keskiviikko 27. joulukuuta 2017

Lumihiutaleita hiljalleen!

Muistoihin jiäpä joulu!

Meille on tuputtanu lunta! On jo yl puolenmetrii. Sitä on paljon puitten oksilla ja oksat ja jopa kuatuneet puut on sähkölinjoilla.
Jouluaattoa vastasena yönä sähköt ol katkenneet puolenyön jäläkeen ja tulivat takasin aattoaamuna.
Onneks kinkku ol leivinuunissa ja herättiin hyvvään kinkun tuoksuun. Iltapäivällä ol sitten pieniä katkoksii.
Tapanina viijen jäläkeen katkes sähköt ja tulivat iltapäivällä kolomen jäläkeen. Osa kylästä kärsi vielä pitemmistä katkoksista.
Ilomantsissa lunta on enemmän kuin seihtemänkymmentä senttii ja siellä savottoo sähkömiehille riittää! Sata ammattilaista on kuulemma selevittelemässä linjoja. Ja lissee on lunta luvassa!
Tännäänkin iltapäivällä ol kahen tunnin katkos.
Kyllä siäliks käyp ihan nää asentajat, kun joulu on männy töihen merkeissä. Tuulessa ja tuiskussa. Siellä on mehtäkonneet ja metsuritkin auttamassa. Ollaan onnellissii kun meillä tämä huolto toimii, vaikka siihen aikoo aina männöökin. Kaikille auramiehille ja maitoautokuskeillekkin mie kiitoksen annan!

Onneks on agrikaatti! Muatilalla iso pyörii traktorin perässä. Sillä suahaan koko tallous, ja navetat hyvin pyörimään. Ja meillä on bensa käyttönen. Hyvä kun on noita apuja keksitty!

Tältä päivältä. Nietokset on jo niin korkiit jotta Pekka sano, ettei hiän kohta jaksa hilata noita lumia tuonne kasan piälle. Kun tämä piha on ihe kolattu.
Pittää Ville pyytee siirtämään noita kasoja vähän etemmäks, niin tuas homma pelittää!




Vielä jouluseen kukkaan!
Miulle hyvin tärkiiks joulukukas on tullu emäntäkouluajoilta, hyödetty tulppaani. Meillä ol niin innostava puutarhaopettaja ja kaikki maholliset opit suatiin. Lämmöllä muistan häntä ja mukavoo kouluaikoo.
Nuorempana tein hyötöhomman ihe, nyt tilloon kukkakauppiaalta valamiin asetelman
Tänä vuonna kun kävin kukka tillausta tekemässä, kaupassa ol niin paljon asiakkaita jotta miulla ihan tulppaanit unohtu, muutaman päivän piästä se juohtu mieleen ja soitin Markulle, niimpä hiän sano,  jotta assii on hoijossa ja hiän on tilannu miulle kymmenen tulppuu vanhasta muistista!
Kovasti yllätyin kun lähetys tul, siinä olkii kolomekymmentä kaunista pientä tulppaanii. Kori on niin suur, oon pitäny sitä lattiilla!

Tämä kukkakauppias Markku ei ihe niitä hyötäny vaan hiän tilovaa ne muualta, ja sieltä ol laitettu näin suur miärä.
Pitkäaikasta illuu ei näistä oo, kuihtuut muutamaan päivään. Oon vieny viileempään yöks!

Nyt jännitetään suahaanko saunassa käyvä sähköjen kanssa, vai viritelläänkö kynttilät tai agrikaatti!

Hyvvee vuuvenvaihetta!
Kiitos kun kävit.




lauantai 23. joulukuuta 2017

Sydämmeeni joulun teen!

Kohta  hiljennytään jouluun!

Meillä vielä huomenna leivinuuni lämpivää ja siellä paistuu Karjalpaisti ja laatikot, se on vanha tapa tiällä Karjalassa. Laatikot on melekein valamiiks tännään tehty. Kinkku on ens yön uunissa!


Ensimmäisen kerran on miulla semmonen joulu, jotta kaikki suap tehä rauhassa kun ei tarvii rientee navetalle. On vielä uus assii miulle tämmönen!


Toivotan teille oikein hyvvee ja rauhallista Jouluu ja kukkaisoo tulevoo Uutta Vuotta!



lauantai 16. joulukuuta 2017

Ihmeellinen valoilmiö!

Hoksasin vähän liianmyöhään kuvvoomaan, kun tul ihhailtuu tuota aurinkuu! Ei ollu meillä aurinkoista päivee, savon puolelle jäi. Mutta kommii auringonlasku nähtiin, koko taivas ol oranssinpunanen. Harvinaista on ollu!

Amaryllikset puskoo nuppuu. Osa on jo kukkinu. Vein kevväällä pihalle kukkapenkkiin viime jouluset ja sai hoiti kastelun. Syksyllä myöhällä otin ne sisälle ja vein viileeseen varastoon, jossa kuivattivat lehtensä. Toin ne sisälle marraskuulla ja kastelin, en vaihtanu multia. Nepä rupes lehtiä kasvattamaan ja kerkisin jo ajatella, se niistä kukista. Yllätyksekseni pari viikkuu sitten huomasin nuput. Kaks neljästä pullautti nuput,  toiseen tulloo jopa kaks kukkavartta. Tulevalla viikolla aukasoot ensimmäiset kellonsa. Sipulit on pienemmät kun silloin viimejouluna, ihme voima niissä kuitenkin on.

Meillä on semmonen lasikuisti talossa, lasiovella erotettaan tuvanpuolelle ja on pietty yhtä lämpimänä kun muitakin huoneita. miulla on noita orkideoita joihen tautta ei lämpyy oo laskettu. Ne mitkä tykkevää viileästä on miulla yläkerrassa.

Tämä on Amaryllis 'Sumatra' cybister lajike. Kasvatti metrin mittaset kukkavarret, on lattiilla ikkunan eissä. siirsin nyt tähän kuvvauksen ajaks, aukasoo nyt ensimmäistä kelloansa.

Joulupukki assiit on nyt lopuks mielessä, toivottavasti lahjan suajat ei nyt lue tätä postii, on hyö kyllä tietosii assiista. Pit mittoo kysellä. Kerron historian näihen töihin! Olin ostanu joskus kauan sitten valakastuu rohdinpellavoo kahen kilon rullan. Todennäkösesti ol edullista! Mietin vuosien suatossa mitähän mie tuosta tekisin, lanka kun ol vähän paksumpoo kun rullarihma. Syksyllä pyörittelin tuas yhen kerran sitä rulloo käsissän ja kun salama kirkkaalta taivaalta se selevis, laudeliina kangas. Loin loimen puuvillapellava langasta ja Pekka keri sen rohdinlangan kymmenelle kerälle. Kolomelta kerältä tein kiämit, miulla on ikivanha rukki jolla ne tien.

Kokkeilin myös aivinapellavalla, ei tule miusta sillä niin mukavantuntunen. Tämä vihreä on aivinlangalla kuvottu ja se on kovempoo materiaalina ja tasasta. En tehny tuolla vihreällä kun yhen pefletin. Ne langan epätasasuuvet rohdinlangassa soppii hyvin tähän tarkotukseen. Juhlaliinat kuvotaan aivinalla, se on hienompoo ja kalliimpoo. Sidoksena miulla on tässä aaltotoimikas. Lahjan suajilla on ollu saunaremontit ja tämä tuntu nyt sopivalta

Tässä tuo sidos näkkyy hyvin. Pellava vaikka on semmonen kova materiaali, tulloo siitä kangaspuihen alle semmosta hienuu villamaista pöllyy, on kuin hahtuvoo.

Huomenna männään isän luokse joulupuurolle!

Hyvvee viimestä joulunalus viikkuu!
Kiitos kun kävit!



lauantai 9. joulukuuta 2017

Voihan himmeli!

On tuas se aika vuuvesta, jotta juohtupa himmeli mieleen!
Sain myös vinkinkin laittoo siitä juttuu.
Himmeli ja olokikoristeet ovat kuuluneet ammosilta ajoilta muaseuvulla  joulunajan koristeisiin, saihan materiaalia omilta pelloilta kun ruista viljeltiin. Olokia käytettiin postoleihin (patja) kirjotinkohan tuon oikein, täytteenä ja miunkin vanhemmat ovat kertoneet, jotta aina ennen jouluu heijän lapsuuvessa olet petiin vaihettiin. On varmaan vaihettu välilläkin. Silloin ol ollu postolkangasta myytävänä ja se on kuvottu tos vahvaks ja tiiviiks. Nykysinkin myyvvään patjakangasta, se on kyllä siihen ennenaikaseen verrattuna ohutta retkuu! Postolin piällä ol ollu rökö, vastas pettauspatjoo, ensalakuun pellavasta toimikkaaks tehtynä ja myöhemmin kun ei ennee kasvatettu pellavoo, kalalangasta ja lakanakankaasta kuvottu poppanan tyyppinen.  Miulla on muutama niitä vanhoja tallessa, en vuan ruahi niitä missään pittee!
Ja olhan Jukolan veljeksilläkin oljet lattiilla Impivuarassa. Ja kun jouluiltana kävivät painimaan, sytty pirtti palamaan ja juoksivat avojaloin Jukolaan. Luntakin on suattanu olla paljon enemmän kun nyt! Ja matka korvesta pitkänpuoleinen!

Viime joulun alla juohtu miullekkin mieleen tehä tänne Rannanpihhaan himmel. Jätin ruisolesta tehyn  muatilalle tuvan kattoon pyörimään.
Tein sitten vähän modernimmat himmelit! Keräsin mehtäaukolta kastikkoo, korkii heinä ja taijetaan kasvattoo puutarhassakin. Se on jäykkävartinen ja soppii himmeliin hyvin. Syksyllä siinä on upeat violettiin viittoovat värit. Alimmainen lyhkäsin solomuväli on paksuin ja harmahtava, välioloki on pisin ja  kaunein, siitä sais suurempiakin töitä, neula pittää olla pitkä ja ohkanen.
Heinät varmaan muutkin on käyttökeleposii!

Tämä on kastikkoo ja roikkuna katossa koko kesän, lämpimällä veillä oon suihkuttanu varovasti. Värit on haalistuneet jonkunverran. Laitoin lasihelmen tuohon alas. Siinä pyörii hiljakseen.

Tähän keräsin järviruokoo ja siinäkin on kuniita värisävyjä, kunhan sen puhistelloo. Tähän käytin ohkasimmat, ylimmät nivelvälit. Tämä on kesänajan ollu vanhassa mökissä katossa roikkumassa.
Järviruokoo, kukintoja oon laittanu jouluseimen kattoon liimalla ja hyvin on siinä pysyny.

Tämä olokitähti on jo vuosia vanha ja ois vähän jo korjattavvookin.

Ikkee on tälläkin. Ulukoetteisen ikkunalla kesät, talavet! Jouluks tämä suap Muurlan ikkunakoristeen
kaverikseen ja se on punanen pallo savulassii ja siihen laitan tuikun palamaan sellaseen metalliseen aluseen, jonka ympärillä on metallinen torvi, johon on leikattu poron kuvia. Kun meille tulloo lapsia kyllään, vien heijät kahtomaan kun porot juoksoo. Lämpö tekköö sen liikkeen. Katosta ohkasella riimulla se roikkuu ja on miusta tosi kaunis. Oon huutonetistä sitä kahellu, ostasin toisen. Ei oo sattunu Tämä ol nyt aika vaikiisti selitetty, niin otinpa kuvan. Ei nuo verhon hapsut tuohon kynttilään mäne, vaikka siltä näyttää!

Molemmat tähet on ruisolesta tehty ja oljen kiilto on niin kaunista jotta sitä ei voita mikkään, tuo järviruokokin on hyvin samea näihin verrattuna.

Miulla on puhistettuu ruisolokii ja vielä lyhekkin, mistä tehä tännekkin oikii olokihimmel.
Himmelin hiljasta pyörimistä voip kahtuu pitempäänkin ja sillä on kyllä rauhoittava vaikutus!

Himmelikirjasta kahtelin osviittoo noihin himmeleihin.

Himmelit ovat suaneet uusia materiaaleja ja moderneja malleja, ja niitä tehhään kai tällähetkellä paljon, on valohimmelitkin ja eikös se terveydenhoidossakin oo ollu himmelit!

Kiitos kun kävit ja hyvvee viikonvaihetta!






sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Hyvvee mieltä!

Orkidean kukintoo!
Tämä minnuu illauttaa erikoisen paljon, Cymbidiymit eivät oo niitä kaiken helepompii suaha kukimaa tämmösiin harrastajiin. Miulla ei oo lasikkuu, enkä meinoo hommatakkaan, lämpötila on talavella lämmin ja riippuu kesästä minkalaiset ilimat  silloin on. Yläkerrassa on meillä Ollin/vierashuone, josta lasketaan talavella lämpötila viiteentoista kun siellä ei oo nukkujii.  Sinne siirrän ne orkideat jotka tykkevää viileämmästä. En siirrä niitä yöks ja päiväks er olosuhteisiin.

Cymbidiymit  ovat maaorkideoita ja aika kookkaita kasveja, Himalajalta Kiinaan essiintyviä, kesällä lämmintä ja kostiita, talavella kuivoo ja mahollisimman valosoo. 
Tämä miun kasvi ol kesän pihalla, ens alakuun varjosemmassa ja keskikesällä siirsin aurinkoiseen paikkaan, tosin tänäkesänä ei aurinkuu ollu liiemmalti. Kastelin runsaasti ja lannotin kanankakkarakkeilla. Annoin olla melekein pakkasiin asti pihalla, ja siirsin sitten viileeseen. Marraskuulla älysin siinä piikkijä ja nyt on ensimmäinen kasvattanu kukintovarren ja siihen kermanvalakoset kukat ovat aukiimassa, suap nähä ne kaks muuta piikkii kukkiiko ne.  Meinasin laittoo itsenäisyyspäivänä pöyvälle tämän ja se suattaa siitä törreetyy ja kuivattoo ne. Eihän tämä niin kommii oo kuin puutarhalta ja ammattilaisiin kasvattama, vaan miulle ilon aihe iso.

Cymbidiym 'Ice Cascade'
Lumikuningattaren kanssa tämä porukassa on, ja nyt alakaa jännitys kukkiiko lumikunigatar tänätalavena, viimetalavena ei kukkinu.

Amaryllikset, ensimmäiset kukkiivat nyt adventiks ja teimpä niihen asetelmat, siästän kaikki hilipetörit mitä on kerräätyny vuosien saatossa. Sammalet ja vihreet oksat ja kävyt laitan uusia.
Suosin luonnonmateriaalia. Kerreen ne tästä läheltä, Villen mehästä. 

Lauantaina kun sain tuvan siivottuu, kuvasin nämä. En oo sinisen ystävä ja miulla ei oo yhtään sinisävystä pöytäliinoo! Nyt huomasin sen, eipä hätiä mitiä. Kevväällä lopetin mattokankaan ja tein siihen loppuun maton, Suomi 100vuotta, nimesin sen niin. Vanhoista kutteista, farkkuu, pussilakanoo, trikkoopaitoja yms. palttina ol sidoksena.  Ei ollu vielä lattiilla pietty ja siitä tul meille sinivalakonen pöytäliina tähänhättään!
Tuo isompi on 'Magic Green'. Syksyllä tehtiin harmaasta laun seinälauvasta asteita ja tuolla mallilla jiiriin tehtynä ol vähän haasteellista. Pienempi on 'Sweet Lilian'. Siinäpä nöpöttäät nyt adventtina ja kynttilän vuan vaihoin tänä uamuna.

Lunta on nyt tälleen, lupas tuas vessaitta.

Rannasta kuvattu. Järvessä veinpinta on nyt poikkeuksellisen korkiilla, eivät riitävästi Saimaata juoksuta ja se nostaa tiällä latvapuolen vesistöjen korkeutta. Oisko laiva kulukenu kun väylä on tuolla etempänä auki. Rannassa on vielä sulloo vettä.

Keramiikka piirissä treijattuja kuppija, meinasin joulunpunasta ja mikä lie tullu lasituksessa kun valahti näin epätasaseks. en suanu vangittuu kuvvaan tuota pohjan väritystä, se on kuin siellä ois hehkuvii kekäleitä. Nämä männöö takasin ja kokkeillaan jos suahaan lasitusta korjattuu, vai mitä sie tekisit?

Ol puhetta meijän kivisistä maisemista, ja laitan kuvan jonka otin viikolla. Meillä on peltojen reunoilla kivraunioita, osa on tos suuria ja kaikenkokosii pienempii, kivien kanssa on töitä tehty ja niitä on kerätty konneella ja käsin. Ville perkovaa nyt niitä ja meinovaa tiettee mursketta niistä. Pekka on siellä koivuja kuatamassa, osa on jo melekein vanerii, kun on kasvaneet enemmän kun viiskymmentä vuotta. Mie kävin risuja kerreemässä noista ja otin kameran mukkaan.

Nää Kinnusen miehet on semmosii kivenpyörittäjii. miunkin nähen jo kolomannessa polovessa. Oon onnellinen jotta molemmista pojista tul työimmeisii!

Jäi nyt lapsuuspuutarha muistot ens kertaan. Oon vuan nyt täpinöissä tuosta orkideasta!

Hyvvee adventinaikoo.

Kiitos kun kävit!


 

perjantai 24. marraskuuta 2017

Kiirettä pittää!

On ollu nyt tavallista enemmän kaikenlaista juoksuu!
Kamerakin on suanu leppäillä.
On nyt kuvat vähissä, van muutama sentään.

Viimeviikon vaihteessa olin sisaren kanssa Tampereella messuilla ja oltiin lauantaina ja sunnuntaina. Kauhiisti ol immeisii, ja monet näyttelyt kahottiin. Kansallipuvussa roadshow ol parasta antii ja ihmetellä pittää kaikkia ihania pukuja. Kattaus ol ympäri Suomen ja rajan taaksekkin jiäneiltä alueilta. Itäset ja läntiset puvut erottaa selevästi.
Miulla on ollu tuuterinpuku jo melekein kolomekymmentä vuotta. Ommaan pukkuun kuvoin pusero- ja esiliinakankaan ihe, samoin hamekankaan. On jiäny mieleen toive jotta miun navetalla ollessa ei pojat saksia löytäs! Ja kokkeilis miten loimi katkivaa.  Onneks ei. Olivat pieniä silloin.
Kummitytölle tein ylioppilaslahjaks saman puvun ostokankaista.
Kuvia en ottanu messuilta yhtään, keskityin kahtelemiseen.

Valotukset on tässä kuvassa päin mäntyy, miun pittääkin viijä kamera seppään, kun salamassa on jottain häikkee. Puku on miulle nilikkapitunen, kun välillä tehtiin helemoo polovipituiseksikin.
Tulloo harvakseltaan juhlissa piettyy, mielelläni tekisin miniöillekkin puvut jos hyö halluisivat.

Mikä lie mutkan tehny tähän mäntyyn, tää jiäp tähän tekkeillä olevan mehtäpuutarhan ja tien välliin, on aika paksu jo tyveltä. Luonnon taidetta.

Kyllä Suomessa kädentaitoja on, messut ol oiva esmerkki.

Meille sato viitisen senttii lunta toissayönä ja torstai uamuna tuas jiäti järven, sullaa vielä.

Otin muutaman kuvan pihalta.

Komeamaksaruoho alakaa nyt suaha värrii! Paremp myöhään kun ei millonkaan!

Vielä orvokkikin sinnittellöö!

Oon reippaillu mehissä ja tässä lähellä tehtiin vanhassa kuusikossa savotta. Siellä mehänkeskellä ol kivaita. Se alue on ollu viljelyksessä varmaan johonkin mualimanaikaan ja kun viljely loppu tul siihen luonnostaan mehtä. Kävin sitä aina ihhailemassa kun se ol niin kauniisti sammaloitunu. En tajunnu sitä kuvata silloin. Kun nyt viikolla mänin kahtomaan miten aijalle ol käyny, ilahun suuresti kun hoksasin motokuskin olleen ammattimies ja jättäny aijan ehjäks, ei ollu oksiakaan piällä. Siinä on jäläkipoloville ihmettelemistä, siitäkin kädentaidosta kuka ja millon on aijan tehny!
Liperin hautausmualle korjattiin männäkesänä kivaitoo ja ohi kun ajan oon ussiimman kerran seisahtunu sitä kahtomaan, on se niin hienosti tehty, ammattimies tai nainen on osannu hommansa.
Ois mukava mehtäpuutarhaan kokkeilla tehä pätkä, jos nerot riittää! Materiaali ei kesken lopu.

Ens kerraks suunittelen vastausta Kivipellon Sailalta suamaani haasteeseen!

Nyt lähen tuolin kimppuun entisöintipiiriin.

Kiitos kun kävit ja hyvvee viikonloppuu!





keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Kaikenlaisia hommia!

On ollu hyvin vaihtelevat siät!

Ennen lumen satamista kerkesin ottamaan muutaman kuvan kukkineista kukista ja niihen kukintovarsista jotka jätän talaventörröttäjiksi.

Soihtunauhuksen tähkät, ovat pehmeitä tupsukoita. Lapinnauhuksessa jotakuinkin samanlaiset.

Virginiantädyke. Pit ihan miettii mikä tämä on. On ensimmäisii siementaimia tullu näistä ja oon antanu kukkaystäville.

Tähtikesäputki. Karvaset kovat siemenhuiskilot. Oon ottanu siemeniä talteen. Nämä on miusta erikoisen kauniit.

Mooseksenpalavapensas. Miulla on tämä punanen väriltään, miel tekköö valakostakin.

Sittempä sato lumen, sitä ol ainakin kakskymmentä senttii ja ol painavoo, märkee. Pakkasta ol parraimmillaan viimeviikolla -seihtemän astetta ja järvikin jo jiäty osittain. Rannassa ol melekein miehen kestävä jiä.


Ensimmäinen päivä marraskuuta.
Lumelle ol yönseutuun jiäny jälet, jänis ol hyppinä rantaan päin ja näätä tai minkki talloon päin. Nyt on ollu vilikasta luonnonelläinten näkemisen kanssa. Hirvet tulivat tielle meijän etteen, hyvin kerettiin jarruttoo, viikolla isän luota tullessa viis ukkomehtuu ol tiellä ja siinä olkii sompailemista jotta ohi piästiin, ja vielä kauriitakin on monesti nähty. Ei näin vilikasta oo vähälle aikoo ollu aiemmin.

Viime perjantaina. Rupes lauhtumaan ja rannassa ol kun seinään ois kahtonu, niin sankka sumu, ei nähny yhtään mittään järveltä.
Nyt on kaikki lumet sulaneet ja järvi auki, laiturkii on vejetty maihin. Ponttooni laitur on. Olli ja Pia olivat apuna.

Muanantaina otin viimeset kesäporkkanat pois. Tulivat aika paksuiks ja ol semmonen lajike jotta pittuutta ei mahottomasti kasvaneet. Maku on hyvin makkii.
Eivät tienny pakkasesta ja lumesta mittään! Persiljookin oon jokapäivä käyny vielä hakemassa.

Luumupuussa on vielä vihreet lehet ja alppikärhö 'Constance' yrittää nuppujaan auvasta. Ihmettelen kun ei lehetkään kylymäneet.

Sitten siihen kaikenlaisiin hommiin!
Villellä on suunnitelmia enskesälle ja rakentamista meinovaa sellaselle alalle mihin istutin yheksän vuotta sitten pieniä douglaskuusen taimia. Nyt niistä suurimmat on jo parmetrisii ja meille juohtu mieleen jotta ne jiävät siellä jalakoihin. Muanantaina mäntiin ja kaivettiin viis pienempee tainta ja tuotiin tänne mehtäpuutarhaan.
Ville aiko ottoo kanssa niitä kaivinkonneella ja siirtee muuvalle.


Yritettiin ottoo ison multapuakun kanssa ja istutettiin samantien. Laitettiin tukikeppi ja kasteltiin ja hyvvee multoo lisättiin kasvualustaan.


Paalimuovien pahvisesta pakkauksesta tehtiin taimitassut ja toivotaan jotta siirto onnistus!
Kaikenlaisii hommia aina etteen tulloo, eipähän käy aika pitkäks.

Orkideat mitkä olivat ulukona toin aikamyöhään sisälle ja muutamissa on nuppuja näkyvissä. Samoin Amaryllikset jotka istutin toissa viikolla puskoot nuppuja, pittää varmaan viiä viileempään, jos jouluks meinoon kukkia.

Veenuksenkenkä käy nyt kukkimaan ja tällä on tapana kasvoo ruukun reunan yli. Kukka ei kuole ennenkuin on uuven ruusukkeen tehny.

Ulukohommat on nyt miulla suurinpiirtein tehty. Pekka vielä ahkeroip mehtäpuutarhan raivauksessa.
 Marttojen merkeissä tien sankarivainajien haudoille pieniä havuseppeleitä, kynttilä tulloo keskelle jotka partiolaiset sytyttää sitten itsenäisyyspäivänä. 100vuotiaan Suomen kunniaksi!

Ollaan laitettu jo ulukovaloja muutamii ja lyhdyissä kynnttelijä poltellaan, illalla on niin tervankarvanen pimmii ulukona, tiälläpäin sanotaan!

Mukavoo syksyn jatkuu ja kiitos kun kävit!




perjantai 20. lokakuuta 2017

Talven tuntua!

Ensimmäiset kylymät tulivat, viimeyönä ol kolome astetta pakkasta ja kuurakukat levittelivät harsojaan viimeisten kukkien piälle. Piäsen nostamaan loput joriinit lopultakin pois. Sipulien istuttamista ja kaikenlaista raivoomista on ollu.

 Sain ommeltuu ihellen trikoo mekon, vuosia sitten ostin alelaarista trikkoo kankaan, makso 12.60e. kangasta ol just sen verran jotta sain polovipitusen mekon, hihan suihin tein trillat. Pekka kommentoi jotta soppakattilaan männöövät, pittää kiertee soppakattila kaukoo!

Väri tässä kankaassa ol miulle mieluinen ja tein ihan yksinkertasella mallilla, kun nuo hihansuut on katseenvangitsijat.  Piäntien tein avaraks niin ei tarvii vetoketjuu. Myö kun noustaan aikaseen, niin kerkiin tehä kästöitä ennen päivän valakenemista.

Loput tomatit on kypsymässä sisällä ja meinoon tehä näistä sipulin kanssa sosetta, panen paljon persiljoo kun sitä vielä on pihalla ja valakosipulii kanssa. Kertaannoksiin kun pakastan suap käyttee sitten talavella. Oon jo tehny muutamankerran tätä ja umpioimallakin tein. Ohjeen otin Kivipellon Sailalta. Kasvovat nyt tänävuonna aika hyvin ja jaittu on kelle kelepovaa!

Myöhäsii syysomenii on kerätty varastoon, talaviomenat on vielä puussa. Tässä kuvassa on lajike 'Pekka', makkii omena, ei niin rapsakka kuoreltaan kun esm. kanelit, mutta hyvänmakunen omena. Kasvaa muatilalla.

Meillä ol tosi hyvä talaviomena 'Kirkniemi'. Muutama vuos sitten sato syksyllä hyvin märän, painavan lumen ja omenapuut ja muutkin puut ol vielä täyvessä lehessä. Lum särki sen nuoren puun niin perusteellisesti, jotta se pit kuatoo pois. Siinä ol hyvin tummat punaset omenat, maltokin ol punertava ja säily helemikuulle asti. Oon ehtiny sitä taimistoilta, en oo löytäny. Ois jouluomena värinsä ja makunsa puolesta hyvä. Samalla se kuritti Mantsuurianjalopähkinän ja siitä pit leikata monta issuu oksoo pois. Se on herkkä suamaan lahovian ja pelekäsin selevivääkö, huavat paran ja puu on hyvin voiva.

Eilen raivailtiin pois loppuja ruukussa olevii ja sinisarjat on mänössä varastoon, leikkasin kukat pois ja panin ne betoniruukkuun, voip olla viimeyönä korjooja käyny. Samassa kuormassa on verenpunanen japaninvaahtera, lehtesä on melekein kaikki jo puottanu.

Siinä valakiita koivun runkuu vasten ovat. Lehtiä ei oo vielä lakastu, Pekka uhkas ruohonleikkurilla osan hävittee nurmikolta.

Suo, kuokka ja Jussi. Sillä meiningillä meinattiin tehä mehtäpuutarhoo. Tämä alue rajottuu meille tulevaan tiehen. Ostettin sillon vuosia sitten Sepolta ja tässä ol koivikko jossa hiän pit hevosta. Nyt se on joutoalueen nimellä, oisko 300neliöö (en osannu neliömetrin merkkii laittoo). Tässä kasvaa nuorta koivuu, leppee ja pihlajoo, joka on tiällä pioneeri puu joka paikassa. Rauvuskoivuja siästetään ja muutama leppä ja pihlajkin suap jiähä. Kantoja on nostettu rautakangella ja lapiolla pois. Muaperä on tos hyvä, leppähän ei huonossa muassa kasva. Oisko ollu kaskialuetta, kun tuohon on kivikasoja kerätty monneen kohtaan ja Pekka ei muista siinä viljellyn mittään. Meille tuleva veslinja tulloo tuolta missä vatun varsia näkkyy. Täämä kunta on ollu edistyksellinen, kunnallinen vesi taitaa kattoo koko kunnan ja nopeat yhteyvet tarjovaa valokuitu.

Tässä sitä hommoo onkin. Polttopuuks tulloo paksummat ja oksat poltetaan ja osa haketetaan, vaikka lehtipuu hake ei kestä niin pitkään kuin havupuu hake. Piä oikein surisoo miettiissä mitä kaikkii tuohon suap, puut on se tärkein ja tuonne oikiiseen reunaan jiäp mäntyjä ja siihen meinataan alppiruusuja ja atsaleoja.  Ei oo tarkotus jotta se on ens kesänä valamis. Kaivinkonetta ei tähän oteta mylleemään. Mie oon apuna kun muilta hommilta aina kerkiin.






Muutama eilisenpäivän kuva

Tuurenpihlaja! Upeita oranssin värejä, ei oikein kuvissa näy, mustarastaat syövät mieluummin tämän marjoja kuin tavallista pihlajoo. Miekin keitin omenan kanssa marmelaadii ja oisko vähän makkiimpi marja kuin perinteisessä.

Eilen iltapäivällä rannasta. Pilivet enteilöö ilimatilan muutosta.
Lähen tästä kässäpiiriin kirkolle.

Mukavoo viikonvaihetta

Kiitos kun kävit!

maanantai 9. lokakuuta 2017

Puun päivänä-haaste

Sain Rikkaruohoelämää blogista haasteen itselle merkityksellisestä tai kauniista puusta! Kiitos siitä!

Suomessa puun päivä on 27.9 ja Vesa  viettää nimipäivee, suvussakin on Vesa. Vuosipäivänä kehotetaan istuttamaan puita!

Tämä on miulle oikein mieluinen haaste!

Ymmärsin tuon haasteen niin, jotta yhestä puusta ois pitäny juttu tehä. Miulla ei oo montakaan kuvvoo puista kesältä ja kevväältä joten päädyin tälläseen ajatelmaan.

Miulle kaikki puut on merkityksellisiä. Puut on niin laaja assii ja metsästä Suomi tunnetaan ja se on ollut maamme yksi kivijalaka. Tiältäkin sodanjäläkeen miehet ovat lähteneet pohjoseen hevosen kanssa savotoille, perheelle elantuu hankkimaan. Meillä mehän jäläkihoitoon on laki ja muutaman vuuven jäläkeen aukkohakkuut kasvaa uutta mehtee ja puolukka ussein kerkivää siihen ensiks satoaan antamaan.
On suur rikkaus jotta on niin erilaisii puita, suuria ja pieniä. Havu ja lehtipuita. Puut on antanu suojoo kun saikuuro marjamehässä yllättää, tai vene pittää sitoja suaren rantaan kiinni. Kun sekamehästä polttopuita otetaan niin aina puita uuniin laittoissa siälin pihlajapuuta kun se on niin kaunista rungoltaan, tai tuomi oksineen, jota en pihapiirissä erikoisemmin suvahe, voip olla suojana muille pensaille jänöjussii varten.

Koko ikäni oon asunu muaseuvulla ja tiällähän niitä mehtiä riittää. On vaikii sannuu mikä on mieluisin puu miulle! Mutta varhaisin muisto liittyy koivuun ja joka paikassa missä oon asunu on pihassa ollu koivu.
Lapsena meijän perheessä asu Eevi-täti, hiän ol  äidin tät ja ennenvanhaan sanottiin 'vanhapiika' nykysin 'sinkku'. Eevi ol meille lapsille se tärkii aikunen äitin ja isän lisäks. Eevi pit meijät kurissa ja herrannuhteessa ja anto sitä pyyteetöntä rakkautta runsaasti. Eevi luk meille satuja ja tarinoita, istu tuvassa kiikkutuolissa nuorin sylissä ja myö isommat seistiin kiikun ympärillä kuuntelemassa. Kun kirjoja ol vähempi ja kirjasto ettäällä, samoja satuja luvettiin ussein ja jos ei sanalleen männy samallatavalla myö oikastiin.
Sakari Topeliuksen, Koivu ja tähti ol ussein luettu ja meistä niin surullinen,  välillä pyyvvettiin jotta ei sitä. siinä lapsiin ainu tuntomerkki koista ol, koivu ja sen oksiin läpi tuikkiva tähti.

Tykkeen koivuista, vaikka ne on roskoovii puita. Kevväällä hiirenkorvalla oleva puu antaa luppauksen uuvesta kesästä. Siitä suap mukavat saunavastat ja lankojen värjäykseen antaa vaalean kellertavan värin. Lopuks vielä lämmittää tuvan tai saunan ja risutkin on käyttökeleposii.  Kestävii huonekalujakin siitä on tehty ja tehhään edelleen. Muatilalla tuvassa on pöytä ja penkit koivusta. Rannanpihassa vanha astekuappi ja mahalipasto entisöitynä, ja tärkeinä säilytyskäytössä. Astekuapissa säilytän kukkamaljakot ja orkidealehet, mahalipastossa kynttilät ja nukkekokoelman, vuosien saatossa tehyt. Palataan noihen talavella.

Tämä koivu on syksysessä asussaan Rannanpihassa.

Taalainkoivu muatilalla. Tämän ostin paikallisesta kaupasta kevvääll -97 hyvin huonopäiväsenä poiskantohintaan, on korjannu ihtensä ihan mallikkaaks. Ei kasva niin suureks kuin hies-tai rauduskoivu, rauduskoivun sukulainen on, siemeniikään en oo havainnu! Lehti on kaunis liuskottunu.



Puut ylleensäkin on ollu miulle se kiinnostuksen kohe ja intohimo. Laitan tässä juttuu muistakin puista ja muutamii kuvia mitä on tullu otettuu tänä syksynä . Otin kuvia erlaisista kävyistä ja siihen palataan tuonnempana!

Oon istuttanu paljon puuntaimia elämäni varrella. Kuusta ja mäntyy mehtiin ja 2000 luvun alussa,
myös jalompia havupuita  mehtiin. Palsamipihta, Siperianpihta ja Virginianpihta kasvaa ympärillä olevissa mehissä, niihen taimet myös kasvatin.

Palsamipihta, ei vielä oo käpyjä tehny, korkeutta yl kymmenen metrii, kun neulasii pyyhkii käillä hyvä palsamin tuoksu jiäp kätteen. Ussein otan syksyllä oksia hauvoille tästä.

Virginianpihta, vähän pienempi kuin tuo edellinen, hauskat kävyt kynttilänä oksilla.

Douglaskuusta on tiällä Rannanpihassa ja mustakuusta ja serbiankuusta kasvaa muatilalla 'arboretumissa', siperianlehtikuusta on myös.

Surukuuset. Istutettiin alunpittein viis, yks rupes oksiaan nostamaan ylöspäin ja lopulla käy kuivamaan, kuajettiin pois. nyt on neljä tähellä ja ensimmäiset kävyt on kuivumassa, siemeniä suahaan ja kokkeillaan suahaanko itämään! Nämä istutettiin 1995.
Mie murehin kun Ville rupes navetan rakennukseen 2015 tuohon viereiseen peltoon, kuataako hiän tuon koko puistikon pois. Helenan kanssa puhuin siitä ja Helena sano Villen tykkeevän kanssa noista surukuusista ja varjelevansa niitä. Ol helepotus!

Mustakuusi. On kaunis värinen harmahtava, mukavan näköset mustat kävyt. Huonoja itämään. Ja jäykät kovat oksat, kestää märemmissäkin olosuhteissa.

Männyistä on kasvamassa Makedonianmänty ja Pensassembra.

Makedonianmänty. On vanhoja neulasii puottamassa, tekköö sen joka syksy.  runko on muista männyistä poiketen sillii ja kävyt pitkät ja hyvin pihkaset.
Pensassembrasta ol pähkinähakki käyny kävyt hakemassa ja syöny siemenet, käppyy en oo millonkaan nähny auenneena.

Laitan tähän muutaman lehtipuunkin.

Metsävaahtera kauniissa ruskassa muatilalla. Kun mie mänin Pekan kanssa naimisiin meillä ol senajan tavallinen maalaispiha omenapuineen ja marjapehkoineen. Tämä vaahtera on ensimmäinen puu jonka mie oon istuttanu, ja tämän toi isä Ollin rotinoille tullesaan pojan kanssa kilipoo kasvamaan. Pitkä tul pojastakin van ei pärjee tälle, tää voitti sen kilipailun.

Metsälehmus, Puottanu jo melekein kaikki lehtensä. Villen nimikkopuu isän tuomana. Molemmille pojille on puut kasvamassa ja muistona isovanhemmista. Tämäkin muatilalla.

Tammi. Ei keritä suaha terhoja kun pähkinähakit ne ennen meitä kerkiväät syyvä, tulloo myöhään lehteen  kevväällä. lehet on kovia kestävii vielä muahan puottuukin.

Mantsurianjalopähkinä. Tekköö hedelmii ja kukkaystävä yrittää suaha kasvamaan siemenestä tätä.

Tämä haaste tul nyt vähän alunpittein meinatusta laajempi. Monneen puuhun liittyy joku muisto tai tärkii tapahtuma ja siks tein tämmösen.

Vielä on näitä suurempii puita mitä on istuteltu muutama muukin, joskus suattaa vilahtoo tulevaisuuvessa kuvissa.. Minnuu on kiinnostanu näihen muodot ja värit keväällä ja syksyllä. Ja seleviytyminen näillä korkeuksilla. Miehetkään ei oo hantiin pannu niin on tullu kokkeiltuu.
On ollu onni suaha assuu muaseuvulla jossa on ollu näille isoille puille tilloo levittäytyy.

Tänä kevväänä tänne Rannanpihhaan tilattiin Hirvensalmen taimistolta omenapuu 'Kangasalan talvi' ja samalla Mangnolia 'Vanha Rouva'. Suap nähä selevivääkö talaven yl.

Tänne sen mehtäpuutarhan tekeminen on nyt puunkaadolla alotettu. Pekka ahkeroip siinä, puut on etupiässä lehtipuita. Mukava ajatella mitä siitä suahaan aikaseks!

Ohje haasteelle on laittoo etteenpäin kolomelle tai ussiimmalle.

Haastan!
Kivipellon Sailan blogin.
Vaarin torpan puutarha blogin.
Pihakuikaajan matkassa blogin.

Kiitos kun jaksoit lukkii!
Hyvvee viikon jatkuu!




Kevät mielessä.

 Jokohan ois kovimmat pakkaset ja lumisateet tältä talavelta loppunu! Meillä on ollu kovia pakkasia ja runsasta lumentuloa koko talavi. -36 ...

Suosituimmat artikkelit