sunnuntai 7. helmikuuta 2021

Luulo ei oo tiion väärti!

Meillä sateloo kevyttä pakkaslunta ja aurinko näyttäytyy. Pakkasta -8, sopiva keli vaikka ulkoiluun.

Kaktuksia ja Orkideat.

Kyllä näissä kukka-asioissakin uutta oppii! Otin sillon kun isä vielä asui kotonaan, äitini kasvattaman yönkuningattaren lehen ja juurrutin itselleni. Hyvin lähti kasvamaan. Viimekesänä meillä kävi puutarhaystäviäni kylässä ja kaheltiin ulukoo kukat  ja muutkin kasvit pihalta ja tuo mehtäala. Sisällä mielenkiinto ol orkideoissa ja samalla kerroin miun yönkuningattaresta. Kuinka silloin kun oltiin lapsia ja sinäyönä kun kukka kukki, vaniljalle tuoksuvin kukin, suatto meillä olla nuapuristakin kahtojii tuota ihmettä. Äitini vei kukan hänen ja isän eläkekotiin ja sielläkin se kukki kauniisti. Kukat ol kun lehmän häntä sen jäläkeen kun se oli ollu täysin auki.

Niimpä myö kun kaheltiin noita miun kukkia, sano yks orkidea immeinen. Tämä ei oo yönkuningatar! Mie koitin sannuu, jotta kyllä se on. Vaan vieras ol toista mieltä ja hän kertoi yönkuningattaressa olevan vuan pitkiä lonkeroita oksia. Minnuupa se rupes kiinnostamaan tuo assii ja rupesin tietuu ehtimään. Ja suatan nyt kirjottoo vastoin parempoo tietuu näistä miun kukista. Aikamoinen viidakko on noitten lehtikaktuksienkin kanssa! Ja nimien kanssa sekkaannusta pitkänaikoo mualimallakin.

Tuohon nostin lipaston piälle ja kuvan otin tästä tuoksulehtikaktuksesta! Siihen oon päätyny ja eppäilen sen olevan yönprinsessan! Kukkii valakosin kukin! Sain ystävältä toissa-syksynä hovipojan kaktuksen, pitäs olla punakukkanen. Tuossa alapuolen kuvassa.

Leikkasin nuo pitkät huitukat molemmista lyhyemmäks, jos sitten ruppiis siihen tynkään lehtiä kasvattamaan. Pihalle meinasin kesäks nämä viiä, niinkuin muutkin kaktukseni joka vuos. Uskomatonta miten tuota ylempee on vuoskymmenet pietty yönkuningattarena! Olokaampa vaikka mikä, sen arvo tunnetasolla on miulle arvokas. Onhan se äitini peruja ja muisto lapsuuskodistani. Vierellä tällä Soihtuköynnös, sekin sieltä isäni kodista juurrutettu syksyllä.


Tuossa oikiissa reunassa ylläällä on pikkunen lehtikaktus ja alemmassa kuvassa samoin, kalanruotokaktus. Molemmat viimekesänä suatuja. Mikähän lienöön tuo seinällä oleva, alaku on vuosia sitten Kiteen kotiteollisuus neuvonta-asemalta. Ei oo toiminu sekään asema ennee pitkään aikkan.

Syksyllä kukkivat tummanpunainen ja aniliini-valakonen joulukaktukset ylenpalttisesti, kuvat silloin kovasti kukkivista 23.10 postauksesta. . Nyt huomasin ikkunanpuolella molemmissa jo kukkia ja pieniä nupun alakuja huoneenkin puolella. 


Syksyllä sain kaks isompoo joulukaktusta vanhemmalta immeiseltä, hän ei ennee jaksa niitä hoitoo ja mie yritän pittee niistä hyvvee huolta. Väristä en tiiä, mikä on.

Kukkivia orkideoja.

Ensimmäiseks ovat viime syyskuulla kukkineet. 

Ylinnä, Brassia Rising Star. Tämä on aika kookas ja muutaman vuoden välein on istutettava uudestaan ja ohjailtava noita lehtiä ja varsimukuloita kuminauhalla, jotta eivät sojottas joka puolelle. Kukka tuop mieleen jotenkin hämähäkin ja tuoksu on vähän pippurinen. Kukkii joka syksy.

Alapuolella sitten herkkis, Dendrobium kingianum x fleckeri. Tämä kukkii vaaleanpunertavilla kukilla syksysin ja ulukona on kesällä nämä molemmat puolivarjossa kuistilla.

Nämä kaks alapuolella olevat jo nuppusena esittelin. Nyt on kukat auki ja oon iloinen kun kukinta onnistu. Tämä ensimmäinen on Cymbidi. 

Nostin kattoon tämän kun tuon kukkavarren kasvatti niin alas. Tuolta toiselta puolelta näyttäs tulevan myös kukkanuppu, hittaasti kehittyy. Viimetalavena tämä ei kukkinu. Kesällä lannotin karjanlannalla ja pein pihalla kastelusta huolehtien. Loppukesästä ihan täyvessä auringossa. Syksyllä ol tuolla vanhassa mökissä lähemmäks jouluun, ihan kuivana ja viitisen astetta ol lämmintä mökissä. Vuatii sen kuivana pitämisen, jotta nuput herreis. Kukinnan lopetettua  vaihan vähän isompaan ruukkuun ja kahon mitä se on syöny, ruukku on täynnä juurta ja kasvustoo koko ruukku.


Tämän kukkia on vuotettu! Gastrorchis Georges Fleurie x humblottii. 9 nuppuu tek ja kaikki näyttäs aukiivan. Kukassa on terälehet tuommoset liilaan kirjavat, huulen yläosa ruosteenruskea ja keskellä luoti valakonen. Siihen on hede ja emi kasvanu yhteen, tuossa ylemmässä kuvassa paremmin näkyy se. Nuput on loppupuolella ennen aukiimista aika tummat liilat.

Kylläpä anto hyvän mielen nämä kukkijat ja ovat pitempiaikasia kasvatettavia. Miullakin on vuosia vanhoja lajikkeita, kukkoo ei oo näyttäneet vaan aina toivon kuitenkin. Lumikuningatar on yhen kerran kukkinu ja sekin on niitä syksyllä viileessä piettäviä ja sitä toivon joka kevät kukkaan kun bulbista käyp piikkejä kasvattamaan. Helsingin kasvitieteellisessä puutarhassa ne keväisin upeasti kukkivat.

Hittaasti kehittyvät kukintokuntoon, joulukuun alussa nuput huomasin ja nyt ovat parraimmillaan.

Jos jollakin lukijistani on sitä oikiita yönkuningatarta, mielelläni alun ostaisin! Sähköpostini osoite on tuolla oikiilla yläreunassa.


Mukavoo helemikuun jatkoa.  Kiitos kun kävit lukemassa





Metsäpuutarhan esittely jatkuu.

Nyt tul pitkä tauko postauksessa! Heinäkuulla likottelin kullanmurua, vanhempansa  olivat alakuun etätöissä ja tarha kiinni. Sitten uudella ...

Suosituimmat artikkelit