HYVÄÄ  JOULUA  JA ONNELLISTA TULEVAA VUOTTA 2022

Joulun odotusta.

Ensimmäiseks mukavimmat assiit. Vanhemman poikamme perheeseen syntyi uusi perheenjäsen. Ester sai pikkuveljen viikko sitten. Koko perhe voi hyvin. Varjelusta matkalle toivotaan heille.                                                                                           

Meillä on nyt pandemiasta huolimatta meininki männä käymään tervehtimässä heitä tulevana viikonvaihteena. He eivät tule pienen kanssa nyt jouluks tänne. Vanhan karjalaisen tavan mukaan viiään rotinat männessämme. Ei lieruta missään kaupoissa, pihasta kun lähetään suoraan männään heille ja sieltä sitten kottiin. Esterin jo varuilta ovat tarhasta kottiin ottaneet, kun sitä RS-virustakin siellä tuntuu olevan liikkeellä ja se on paha vauvalle, jos siihen sairastuu. 

Tuon ensimmäisen kuvan bodyn ompelin tässä syksyllä ja 60cm. tein. Vielä nepparit on laittamatta tuonne haaraan, olkin mehästäminen 8mm. painoneppareita. Nappitalosta sain tilaamalla. Hyvin pehmonen trikoo on ja syksyllä hankin peitetikkikoneen sisareni kanssa puoliks, jolla sain nuo kantit laitettuu. Pientä immeistä ei kiänteet sua painoo.

Kuukletin jo aiemmin syksyllä siellä Helsingin Aleksanterinkadun jouluseimi näyteikkunat ja oisin mielelläni ne käyny kahtomassa, vaan tämä tautitilanne muutti suunnitelmat. 

Miulla on seimiasetelma, joka joulu sen klaffipiirongin piälle laitan, kera enkelikuoron. Tähän asti siinä on ollu yks pieni paimen paperinarusta posliinipäällä tehtynä ja kun niitä Helsingin näytillä olevia seimiasetelmia kahtelin, sytty lamppu piässäni. Siellä on neulahuovuttamalla tehty asetelma  Lönruutinkadulla Vanhassa kirkossa. Miulla on huovutusvilloja ja olin intuu täynnä kokkeilemaan, josko saisin miekin vuosien haaveen paimenista toteutettuu. Mallii kahoin siitä taiteilijan tekemästä ja sain huovutettuu nuo paimenet ja tuolla pienemmällä paimenella on vuona hartioilla. Sauvat on pihlajasta. Muut lampaat on jo aiemmilta vuosilta. Harras homma ol tuo ja onneks en yhtään kertoo sormeeni tökänny neulalla. Kyynel silimäkulumaan tul, kun valamiiks sain nämä ja lampaat siihen jalakain juureen laitoin, ajatellen paimenia kedolla vartioimassa laumaansa. Tuo suurempi paimen on 15cm. korkii ja nyt seimiasetelmani on valamis. 

Kukkaisiakin asioita on.

Tämä kuva on viikko sitten otettu ja kasvivalo antaa oman värinsä tähän. Laitoin marraskuun alussa amarylliksiä kasvamaan, pein liian pitkään viileessä ja eivät nyt jouluks kerkii, nuput on nyt reilusti esillä. Joulunpunainen ja kerrottu valakii ovat. Hyasintit uskon kerkiivän. Kellariin pimmiiseen vein hyötöön ja nyt ovat sanomalehestä tehtyjen hattujen suojassa vielä. Noppiistihan ne lämpimässä kasvaa kukintakuntoon. Punaisen monilatvaisen joulutähen ja pikkutulppaanit ostan puutarhurilta.

Taustalla intoutu Gattleya risteymä 'Grand Dargon' kukkimaan kahella vanalla ja huomasin tänään uuven kukkatupen tulleen, uuvesta lehestä. Ihan suorastaan ihme miulle jos kolome kukkavartta kukkis yhtaikoo. Hyötöhommia on vielä muutakin, kokkeilen nyt ekankerran kielojen hyötöä. Kovin ovat vielä hoikkia ja en tiiä nähhäänkö lehtiä vai jopa kukkiakin. Vaikka yks kukkavars tulis, ois se hieno.

Jostakin luvin kielon juurakon tarvihtevan kolome vuotta, ennenkuin kukkii. Ois pitäny merkitä nauhalla kukkivat varret. Marraskuun alussa kun kaivoin tuosta pellonreunasta, ojanpenkasta nämä, ei ollu ennee lehtiäkään kunnolla näkyvissä.

Kukkivista orkideoista on kaks muutakin kuvaa. Ludisiat  emo ja sen jäläkeläinen ovat nyt kukassa. Tämä kuva on siitä emosta ja pöyvällä on. Hieno tuoksu aina tuntuu kun istutaan pöyvän äärellä.

Leikkasin tästä vuos sitten vesilasiin juurtumaan oksia joista nuorempi kukkiva on ja nyt tämä vanhempikin rupes uutta kasvuu tekemään tuohon keskelle, en viskookkaan kompostiin tätä, niinkuin ensin meinasin. On vähän retkottava tappaus.

Kolome vuotta sitten tilasin, Aasian ja Jaavan saarilla 760 - 2000 metrin korkeuvessa kasvavan, Coelogyne speciosan, helokämmeköiden sukuun kuuluvan orkidean. Pieni ol tullessaan ja aika pieni ol vielä syksyllä, kun älysin kukkanupun työntyvän lehen sisältä. Kyllä jännitin onnistuuko kukinta.

Tämmösen, yhen kukan tek ja monesti päivään kävin kahtomassa ja ihailemassa tätä kaunotarta. Tuohon alle laitan toisen kuvan, joka on miussa ihmetystä herättäny. Kukan vars, joka lehestä tul on ohkanen. Laitoin siihen rinnalle 6 säikeisen kalalangan pätkän ja ei yhtään paksumpi oo tuo vars, kuin lanka. Miten kummassa tää 5cm. kukka kehitty siitä varresta. 

Kun kukka tippu pois, ol uudelleen istuttamisen aika. Pekkakin osallistu tämän istutusoperaatioon, pienimällä hohtimilla männyn kilpikaarnoo sokeripalan kokosiks paloiks. Suolta kävin leikkoomassa rahkasammaleen päitä saksilla ja lähimmäks juuria laitoin ne. Sitten hiilenmuruja ja niitä kilpikaarnan paloja. Hyvin lähti kasvamaan ja toiselle samaan sukuun kuuluvalle, Coelogyne usiata, tein saman operaation. Lämpimästä kasvupaikasta tykkevää molemmat. Tämä toinen ei vielä oo kukkimaan innostunu. Tuo sammal piättää kosteutta, eikä maadu. Jos jollakin orkidealla juuret on huonot, kannattaa istuttoo rahkasammaleeseen. Juuret hakeutuu sammaleeseen ja suattaa pelastuu koko kasvi.

Eilen vielä lumi peitti järven, nyt on nostanu vettä siihen ja jos pakastuu ensviikolla suattaa vaikka hyvvee jiänkellii tehä. Ei oo näkyny ihmisten jäläkiä vielä tuossa jiällä. 

Ompas pimmii kuva. aamun sinisellä hetkellä kuvattu. 'Kettu juoksi yli järven' joululaulun sanoja nyt lainoon ja kaikenlaisii muitakin loikkijia on nyt rantaan jäläkiään jättäny.

Marraskuun lopulla maakotka huomattiin tuossa pellonreunassa ison kuusen latvassa. Iso lintu se on ja tämän kesän latvakasvu katkes sen painosta. Varmaan muuttavien tundrahanhien perästä tul pohjosesta, samaan aikaan nähtiin tuossa järvellä noita hanhia levähtämässä. Tilhet tulivat vasta nyt ja ensimmäisenä tyhjensivät Tuurenpihlajan marjat. Arkoja ovat. Muutaman epäselevän kuvan sain.

Marja nokassa koivuun kapsahtivat kiireesti karkuun. Vielä on muissa pihlajissa paljon syötävee. Viimeyönä sato hyvin tarttuvan lumen ja se kaunisti koko luonnon juhlakuntoon. Suattaa hennommat nuoret männyt jopa katketa märän lumen painosta.

Huomenna lämmitetään leivinuuni ja paistan karjalanpiirakoita rotinaeväiks. joulupiirakat ja laatikot tien siellä perillä raakapakasteeks pakkaseen, suavat paistoo sitten aattona. Kananmunan vuan liseväät sitten porkkanalaatikkoon ja vähän lorauttavat kuohukermoo sekkaan, ei tiiä pakasteessa olleenkkaan niitten. 

Hyvvee joulunalusaikoo ja Kiitos kun kävit lukemassa.

Helinää!

Nyt on ollu muutamana päivänä pakkasta. Viimeyönä jopa -7astetta ja se laitto järveen kannen. Aamu ol tuulen suhteen tyyntä, kun aurinko nousi, rupes tuulemaan ja etelätuuli työnti jäitä meillekkin rantaan. 

Illansuussa otin tuon viimesen kuvan ja helinä ja kilinä rannassa on. Noissa kolomessa viimesessä kuvassa näkkyy miten mustalta näyttää nuo sävyt jäässä. Nythän se tuas lämpenöö ilima muutamaks päiväks. Lunta on ihan pieni kerros maassa.

Lauantaina otin vielä viimesiä kuvia syksysistä kasveista.

Jäniksen runtelema tundrapaju kasvatti uuden kauniin kasvuston kesällä, suojataan nyt hyvin jottei sama toistus tulevana talavena. Tuiviot on tuossa alla jo muuttanu värinsä talaveen. Alle laitan kuvan kun tuhotyön ol tehny vemmelsääri kevättalavella.

Leikkasin tuon pitkän oksan pois ja siistin tuota tynkee, heti keväällä siitä terhakkaana nous uutta kasvuu. Paju näytti sitkeytensä!

Kyynelkoivu ei oo ruahtinu lehtiään tuolla mehtäalalla puottoo, nyt on jotakuinkin keltaset nuo lehet, vaan tiukasti pittää kiinni lehistään.

Tuuliainen riipi nyt melekein kaikki lehet höyhenpensaasta. Kauniit värit on tässäkin pensaassa.

Viikottaisen huoltohomman tein tuolla vanhassamökissä tännään osalle pelakuita ja hauskat on nää munankuoripelargoniat, kun samassa kukassa on monenvärisiä suuria läiskiä ja pisteitä jopa samassa terälehessä.

Kaks erilaista miulla tätä lajia on.'Peppermint Twist' ja 'Raspberry Ripple'

Toivottavasti talaviaika hellästi kohtelis kaikkia pelakuitani. Huomenna otetaan katosta roikkuvat alas ja tarkistan kasteluntarpeen ja kuivat lehet rapsin pois.

Soihtuköynnös kukassa. Kaunis amppelikukka ja tämän kukka on oikiisti tosi kaunis hohtava oranssi.

Käsityömessuilla Tampereella kävin sisareni kanssa ja ol mukava reissu. Seurasin monia näytöksiä. Suomenlampaan villasta ja kaarroke villapaidoista. Langanvärjäyksestä ja räsymatoista. Ravattulan muinaispuvun ennaltamista, hautalöydöksien pohjalta tehtyy mahotonta työtä, oisin kuunnellu pitempäänkin. Rautakaudelle, 1200- luvulle tämä puku männöö. 

Serkkuni meijät majoitti ja ol tosi mukava tavata ja huastella myöhään yöhön. Kaks yötä oltiin hänen vieraana.

Mukavia marraskuun päiviä ja kiitos kun kävit lukemassa!

Hissukseen.

Otsikon mukaan tiälläkin hissukseen on käyty lähestymään talavii. Ens viikolle on ennustettu jo lunta ja ränteekin . Vielä on miulla puutarhahommiakin tekemättä ja tulppaanin mukuloita istutettavana. 

Nyt on ollu pitempi aika kun seleviin postausta tekemään. Puinnit tilalla loppuivat jo kuukaus sitten ja sato jäi puoleen normaalista. Kyntöjä on vielä tekemättä ja eihän se vielä varmaan maita jiävytä niin ne suapi tehtyy. 

Meijän porukan peruna kasvo hyvin! Mie pappuilin velpojalle kesällä kuivuuven aikaan, jotta mitenkä sille potatille käyp kun vettä ei saa. Sattu vielä hyvin hiekkapitoseen kohtaan kasvamaan. Niin veljeni sano miulle, jotta potatti ei tarvii vettä kun keittovaiheessa ja se kyllä nyt piti paikkoonsa. Suatiin suuri sato ja kuorineen keitettäviä perunoita on vähän. Muussi ja laatikko linjalla männään enimmäkseen.

Kellarissa ovat siellä lapsuuskodissani ja kymmenen tuommosta perunalaatikkoo suatiin. Lajikkeet tänä vuonna Colomba, hyvä yleisperuna. Uutuus meille, kehuttu punainen Motzar, ihana keltamaltoinen uuniperuna, ja kiusauskin tulloo herkullinen.  Siiklii ol vähän, sitä kasvatin myös laatikossa Rannanpihassa kesällä syötäväks. Yks uus jäsen suahaan meijän potatti kommuuniin, nuorin sisar ilimottautu ens kesälle mukkaan. Viis jäsentä +puolisot on sitten tässä porukassa. 

Puolukkoo ol nyt mehissä paljon ja myökin kerättiin sitä runsaasti. tein pitkästä aikoo viinihapolla mehhuu ja kyllä glökin pohjan suap maukkaan. Mehupulloista kuvan laitan kauniin värin tautta. Hyvin säilyy pullossakin ja pakastin suurimman osan. Mukava on viiä kyläreissullakin viemisiks.

Kasvihuoneesta oon melekein kaikki tyhjentäny, muutama chili vielä siellä on ja vaikka ei lämmitystä oo, kuitenkin vielä kypsyvät. Tulevalla viikolla raivataan tyhjäks, meillä ei tässä rannassa oo halloja ollu. Viinirypäle vuan sinne jiäpi. Riehaantu kesällä kasvamaan, jotta tuuletusikkunasta pihalle tul.  Kuvassa oon sisälle kypsymään ottanu viimesii kasvihuoneen kasvatuksii. Omenasato ol myös hyvä, loppukesän sateet kasvatti kokoa ja Antonovka ja ukonpuun omenia on varastoitu, säilyy sivu joulun. 

Miulle sattu muutama viikko sitten tapaturma ja se on hijastuttanu hommia. Oltiin tuolla mehtäalalla töissä ja Pekka kasvikompostii kiänti toiseen, etulaudat on irrotettavii ja ne ol siinä muassa vieressä. Mie mänin siihen jottain viemään ja en jalakoihini kahtonu, sen kerkisin tunnistoo kun kumpparin kärki pikkusen hipsahti lautaan ja kuavuin, mahalleni mätkähin, oikii olokapiä, oikii kätisellä tietysti eillä. Koski saakelisti ja ajattelin käsvarren katkenneen, ei onneks. Kuvassa käytti ja ei murtumiakaan oo, lihasperänen revähtymä varmaan. Saunareissulla oon järveen männy, jos se kylymä ves auttas tuohon vaivaan.Nyt suan jo ihe takin piälle. 

Pekka on auttanu daalian juurakoitten nostossa ja  ne on vanhassa mökissä kuivamassa. Pelakuutkin siellä talavehtii. 

Kellariin muatille viiään kuhan ovat kuivahtaneet. Nyt viimeset pelakuuamppelit sisälle otettiin ja eilen otin syksyllä kukkivat kaktukset sisälle ja viimeset keijunmekot varastoon vein. Keijunmekot ei vielä oo kypsyttäny siemeniään ja annan niitten rauhassa valamistuu. Kahon sitten leikkoonko emot vai viskoonko pois. Ahkeraliisat onnistu erittäin hyvin ja vuotin niitten tekevän siementä, ovat vissiin steriilejä ja en suanu kerättyy omista enskevääks siementä.

On meilläkin ollu ruskavärit nähtävissä. Mehtäalalla kukkii vielä kärhöt 'Ville de Lyon' ja valakonen 'Destiny' jonka kello on sekasin. Heinäkuulla vasta punnerti ihtensä näkyviin ja nyt on nuppuja usseita vielä aukiimatta.

Kermesmarja on kerenny kypsyttee marjansa, vaan syyskimikki 'Brunette' ei onnistunu kukkimaan, valakoset helemet jäi aukiimatta kukkavarteen.

Tuo mehtäala on jotenkin suppu mehän keskellä ja siinä lämpö viipyilöö pitempään kuin tässä rannassa. Kuva kermesmarjasta on viimeviikolta. Kauniit värit on pienissä Lännenpagodinkanukassa ja Dahurianalppiruusussakin.

Tässä Dahurianalppiruusussa on lehet kuin puolukassa ja osan on puottanu pois. Vielä on pieni, noin puolimetrinen. Innolla vuotetaan näitten kasvuu ja jos vielä kukkiakin näkis. Suojataan verkolla, tämän alueen läpi kulukoo pikkukauriit ja ne ei oo mittään syöny, vaan kaikki puut on suojattava jotta eivät hankoo sarventynkiään. Kesällä verkotettiin jo koristeomenapuu 'Dolko', Rusotuomipihlaja 'Härkätien Herkku', Likusterinsyreeni ja vaahterat. Pihtakuusien runkoon kun eivät piäse niin hampaillaan katkoovat oksat. Koko alue on aijattava ja osin jo aijattukin ja kuhan homma suahaan loppuun tulloo ne sitten tähän varsinaiseen pihhaan, ei hyvä juttu ensinnäkään.  

Kommein ruskapuu on meillä Tuurenpihlaja ja se on jo kookas puu, autotallii korkeempi, . Kuvan laitan nyt lehettömänäkin jossa marjat on puussa. Räkättejä ei oo tiälläpäin ja seurasin tinttien ja mustarastaitten syövän niitä. Mongolianvaahtera on normaalisti värjänny lehtensä punaseks, nyt ol ihan keltanen koko puu. 

Marjat ei paljon erotu, ennenkuin lehet lähti. Nyt on tuulinen päivä ja puu lehistä paljas.

Lämmin kesä on suanu havupuutkin käpyjen kehitykseen ja suvun jatkamiseen. Mehtäpuita en monesti oo nähny näin runsaasti käpyjä tehneen. Kuvat on Kanadanhemlokin pikkukävyistä ja tutkin niissä olevan siementä. Kokkeilen idättämistä. Alemmassa kuvassa Pensassembra on kehitelly oksien kärkeen mukavasti pieniä käpyjä. 

Kovasti koristeellinen pikkukäpy, oisko kaks senttii pittuus kanadanhemlokin kävyssä.

Monta luonnon tarjoamaa näytelmee on nähty. Suuria sinisorsaparvia muuttomatkalla on meijän rannassa nähty, usseina päivinä peräkkäin.Tuossa vanhassa kuusikossa ihmeteltiin kullanmurun kanssa kun mäyrä loppukesästä rupes huussinaan yhtä kuusen juurta pitämään, olpa tyttö kertonu isälleen kun kottiin mänivät, miten monta kakkakassoo olkin tehny, ruokavalio on sillä kasvisvoittoinen, mm. omenat ja pihlajanmarjat. Lähellä se varmaan asustaa, ei vuan vielä oo keksitty missä ja muatilalla on kommiit ketunpojat rehusiiloilla ja pihapiirissä vakituiset kävijät. Lähellä olevalla tilalla on kanoja ja ne nousivat yöks terijoensalavaan orrelle. Kettu vuotti puun alla kanapaistii, (nyt kanat on jo kanalassa) ja sillä ovat niin kauniiks ihtensä lihotelleet, miekin näin ne ja ei kapisia kettuja oo. Samoten muutama viikko sitten ol hirvisonni tullu lähelle navettoo. Koululaiset linja autosta olivat kuvanneet sitä. Kuus piikkii sarvissa puolellaan ol ollu sillä komistuksella.

Viimesen kuvat laitan ryhmäruususta. Kymmenen vuotta nämä on kasvanu tässä pionipenkin reunassa, iliman mittään temppuja talavisuojauksessa. Nimmii en löyvä mistään tälle kaunottarelle ja ehtiny oon kuvastoista mikä tämä vois olla. Kolome tanakkoo, piikkistä, pitkee 80cm. vartta ja nuppuja aukiimatta vielä. 

'Queen Elisabeth' kasvaa matalampana ja kukka on suurempi, löyhempi kerroksiltaan. Hieno väriltään!

                                                   

                                                               Kiitos kun kävit lukemassa!

                                                                   

Metsäpuutarhan esittely jatkuu.

Nyt tul pitkä tauko postauksessa! Heinäkuulla likottelin kullanmurua, vanhempansa  olivat alakuun etätöissä ja tarha kiinni. Sitten uudella talolla terassien lopetus ja piha alueen kiveystä ei lapsen kanssa voinu ajatellakkaan. Olivat hyö viikon lomallakin tiällä meillä. Hyvät on leikkipuistot siellä kaupungeissa. 

Kotona kastelut hoitu kotimiehen toimesta ja kyllä meillä olkin kuivoo ja kuumoo. Onneks on tuo iso allas vieressä ja uppopumpulla ja letkuilla veden sai siirrettyy. Kastelu ei oo sama kun satanu vesi, huomasin. Jörkiinit ei nyt kovin korkeiks ja loistaviks kasvanu , mutta on muita syksypuolen kukkijia lisäks. 

Aloitetaan ajankohtasista kuvista ennen tuonne mehtäalalle mänemistä.

Mesibaari on tässä hiekkakummulla auki! Koristelaukka 'Millenium' on oiva perhos- ja pörriäiskasvi. Osa perhosista säikähti ja lehahti pois, nämä sissit eivät pelänneet. Nyt on ollu mahtava perhoskesä ja muutkin pörriäiset on viihtyny erinomaisesti. Itikoitakin on ollu runsaasti! Harvinaisempia Ritariperhosiakin useita näky heinäkuulla, muutkin isot päiväperhoset esiintyy sankoin joukoin.

Leppäyökkösen  toukka ol käyny nakertamassa alppiruusun lehtii. Pitkät mustat haituvat on noissa

kuppeissa ja kuukletin olevan meleko harvinainen meillä tuo yökkönen. Kuva ei nyt oo erikoisen hyvä.

Puuliljat, 'Pretty Woman' ylinnä, sitten 'Anastasia' ja alimmainen 'Altaria' jaksoivat kuivuuvesta huolimatta kukkii kauniisti ja huumaava tuoksu leiju koko pihassa. Tuolle alimmaiselle on tuki pitäny laittoo, toiset kestää pystyssä, vaikka ovat puoltoista metrisii.

Mehässä mustikat ol nuppineulanpiän kokosii, suonlaiteilla ois voinu olla isompii, van ei nyt lähetty ehtimään kun vuos sitten kerättiin paljon ja vielä riittää ens kessään reilusti syyvä. Kuva on pensasmustikoista 'North Blue' on lajike. Ei millonkaan aiemmin oo näin mahottomasti marjonu, raakileita on runsaasti vielä kypsymässä. Lajikkeista 'Aino' ja 'Alvar' tänävuonna vähemmän tek.

Verbenat eivät kärsineet kuivastakaudesta, tähkäverbena ja jättiverbena huiteloot kahessa metrissä ja tämä tähkäverbena on mainio kasvi, kukkinu on jo kuukauden ja vielä on tähkässä nuppuja aukiimatta. Taivaita kurkottelloo!

Metsäpuutarhasta esittelen nyt suurten kiintokivien aluetta, joka jatkuu ja päättyy preeriapenkkiin.

Tästä lähetään. Nämä kivet on suuria, eivät suurella kaivurilla nytkähtäneetkään ja näitten ja tuo oikealla olevan ensimmäisen istutusalueen välissä on litteistä luonnonkivistä ladotut rappuset. Korkeusero tässä kohtoo tuonne ylimpään kohtaan on vaille metri. On varmaan järvenpohjakallioo, laineet on liplattanu tälläkin alalla siihen asti kun itämeri on laskenu nykyseen korkeuteen n.10000vuotta sitten. Kivissä olevoo sammalta yritetään varjella, näiltä isoilta kiviltä pit pestä kaikki mullat pois ja toivotaan sammalen alakavan pikkuhiljaa levitä. Noissa rakosissa sitä jo on. Ympärillä oleville kiville on sammal jo hiipinä.

Näitten kivien välissä oleva multatila ei oo kovin paksu, kuitenkin taponlehti jota siirsin tuosta varsinaisesta pihasta on kahteen vuoteen peittäny tämän alan mukavasti. 

Paikka on suurten kuusten pohjoispuolella ja vain aamuaurinko hetken paistaa näille. Näitten kivien piällä ja koloissa kasvo leppee, pihlajoo ja korpipaatsamoo alunpitein, ennen mylleemistä. Kivistä ei ollu tietuukaan  aiemmin, vain multakumpu jota sammal ja metsäimarre aluskasvillisuutena peitti.Leppä ei huonossa muassa kasva ja ne puut puottivat lehtensä ajansaatossa tähän maatumaan, istutusvaiheessa lisättiin kompostii ja sillä nämä ovat hyvin kasvaneet, oisko sitä mykörritsoo luonnostaan tähän lepän juuriston nystyistä kehittyny. Kaikki kasvit on siirretty ja jaettu tuosta varsinaisesta pihasta. Ihastuin näihin kiviin ja mielestäni tämä kivien alue on koko Rannanpihan paras kohta. Liekkö nämä kivet jotenkin luovuttanu kosteutta tähän, kun kuivanakaan aikana ei kasteltu muuta kuin tuota ahkeraliisa istutusta.

Tässä on keväinen kuva ja nyt ollaan jo noustu tuohon tasamualle. Erilaiset lehtimuodot omaavat ja muuten mieluiset kasvit on istuteltu tähän. kohtaan. Osa on siirrännäisii ja loput puutarhalta ostettu. Kaikki muut talavehti hyvin, vain valkoinen loistokärhö 'Destiny' heräs vasta myöhemmin heinäkuulla. 

Nyt näyttää tältä tuo ylemmän kuvan alue, sekalaiselta. Tämä ala jiäp aikanaan muutamalle havulle ja pensaalle. Kumopatakuusi 'Hiisi' kasvaa tuolla keskellä, missä valakonen lappu on. Samoin pensasmagnolia ja pensas mainen likusterinsyreeni. Luutakuusta ja muutamoo muutakin erikoisempoo kuusta tähän penkin ulukopuolelle haaveilen. Leikkoomalla muotoiltuja en hanki.

Takapuoli tuosta ylemmästä kuvasta. Riippakuusi 'Inversa', vasemmalla ja sen takana koreanvaahtera.  Höyhenpensas on tuossa keskellä reunassa ja oikiissa reunasaa pikkusen pilikottaa Keltajapaninangervo 'Magic Carpet'.

Päivänsilmä ja kultapäivänlilja alla, ovat värisävyltään miun mieleiset keltaset ja piässeet tähän alalle.

Etualalla purppuraheisiangervo 'Little Angel' kaunis matala pensas. Tuo päivänlilja on oikiisti enempi tuon päivänsilmän kanssa samanvärinen, ihana oranssinkeltainen. Pikkusormustinkukka tässä rinnalla kukki. Kukkaystävältä sain valamiit taimet vuosi sitten ja nyt kukki ekakerran.

Tässä välimuuria preeriapenkkiin ja huomasin  kuinka 'Ville de Lyon' kärhö on tuestaan yhen oksan tuohon muurille tehny. Jalokurjenpolvi 'Orion' siinä tuen juurella myös on.

Viinikärhöihin kuuluva 'Purple flowers' kiipivää siinä heinäseipäistä tehyssä tuessa. Vitosen makso syysmyynnissä muutama vuos sitten ja kukkii kyllä sen eistä.

Nyt vaihtuu ylimpään osaan tätä istutusalaa.

Preeriapenkissä kasvaa reunoilla erivärisii matalempia siemenkasvatuksii. Kesäpäivänhattu ja hulluruoho. Kosmoskukka ja leikkokärsämö, joka on talavehtinu.

Punainen kesäpäivänhattu, leijonankita ja heliotrooppi. Matalat auringonkukat ja syyshohdekukat  taaempana.

Tsinniat, matalat syyshohdekukat ja ihan tuossa edessä yks talavehtinu laventeli, näytti jopa kukkansa.

Hämähäkkikukat on rakkauskasvi miulle, pakkasessa on puolet tämän siemenpussin sisällöstä vuottamassa enskevättä. Eriväriset kookkaat punahatut ja sinipallo-ohdakkeet ovat nyt talavehtineet vuoden, hämähäkkikukat on kasvanu korkeiks, eikä punahatut paljon pienemmiks jiä. Punahatuissa käyp paljon perhosia.

Keltasta matalampoo kaunopunahattuu, tuossa reunassa ja rikkaporkkana Darakin siinä on. Harmaamalvikki vielä nuputtelloo.

Kaunopunahattu 'Green Twister' tämä vaalea. Katsura näkkyy tuossa oikiissa reunassa ja taustalla Douklaskuusi.

Ruusulilja 'Natalia' ja keltainen kesäpäivänhattu. Alemmassa kuvassa Asteri aloittelloo kukintoonsa.

Sain vuosia sitten blogiystävältä syyshohdekukan siemeniä ja yhen talaven ovat talavehtineet. Metrisenä, tanakkavartisena kasvavat ja värejä on useita, kirjaviakin. Oon molempiin päihin tätä istuttanu tälle 'preerialle'. Daalioitakin muutamia on tässä ja heiniä havittelen vielä. Uskaltasko istuttoo, vai valtovaako koko penkin. Tämä penkki on kyllä aika täys, tukevavartisia ja vielä ovat tuulia kestäneet. Tähän jo aurinko paistaa melekein koko päivän.

Jännä miten monenlaista kasvualaa suatiin yhteenpötkään. Verkolla suojataan talaveks tuota keskiosaa ja pensaita. Vaahterat ilimanmuuta, ne tilasin Mustilasta 2018 ja hyvin ovat kaikki sieltä tulleet pärjänneet, kovatkin pakkaset.

Kantopenkki ja muurattu muuri on seuraava aihe. Hauskoo ol kaks vuotta sitten ummikoilla muuroominen!

Kiitos kun kävit lukemassa!