keskiviikko 20. marraskuuta 2019

Sinivalkoista - haaste 2019


Nyt kirjotin tämän haasteen iliman hienoja perennoja ja kasvatettuja kesäkukkia!

Miulle tästä otsikosta tulloo ensimmäiseks ylleensä isämaalliset ajatukset mieleen. Ja siitä se kiepsahtaa miettimään tätä hienoa ja kaunista maatamme!
Työnteko on ollu kantava voima meillä Suomalaisilla ja siitäkin meijät tunnetaan ihan ympäri maapalloa, ahkerista Suomalaisista. Työllä on nostettu maamme aina vaikeista ajoista täks hyvinvointivaltioks joka tämä on.
Miut on maatalous työllistäny melekein koko elämäni. Jo lapsuuskodissa ja sitten tuolla Kinnulan tilalla. Miullakin on koulutus ihan muulle alalle, vaan lehmänlypsäjähän miusta aikanaan tul. Muutaman vuoden olin palakkatyössä ja poikien äitiyslomien jäläkeen jäin kottiin ja tilalle töihin. Ajatus siitä, jotta suan lapseni ihe hoitoo ol miulle tärkii. Kerhoissa ja harrastuksissa pojat kävivät ja ala-asteen molemmat kerkes kyläkoulussa käyvä, ennen kuin se lakkautettiin. Päiveekään en oo katunu jiämistä maatilan töihin. Nyt tila jatkuu jo seuraavalla sukupolovella ja apuna ollaan, missä tarvitaan!


Taivas on sinisistä sinisin, pienellä valakosella pilivenhattaralla!
Tämä ensimmäinen kuva on kesäkuulta säilörehun tiennistä. Minuu ei traktoritöissä tarvita, vaan rehuntekijät tarvihtoo kunnon evästä ja Helenan työvuorot kun sattu näillepäiville, olin mie kauhan varressa. Tuolta mehänpäädystä ajaavat nuo kärrytraktorit tuonne kasalle ja kaks traktorii on koko ajan siilossa painattamassa tuota rehukassoo tiiviiks. Kun tarpeeks korkiiks ja pitkäks nousoo siilossa tuo heinäkasa, (yläpuolelle noitten siilon reunojen) ja se on polettu tiiviiks, siihen laitetaan muovi piälle ja sen piälle painoverkko ja vielä hiekkasäkit jotta kasa on ilimatiivis. Syksyllä auvastaan siilo ja apevaunussa viljojen ja kivennäisten kanssa se sotketaan. Kolomessa navetassa on syöjiä ja paljon tätä rehua tarvitaan. Kesäkuulla ja elokuulla ylleensä on rehunteko siiloihin ja paalirehua on vielä lisäks kesällä syöttee.
Toivon, jotta tulevaisuuvessakin muata viljellään ja karjoo kasvatetaan tässä muassa ja tuotetaan elintarvikkeita meille kuluttajille! Uhkakuvat on isot ja usko pittää olla luja, kuka tähän hommaan lähtöö!

Sitten muutama kuva kukista ja luonnosta!


Valakonen syreenikimppu pöyvällä, syreeni ei maljakossa pitkään kestä, vaan kyllä tulloo otettuu aina pöyvälle


Valakolumpeen kukkia souvettiin kesällä kahtomaan Anttilanlahteen ja on ne kauniita. Paljon ol lumpeita tänäkesänä, kun vesi järvessä on alhaalla. Ei jokavuos kasva näin runsaasti.




Tässä latunen lähti viimetalavena tuosta tupamme nurkalta, tuonne järvelle. Eräsuksilla ja kunnon kerkät sauvoissa, kun valamista latua ei oo. Satametrii kun tietä pitkin hiihtää piäsöö hyppeemään, kunnan ylläpitämälle latuselle, se on koneella ajettu normisuksille. Hyvä verkosto on latua tiällä syrjäkylällä!  Sinvalakonen on yleisilime näissä kuvissa.


Lemmikki kuvaa kahtelin, en sitä kansioo löytäny missä se on. Nykysin elämä on ainasta ehtimistä, kaikki ei aina siihen hättään löyvykkään😂  Kuitenkin keväinen sinililja mätäs nurmikossa on kaunis sininen ja alla valakonen valkolehdokki, joka rantasaunan vierellä kasvaa ja hyvvee tuoksuu levittää. Siitä pitäs vanhoja koivuja kuatoo vähemmäks, vaan ei ruahita näitten valkolehdokkien tautta harventoo! Huonokuntoset koivut on pakko aina poistoo, jotta eivät saunan piälle kuavu!




Ei oo nyt valakonen tuo ruusu sinistä taivasta vasten. 'Lumo' on tää kaunotar, huiteloo kahessa metrissä ja on hurjat piikit. Kaunis ruusu, lehet vähän harmahtavan vihreät ja kukat haalenoo vanhetessaan melekein valakiiks!


Saari jossa väylämerkki, on Pyöreä-Karhatsi, sitten Liisan-Karhatsi ja vasemmalla Kallio-Karhatsi. Syväväylä kulukoo noitten saarien takaa ja väylän takana on Harkonsaari ja Saunasaari.


Valakovuokot ilahuttaa pihassa. Hyvin on käyneet lissääntymään ja ihan odotettuja on keväällä ensimmäiset kukat!


Papintappaja koppakuoriaisessakin on siniset sävyt. Sittisontiaisessakin (Isosittiäinen) on kaunis sininen väri kilvessä. On tää luonto ihmeellinen näittenkin ötököitten suhteen!


Tuosta rannasta kun noita kiviä hilattiin, rantoo jiäti ja hauskasti noitten kaislojen varsiin tuommoset helemet tul!

Mukavat sinivalakoset astiat. Oikein hyväntuulen tuop syyvessä nämä lehmät!


Nämä on Arabian Teema sarjaan, meijerin tiettämät astiat. Toistakymmentä vuotta sitten näitä ol myynnissä tuottajille. Sillon vielä ei markkinamiehet ollu myyny tätä perinteikästä vanhoo yritystä mualimalle. Niin ne sannoo jotta brändi on Suomessa ja suunnittelut sun muut tehhään tiällä. Valamistus Thaimaassa ja Romaniasssa. Jos en innostu hellankulumaan viskomaan ja särkemään, nää riittää miulle loppuiäks. Arabian Arctica valakosta sarjoo on miulla iso serviisi vieraskuppeina ja ruokalautasina, häälahjaksi suatiin ja oon sitä lissee hankkinu ostamalla aikoinaan. Inkeri Leivo on suunitellu tämän sarjan. Ja oikein juhlavana Arabian kesäkukkoo kahelletoista hengelle, sen sarjan suunnittelija on tuntematon. Vanhat astiat ja lasi minnuu kiehtoo ja niitä oon kerräilly, netistä ja muutamasta liikkeestä.

Sokerina pohjalla. Pien paikallinen yritys tuolla Liperissä nimeltään Onnenpussi valamistaa käsityönä suolasaippuoita.


                                 Tunne raikkaat tuulet ympärilläsi. Kimmeltävien vesien välke ympärilläsi.
                                                       Niittykukkien vieno tuoksu kasvoillasi.
                                                                Tupasvillan pehmeys ihollasi.
                                                                          Sydämessä Suomi.

Tämän tekstin otin tuosta pakkauksesta ja näitten sanotaan olevan hellävarasia ja kaikille ihotyypeille.

Pakkaus laitetaan arvottavaks tämän postauksen kommentoijille, anonyymit mukkaan kun laitatta sähköpostiosoitteen, niin otan yhteyttä. Arvonta on 8.12.2019 ja pakkauksen lähetän vain Suomeen.
Suutarissa kävin ja siellä ol myynnissä.

Tuon pakkauksen alla olevan tekstin tää kone nyt viskovaa hiukan vasemmalle ja siinä on opeteltavoo miulle, miten se korjataan keskelle. Helena voip pittee pyytee mestariks, Kaikki temput jo kokkeilin! Kuvan laatukin on huono, pakkaus on valakii ja liekkö pimmii päivä vaikuttanu jotta kirkkaampoo kuvvoo en suanu.

Tämän haasteen sain Rikkaruohoelämää blogin Betweeniltä ja alulle tämän ol laittanu Tiiu/Puutarhahetki blogista. Kiitos teille molemmille haasteesta!
Nyt en haasta kettään, kun tämä haaste on jo monella käyny, enkä ihan kartalla oo kuka on tähän vastannu. Haasteenhan suap ottoo kuka haluvaa vastata tähän kuvin ja tekstein!

                            Mukavoo Marraskuun loppuu ja Kiitos kun kävit lukemassa!















tiistai 5. marraskuuta 2019

Ähellystä!

Meillä on järvessä kans piällä! Viimeyönä ol pakkasta  -10 ja jiäti tästä järven. Isot selät on vielä auki.

Järvessä vesi on tosi alhaalla. Pitkä kuiva kaus näkkyy ja ei tuolta latvavesiltäkään tule riitävästi lissee tähän järveen. Melekein metri on alempana vedenpinta kuin normaalisti. No sehän on rantoo aukassu näkyviin ja myö on ähelletty kivien kanssa. Litteitä kiviä ja kauniin värisiä/mallisia ja isojakin kiviä on kuskattu  rantaan. Ostettiin kesällä nokkakärryt ja niillä isojakin kiviä on maihin völjätty. Aina pittää nelivetokin piälle panna ja kaheltaan hilataan kärryjä maihin. Kaks kertoo laiva män Puhokseen meijän kiviä nostoissa ja voi sen miehistö kahtuu, mitä hullunhommoo myö tehhään! Mie vuan vilikuttelin niille!



Nämä kivet otti meiltä luulot pois ja  jäivät vuottamaan Villen kaivinkonetta. Puolpäivee kaivettiin näitä tuolta järvenpohjasta ja nuo suorat reunat meitä kiinnostaa. Tuonne mehtäalalle ne ois meininki viiä ja sitä on ihmetelty miten tasasia kantteja on, kuin veistetty ois! Pienemmät on suatu ylös ja ei koko rantoo meinata kivistä tyhjentee. Saunarannan ja laituriranna välissä on tämä meijän työmua. Välillä on ihan puhasta hienuu hiekkoo ja sitten kun on kiviromeikko, on kiv poikineen.


Viimesiä kertoja varmaan nähhään näitä isoja laivoja. Stora Enso sulukoo tuolta Kiteeltä sahan ja näitten laivojen ei ennee tarvii puutavaroo kuletella. Vielä tukkien uitto voipi jatkuu Lappeenrantaan ja minnekkä muualle uittanevatkaan! Noin 130 immeistä menettää työpaikkansa. Se on iso menetys näille seuduille!

Vielä eilen kuultiin joutsenten ääniä, vaan nyt ne on nyt lähteneet avovesille!

Viimeviikolla yhtenä päivänä purettiin hevosvetonen haravakone. Siitä pyörille ois jatkokäyttöä ja muutamalle piikille. Melekein neljäkymmentä vuotta on vuottanu meitä haravakone😀 ja toinen pyörä ol niin jumissa, jotta leka pit käyvä ja sillä hutkii pyörä pois. Muistoja toi mieleen Pekalle ja miulle, meille molemmille!


Seppämiehen jo oon suanu totteuttamaan talavenmittaan pyöristä uutta ja enskesänä alakaa näille uus elämä!

Värejäkin rannasta ja pihasta vielä löytyy!


Aivan upean väristä Saraheinee, kasvaa rannalla ja siitä tein kimpun ihelle ja Helenalle. Ulukona on kimppu ja terävälehtinen on, huavan kätteeni sain leikatessa. Siirrettiin muutama juurakko tuohon mehtäalalle kostiimpaan paikkaan. Toivottavasti onnistu siirto!


Kukkapenkin piässä orvokit vielä kukkii. Lunta ol enemmänkin, nyt ennee pikkusen. Ei talavi vielä tähän tule, ryynii sato ja meillä vanhasanonta on, jotta venettä suap tervata. Muutama vuos sitten toistakymmentä senttii ol jiätä ja lämpimät ilimat kun tul, se suli pois!


Ruusulilja ei kerenny pihalla kukkaan ja siirsin sen kasvihuoneeseen, siellä jakso yks sipuli kukkiaan aukoa ja vein tämän kellariin talavetukseen.


Lauantaina multiin laitoin viimeset kukkasipulit. Alesta sain ja pikkupussit makso yhen euron, ja isopussi kaks euroo. Narsissit meinoon ruukkuun panna talavehtimaan ja tulppaania on kanssa vuottamassa ruukkuun piäsyy. Aiemmin jo istutin aikapaljon molempiin puutarhoihin. Kanankakka rakeita viskon sekkaan myyriä hämmeemään!


'Makamik' koristeomenapuussa on vielä pikkulinnuille syötävee. Tintit käyp nokkimassa noita ja muutama mustarastaskin on näkyny. Viimeviikolla alotettiin lintujenruokinta ja ahkerasti siinä syöjiä näkkyy.


Syötävästä omenasta meinasin kertoo! Ja historiaakin sivuta. Onneks äiti kerto meille paljon noita vanhoja juttuja ja paikallishistorioo! Miun äitini isovanhemmat lähtivät 1890 luvulla, Hämeestä ensin  nykysen rajantaakse Jääsken pitäjään, siellä synty heille ensimmäinen laps Nikolai, joka ol miun kummiukko, äitini setä. Siellä ol kiviset pellot ja se ei miellyttäny Sefaniasta. Niimpä 1896 hyö tulivat  tänne Pohjois-Karjalaan, Kiteelle ostettuaan maatilan 'Suhmakko'. Mukanaan heillä sieltä Hämeestä lähtiessään ol Huugo, Iina Marian  sukulaispoika joka ol orvoks jiäny.  Sen ajan mukaan taloa siellä Hämeessä jäi vanhin poika pitämään vanhempien kuoltua ja kun talossa ol monta  poikoo, lähti Sefanias vaimonsa Iina Marian kanssa viljelemään maata muualle. Sefanias ei elläissään ennee käyny siellä kotipuolessaan. Yks veljes Seet nimeltään, ol keisarin henkivartiokaartissa ja ensimmäisen maailamansodan tuoksinoissa  hän muutti  Tampereelle ja toimi siellä poliisina. Seet ol perheineen käyny veljeään tiällä Karjalassa kahtomassa useampia kertoja.
Iina Maria ol siihen aikaan jo Tampereen talouskoulun käyny ensimmäisten joukossa, koulun perustamisen jäläkeen. Ja hiän ol 'viherpeukalo'. Sortavala ol lähin kaupunki tiällä ja sieltä mummo ol ostanu omenia. Otti niistä siemenet, ne hiän ol iättäny maassa laudan alla ja taimet ol istutettu 1906 nykyseen puutarhaan Suhmakkoon. Puita ol alunpittein ollu kaks sillä mäellä. Toinen ol 'mummonpuu' ja se talavisota talavena kylymi.Tätä puuta josta uuvet puut on lähtösin, sanotaan 'ukonpuuksi'.Tämä omenapuu on originaali! Vanha puu on pitkästi toistasattoo vuotta vanha ja yhä jaksaa satoa tuottoo. Velpojalle juohtu vuosia sitten mieleen tiettee siitä meille sisarille omenapuut ja puutarhurin kanssa hiän vartto 'Antonovka' perusrunkoon oksan. Omena on myöhänen syysomena, tänävuonna isot omenat, melekein kuin pienet lantut. Soikee, tynnyrimäinen on hedelmä muodoltaan ja kellertava kypsänä. Erikoinen, kantakuoppoo ei oo  ja karan juuressa nysty.  Siemenkotakin uupuu, ontto on sisältä ja muutama siemen siellä on.  Hapokas maultaan ja piirakka-, uuniomenat/paistokset ja hillo tulloo erinomaiset. Emopuu kasvaa 'Suhmakossa' talon seinän vieressä ja on muistona menneiltä ajoilta. Sen elämä jatkuu uusina puina! Sillä mäellä meijän kommuuniperuna kasvaa ja tänäkin syksynä ol nostotalakoot 9 hengen voimalla. Siellä on vanha lehtikuusi ja lehmus, josta miekin tuonne maatilalle runkovesasta oon lehmuksen kasvattanu. Villen syntymän muistoks, se tilalle istutettiin. Talo on ollu autiona yl neljäkymmentä vuotta, vaan pellot ja mehät ja puutarha, jonne on uusia omenapuita ja päärynä- ja luumupuita istutettu. on velpoikiin hallussa ja viljely jatkuu ja mehtiä hoijetaan! Mielellään käyvvään siellä korkiilla mäellä josta henkii menny aika, ihhailemassa maisemia, jotka avautuu Venäjän puolellekkin. Matkoo valtakunnanrajalle ei oo kuin kilometrin verran. Rajamiehet pihan halaki partioreissuillan kulukoot ja suattaa omenankin suuhunsa ottoo, se heille sallitaan. Tärkiitä työtä tekköövät! Rauhallinen paikka se on, karhuemo ol pentuneen potattihalameen läpi kesällä kulukenu ja joinakin talavina hirvet on puutarhassa makkoilleet. Puita eivät rusikoimaan piäse, verkkoaijat suojovaa puita!
Nyt tul nostalgia osio!

Sisällä on muutama orkidea kukassa ja catleijoissa on kukkatupessa nuppuja näkyvissä. Niistä kuvia laitan jos sinne asti piästään. Monesti ovat mustuttaneet nuo kukkatupet!


Venuksenkenkä kukkii yhellä kukalla. Paphiopedilum 'Black Jack' ja valakosen ludisian ensimmäiset, tuoksuvat nuput on auki. Ikkunan takana koristeomenapuu.


Mehtäalalla mm. Purppuraheisiangervo 'Diabolo' on vielä täyvessä lehessä, vaikka näin kylymä on.

Rannasta otin kuvan iltapäivällä ja nyt kun aurinko on laskemassa.



Huikaisevan kaunista on auringonlaskukin!

Mukavoo marraskuuta. Kiitos kun kävit lukemassa!






Kevät mielessä.

 Jokohan ois kovimmat pakkaset ja lumisateet tältä talavelta loppunu! Meillä on ollu kovia pakkasia ja runsasta lumentuloa koko talavi. -36 ...

Suosituimmat artikkelit