lauantai 26. joulukuuta 2020

Joulumuistoja.

                                                              Nyt kirjotan muistoista!

Nämä muistelot on yl viidenkymmenen vuoden takaa. Ja on siellä lapsuusmuistojen kultaisessa kirstussa.

Miun lapsuuden joulut olivat maalaistalossa ja suurperheessä. Niinkuin monessa sen ajan perheissä maaseudulla. Jouluun alotettiin valamistautuu jo hyvissä ajoin syksyllä niin ruuan kuin muittenkin asioitten suhteen. Äitini ja Eevi-täti ahkeroivat neulomalla sukkoo ja  lapasta, villatakkii ja pipoja. Kaupastakin kirkonkylältä hankintoja tehtiin joulupukille avuks. Kinkkutarpeet teurastettiin joulukuun alussa ja tiinussa suolaveissä se pötköttel paistamiseen asti. Silavoo sen ajan kinkuissa ol ainakin viis senttii. Karjalanpaisti, -piirakat, ja laatikot ja rosollikin ol. Imelletty perunalaatikko ol meillä perruu niistä hämäläisistä sukujuurista. Sitä vielä meilläkin tehhään. Kuusta ol monesti 'pataljoona' hakemassa. Usseesti  se ol jo mehästä tienviereen haittu, josta se tuppaan tuotiin. Umpihangessa hiihtäminen pienemmillä ei ois onnistunu. Koristelu ol jo operaatio sinäänsä, siihen aikaan mm. sähkökynttilöitä ei ollu. Jännitys ol huipussaan aattoiltana kun joulupukkii vuotettii. Ja aina se meillekkin kerkes ja ossaatu. Joka kerta sillä aikoo kun isä ol hevoselle heiniä antamassa, pukki lahjojensa kanssa käy. Aika pitkään män, ennenkuin ymmärettiin asioitten yhteys ja eppäilys tuohon pellavapartaseen vieraaseen varmistu. Aikuiset vannotti meitä isompia pitämään pienemmiltä sisaruksilta salassa tuota tietämystä. Lammasturkki ol pukilla ja karvahattu, pahvista pukin naamari ja  pellavasta parta. Mustat pitkävartiset huopatossut viimein miulle ainakin paljasti ja varmisti pukin henkilöllisyyden. Isäni hoiti tuota virkoo koulun joulukuusella ja marttojen pikkujoulussa vielä kyläkoulun sulukemiseen asti. Martat toimii vieläkin, tosin kuusijuhla on jo muuttanut muotoaan.

Lapsuudessani ol talavisin paljon lunta ja pakkasta. Lapsuuskodissani isällä ol meijän lapsuuvessa aina hevosia ja ne ol suomenhevosia. Mie muistan Perhon ja Likan. Molemmat ol rautiaita tammoja.Perho ol reipas ja siinä maitotonkat kyytii sai, kun muantienvarteen niitä maitolaiturille veivät. Varsan kanssa ol soma ilimestys laitumella. Myö pelättiin vähän sitä, eikä talliin mänty kuin isän kanssa. Ei se vihanen ollu vaan arvaamaton. Likka ol ihan toista muata. Lapset sai sen mahanalta kulukii ja muistan kun mehtälaitumen portille mäntiin ja vihellettiin, alako kopina kuuluu ja se nelisti meijän luokse. Leipäpala sille ol antoo ja se samettisella turvallaan höplötti sen. Meillä ol ihan perinne käyvä joulualuspäivinä muutaman kilometrin piässä olevalta ladolta kuivia heiniä eläimille, vaikka pihalaussakin niitä ol. Myö isommat tytöt oltiin siinä kymmenen huitteilla kun suatiin ensimmäisiä kertoja keskenämme Likan kanssa reellä, jossa ol heinähäkki, käyvä nuo heinät. Suurimman osan matkasta ol kulukemista muantiellä, siihen aikaan ei autoja kulukenu niillä seuvuilla monta koko päivään ja Likka ei pelänny autojakaan ja isä luotti hevoseen ja meille hevosen. Hyvin nuo reissut onnistu ja nenässä vieläkin tunnen sen seipäällä kuivatun heinän hyvän tuoksun.

Joulupäivä oltiin tiivisti kotona, joulukirkkoon harvoin kirkonkylälle, 20 kilometrin piähän mäntiin. Kirkonmeininki alako 7aikaan ja sitä ennen ois navettatyöt pitäny tehä. Matkakin otti aikoo. Vaan se kuunneltiin radiosta ja myöhemmin kahottiin telekkarista. Mustavalakiista love optasta. 

                               Nosta orhi jalkaa, rekiretki alkaa, helkkää tiu'ut pienet, iloiset...🐎                                                              

Tapanipäivänä piästiin kyllään tai meillä käy vieraita. Yks tapaninpäivä on jiäny erikoisesti mieleen! Myö piästiin Lehmukseen tätini Kaijan kanssa. Tuo kyläpaikka on ettäällä, nuapurkylässä. Matkoo linnuntietä on reilusti toistakymmentä kilometrii. Siellä emännöi äitini serkku Suoma ja isäntä ol isän serkku Veikko. Heijän lapset, olivat vähän nuorempia kuin myö. Isä valjasti uamulla hämärissä Likan. Ajoreki  ol rekenä ja siinä pohjalla ol kuivoo heinee pehmikkeenä ja hirventaljan sitten. Meitä ol ussiimp laps kyyvissä ja välly ol peittona. Ohjaksissa tätini. Matka taittu umpimehässä  suurimmaks osaks ja maasto ol haastava. Pihasta kun lähettiin ensimmäisenä ol vuaranmäet, mäkijä ja notkoja. Tienpohjan ol savottamiehet osan matkoo polokenu hevosilla. Missä ei polettuu tietä ollu, Likka kahlas melekein mahhoonsa myöten lumessa. Tuolla vuarassa joka hyvin kuvovaa tuota maastoo, ol korkiilla mäellä kolomionmittaustorni, jonka juurelta kesäsin mehtämansikkoo kerättiin. Hevosta mehtälaitumella siellä piettiin ja se  pit maaston puhtaana tornin juurelta. Siitä läheltä kuluki tienpohja jota myökin kulettiin. Aisakello helekky aisassa ja pakkaslumen painosta nuoret koivut ol kaartuneet tien yli ja lunta tupsauttivat aina silimille. Aikkoo toistatuntii suuntaansa kyläpaikkaan män.

Perille kun piästiin hevonen navetan nurkkaan kiinni, loimi selekään ja heinät etteen. Silloin loimet ol kangaspuilla toimikkaaks kuvottuja villasia peittoja, kaks kappiimpoo kangasta yhistettynä.  Myö lapset kipastiin lämpimään tuppaan serkkujen luokse.

Siinä se lyhyt päivä vierähtikin, ruokaillessa ja leikkiissä. Iltapäivällä alako kotimatka. Tarkotus ol ennen pimmiitä piästä takasin. Hyvin suju alakumatka, hevonen veti kuormoonsa kottiinpäin reippaasti. Piästiin hyvin muantielle ja siellä hevonen pisti juoksuks, jäiset tierat vuan nuamalle lentel hevosen hokkikengistä, jäisestä tiestä. Sitten tul kiäntyminen mehtätaipaleelle ja joku ajovirhe siinä jyrkässä kiännöksessä tul. Aisa joka reessä siihenaikaan ol närepuusta (kuusesta), katkes! Voipi kuvitella miten jäykkä yhistelmä on reki, aisojen piässä, kun ei niveliä oo. Vähänaikoo siinä ihmeteltiin, mitäs nyt. Mänö tyssäs siihen! Matkustajat pois kyyvistä. Eikun kiännyttiin takasin ja jonkunmatkan piähän nilikutettiin yhen aisan varassa Möykkymäille (talon nimi, en heijän oikiita sukunimmii vieläkään taho muistoo). Siellä isäntä luati omasta reestään aisan meille rekkeen ja tuas mäntiin. Pimmiihän siinä kerkis tulla siellä mehässä taivaltoissa, onneks hevonen on niin viisas elläin jotta se ei lamppuja tarvinnu kottiinpäin, voihan se tädilläni sähkölamppu taskussa olla. Ei ollu kännyköitä, ilimotella haverista. Vaan en usko vanhempieni huolestuneen suuremmalti. Tätini ei ollu enskertalainen hevosen kanssa ja osas meitäkin huolehtii. Isälle jäi tehtäväks hevosen riisuminen ja talliin vienti ja arkeenpiästyy aisan vienti takasin Möykkymäille. Onneks tuo haveri sattu siellä piässä, jos se ois sattunu mehtätaipaleella ois hyvät neuvot ollu tarpeen! Luojanlykky, ei Perholla oltu liikenteessä. 


Haikiita ol isällekkin, ja meillekkin aikanaan Likasta luopuu. Se ol meijän viimenen hevonen ja siltä loppu ne vähäsetkin työt. Tilatankki tul maitohuoneeseen ja maitoauto käy maijot sieltä. Rautahevonen pellolle töihin ol tullu jo 1960luvun alussa ja harrastukseks ei siihen aikaan meilläpäin hevosia pietty. Isäni jatko hevosten parissa raviurheilun parissa. Kiinnostus hänellä hevosiin on säilyny näihinpäiviin asti, hevosurheilu lehti hänelle vieläkin tulloo ja hoivakodissa aika sitäkin kahellessa hyvin kuluu.

Likalle käy hyvin,  se vaihto omistajoo tilalle, missä ei traktorii ollu. Reet ja muut tykötarpeet on vielä tallessa siellä lapsuuskodissani, hevonen vuan puuttuu. Miullakin rakkaus suomenhevoseen on, vaikka ommoo hevosta ei ookkaan. Miun pojat vielä piäsivät hevosrekkeen, kyytiin. Vaan miten käyneen kullanmurulle! 


Kuvien laatu on nyt epätarkka, lisävalolla iliman salamoo kokkeilin kuvata. 


Kaikille lukijoilleni toivotan.        HYVÄÄ TULEVAA VUOTTA 2021






maanantai 23. marraskuuta 2020

Kevään ja kesän muistoja

Sain tämän haasteen jo aikoo sitten Lappalainen etelästä Nilalta. Kiitos siitä, vaikka onkin vastoomiseen aikoo vierähtänyt.                                                                                                              

Tietokonerikko hidastutti tätä blogitouhuu, nyt vaikeuvet toivottavasti on selätetty! 

Postaus on pitkä!

 

Helemikuulla avarrettiin tonttii. Kolome kookasta koivuu Pekka kuato tuosta pellonreunasta ja sain paljon risuja risutöihin ja materiaalii risuaitaan, mikä rajovaa tuota mehtee meijän mehtäpuutarhaan. Polttopuiks nuo koivut muuten on tehty. Tämä homma ol jo pitempään mielessä. Koivunlehtii ol autotallin räystäskourut täynnä vuosittain ja tärkeimpänä on suaha syreeniaita tuohon pellonreunalla olevan ojan tälle tontinpuolelle. Kaivurilla siihen nyt on alustavat kaivannot tehty syreeniaidalle

Maaliskuulla viriteltiin varjostusverkkoja puustapuuhun tuolla mehtäalalla. Hyvin suojasivat alppiruusut ja atsaleat. Noissa vihreissä mytyissä tuossa muassa on semmosia suojattavia, mitkä eivät tuonne verkotuksen sisälle piässeet. Vähälle aikoo lumet hävis maisemasta.

Maaliskuulla myös aloitin taimikasvatuksen. Ensimmäisenä kasvatukseen piäsivät hämähäkkikukka, heliotrooppi, leikkokärsämö ja monta muutakin pitemmän kasvuajan kukkoo. Tomatit kylyvin vasta huhtikuun alussa.

Aika viilee ol huhtikuu, muutamampia lämpimiä päiviä ol ja ensimmäiset kevätkukkijat ponnistelivat näkyville. Särkynysydän puski hauraat alut ja pahvilaatikolla suojasin, jotta ei kylymäs.



Toukokuun loppupuolella jo kauniisti alottel särkynysydän kukkimistaan, muutenkin kukkijia ol ilona.

Purkuhirsistä suatiin tehtyy uus iso mansikkalava ja lava johon keväällä istutin tuoksuherneitä ja muita kesäkukkia. Kukintoo riitti lokakuule asti ja tuohon heinäseivästukeen laitettiin raudotusverkko jota vasten kiipeilivät tuoksuherneet. Tuossa pyöriissä siltarummun kauluksessa kasvatin kesällä kesäkurpitsat, keltasen ja vihreen. Satoa suatiin hyvin. Tässä kasvo toinen terijoensalava joka kuajettiin pois ja juuria revittiin ja pilikottiin paljon pois. Kannon hävitys on käynnissä. Ei kaivinkonneella sitä käyty repimään pelosta, jotta kasvihuoneen lasit särkyy siinä rytäkässä. Jos on juuriaan alle työntäny.

Viimesyksynä pyysin velpoikoo hitsoomaan miulle viikinkiveneen rungon. Pekka ei sua hitsaushommia tehä, rytmihäiriö tahdistimen tautta. Runko on 6mm. harjateräksestä ja sain toukokuulla tämän valamiiks. Paljon män risuja ja rautalankoo sittuissa. Saparo on tuolla peräpiässä tällä veneellä ja runko on vahva, risuja suapi uusittuu kun entiset hapertuu. Krassija kukki tässä veneessä kesällä. Pittuutta on lähemmäs puoltoistametrii ja levveyttä puolisenmetrii, leveten hiukan tuonne kokkaan päin. 

Ostin tuonne mehtäalalle valakosta vuorenkilipii. Pettymys ol kesällä, muuttu samanväriseks kuin punanenkin kukan vanhetessa. Lehti on pienempi kuin punaisella. Kaunis tässävaiheessa.

Kesäkuulla saksankurjenmiekka jonka olin ostanu 2019 puutarhamessuilta, kukki ensimmäisen kerran ja miten upeita olivat nämä kukat. Korkeutta kasvo metriin ja isoja ihania kukkia. Harmi kun vuan muutaman päivän kestää kukka, onneks aukoo eraikaan nuppuja.


Mehtäalalla nuoret alppiruusut, Puistoalppiruusu 'Nova Zembla' ja Marjatanalppiruusu 'P.M.A. Tigerstedt' kukkivat mukavasti. Kasvualusta on karikkeista, keväällä jopa märkä. Kahvinporoja ja hiukan turpeeseen lisättyy karjanlantoo oon juurelle laittanu. Aluskasvillisuutta on vielä vähän. Tässä kasvo paatsamoo,  pihlajoo ja leppee alunpittein ja niitten juuria on kaivettu runsaasti pois. Nyt alakaa puolukanvarpuja mustikkoo ja ketunleipee tuohon levitä. Tälle alalle ois tarkotus kerräillä erilaisii alpiruusuja ja atsaleoja, viimesin ostos keväältä on dahurianalppiruusu. Näitä vanhempia tälläalalla on parikymmentä erlaista alppiruusuu ja atsaleaa, osa vielä pieniä.


Heinäkuu ol kukkien kuu. Kivipellon Sailalta suamieni keltasauramon siemenistä kasvo runsaasti kukkiva matto tuohon mansikkalaatikoitten viereen ojanpenkkaan. Pieniä aurinkoja ovat. 


Paahteessa viihtyvien kasvien hiekkakummulla kasvaa ja kukkii koristelaukka 'Millenium'. Tämän toivosin lisääntyvän ja viihtyvän tuossa puahteessa.


Mehtäalalla kanadanruusu 'John Davis' alotti kukinnan. Kukki pitkään, ihan pakkasiin asti ja näyttäs viihtyvän hyvin. Verkko viritettiin talaveks ja kuivialehtiä ja haketettuu kaisloo juurelle laitettiin. Viimetalavi ol lauha ja edesautto tämän seleviimistä. Suojaustoimenpitteitä on nytkin tehty. Kanadanruusuille on nyt penkin pohja kaivettu terassin etteen ja se mietityttää jos järveltä kylymästi tuuloo, haittovaako!


Kästöitäkin vähän tul tehtyy. Heinäkuulla verestin vanhoja muistoja pirtanauhalla. saipäivän ratoks kaivelin vuoskymmenii tekkeilläolleen työn ja olpa siinä muistelemista alakuun. Tuuterin kansallispuvun esiliinan nauha tämä on, jos nyt talavella saisin loppuun ja innostuksen tähän anto meijän kesäretki Bomballe. Karjalaisen naisen kansanpuku ja käspaikka näyttelyyn tutustuminen. Poimimalla tuo kuvio muodostuu. Näyttelystä talavella jonkinmoisen postauksen meinasin tehä. Lokakuulla teemaan liittyvä näyttely ol Joensuussa viikon ajan. Karjalaiset häät ja kuolema ol tämän näyttelyn aiheena. Ortodoksiseen kansanperinteeseen molemmat näyttelyt enempi liittyy ja karjalaiseen pukuperinteeseen.

Puutarhaan liityvät näyttelyt ja reissut jäi nyt tänä kesänä tekemättä.

Elokuulla esikasvatetut kukat kävivät loistamaan. Epäonnistumisiakin tul. Asterit ja ahkeraliisat ei nyt onnistunu ja tuosta lähi  puutarhalta ostin taimet, samoin jänönhännän ja partaohran.
Esittelen nyt muutaman onnistumisen.



                                                          
Tuoksuherne pellonreunassa ja heliotrooppi preeriapenkissä tuolla mehtäalalla, ihastuin vallan tuohon heliotrooppiin. Kimppuja noista tuoksuherneistä sain kerätä myötäänsä. Anto innostuksen tulevia kesiäkin varten.




Hämähäkkikukasta vähän valottunu kuva ja kuusikon reunassa rautapadassa samettikukka ja päivänsini. Päivänsini ottaa sähkötolopan haruksesta tuen ja kapsahti tuohon kuusen oksalle. Kukkia ei monta kerenny kukkii, nuppuja jäi kylymään syksyllä paljon. Esikasvatus varmaan pitäs alottoo tälle tammikuulla!

Alapuolella 'Hattuja' preeriapenkistä. Esikasvatin erlaisii syyspäivänhattuja ja kesäpäivänhattuja. 



Ihanasti kukkivat nämä kasvatukset. Esikasvatuksille meillä on hyvät tilat. Vanhassa mökissä on isot ikkunat ja lisävalot. Varaava takka ja patterit suap varmistukseks piälle ja kuhan kelit lämpenöö, siirtelen taimet kasvihuoneeseen. Isot pelakuut on nyt toisessa kammarissa talavetuksessa ja lämpö 5 asteeseen on säädetty. Siemeniä sain kerättyy näistä tulevoo kevättä varten.



Perennojakin kukki. Rantapenkissä isojaloangervo ja aurinkonauhus. Tässä penkissä on korkeita perennoja taustalla. Virginiantädyke, lapinnauhus, purppurapunalatva ja nämä edellä mainitut. Talollepäin on matalampia jaloangervoja, kurjenpolovia ja soppiipa daalioitakin. Reunuskasvina kesäpikkusydäntä, jota tulevana keväänä pittää ruveta karsimaan, on liian levviille kasvanu. Tämä penkki on iso.

Syyskuu ol vielä suotusa puutarhalle ja daaliat ol loistossaan. Samoin tuo kaksvuotinen salkoruusu tässä pionipenkissä, minkä daaliat valtovaa syyspuolella. Daalian juurakoita onkin jo kerräätyny ja usseissa penkeissä on näitä. Kellariin tuonne tilalle vietiin talavehtimaan juurakot.






Kolome ensimmäistä kuvaa pionipenkistä, violetti vanha jöriini ja mustilanhortenssia mehänlaitapenkissä. Syyskuun lopulla villiviini kivikasan vieressä mehtäalalla jo upean värinsä sai.

Lokakuu toi jo haikeutta puutarhaan. Koristeporkkanan kukinto, sumu pellonreunassa, koristeomenapuu 'Dolgo' ja punasen syysvärin suanu 'Ruususen uni' atsalea jalopähkämön seurassa.





Marraskuulta vielä muutama kuva, vaikka ei ennee kesäkuukaus ookkaan. Syysmaksaruoho. hieno ruska juhannusruusun lehessä, suojaukset atsaleoille kaurista varten. Osalle verkot laitettiin ja osa pihtakuusen oksilla suojattiin.





Viimenen kuva tuop valoa pimeyteen! Kuvassa on tiilimuuri mehtäalalla ja siihen laitettiin vanha sarana, johon suapi lyhyn laittoo roikkumaan. Mukava kahella pihhaan tullessa ja näkkyy rappusillekkin.
Jäi enskesällekkin vielä kaikenlaisii touhuja, tälle mehtäalalle. Aitoomista ja portteja ois meininki tehä, jotta ei mehäneläimet tulis tihutöitä tekemään. Yllätti kesäinen hirven vierailu! Puuntaimiakin on vielä hankimatta.

Tietokonehässäkkä jätti vastauksen myöhään ja kuvia on vielä paljon varastossa. 
En nyt haasta kettään, kun tämä postaus on tainnu jo monella kiertee, enkä oo ihan perillä kellä on käyny. 

Kiitos kun kävit lukemassa.





















 

perjantai 23. lokakuuta 2020

Voihan emolevy!

Elossa ja terveenä ollaan, vaikka ei kommentointeja ja postauksia ookkaan näkyny. Kokkeilen onnistuuko postauksen tekeminen. 

Kaksviikkuu sitten lauantaina aamulla olin tietokoneella ja sulukiissa jätin sen päivittämään ja sulukemaan omineaikoneen, niinkuin monesti aiemminkin. Iltapäivällä Pekka hepäs kahtuu sähkönkulutusta koneelta, (hiän seurovaa sitä tarkasti). Koneppa ei ollukkaan sulukenu ihtiinsä, tai ol niin hyvästi, jotta ei aukiimaan suatu.


Muanantai kun koitti, eikun tuohon nuapurkuntaan Kiteelle viemään konetta ja siellä ammattitaitonen tietokoneista tietävä selevittel, jotta emolevy on männy. Sitä ei kannata korjata ja uus kone on ostettava.  Hyllyssä sitä ei ollu. Meillä on pöytäkone ja ei läppäriin haluttu käyvä vaihtamaan. Kuulemma vähemmän pöytäkoneita ostetaan. Joensuusta varmaan ois löytyny, vaan tykätään meijänkin euroja pyörittee pienemmässä kaupassa lähempänä.  Näppäimistö ja iso näyttö jätettiin entiset. Kunnossa ovat. Edellinen kone ei ollu vanha. Joskus harvoin päivitys kuulemma voip konneen suaha tilttiin.


Myyjä tilas meille uuven koneen ja se tulkin muutamaan päivään. Uus piuha koneelta, näytölle pit tilata myös. Liikkeessä meille kaikki ohjelmat ja asetukset, sähköpostit sun muut laitettiin valamiiks. Sanomalehti Karjalainen suatiin ihe asennettuu. Diklehtii luvetaan ja viikonloppuna lehti lehti ilimestyy. Paikallislehti Koti-Karjala ilimestyy lehtiversiona, dikinä sekin nähtäs ja Maaseuvuntulevaisuuven kuletan tilalta luettavaks. Siinä kerran kuukauvessa  ilimestyvä Kantri on mieluinen lisä.

Mutta! Miun blogi, muuten toimii, kommentointeja en sua lähtemään nimellä. En muistanu tarkistuttoo siellä liikkeessä tätä ja nyt vaikka mitä oon kokkeillu, en sua muutettuu. Helena on nyt kiireinen ja hiän varmaan suap tään korjattuu kuhan joutaa! Käyn lukemassa teijän postaukset ja muutaman kokeilun oon tehny, kommentoin kuhan suan entiset toiminnot! Ei oikein oo tekniikka meillä hallussa, tään tietokonneen kanssa!

Kuvat on marraskuunkaktuksista, jotka heti kun sisälle toin, rupesivat nuppuja tekemään ja kukkimaan runsaasti. Tuo alempi on nyt kaikki nuput aukassu. 

Vielä on ulukona kukkivia vaikka ol jo muutamana yönä pakkasta.


Valakonen syysvuokko 'Honorine Jobert' ei viimekesänä lehtiäkään kasvattanu, nyt on kasvanu jo melekein 80senttiseks ja on runsastunu, viimeset kukat on kuvassa. Ilahuin kovasti kun lehet kesällä hoksasin, on kolomatta vuotta penkissä, kiven kainalossa. Koivunlehillä suojoon talaveks.


Tilasin keväällä valakosen vuorijumaltenkukan, liila miulla on. Sain karvakonnanliljan. Heti kun lehtiä rupes kasvattamaan älysin jotta ei sinnepäinkään oo lehet. Kukkii nyt ja vieläköhän aukasoo nuo nuput. Sateista on ollu.


Kerkis se meilläkin tuo syyskimikki 'Brunette' kukkimaan, lehet on niin tummat jotta tuskin erottaa. Aika varjosessa kasvaa mehtäalalla. Vierellä syyshortenssia 'Grandiflora'. Tämä piti sitoja hyvästi, kukat on niin painavat. Tuo kimikkikin on lähemmäks metrinen. Tuolla taustalla pilikottaa syyshortenssia 'Limelight' rungollinen ja kyllä sekin kukkaan kerkis. On varmaan liian varjossa ja siirretään keväällä aurinkoisempaan. Kuva on ennnen pakkasia, viimeviikolta.

Ruskasia kuvia tällähetkellä on kaks. Tuurenpihlaja ja Japaninverivaahtera


Tuurenpihlaja on 10vuotta vanha ja autotallin vinttiin mänevien rappujen alta vielä viimeset lehet villiviinistä näkkyy. Tuurenpihlajoo suosittelin Ollin perheellekkin, enskeväälle kuhan pihamuata piäsööt laittamaan talolleen.


Japaninverivaahtera män ihan tulpunaseks ja näinäpäivinä kellariin viiään. Mongolianvaahtera muutaman lehen värjäs, on vielä ihan tummanvihree muuten. Samoin tuolla mehtäalalla atsaleat on vihreitä, tässä pihassa atsalea 'Ruususen Uni' muuti värinsä ja mustikat samoin. 
Ruska on kaunis ollu päärynöissä ja metsävaahteroissakin tilalla. 


Käpyjä kerättiin tuolla tilalla olevista, omenapoimuri ja tikkaat ol apuna kun surukuusesta harottiin. ovat tuossa oikiissa laijassa vuuassa. Pienet kävyt vuuan etupuolella on Serbiankuusesta ja tuossa etualalla on Oregon-männyn, meillä käytetään Lännendouklaskuusen nimmii. Erikoinen tuo nimi, mänty onkin kuusi. Kävyt on kauniit


Hauskat väkäset.  Kaikissa näissä er lajien kävyissä on suurinpiirtein samankokoset siemenet ja kokkeillaan jos itämään suatas. Tuo Douglaskuusi on arvokasta puuta sahateollisuudelle tuolla Yhdysvalloissa. Hyvin on kasvanu muatilallakin ja alakaa olla kuitupuun mitoissa tämä mistä kävyt kerättiin. Pienempiä on melle tänne siirretty muutama vuos sitten, tuohon mehtäalalle.


Hanhet on jatkanu matkoonsa etelään, muutamia valakoposkia vielä eilen näky järvellä. Kuva on Joutsenista. Oisivatkohan hevänneet nurmikolle tulla syömään kun huomasin ja sain hämärän kuvan, pimmiinä päivänä otettuu. Nuo tummat on tämänkevään poikasia. Kaunis on kun hohtavan valakonen Joutsen lentää tummoo vedenpintoo viistäen. Joutsenet lähtöö sitten kun järvii rupivaa jiätämään, ja paljon niitä on. Juluma lintu on reviriinsä puolustamaan, sorsat ovat ajaneet Anttilanlahesta pois. Ovat kuin lehmiä pellolla, kun syömässä ovat!

Tänäviikonloppuna on kässämessut netissä ja niitä on mukava seurata ja ensviikonloppuna, jos ei peruutusta tule on kansalaisopiston kässäpiiri meillä kirkonkylällä. Muutamaviikko sitten ol kansallispukumessut netissä ja meinas työt jiähä tekemättä, seurasin tarkasti niitä. Tilikkupeiton meinasin Esterille tehä osittain aplikaatio menetelmällä kässäpiirissä. Keväällä hyö piäsöö muuttamaan taloonsa ja siihen tähteen.

Toivottavasti tää postaus lähtöö ja suan kaikki ok. koneelle ja kommentoimaan piäsen lähiaikoina.

Kiitos kun kävit lukemassa.













Metsäpuutarhan esittely jatkuu.

Nyt tul pitkä tauko postauksessa! Heinäkuulla likottelin kullanmurua, vanhempansa  olivat alakuun etätöissä ja tarha kiinni. Sitten uudella ...

Suosituimmat artikkelit