Alotin tämän blogin kirjottamisen viime kevätalavella. Valinnan varroo kuvissa ei vielä mahottomasti löyvy, ja kuvakulumat on vielä noissa ensimmäisissä vähän hakusessa. Vaan kyllä tästä jonkiinlainen suahaan.
Huhtikuu on miusta ylleensä vuuven rumin kuukaus, lumet on jo osin sulaneet meijän korkeuvella, varjopaikoissa ja kasoissa lunta vielä on. Mua on likasen harmoonruskii ja veit alakaa olla villimmoillaan.
Silläpä jos jottain kaunista luonnon tekemee tai ihe aikaan suatuu näkköö illauttaa se melekosesti.
Ensimmäinen kuva on pääsiäisajasta ja ovikoristeesta. Tämä ovi viep kuistilta kodinhoito huoneeseen ja on meijän kuluku etteinen. En monta kertoo oo piäovesta sisälle männy. Ja tuttavammat vieraatkin kulukoo tästä ovesta.
Seuraavassa männään muatilalle ja kuvassa etualalla on lännenhemlokki. Oon sen kymmensenttisestä taimesta kasvattanu vuuvesta 2002 alakaen. Ensimmäiset kymmenen vuotta kiedottiin kevättalaveks pakkaspeitteeseen ja monena vuotena latvus ruskettu. Aina vuan on korjannu ihtensä ja nyt on ollu iliman suojausta vuosia, ei ennee aurinko oo polttanu.
Taustalla iso kanadantuija ja oikiissa reunassa kartiovalakokuus. Siihenkin liittyy tarina. Ostin aikonaan niitä kolome kappaletta ja säkkikankaalla kevättalavella suojasin. Kun säkit otin pois, ol etelän puol ihan ruskii, siinä tuohuksissani nykäsin kaikki pois ja lupasin jotten tähän kasviin ennee kättän puuta. Olli ol Lappeenrannassa koulussa ja äitienpäivä kukaks toi miulle tämän. Siinäpä se on luppauksista huolimatta. Viimevuosina ei ennee oo suojattu, ja syksyllä ei ruskeita neulasii ennee näy. Tässä minnuu illauttaa jotta ompa tuo hemlokki selevinny, vaikka arka onkiin. Oon kokenu tärkiiks havujen alakuvuosien suojauksen ja en luota muuhun kun paksuun pakkaspeitteeseen. Jos suoja ei oo kiinni kasvissa sitten käyp muutkin suojat.
Virvaliljasta kuva on otettu 19.4 ja tuossa alla on ihan muanvaiva, rönsyakankaali. Vaikka miten yrittäs kitkii, aina se vuan riehaantuu kasvamaan.
Heti jäitten lähön jäläkeen tulloo meille meijän vakiasukkaat rantaan. Tukkakoskelo pariskunta on illauttanu meitä joka kesä perreineen. Kun ulukosaunassa kylypemässä käyvään, kuuluu lähellä olevasta luhasta hirmu riitely meille. Loppukesästä ovat meijät todenneet vaarattomaksi ja vähän ennen poismuuttuu uittaavat poikaset laiturille ussiimpana päivänä meille nähtäväks. Suorastaan tulloo haikiii miel kun pois lähtööt!
Laitan haasteen etteenpäin!
Haasteen säännöt:
1. Tee postaus ja kerro mistä sait haasteen.
2. Kerro huhtikuusi viisi tärkeintä kevään merkkiä, jotka ilahduttavat siun sieluusi voimakkaimmin. Etelärannikolla kevät alakaa jo maaliskuulla ja pohjosessa toukokuulla.
Muokkoo haasteen kuukausi siun kevääksesi. Huhtikuu on tässä keskiverto.
3. Laita haaste kiertämään kolomelle bloggaajalle.
Haastan:
Ritavuoren juurella blogin
Pale red rosen Katjan
Kukkia ja koukeroita Tuulikin
Ootta voineet jo suaha tämän haasteen, supi vastata ussiimman kerran.
Ollaan Pekan kanssa penkkiurheilijoita. Ja kävin tässä välillä kahtomassa naisten ampumahiihtuu takkaa-ajoa, Kaisa onnistu heikosta lähtötilanteesta huolimatta piäsemään viijenneks. Hyvä Kaisa! On hieno urheilija.
Suatiin pojilta joululahjaks Salapausselän kisoihin liput, hotelliyöpymiset ja junamatkat. Ollaan ensimmäistä kertoo mänössä ja suorastaan jännittää. Pitäsköhän paistoo lanttukukko evvääks!
Kiitos kun jaksoit lukkii!
