sunnuntai 20. maaliskuuta 2022

Aurinkoa ilmassa.

 'Titi tyy' laulaa tintit meilläkin. Harakat pesäpuuhissa taitaa olla ja oravatkin lemmenleikkejään juoksentelloo peräkanaa.

Lunta meillä vielä on runsaasti. Lorina räystäskouruissa ja syöksytorvissa kuuluu. Pikkusen on vielä sulamatonta lunta tiilikatolla. Mittään kasveja ei vielä pilikistele lumenalta ja hyvä niin, pitkien sääennustusten  mukaan, vielä arktisia viimoja loppukuusta suahaan. Pakkasii jopa 20 asteeseen.


Mehtäalallekkin suap vielä lämmintä vettä sattoo. Meijä muurikin on melekein lumenpeitossa! 

Suojaustoimia on tehty alppiruusuille verkolla ja katajat 'Urho' saivat vanhoista lakanoista huput piälleen. Onneks jo syksyllä nämä katajat kieputeltiin hyvin trikookuteilla ympäriinsä, jos oisivat jiäny märän painavan lumen alle talavella, ois varmasti oksia katkennu ja murtuna. Tuossa suattaa vielä lähemmäks metri olla lunta tienvieressä. Hankikeliä on ollu ja kesti ihan hyvin tehä suojaustoimet joku viikko sitten. 

Lupasin laittoo kuvan tuosta Dentrobium Thyrsiflorum orkideasta kukassa, jos onnistuu. Hyvin onnistu! Kukkatertut valamistu noppiisti, ja kauniisti kukkivat kaksi viikkoa. Uskoa anto tuleviinkin vuosiin. Vuotin tään kuvan julukasuu toisen orkidean nuppujen aukasuun. Tuolla ruukussa oikealla puolella, itäneet koristeporkkanat. Nyt koulittu.

Tämä helokämmeköiden sukuun kuuluva, Coelogyne huettneriana on kiitollinen kukkia joka talavi. Kuhan tää lopettaa kukinnan ja lepokausi alakaa, miun on otettava noita bulbeja pois, mitkä kasvavat ruukun reunoilta yli reilusti. Kallellaan on koko alusruukku, niitten painosta.

Kellarista tuodut kärhöt rupes vihertymään noppiisti. Kasvuharson laitoin alakuun ikkunaan verhoks, jotta eivät shokkii sua liiasta auringonvalosta äkikseltään. Nää ol pakko tuuva kellarista, kun pitkiä valakosii huitukoita kasvo.


Kävin kukkaystävän kanssa Joensuussa 2020 kärhöharrastajan luona, joka ol risteyttäny kärhöjä, ihan miulle uusia värejä ja nimet hiän ol perheenjäseniltä ja ystäviltä lainannu. Nimet on rekisteriin viety Kärhöseuraan. Todennäköisesti Denrologian Seuraan, johon kärhöt kuuluvat. Sain silloin 10 eri lajiketta juurrutukseen. Miulla ei ollu taitoa suaha kuin 4 kasvuun. Ilimeisesti ois pitäny kaikki purkit silloin syksyllä viiä kellariin ja pittee vielä viimekesä, kahtuu sitten syksyllä, kuolleet pois. 

Tuon alemman kuvan 'Sofia Kaisa' on nyt vaille metri ja siinä on kaks kukkanuppuu. Laitoin pitemmän tukikepin ja vuotetaan, minkälainen kukka suahaan. Tuossa ensimmäisen kuvan muut kärhöt on nimeltään 'Lyydia', 'Pilkullinen'  ja 'Saara Emilia'.

Jännästi nää kasvaa, tuo suurimman ruukun 'Saara Emilia' on kaikista eniten ottanu juuresta versoja. 

Nyt on meillä uus penkinpohja kaivettu talon etupuolelle, johon kellarissa on muutamia Kandalaisii ruusuja ja pioneja tulossa. Daalioitakin siihen vois laittoo ja täydennykseks kesäkukkia. Homma siinä vielä on, ennkuin istutuskunnossa se penkki on. Oispahan mukava nähä nämä kärhöt siinä kukkimassa! Yhen pistokkaan nimi ol 'Martta' ja sen oisin suonu menestyvän. Olihan se edesmenneen äitini nimi. Kukkaystäväni ei suanu sitä menestymään ja tämä risteyttäjäkin oli sanonu emokasvi olevan huonossa hapessa ja ruukkuun ottavansa sisälle. Toivottavasti toipuu ja  oiskohan sitten semmonen joka ei menesty meillä hangen alla talavella.


Tulppaaniruukut jotka kellarista tuotiin, kukkii kohta. Kerkiväät ennen Pääsiäistä. Aitauksen tein noihin ruukkuihin jotta eivät kuavu, kun keltasii hujoppia kasvustot olivat alakuun. Nyt ovat ihan napakoita. Perjantaina käytiin Verenpisarat, tämä saviruukussa oleva on suurin. Kaikissa on eläviä silimuja. 

Vanhassa mökissä tulloo tunkuu, pelakuut siirsin toiseen valosaan kammariin. Tuvassa on sitten pienempiä taimia kasvivalon alla. 

Vanhin poikamme oli perheineen talavilomalla tiällä ja kaks viikkoa sitten myö oltiin ristiäisreissulla siellä etelä-Suomessa. Jännitti suorastaan soppiiko kastemekko piälle, kun ikää lapsella jo muutama päivä vaille 3kk. Hihat pikkusen ol kippanat, muuten ok. Tää jylleevä tauti vaikutti siihenkin juhlan ajankohtaan.

Miulla on nyt kevään suuren juhlan alla käsityö meneillään, joka opettaa kärsivällisyyttä. Toivottavasti!


Vuosien saatossa on kerrääntyny pieniä helmiä. Rupesin kutomaan tuolle puumunalle helmistä päällystä. Ohje tuolla ylempänä. Keskikohta on nyt valamis ja piän ja toisen vielä kerkiin ennen Pääsiäistä. Aamulla herreen aikaseen ihan luonnostaan ja ennen viittä istun pöydän ääressä laskemassa helemiä. Heitin vähän hautumaan tään kudelman ja tein pikkusen helepomman välillä. 


Silloin kun meillä ol suklaamunan syöjiä, ol niissä joissakin, tämmönen keltanen sisus. Muutaman siästin ja tämän muovisuojuksen piälle tein tämän. Tuonne päätyyn kun rupesin yhistelemään noita pystynauhoja, tarvihin apukädetkin ja yhessä myö suatiin tää koottuu. Pohjassa on helmistä kerrokset ja kestää pystyssä. 

Helmityöt on vanha käsityömenetelmä. Jo ennen Kristuksen syntymee on helmillä koristeltu ja kauppoo käyty. Helmillä on Venetsian kaupunkiikin pystyssä pietty, huonoon aikaan!


Kiitos kun kävit lukemassa!















Pienillä askelilla kevät etenee.

Kovin on ollu kylymee, vielä luntakin varjopaikoissa näkköö. Puutarha kuitenkin on lumeton ja järvestä jiät lähti 9päivä  toukokuuta.  Kärhö...

Suosituimmat artikkelit