, vaikka käsisaippuassa parraat.


Hätkähyttävän värinen on sinivaleunikko. Ei taija olla luonnossa mittään muuta näin turkoosin sinistä! Kylyvin nyt syksyllä vanhoja sinivaleunikon siemeniä, suapi nähä vieläkö ittäävät.


Valkolehdokki ulukosaunan vieressä koivikossa. En monesta kasvista oo näin ilonen ollu, kun huomasin tämän silloin alakuaikoina Haapasalmelle tultuani. Pitäs isoja koivuja kuatoo tältä alueelta, vaan ei oo hennottu valkolehdokin tautta.


Sähäkän sininen  törmä- tai syyskatkero. Nyt en oo varma kumpi. Kauniisti kukkii pyöriinä pehkona. On käyny nyt tekemään taimia rinnalleen, oisko siemenistä. Tilasin toissa keväänä Vakkataimesta valakosen tiibetinkatkeron ja sinisen metsäkatkeron. Metsäkatkero kukki tänä syksynä ja molemmat on tarkotus siirtee tuohon mehtäpuutarhaan.


Eilen näppäsin tämän kuvan. Kun vain saisin tuon jouluruusun säilymään hengissä kevvääseen!

Nyt kun Suomi on viettäny itsenäisyyspäivee ja miulle on tullu ikkee enemmän, koti, uskonto ja isänmaa on  käyny merkihtemään entistä enemmän. Muistisairas isäni, joka ei muista aina mikä viikonpäivä on, muistaa lapsena tehyt evakkomatkat Kitteeltä Liperiin ja sen, miten rauhan tultuu hiän ol ollu 13vuotias, ja yötä-päivee hevosen kanssa tek siirtoajoa jotta heinät ja viljat, immeiset ja elläimet, kaikki mitä ol ylpiätään mahollista tuuva, tuotiin pois vallatulta alueelta. Ja miten oltiin onnellisia kun koti säily Suomen puolella, vaikkakin nykynen raja tul kilometrin piähän lapsuuskodistani. Nämä on tärkeitä muistoja ja mielelläni niitä kuuntelen ja kyselen. Yritän näitä asioita kertoo seuraaville sukupolovillekkin, jotta ei unohtus nuoremmiltakaan!

Tämmösen sinivalakosen postauksen sain aikaseks.

Kiitos kun kävit lukemassa!







































Metsäpuutarhan esittely jatkuu.

Nyt tul pitkä tauko postauksessa! Heinäkuulla likottelin kullanmurua, vanhempansa  olivat alakuun etätöissä ja tarha kiinni. Sitten uudella ...

Suosituimmat artikkelit