perjantai 15. maaliskuuta 2019

Kevään kaipuu -haaste

Tiiu Puutarhahetki blogista ol laittanu alulle tämän haasteen.
Mie sain jo aikoo sitten tämän pohittavaksi Eiralta Hirnakan torppa blogista. Kiitos tästä!

Miulla kevään kaipuu on käynnistyny nyt vasta hiljakseen.

Kangaspuissa kangas on vielä kesken, minkä meinoon ennen kevättä suaha pois puilta. Ei sillä mikkään hätä oo, puisilla jaloilla puut seisoo. Harrastepiirit on loppusuoralla. Kässäpiiri on viimesen kerran nyt tulevana viikonloppuna ja entisöinti vielä muutaman kerran.

Lunta meillä on vielä paljon, mahottomat kasat ja lämmintä vettä pitäs ruveta satamaan ennen kuin ne sullaa. Pakkasiakin vielä napakoita on ollu.
Vanha sanonta on. Jos ei maalis muata näytä, ei huhtikaan humauta. Suapi nähä, näyttääkö tää kuu muata!

Talitintit laulaa Titityytä, teerien pukelluksen kuulin tällä viikolla, helmipöllö ei vielä puputa ja ensimmäiset laulujoutsenetkin on nähty sulapaikkoja ehtimässä.

Mielenkiintoista on vuottoo mitä lumen alta nousoo ja mitä menetyksiä on tullu. Suojattu on verkoilla ja vanhoilla lakanoilla havuja. Alppiruusut on suanu piälleen nutut vihreistä verkoista, pienimmät niistä on vielä lumen suojissa.

En malta olla laittamatta kuvvoo uskollisesta helokämmekkä Coelogyne huettnerianasta, joka  keväällä näihin aikoihin kukkii, myskille tuoksuvin kukin. Yks kukkavars on nyt kukassa ja kaks uutta vannoo työntää varsimukuloista. Catleya mitä tammikuulla vuotin kukkimaan mustutti kukkatuppensa ja ei kukkoonsa näyttäny.


Muatilalla kävin kellarissa tulppaaniruukkuja ja jörkiinin juuria kahtomassa. Siellä  pähkinäpensas on pitkät norkot kasvattanu, muutamia lämpimiä, aurinkoisia päiviä kun on, kukkii keltasena. Meillä tiällä rannassa ei tervalepät oo näin pitkällä.


Huono on tuo kuva, en ihan lähelle piässy kuvvoomaan kun korkii lumipenkka ol siinä eissä. Sitä lehettömänä kahtelin ja Pekalle sanoin juurvesoja olevan jonkinverran. Pitäs kokkeilla tännekkin sieltä ottoo niitä. Hyvin on selevinny kookkaaks, vaikka ei tiälläpäin ylleinen ookkaan.

Näitä näkymiä kaipoon, kuvat viimekeväältä.




Jiät jos tikkuloille sullaa rantaan ja etelästä sopiva tuuli käyp, kuuluu rannasta jäitten helinä. Kuulostaa kuin järvenhaltija tiukuja soittelis!

Laitur sijottiin kiinni, tuulensuunta ol luvattu semmoseks. Suattas kiäntyy laitur rannansuuntaseks. Pekan käsvars siinä reunassa näkkyy.
Kovasti vuotetaan kuvan ottamisen aikoihin meijän ranta asukkeja, tukkakoskeloita. Meistä on mukava kun ne on mieluiseks tämän paikan kokeneet ja ainakin yhtä pitkään ovat asuneet tällä rannalla, mitä myö. Moneskohan sukupolovi niillä on mänössä!


Meillä tässä rannassa rentukat ensimmäisenä kukkaan piäsöö. Mitenkähän tänäkeväänä kukkien kanssa käyp. Ves on laskenu järvessä paljon. Ja nämä on nyt kuivalla mualla.



 Valakovuokko yks kevään odotetuin!


Alppikello.  Mustilasta tilasin siemeniä muutama vuos sitten ja onnistuin taimia suamaan. Näitten söpöläisiin toivosin lissääntyvän ja tuohon uuvelle alallekkin suavani.


Palloesikolle on neitoperhonen laskeutunu.


Nyt en ihan kartalla oo, missä penkissä tämä keltakielokki on. Kuva on viime keväältä. Tilannu tämän oon Vakkataimesta, nyt kukki ensimmäisen kerran.


Tammen kukinta. Heleänvihreät norkot keväällä.


Tulppani Aikaseen kukkiva 'Antoinette' Kukka ol alakuun kellertävä, päivien kulluissa punastu. Sammaan varteen tekköö usseita kukkia. Suosittelen.



Heidinkukka vähän myöhemmin kevväällä.  Esikoissakin on tämän laisiii nuokkuvia kukkia. Niitä miun pitäs tilata. Pihlajan taimikin tuolta pilikottaa, niitä mie kitken ihan jonkunverra

Puutarhamessuille Helsinkiin ollaan mänössä. Liput uamujunnaan on ostettu ja Pasilan asemalla pois jiähään. Olli kun töistä lähtöö, käyp meijät hakemassa sitten heille.
Ester on nyt oppinu käsiensä varraan nostamaan ja työntämään ihtiinsää taapäin. Perruuttaa kuin rapu. Mukava nähä sitten kullanmuru. Helemikuulla käytiin edellisen kerran. Piäsiiseks tulloot sitten tänne.
Ruotsiin messuille mieluilin, tiältäkin Pohjolan liikenne reissun järjestää. En vuan kaverii suanu, kaikilla ol jottain muuta. Luottokaver Liisa sisko pakertaa töittensä kanssa tiiviisti vielä enskuulle, eikä nyt piässy. Monet reissut on yhessä käyty. Ne on sellasia terapia reissuja, nauretaan ja itketään.

Siemeniä oon kylyväny, tomatit kylyvän näinäpäivinä ja asterit ja samettiruusut ym. vielä on pussissa.


Kevät on ihanoo aikoo, ei aina mukana meinoo keritä!


Nyt sattu tälle puutarhurille kömmähys.


Keskiviikkona isän luokse mäntiin, tiesin auringon paistetta olevan koko päivän. Säleverho ei kiinni ollu ja aurinko piäs helottamaan täysillä. Vettä maljakossa on, vaan ei paistetta kestäneet. Harvoin oon papukaijatulppaaneja marketista ostanu.


Vielä se talavi ottensa helepottaa ja kevät saapuu.


Oon suanu uusia lukijoita ja toivotan teijät tervetulleiks!

Kiitos kun kävit lukemassa!










Kevät mielessä.

 Jokohan ois kovimmat pakkaset ja lumisateet tältä talavelta loppunu! Meillä on ollu kovia pakkasia ja runsasta lumentuloa koko talavi. -36 ...

Suosituimmat artikkelit