tiistai 11. tammikuuta 2022

Mökit nukkuu lumiset.

Joulusta on selevitty ja eletään sydäntalvea. Härkäviikot on esissä. Pekka alotti ennen jouluu polttopuu savotan ja nyt ois ajallisesti hyvä niitä kuatoo, vaan lunta on niin paljon, jotta mehässä on vaikii kahlata. Leppä ja Pihlaja on nyt etupiässä kuajettavana kun koivuu meillä on varastossa paljon ja leivän paistoon en koivuja pelekästään ota, koivu antaa liian kipakan lämmön ja arinan niin kuumaks, jotta pohjat pallaa. Suapi olla tuonnemmaks se savotta. Kuhan lumet laskoo, homma jatkuu. Vaikka niinhän se vanha kansa sanoi, lumentulo on vasta puolessavälissä. On entisaikojen talavi, eikä miulla oo vielä kevään kaipausta. -30 pakkasia ei tarviis olla.


Kaunista on ulukona, otin uamuhämärissä kuvan tuosta pääsisäänkäynnin edestä ja puut ja pensaat ovat pörrösiä, ihan pakkaskuurassa. Vielä yks valonauha on loistamassa ja ulko ovien edessä lyhyemmät nauhat suap olla ainakin täänkuun loppuun.

Uunia on lämmitetty, leivinuunii joka toinen päivä ja mökkii jokapäivä, yritetään sähkyy siästee. Talon maalämpö tuop jo ison siästön ja leivinuunii kun lämmittää, suap ruokookin laittoo sitten samalla.
Vanhassa mökissä on onneks varaava takka ja siellä pelargoniat on hyvin pärjänny, sähköpatterit ei juurikaan lämmitä, vaikka on ollu tosi kylymee pitemmän aikoo. Tänä uamuna pakkasta ol -29 kovimmillaan. Nyt on kuu kehässä ollu muutamana iltana ja se tietää ilimojen muuttuvan.


Puppujussi, Rusakko jättää jäläkensä joka yö pihapiiriin, käyp syömässä koristeomenapuu 'Makamik' omenoita ja tuohon talon nurkalla olevaan Alppikärhöön 'Ballet Skirt' intoutu ohikulukiissaan silimuja syömään. Tamppas ihan kovaks tuon lumen ja verkko piti laittoo, jotta ei syö kokonaan. Onhan se pupullakin vaikiita kun ei mustikanvarpuja ennee sua kaivettuu, vaan ei meiltäkään koristekasveja tarvii syyvä. Kuulin voivan niin pahasti kärhön kaluta jotta se ei ennee keväällä oo elossa.

Jouluks tarkottamani kukat nyt on kukassa. Amaryllikset aukasivat kauniit kellonsa ja tuo valakonen onkin kasvattanu kokonsa suureks, toista nuppuu työntää nyt.


Samaan aikaan istutin tuon punaisen kanssa, sipulit olivat samankokoset. Lopputuloksessa on ero.


Punaisessa on viisi kelloa auki, vielä ei uutta vanaa näy sipulista.

Hyasintinkin sipulit kellarissa hyödin, nyt kukkimista alottaavat. Tuoksu on ihana. Muistelin ostaneeni sinisen mukulat vaan vaaleanpunaisia ovat. Kaunis väri on sekin.


Nää kyllä ellää ommoo elämeensä. Eivät oo tasakokosii, pitemmäks aikoo iloa riittää.

Ensimmäiset siemenet kylyvin, vähän ehkä liian aikaseen rimpsureunasta orvokkii laitoin kasvamaan. Kasvilampun alle laitan ja kylymänkestävänä aikanaan jo ulukoilun alotan sitten. Jos nyt ylipiätään siemenet itävät, ovat viimekeväisiä.


Kahtelin noita muitakin vanhempia siemeniäni ja varasto on aika hyvä. Suan ne viileessä säilytettyy ja eivät piäse kuivamaan. Tein tilauksen juurakoista ja mukuloista ja ne tulevat sitten aikanaan, tilaus ei oo suuri. Pitkään oon havitellu Daalia 'cafe au lait seeds' juurakkoo. Tilannu monesti ja puutarhamyymälästäkin ussiisti kahellu, aina on loppuunmyyty. Jospa nyt onnistas kun ajoissa tilasin, heti kun verkkokauppaan tul myytäväks. Kellarissa on paljon daalian juurakoita ja ovat hyvin säilyneet niin en montoo uutta meinoo hankkii. Vaikka uusia ihania daalioita on tullu tällekkin keväälle paljon.

Tautitilanne on tehny sen, kansalaisopiston kässäpiirin alakaminen on vielä tietymätön. Kotona on miulla sukanneulominen ja entisten parsimista ja paikkaus ompeluu. Esterille ompelin heijastinliivin, kun kaupasta ei tiälläpäin pinkkii löytyny. Ostin aikuisen koon ja purin sen, siitä rakentelin uuven. Uutta en ostanu, kun heijastinkangasta, entiset heijastinnauhat kavensin ja kanttausnauhat ja tarranauhat sain purettuu. Vihree ol kaupassa ja ostin sen 5,8 €, siitä sain kaavan. Vihree vuottaa pikkuveljeä, kuhan kasvaa. Pupun päänkuvan leikkasin, silimät tein tussilla ja laitoin heijastinnauhojen yläpuolelle etumukseen molemmille puolille ja taakse laitoin ison sydämen selekään. Ol tytölle mieluinen. Pinkki kun on lempiväri!


Joululahjaks virkkasin sisarilleni bambulangasta pöytärätit. Tuossa on nyt mänössä ihelle, ja toisen sisaren rätti valamiina, pukin jälkitoimituksena. Ihanan tuntunen on tuo lanka, 60% bambuu ja 40% puuvilloo. Toisen kerkisin tehä ennen jouluu ja suaja sano, jotta ei ruahi käyttee! Koristeena roikkuu tiskikaapista. Höh! Mie omani otan heti käyttöön, kun suan valamiiks. Mielenkiintoista pyyhkii pöytee, miten pyyhkii! Langasta sanotaan, on antibakteerinen ja ei sido hajuja. Voipi pestä koneessa ja langassa on kaunis kiilto. 
Tuossa alla on sininen pinkka lypsypyyhkeitä. Kun lopetin tuolla tilalla lehmienlypsyn, ostin kuitukankaisia lypsypyyhkeitä siivous/tiskiräteiks. Pakkauksessa on 1000kpl. Viskoosi/polyesteri on materiaali. Ikkunan pesussa verraton. Ei nukkoo ja hyvä muutenkin. Kestää 90astetta ja on konepestävä. Kun alakaa hapertuu, pyyhin leivinuunin ja saunan lasiluukkuja ja tuikkoon tulleen. Osa piätyy trasseliks huoltohommiin. Perinnöks miulta varmasti jiäp osa😊

Viimeiseks laitan kauniin tykkylumisen kuvan nuorista kuusista. 


Eihän nämä ihan Lapin veroisia oo, mutta miusta upeita sinistä taivasta vasten. Ihan kotinurkilla.
 

Mukavoo tammikuuta ja kiitos kun kävit lukemassa!

    





Mökit nukkuu lumiset.

Joulusta on selevitty ja eletään sydäntalvea. Härkäviikot on esissä. Pekka alotti ennen jouluu polttopuu savotan ja nyt ois ajallisesti hyvä...

Suosituimmat artikkelit