Kevät nimittäin. Kylymee on ollu ja rakeita ja räntee kuurotellu. Tänäaamuna herättiin lumivalkoseen aamuun. 2-3cm. tul yön seutuun. Talaviselta näytti ja tuntu -3 ol mittarissa, eikä paljon plussan puolelle oo päivälläkään noussu mittar. Nyt näyttäs ruppiivan vähän lämpenemään tiälläkin.
Rantapenkki näyttää tältä vielä iltapäivälläkin. Tuuli nujakoi aamulla ja puista lumet puotti. Laiturinkin kiäns rannansuuntasesti. Laskettiin järveen eilen, ei kokonaan sitä maihin vejettäkkään ja rannasta laiturille mänö luiska on vielä laittamatta. Samalla huomattiin laiturin tulleen tiensä päähän. Melekein 40v. on siitä kun Pekka isänsä kansssa luati sen järveen, kestopuuta ol jo silloin. Laudat on vielä lujat, harmaantuneet, vaan ruuvit on aika pehmitelly ja katkonu, niin ajateltiin uusii koko höskä. Timpurikin on kysytty sitä tekemään. Ol silloin aikoinaan ensimmäinen ponttooni laituri näillä rannoilla ja epäileviä sanoja kuultiin. Minne seilovaa! Ei oo kertookaan karannu rannasta. Tolopilla tuetaan se sitten paikoilleen.
Lokit ja tukkakoskelotkin sitä lepopaikkanaan pittää.
Taimihommat on hyvällä mallilla ja jo kasvihuoneeseen siirtoa vuottaat. Ei vielä laiteta lämmityksiä, mutta jos kelit rupivaa lämpenemään suahaan monta taimipurkkii laittoo sinne vahvistumaan. Mökissä alakaa tunkua olemaan.
Kesäkukista tuoksuherneet on nyt viikon totutellu viileeseen kasvihuoneessa, koleminkertasen harson alla. Viimeyöks laitettiin vielä pakkaspeittokin päälle. Ei niin kylymäks männy kuitenkaan mitä ennustettiin.
Vanha amaryllis aukas kukkansa, katkasin vanan maljakkoon ja kahella kellolla kukki. Ensimmäinen nuppu kuvassa auki. Valakonen lehestä kasvatettu soilikki rinnalla pöydällä.
Sitten asioo perunasta. On kasvatettu velipoikiin mailla 'kommuuniperunoo' kolomeen huusholliin porukassa. Hyvin on onnistunu viimesyksyyn asti. Ei tautia, eikä tuholaisii ennen. Mitä nyt villisiat joskus ohikulukiissaan kaivovat muutaman varren. Viimesyksynä sato ol hyvä, ol 'Annabelle', 'Mozart' ja 'Colomba' lajikkeet, maa oli hiekka/multa maa rinteessä. Paisto päivä ja ei haitannu kuivuus eikä märkyys. Vaan olpa meijän potattimuhan tullu seppäkuoriainen, erikoisesti toukat tykkäs Annabellestä. Reikiä porasivat joihinkin runsaasti. Asia käy kiinnostamaan ja suatiin seleville, heinikon jäläkeen pitäs vuosia viljellä jottain muuta, vaikka viljoo meijän tappauksessa, ennenkuin siihen perunoo laittaa. Ammatti porkkanan ja perunan kasvattajillakin on riesoo sepistä ollu, varmaan pystyy torjuntaineilla hoitelemaan suuremmassa mittakaavassa kasvustot. Nyt on mietittävä mihin potattimua perustetaan ja onko nuo kuoriaiset jokavuotinen vitsaus. Toivottavasti ei!
Paljon on perunamuusii ja laatikkoruokia syöty, kovasti on silputtava kun ruokoo laittaa. Kaupasta oon ostanu kokonaan keitettäviä, niissäkin on jokunen reikä ollu. Ei tuossa perunassa oo niitä toukkia, vain syöntijälet. Noita seppäkuoriaisii on Suomessa 64 erlaista. Kyllä harmitti, kun huomattiin.
Huomasin ohikulkiessani aitan päädyssä kasvavassa Piippuköynnöksessä siemenkotia, talaven aikana ovat auenneet ja siemeniä niissä on.
Jouvan vielä mattokangastani paukuttamaan, ei tie miel olla tuolla kylymässä tuuliaisessa pihalla. Ei oo ruusunkukkia matossa vaikka lemmenpolku on nimeltään. Sidos on perinteinen mattomalli. Tummassa raidassa paremmin sen kuvion erottaa, vaan yritän suaha kude varastojani pienemmäks ja kirjavoo on kuteissa.
Kudon tuohon kodinhoitohuoneeseen vähän tummempisävyset matot, eivät niin lian pelekeevii oo. Kun siitä ovesta parraastaan kuletaan omalla sakilla.
Toivotaan kelien lämpenevän ja pelloille ja puutarhaan piästään kuopsuttammaan ja kylyvämään!
Kiitos kun kävit lukemassa!
