lauantai 24. helmikuuta 2018

Helemikuun heliät päivät!

Tuo sanonta jatkuu, 'helemikuun heliät päivät, maaliskuulla maksetaan'. Ja toinen sanonta, mitä siätä Mattina, sitä siätä Mariaan. Suapihan nähä pittäätkö paikkoonsa. Meillä on ollu huikaisevan kauniita pakkaspäiviä. Uamulla auringon noustessa jopa -27' Päiväks lauhtuu -10/15. Ja jos tuo Matin päivän jäläkeen pakkanen on vielä kolome viikkuu niin tulloo pitkä pakkas jakso. Oiskohan sitten heinäkuulla heinäpouvat?

Vaikka puarusin edellisessä postauksessa niitä kauriita, niin hermo petti miullakin ja pithän tuohon mehtään viiä niille ruokoo, kuivoo heinee, murskattuu viljoo ja omenia. Eihän ne meijän korkeuven elläimii oo ja kova pakkanen on niillekkin koettelemus!


Viikko sitten tul lapinpöllö matontamppaus telineelle. On käyny monta viikkuu tiirailemassa oisko myyriä hangen alla. On tuossa oikiilla ja en uskaltanu nostoo tuota kaihinta jotta lehahtaa heti pois. Ollaan suorastaan huolissaan jos ei löyvä syötävee, on se niin kommii lintu. Tiälläpäin on vähän nyt myyriä, toisaalta hyvä, pöllöjen kannalta huono! Helemipöllön puputusta en vielä oo kuullu, se on varma kevvään merkki.

Käytiin Villen assiilla Joensuussa ja siellä rautakaupassa. Sinne ol tullu irtona ilmakasveja ja miekin innostuin niitä muutaman ostamaan. Hinta ol suorastaan halapa, 2.95e kpl. Ja neljä ostin. En ruahtina ostoo niitä valmiiks asetelmiin laitettuna ja kyhäsin koissa ommiin astioihin.

Nimistä en ihan varma oo, vasemmalla alareunassa Tillandsia argentea 'Mexico' purkissa vihree ja punanen, ovat hauskan näkösii, ihan kuin Villen tukka synnyttyy. Ol musta ja vahva. Hoitajat laitoksella kampasivat sen pystyyn ja ol vauvahuoneen vahvin hiuspehko. Ristinkin nämä uuvestaan ja sanon noita 'Villeks'. Oikiissa reunassa Tillandsia juncea. Korkiissa  hurrikaanissa olevalle en nimmii löytäny, se on kirjava, raitoja on kuin tiikerissä. Ja siihen on ilimestyny kukkanuppu. On kuin viljan tähkä malliltaan tuo nuppu.

Toivottavasti näyttää kukkansa. En oikein tiiä onko näissä lehtiä, ilimajuuria vai miks sanos.  Kovia ja terävii on nuo vihreet osat. Veden jiäminen tuohon lehtihankaan on kai suurin vihollinen joka tappaa tämän kasvin mädättämällä. Mielenkiintoinen kasvi!

Orkidea Coelogyne huenttneriana, on kiitollinen kukkija. Kuuluu helokämmeköihin joista kuuluisin  meillä on lumikuningatar. Nämä molemmat aukasoo hohtavan valakoset kukkansa, kun valo palovaa Pohjolaan ja kimmeltää hangella.

Tässä on ensimmäinen kukintovars joka kasvo kehittyvään varsimukulaan ennen lehtiä. Tuoksuukin hyvälle. Kahteen varsimukulaan on on nyt tulossa kukintovars, yhteen tul lehet ensin ja se ei kuki . Joka vuos on kukkinu, kun vuosia sitten hankin tämän orkideayhistyksen yhteistillauksesta. Lumikuningatarta en oo suanu kun yhen kerran kukkimaan, aina vuan yritän kuitenkin. Vien tämän suvun kasvit pihalle kesällä ja lannotan ihan kanankakalla.

Aurinko on laskemassa tännään. Sain kuvan onnistumaan vaikka vasten aurinkuu kuvasin. Hetikohta vaipu tuonne horisonttiin ja nyt on tähtitaivas ja kelmeä kuu taivaalla.

Ensimmäiset esikasvatettaviin siemenet on kylyvetty. Viime sunnuntaina kylyvin ja ahkeraliisat itivät viiteen päivään. Yllätyin!

Muatilalta Helena ja Ville tulloot meille saunaan, kun heillä tehhään saunaremonttii. Saunaan vaihetaan mustat panelit ja muotolauteet, pesuhuoneeseen laittaat valakiita ja mustoo. On kai tämän hetken muotii nuo värit!
Samalla juuvvaan meillä kultamitalli kahvit. Kaakun kanssa.



Toivotaan jotta kenenkään vesjohot ei jiävy, eikä konneetkaan hyyvy tienpiälle näihen pakkasiin aikaan!

Ens viikonlopulla ois se Salapausselän reissu meillä ja toivottavasti ei hyvin kovia pakkasii ois. Eihän sitä pysty hiihtämäänkään kilipoo jos on kauhiin kylymä!

Hyvvee helemikuun loppuu ja maaliskuun alakuu.
Päivä on jatkunu jo paljon. Uamulla viijen jäläkeen alakaa jo päivänkajo näkkyy. Ja illalla kuuteen vielä pihalla näkköö!


Kiitos kun kävit!



tiistai 6. helmikuuta 2018

Öisiä kulukijii!

Meillä ol pyhhee vasten yöllä mehän elläimet pitäny juhloo. Ja jatkovat vielä seuraavana yönäkin. Pyhänä kun mänin rantaan,  ihmettelin miten pihlajan alus ol niin kovasti polettu ja oksia ol puotettu alas. Se on kuitenkin jo iso puu, niin kahelle jalalle on pitäny nousta jotta sai niistä oksista otteen. Ensin ajattelin oisko supi jahannu marjoja, sitten näin sorkan jälet. Riukuaijassa on portti ja siitä olvat tulleet, kaks metsäkaurista. Ja männeet järvelle pois päin.

Assiita kun tarkemmin tutkin näin kun jänikset ol juossu ristiin rastiin ja oravakin hyppiny. Hyvä kun ei tuppaan tullu! Aitan ja talon vällii ol hilivannu, toivottavasti ei aittaan tie katonrajaan reikee ja mäne ja ruppii pessee pykkeemään.



Muanantaita vasten ol vielä enemmän jäläkiä tullu ja kauriit ol tulleet lähemmäks taloa. Koristeomenapuulla ol käyty.

Alaoksilta ol omenat hävinny ja muutama oksakin katkastu.

Mansikka laatikollakin ol herkuteltu .


Aroniookin ol maisteltu. Pissit ja papanat ol meille kiitokseks jätetty.
Ruusupensaita ja hortensioita ol kanssa näpsitty. Toivottavasti ovat nyt maisemoo vaihtaneet, Ruokintoo on mehtämiehet järjestäneet, kuivoo heinee ja viljoo. Ilives aina kyttevää niitä siellä ruokintapaikalla.

Onneks mustikat ja omenat on verkon suojissa. Kovasti olivat jäläkiä tehny ja kuutamolla varmaan käyneet. Jotos ol pellolle polettu.

Kun mänin muatilalla käymään sanoin Villen koirille, Diivalle ja Sindille, (ovat karkeakarvasii mäyräkoirii) jotta teille ois töitä. Siihen Ville sano jotta mehästys loppu tammikuun loppuun. Näitä kauriita ei isommilla koirilla sua ajattookkaan ja muutaman vuuven ovat tiällä niitä mehästänneet. Somia kun mitkä ovat, vaan liikoo niitäkin jos on, ei oo hyvä. Säilörehunteko aikaan suap olla tarkkana kun niittomurskaimen pellolle ajjaa, jotta vasa ei heinikossa ois piilossa.

Ensimmäisenä talavena kun tiällä oltiin nähtiin neljä valakohäntäkaurista pihassa. Heti kun meijät älysivät lähtivät kiireellä, eikä tulleet takasin.

Tässä hiihettiin ristiin Villen kanssa. Hiän tul pyhäuamuna tähän meille ja lähti järvelle, ol hiihtäny pitkänmatkan, Kiertäny Harkonsaaren ja hiihtäny sitten laavulle Laitasaareen. Siellä ol syöny evväät ja sitten hiihti takasin. Muuten ol hyvä keli, pohjosesta vuan kylymästi tuul poistullessa.

Tykätään kaikista elukoista, rottoo lukkuunottamatta. Ei oo onneks näkynä tiällä ja muatilallakin on myrkyt jatkuvasti. Ja kärppä ol pitäny huolen hiiristä. Luonnossa kun liikun, aina kahtelen elläimiin jäläkiä ja lintujakin seuroon. Meijän luonto on rikas eläimistöltään ja kaikilla on oma tehtävänsä luonnon kiertokulussa.

Hyvvee viikonjatkuu ja piästään torstaina jännittämmään olymppialaisia!

Ollikin tulloo käymään Pian kanssa ja pyhänseutuun herkutellaan karjalanpiirakoilla ja laskiispullilla.


Kiitos kun kävit!




lauantai 3. helmikuuta 2018

Kädentöitä

Niimpä aika on humpsahtanu jo helemikuulle. Miulla kamera ol sepässä salaman tautta ja käy peräti Saksassa asti. Salamaan ol osia vaihettu,  nyt kun räpsin kuvia miusta tuntuu jotta ei se tainnu mikskään muuttuu. Rätisöö samallatavalla. Pittää jonkun tietävämmän kanssa tuumata pittääkö sen piästee semmosta iäntä ylleensä.

En vielä oo esikasvatuksii selevinny laittamaan ja vuotan nyt kun nouseva kuu ilimestyy niin laitan sitten.

Tul kuva otettuu liian ettäältä. Ajattelin laittoo, nukenkaulusta, koriste hirssii (tästä  miulla on hyvät kokemukset), rimpsureunasta orvokkii, valakiita punahattu 'Feeling', ahkeraliisoo, hämähäkkikukkoo (huonosti oon suanu itämään, aina vuan pittää kokkeilla, sain neuvoja), kelloköynnöstä valakiita ja kupissa on kylymänkukkoo punasen ja valakiin siementä. Nää nyt alakuun laitan ja toivotaan jotta onnistus ijättäminen.

Otin nuo siemenpussit tuohon kuvvaan ja nyt alakaa entisöinti osio.
Oon pyöriny entisöintipiirilöissä monella vuoskymmenellä ja tehny millon mitäkin. Alla olevassa kuvassa on ensimmäinen entisöinti työ kaheksankymmen luvun lopulta ja tämä palas juurilleen.
Pekan vanhemmat ostivat tämän paikan jossa myö nyt asutaan 1958. Tiällä ol hyvin pien talo, tupa ja kammar, aitta ja kivinavetta, ja Pekan poikamies setä muuti asumaan siihen mökkiin. Hiän ol kalastaja ja kuto kalaverkkoja,  meillä on paljon setän tekemii verkkoja aitassa. Niissä on vielä tuohesta paulat.
Setä ol ostanu huonekaluja paikalliselta puusepältä, klahvipiironki ja astesenkki, Seihtemänkymmentä luvulla ol retrovärit muotii ja setä vetel petsatun piirongin ja senkin oikein voimakkaalla vaalean vihreellä. Kun hiän sitten muuti kirkolle kuapit jäi tänne ja talavet olivat pakkasessa ja kesällä kuumassa, onneks ol hyvä katto ja ne ei suanu vettä niskkansa. Kyllä kunnon materiaaleista tehyt työt on kestäny aikoo.

Ol siinä hinkkoominen jotta sain sen vihreen värin pois. Tämä tul meijän mukana tänne takasin muatilalta johon sen vein  ja toimii miun kirjotuspöytänä. Puuseppä on tuohon kanteen tehny kauniisti viilutetun kuvion ja materiaali on koivuu,
Tämän talaven työ on tuo tuoli, vaikka on pien on siinä monta kerrosta materiaalii ja työvaiheita melekein kakskymmentä. Laitoin nyt vähän nuorekkaamman kankaan.


Oisin suanu täytettä laittoo vähän enemmän tuohon keskikohalle.

Sitten kuva lyhystä johon hain itämaista henkii ja tämä ois tulossa siihen mehtäpuutarhaan, kivipaaden piälle.  Ristimitat ei ihan täsmee, van kyllä se mänettellöö.

Lasite otti mustasta tummansiniseen sävyjä, tien vielä läkkärän tuohon pohjalle kun en hoksannu tehä yhtäaikoo, suap sitten kynttilän nätisti palamaan.

Mattokangasta on paukuteltu, ja tännään paistettiin lanttukukko ja runebergin kakku, en kehannu pieniin vuokiin laittoo, tein pienessä kakkuvuassa. Laitoin sukatin loput joululta taikinaan ja mielenkiintosta on maistella miltä maistuu.
Kahvileipiä myö ei juurikaan ihe syyvä, on vierasvaraks ja muatilalle viijään kanssa maistiisii.

Kukko on tuossa liinan alla ja laitan siihen vielä shaalin piälle jotta hautuu pehmiiks. Meilläpäin on sanonta jotta kukkoja ei sua viijä rotinoille viemisiks, (sattu nyt eilis iltasiin vauva uutisiin). Tietää heti perrään uuta vauvoo perreeseen jos viep. Suattaa olla paikkasa pitämätön sanonta!

Nyt on ollu kuivoo pakkasta ja pehmyttä pakkaslunta on satanu. Järvelle aurasivat tien luistelijoille ja latuset kylällä on auki. Ei jiä oo vielä puolta metrii, vaan auton kestää kun ei virtapaikoille mäne. Joulun jäläkeen on mehästysseura vetäny ainakin kolome hukkunutta hirvii pois järvestä.

Tämä ol nyt tämmönen posti tälläkeroo.
On ollu mukava lukkii innokkaita puutarhureita ja teijän esikasvatuksii.

Tervetulluu Irma lukijaks. Oon ilonen jotta oon suanu noin paljon lukijii. Ja tervetulluu kaikki ketä en oo aikasemmin huomioinu!
Miun pitäs tuota lukijalistookin päivittee.
Kaikki kädentyöt on mielenkiinosii kahella ja ihhailla miten hienoja er laisii töitä immeiset tekköö ja kellä se mikäkin on mielenkiinnon kohe..

Kiitos kun jaksoit lukkii.

Metsäpuutarhan esittely jatkuu.

Nyt tul pitkä tauko postauksessa! Heinäkuulla likottelin kullanmurua, vanhempansa  olivat alakuun etätöissä ja tarha kiinni. Sitten uudella ...

Suosituimmat artikkelit