lauantai 25. tammikuuta 2020

Perinneherkku ja arvonta

Meille on satanu muutaman sentin lunta ja pientä pakkasta pitelöö. Lumisateita on luvassa lissee ja näyttää pakkasenpuolella olevan ainakin ensviikon loppuun.
Hyvä kun tuota lunta satel, kasveille suojaks.



Orvokki ja syyssahrami ennen lumensatamista vielä kerkes värinsä näyttee, krookuksen alakuja kukkapenkissä näky ja noita syyssahramin piippoja ussiimpi. Jospa nyt semmosen tynkä talaven vielä pitäs, ennen kevätkuukausia. Ei kovia pakkasia!


Protector murtaja tuolla ettäällä näkyy viimestä keroo väylee Puhokseen aukasemassa. Perästä tul laiva Wanheim, joka viimeset sahatavarat käy hakemassa. Vaikka ei paksu jiä ollukkaan melekosta jyskettä tuo murtaja pit. Laiva lipu niin hiljaa, jotta sisälle ei kuulunu mittään. On se kakspiippunen asia tuokin, vähän haika on toisaalta kun hiljenöö tuo vesiliikenne. Toisaalta järvenkannalta suattaa olla hyvä asia, mittään eivät laskenu järveen, vaan aina potkurit kuitenkin veden liikkeeseen saivat, meillekkin rantaan pientä liplatusta. Ja kalojen kudulle se ei hyvä assii ollu. Olin jo tiällä Haapasalmella kun tuon väylän 1980 luvun alussa tekivät. Ol pakkastalavi ja toista metrii jiävyttivät jiätietä kun kuorma-autot kivilastissa väylämerkeille pohjia kulettivat. Monta kiviraunioo Kinnulan tilaltakin on järvenpohjassa.

Järvikalaa on nyt kiitettävästi suatu. Haukipihvit ussiimman kerran ja jo madekeittokin on syöty.


Tässä yhen päivän lounas, haukipihvit tartarkastikkeen, perunoitten ja porkkanaraasteen kanssa.  Hauet suahaan kylän toiselta laitoo kalastajalta ja mateita kylän toiselta laitoo. Keskikylällä ei ennee talavikalastajia oo. Kuhaa antaa nuo suuremmat selät. Hauet fileoin ja jauhan,  mureketaikinan iliman sipulii tien ja miedolla lämmöllä voissa paistan. Tartarkastike ei ihan oikiioppinen oo, on kermaviilistä, iliman majoneesii. On vähän kepeämpee. Vesi on miun ruokajuoma. Järvikalaa kehotetaan syömään, se suattaa ommaan mahottomuuteensa kuatuu, tiälläkin nämä pyytäjät on jo ikämiehiä ja nuorempia ei kiinnosta kylymissä vesissä puljata. Silakat mitä kaupasta suapi, maistuu miusta härskiltä ennenkuin tänne kerkiväät.

Marjamämmi! Perinneherkku tiältä Karjalasta.  Ai että se on hyvänmakusta, ei noppiisti valamistu, vaan aikanaan kun alottaa, hyvin iltaan kerkivää.



Mie syön maijon ja sokerin kanssa. Puolukoista ja ruisjauhosta tämä valamistuu.
Imellytän sen niinkuin pääsiäismämmin ja leivinuunissa  kolomatta  tuntii ol, onnistuu sähköuunissakin. Parempoo miun mielestä kuin vispipuuro.
Näitä herkkuja soisin nuoremman väenkin suavan ja perinneruokia yleensäkkin. Kotimaisia on nää raaka-aineet ja miulle se on syvämmenasia. Liharuokiakin myö syyvvään ja keitto ja vellipäiväkin on joka viikko. Sillontällön pizzakin on pöyvässä.

Sittempä arvontaan! Ennen jouluu kirjakaupassa kävin ja kahtelin puutarhakirjoja. Sattupa miulle käsiin Ruotsalaisten Susanna Rosen ja Pia Lundgren kirjottama ja Tuula Syvänperän Suomen oloihin soveltaen suomentaman  LEIKKAA  hedelmäpuut ja marjapensaat!


Kun selailin kirjoo, pikasesti tein ostopäätöksen. Olin leikannu Karhunvatukan syksyllä ja ois pitäny kirja olla ennen kuin saksiin tartuin.


Liian paljon leikkasin, kun ajattelin vähän vadelmoo. Marjoneitakin oksia oisin suanu heittee ja enskesänä ei varmaan monta marjoo suaha koko pensaasta.

Kirjassa on kaikki meillä puutarhassa hedelmiä ja marjoja tuottavat leikattavat kasvit. Ruusukvittenistä, kirsikkaan. Pärynät, omenat, marjatuomipihlajat ja persikat, kaikki siltäväliltä!

Miulle jolle omenat on ollu tärkiit ja niitten lajikkeet on kiinnostanu, on leikkoominen ollu se epämukavin assii. Tästä kirjasta näkköö siitä kaiken mahollisen. Leikkauskuvat on piirretty ja havainnollistettu.


Kirjassa on lajikkeita Suomessa menestyvistä omenista, kuten muistakin kasveista. Tuokin karhunvadelma on kiehtonu minnuu ja siihen on piikitön lajike löyvetty, meille käypänen.

Kaikkien tuholaiset ja taudit piirrettyinä ja omenastakin tuosta kirjasta eron pihlajanmarjakoista ja omenakääriäisestä löysin.


                                                            Kaunis on tuo luumunkukkakin.


Ostin kirjoja kaks ja tämän toisen laitan arvottavaks. Kohtahan niitä saksia pitäs ruveta käyttämään.
Tästä on hyötyy näissä asioissa ketä tämä kiinnostaa!
       
               Kaikki kommentoijat on mukana yhellä arvalla ja postitan kirjan vain Suomeen.

                                                          Arpaonnea kaikille!
Arvonta-aika on kaks viikkoa ja arpajaiset on 9.2.2020  sähköpostiosoitteen kun laitatte kommenttiin, otan yhteyttä voittajaan.

sunnuntai 12. tammikuuta 2020

Isolla kirkolla.

Meiltäkin on lumet sulanu melekein kokonaan! Kinokset mitä kolatessa tul, niistäkin on rippeet vuan tähellä. Eilen ol ensimmäiset retkiluistelijat jiällä ollu ja viilettäneet mahotonta vauhtii, Pekka ol rannalla seurannu heitä ja tänään ensimmäiset pilikkijät nähtiin. Vettä ol nostanu pintaan ainakin rannassa. Isot selät tässäkin järvessä on vielä auki. Onneks joulun jäläkeen petivuatteille ja ryijyille ja täkänälle kerkesin lumipesun tehä kun ol lunta ja pakkasta. Villamatot on vielä lattioilla ja sataahan se vielä luntakin ja pakkasta pittää.  Tai ihme on.

Nostin tuon potkurin ja pulukan entisen kinoksen piälle, joka parraimmillaan ol melekein metrinen.
     
             Nyt on syntymäpäivälahjaksi saamani elämykset nautittu! Ja ompahan muistelemista!

Silloin ennen jouluu konsertti Savonlinnan tuomiokirkossa, Kerimäen mieslaulajat, yhdessä Jaakko Ryhäsen kanssa, ol mieltä hivelevää kuunneltavoo. Kyllä ol hyvä konsertti ja Ryhäsen maailmanluokan basso kuulu yhtä vahvana, kuin ennenkin. Ihan kylymät väreet kuluki selekäpiissä!


Eilen ol sitten vuorossa siellä Helsingissä ooppera. Aamulla sisaren kanssa noustiin aamujunaan Kiteeltä ja oltiin Helsingissä kymmenen kieppeillä. Ensimmäinen kohe meillä ol Ateneum. Kyllä loksahti leuat, kun muitakin sisään pyrkiviä ol! Jono koko makkaratalon pitusena hämmästytti. Eikun jonon hännille ja jo suunnitelma laadittiin siinä, het ensimmäiseks kolomanteen kerrokseen kahtomaan Helene Schjerfbeckin, Maailmalta löysin itseni ja Taiteilijoiden Ruovesi. Siinä meillä tovi vierähtikin. Toisessa kerroksessa käyn aina kahtomassa Eero Järnefeltin Kasken, Raatajat rahanalaiset, jonka taiteilija maalasi 1893. Ihastuin tähän tauluun kun Järnefeltin suurnäyttely ol Joensuun taidemuseossa 2001. Lattialla siinä taulun juurella,  istumassa ol varmaan opettaja, alakoululaisten kanssa. Opettaja kerto lapsille taulusta ja samalla myö muutkin katsojat kuultiin esitelmä, miten silloin lapsetkin joutuvat tekemään raskastakin työtä ja jotta maito ei tule purkista ja leipäänkin jauhot suahaan muasta! Lapsilla ol oikeesti kiinostus sen aikaseen elämään ja kovasti hyö kyselivät taulusta! Hienoa jotta lapset saivat kulttuurielämyksen!
Pois lähtiissäkin makkaratalon edessä ol yhtä pitkä jono!
Paremmalla ajalla on tutustuttava tuohon Suomen taiteen tarina -näyttelyyn.


Syömässä pikasesti käytiin siinä keskustassa ja olin jo selevitelly aiemmin linja-autolla piäsyy oopperatalolle. Ei myö löyvetty semmosilla numeroilla olevia linja-autoja ensinkään, mitkä meijät veis oopperatalon pysäkille. No sitten Mannerheimintielle raitiovaunupysäkille, lippuautomaatti ei ollu toiminnassa lippuu antamaan ja lopulta ol turvauvuttava taksiin. Enempi kun ois ollu aikoo, ois kävelty.
Hyvissä ajoin oltiin oopperatalolla ja esitys ol Puccinin, La Boheme. (heittomerkki tuon ensimmäisen e piälle)! Paikat meillä ol loistavat, ykkös parvella, ensimmäisessä rivissä keskellä.
'Rakkaus ja kuolema ovat taiteen ikuisia ja ainoita vakavasti otettavia aiheita'  Näin sanoo esityksen
ohjaaja Katariina Lahti. Surullinen loppu on tässäkin oopperassa!
Ei tarvii Suomalaisiin hävetä, ossoomista on meijänkin muassa! Musiikista, lavasteisiin kaikki ol todella hienot. Paljon tarvitaan henkilöitä näittenkin esitysten onnistumiseen!
Esityksessä Colline, filosofi on Matti Turunen Joensuusta. Kanttori ja oopperalaulaja ja monessa tapahtumassa oon häntä kuullu aiemmin.


Sisareni kanssa suunniteltiin, kuhan nuo meijän lapsenlapset kasvaa vielä ja Helsingissä on baletissa Tsaikowskin Joutsenlampi tai pähkinänsärkijä ja hiirikuningas, tullaan tyttöjen kanssa kahtomaan ne!
Toivottavasti kestetään elossa ja terveenä💖
Keskustassa vielä kerittiin leivoskahveilla käyvä ja päivän viimesellä junalla Kiteelle tultiin. Lunta hissukseen satel kun asemalta kottiin ajelin ja ei hiiren hyppeemee tiellä ollu illan myöhällä. Kuntoilusta käy eilinen päivä ja rappusissa kulukeminen!
En nyt tavannu poikani perhettä, Ester on ollu ensimmäisen viikon päiväkodissa ja uutta ja outuu on alakuun. Pitempi reissu tehhään hänen luokse lähiaikoina.
Pekka ei oo oopperan ystävä, sisar on miulle luottokaver tämmösiin reissuihin!
Kiitos perheelleni ja isälle ja sisaruksilleni näistä ihanista kokemuksista ja hetkistä💝


                      Kuvat oon ottanu tänäpäivänä, harmoo ja sateinen on ollu yleisilmeeltään sunnuntai.

                                                        Kiitos kun kävit lukemassa!



keskiviikko 1. tammikuuta 2020

Uusivuosi!

                                              HYVÄÄ ALKANUTTA VUOTTA

                                                   Kaikki blogissani kävijät!



Meillä vuosi vaihtui rauhallisissa merkeissä. Nousevan kuunsirppi järvelle kuunsiltoo teki. On kyllä kaunis näky.  Kylätalolla ol vuokralaisia ja sieltä ja Honkaniemestä ilotulitusta seurasin myöhemmällä. Kauniita ovat raketit, vaan kyllä tuas pahhoo jäläkii saivat aikaseks, uutisten mukaan!
Ammattilaisten hommoo taitas olla!
Pöydälle on nyt valakoset kukat Uudeksivuodeksi kuvaan aseteltu. Valakonen tuoksuva kerrottu amaryllis on kellojaan aukonu ja vielä kahta uutta nuppuu sipulista työntää. Nämä hyasintit ol miulla viileässä varastossa ja ensimmäinen kukat aukas täks pyhäks. Ludisia on kukkinu jo kaks kuukautta ja vielä uusia nuppuja työntää. Illalla aina vieno hyvä tuoksu leijuu.
Punaisista joulukukista hyödetyt tulppaanit ol hetken ilo. Amaryllis uutta kukkavartta kasvattaa ja joulutähi vielä on astesenkin piällä.
Asetelmat tein ja pakkasukko tuossa amarylliksen juurella ja tonttu hyasintti astiassa uuttavuotta toivottaa! Kynttilässä tykkylumet on oksilla.


Meille sato sillon ennen jouluu sitä nuoskalunta runsaasti ja nuoret koivut painu ihan luokille. Onneks siihen kohtaan ves satteet tul ja puotti ne lumet, aika hyvin ovat oikoneet ihtensä puut ja Ville lennätti sitä kroneaan ja kahtel onko tuhoja tullu. Onneks ei enemmälti!

Joulukin vietettiin perinteisesti. Ester vanhempineen ol meillä sen jouluviikon ja mukava ol, touhuu hänen kanssa riitti. Nyt viehättää yläkerran rappuset, hyvin osovaa takaperin jo laskeutuu, varmistuksena kun aikuinen vuan on. Kelit ol hyvät, pientä pakkasta ja päiväunet Ester nukkuu vielä pihalla. Tahti muuttuu viikonpiästä, kun päivähoito alakaa. Olli on ollu vanhempainvapaalla marraskuulta kun Pia lähti töihin ja ovat jo pari viikkoa harjotelleet siellä päiväkodissa oloa. Miten suavat nukkumaan sisällä, sitä jännitän! Potkuriin Esterin kaulaliinalla sijoin, kun pimmiillä käytiin lyhdyistä kynttilät kahtomassa. Ohtalamppu miulla ol ja mehtämatkoo on vajaa kilometri. Hyvät ol potkurkelit, kun on liukujalakset. Venus planeetta illansuussa näky ja sitä suatiin seurata ihan paljaalla silimällä.

Pellavaliinat ja lautasliinat on pesty ja silitetty vuottamaan ens jouluu. Kuus meillä on vielä ja ei oo karissu yhtään. Oisko tämä lauha syksy siihen vaikuttanu. Loppiiseen pietään. Jouluiset astiatkin on jotakuinkin kaappiin raivattu. Oon keränny Villeroy & Boch sarjasta joulusia astioita ja kun niitä pesin ja kaappiin laitoin näppäsin kuvan miten kauniit ovat.


Noita pieniä kuppia on useampi ja niissä on muikunmäti, punasipuli silppu ja smetana aina tarjolla.

Saimpa mukavan joulutervehyksen tuolta amerikan mantereelta. Serkkutyttö Kanadasta laitto joulukortin mukana Isokolmilehen (Trillium grandiflorum 'Snowbunting'-lajikkeen siemeniä). Isokolmilehti on Ontarion kansalliskukka. Heillä sitä on luonnonvarasena mehissä ja on rauhotettu. Lissu ol siemenet tilannu siemenliikkeestä ja kortti saapu joulukuussa ennenkuin siitä ois ilimotus tarvinnu ruokavirastoon tehä. Laki tul voimaan 14.12 Euroopan ulukopuolelta tuotavista.
Nyt ois miulla haaste suaha siemenet itämään ja vielä kasvamaan ja kukkimaan!


Kymmenen siementä on ja laitoin ne multiin, jotta ei kuivamaan piäsis. Ei oo haisuukaan iätyksestä ja ohjeita en netistä löytäny. Pien nyt muutaman viikon lämpimässä ja sitten nostan ruukun ulos kylymäkäsittelyyn! Hieno ois, jos onnistuu!

Aina ei onnistu!


Kovasti vuotin tämän 'Cattleya trianae' kukkivan ensimmäisen kerran. Muuttuko valo olosuhteet tai kastelinko liian kylymällä veillä, pieleen män! No, ens kertaan toiveet!

Vemmelsäärtä ol piähän ottanu nää kelit varmaan, kun mehtäalalla ol alppitähen kimppuun käyny. Syöny ja katkona kaiken muanpiällisen osan, papanat merkiks ol jättäny. Toivottavasti keväällä juuresta uutta kasvaa. Onneks on verkotettu nuo aremmat kasvit! Mehtämies on tässä lähellä ja hiän kiitettävästi mehästää rusakoita, mehtäjänis suap loikkii rauhassa. 
Rusotuomipihlajoo kahtelin ja silimuissa vähän viherti. Ei vuan kovia pakkasia tulis ja kylymäs nuo kasvit.

Vesi järvessä on pikkusen noussu ja eilen moottoriveneen telinettä nostettiin.  Vettä on nostanu jiälle ja sen jiätäny, ei vielä oo kukkaan uskaltautunu jiälle männä meilläpäin.


Kun ei nyt kaikki lumet vuan sulas ja lisseekin sais sadella, pakkaslunta!

Tunnustan nyt, meitä telekkar on koukuttanu näinäpäivinä. Hyviä elokuvia kotimaisista mm. Niskavuor jonka vuorosanat melekein ulukuu ossoon, on niin monta keroo tullu kahottuu. Vanhemmasta versiosta missä Tauno Palo on Aarnena tykkeen eniten. Konsertteja on kanssa tullu ja entäs urheilu. Mie kahon vuan hiihtuu, Pekka jiäkiekot ja mäkhypytkin. On pihallakin oltu ja huushollihommat tehty. Sukset on vielä varastossa!
Tästä se pitäs normaaliin rytmiin loppiisen jäläkeen siirtyy. Miulla on kangaspuissa vielä rokosan loimi kesken, ei siinä paljuu oo tähellä ja tammikuulla kansalaisopiston piiritkin jatkuu.
Oltiin joulunalla Joensuussa käymässä , kun keskussairaalasta Pekalle soittivat, jotta rytmihäiriö tahdistimesta on virta loppunu. Seuraavana päivänä vaihtovat uuden tahdistimen. Tieto kulukoo Yhdysvaltain kautta kun tahdistin on pien tietokone! On hieno järjestelmä ja kiitollisia ollaan näistä systeemeistä!

Kevättä kohti ja kiitos kun kävit lukemassa!




Metsäpuutarhan esittely jatkuu.

Nyt tul pitkä tauko postauksessa! Heinäkuulla likottelin kullanmurua, vanhempansa  olivat alakuun etätöissä ja tarha kiinni. Sitten uudella ...

Suosituimmat artikkelit