Kaksi kaunista!

 Otsikko liittyy kahteen kasviin, nyt on osa I ja II sitten tulee tuonnempana. Pioni 'Kerttu' ja köynnösruusu 'Flammentanz' ovat nyt tarinoitavana.  Ensin vähän syksysempiä juttuja.

Meillä on ollu nyt napakoita pakkasia öisin, tähänkin rantaan on pakkaspoika tullu -7 asteen voimin yöllä. Päivisin on plussalle muutaman asteen kivunnu. Rantaan on kaislojen ympärille riitteen tehny ja vähän paikoin isompien kivien reunoillekkin.

Miulla on vielä muutama pussi kukkasipuleita istuttamatta ja varmaan lapiolla on kuoppa kaivettava. En hätäile kovasti, alakuviikosta meinasin ne laittoo. Outo on jos tähän talaven tekköö. Tuolla tilallakin syystyöt on vielä kesken ja miel hyvän kynnöksen suaha tehtyy, pitäs kohmeet pellosta sulloo pois. 

Vanhin poikamme perheineen ol käymässä viikko sitten ja puuhia siästelin heijä kanssa tehtäväks.  Perjantaina nostettiin porkkanat ja punajuuret. Ikää lapsilla nyt on 5 ja kohta kaks. Reippaasti nuatit katkes 5 vuotiaalta ja innokas ol pieni 'mieskin' nosto hommassa. Porkkanat kasvo hyvin ja ovat makeita. Sillon vielä ol ihan hyvät kelit siihen hommaan. Illemmalla tutkittiin sitten kuivamaan keräämieni kukkien siemeniä ja ihailtiin miten jotkut niistä on kauniita.

Lauantaina sitten ol kukkasipulien istutusta ja ilo ol istuttoo tuon kuvan Darwin Hybrid tulppanit Golden Parade ja Mixed/Mischung, sipulit olivat kooltaan kuin nauriit. En ikinä oo nähny näin julumia sipuleita. Iso kuoppa ol tehtävä, mihin pienet sormet sitten sipulin laittoivat. Toivotaan jottei myyrä keksi meijän tulppaaneita. Ensimmäinen Amarylliksen mukulakin istutettiin ja vanhan mökin lattialle ruukku laitettiin sanomalehti tötterö mukulan päällä. Miulla on vanha tapa istuttoo viileeseen ja pimmiiseen. Kukkii toivottavasti jo itenäisyyspäivän seutuvilla.  Apulaiset ol innokkaita ja toivottavasti muistijälki ainakin Esterille jääpi. 

Joka päivä isänsä mukana olivat tuolla tilalla ja navetassa käsineineen säilörehussa hämmensivät. Haisoohan se säilörehukin voimakkaalle ja kenkien ja käsineitten pessuu harrastettiin sitten. Kurahaalarit ol muuten piällä ja traktorin kyyti se vasta olkin mieleen. Toinen tärkii homma ol kun hihnassa koiria saivat taluttoo, koirat on karkeakarvaisia mäyräkoiria Diiva ja Sindi. Ovat jo keskiiän ohittaneita ja malttavat olla vetämättä pienten kulettajien kanssa. Annahan kun supikoira tai muu ajettava sattuu, on mahan alus sitten jalakoja täynnä.

Kunnon ruska jäi nyt aika vähiin, edellisessä postauksessa on muutama kuva aiemmin otetuista ruskaväreistä. Mongolianvaahterassa ylimmät lehet on punaiset ja nuori huntuvaahtera lehtensä väritti, aika kauniin punaruskean kirjavaksi. Puissa on ylipäätään paljon vielä lehtiä ja lehtikuusen neulasetkaan ei oo tippuna. Sehän on merkki talaven tulosta. Aika vihree on vielä meijänkin pihassa.

Tuurenpihlajakin oranssin värin sai ja Japanin verivaahtera 'Dissectum' Tänään vietiin kellariin talavehtimaan räiskyvän viininpunaisena. Poika kysy, miten tää on tämän näköinen, kun täyvessä lehessä kellariin kannettiin.

Kuistilla ol koko kesän miulla marraskuun kaktukset ja lokakuun alussa sisälle kannoin nuppusena. Ensimmäinen on nyt täyvessä kukassa. Muut kohta kukkansa aukovat.

Sitten otsikkoon. Viitisen vuotta sitten huomasin Luken ilmoituksen, he etsivät näytteitä mm. vanhoista  pioneista 50v ja yli. Osallistuin Tarhapioni P. x Festivalla, jota talonpojan pioniksikin sanotaan. Oon periny anopiltani  sen yli neljäkymmentä vuotta sitten ja siitä laitoin lehen palan tutkittavaksi. Seuraavaks tul pyyntö juurenpalasta, jossa on silmu ja lehti varsineen. Laitoin sen ja sitten viime vuonna tuli raportti. 

Tästä kaaviosta en kyllä oikein ymmärtäny mittään ja tuonne sivuun on miun pionin numero mustekynällä merkattu. Luulin sen olleen nyt siinä. Tänä kesänä yhtenä iltana soitti Luken tutkija ja sanoi heidän tutkineen tuota miun pionia ja ensin luulleen sen suvun tulleen Norjasta tai Ruotsista. Tarkemmin tutkittuaan sille ei sukua löytyny, se on ainutlaatuinen. Heillä se oli tänä kesänä Piikkiössä kukkinu 13 kukan voimin. Kovasti kutsuivat sinne kahtomaan ja jo aiemmin kutsu tul pionien kukinta aikaan sinne. Nyt jäi mysteeriks, anoppini ol sen serkultaan suanu kauan aikoo sitten ja tämä serkkukin vei alakuperän, mistä hän oli sen saanu, hautaan mukanaan. Oon ajatellu tuota rajantakasta nuapur muata, oisko sieltä päin vaikka. Kertun sille nimeksi annoin alunperin antajan mukaan.

Kuvat on huonot, kuvasta otettu. Ruudutus on varmaan kameran kennosta tullu. Miulla ei oo viimevuosina kameran linssi sattunu monesti tähän pioniin, ja tietokonerikko mitä ol, vei kuvat männessään. Muistikortilla kuvia on ja illalla yritin niitä siitä siirtee koneelle, mahoton tehtävä ois ollu miun taidoilla. Oisko syynä kuvien ottamattomuuteen tämän kasvu paikka. Alppiruusut vieressä on vieny huomion. Syrjässä on muista pioneista. Ylipiätään kahtelin kesän kuvia ja huomasin vähän tästä penkissä kuvia ottaneeni. Nyt syksyllä, kun selevis minkälainen aarre meillä on, siirrettiin tämä ihan paraatipaikalle tuohon mehänlaita penkkiin. Iso ol juurakko.

Pioni kukkii aniliinin punaisin, hyvin kerrotuin kukin. Korkeutta noin 60cm. Kukat haalistuu vanhetessaan sitten melekein valkoseks. En oo mursketta aiemmin pionien juurelle laittanu, tälle nyt laitettiin. Ja multaan sotkettiin savvii ja palanutta karjanlantoo.

Tämä pioni, niinkuin muutkin pionit mitä maatilalla oli, ol mänevillä mättäillä toistakymmentä vuotta sitten. Miulla ol talon edessä pionipenkki, siinä kasvo vanhat jöriinit ja kesäkukkiakin pionien lisäksi. Myö oltiin jo tänne rannalle muutettu ja pihan laitto ol kesken, (työmatkahan miulle sillon tul 1km.) Syksysenä iltana mänin iltalypsylle ja tupaan männessäni huomasin, pionipenkki ol hävinny. Pakkasta ol jo silloin ja kysyin pojalta missä on kasvit siitä penkistä ja mitä varten hiän on ottanu ne pois. Ol sitä mieltä, jotta pittää kukkapenkit hoitoo jos niitä on ja heillä ei oo aikoo siihen. Nurmikko on helepompi, ajella vuan leikkurilla. Ei hiän ymmärtäny, millasista kasveista on kysymys. Kitkin ja hoisin penkkejä sielläkin vielä silloin ja miun työtaakkoo hiän ajattel helepottoo. No vähemmällä pionien ostamisella piäsin. Onneks ol kaivurilla nostanu kasvit ja lypsyn jäläkeen sähkölampun valossa kaivelin juurakot tänne. Kyllä vähän motkotin pojalle, kun kohmeisesta kasasta mehän reunasta niitä hapuroin.

Kuva on samasta penkistä ja tälle pionille ei nimmii oo miulla muistissa, kukkii myöhemmin, kuin tuo talonpojan pioni, (ihana nimitys). Tuolla pähkämöitten toisessa päässä, on tämä 'Kerttu'.

Muutama viikko sitten Lukelta tuli kirje ja he ovat valinneet sen geenipankkiinsa arvokkaana pionina. Mukana tul lomake, jossa annoin luvan heille käyttee tutkimus- ja opetus työssä ja mahollisesti lähtii lisseemään sitä aikanaan. Suattaa joskus tulla vaikka myyntiin 'Kerttu' niminen pioni, jos taimitarhat kiinnostuu tästä.

Osa II on sitten tuosta köynnösruususta ja sen paikasta muuriin ja muurin teosta.

Kiitos kun kävit lukemassa postaustani!

 

Daalian kerääjä kävi!

 Eilinen ilta enteil kylymee yötä. Puolikas kuu kumotti itätaivaalla ja järvi oli ihan tyyni. Pakastu jo iltayöstä.Viiden aikaan nousin ylös ja kävin pihalla, nurmikko kahis jalakojen alla ja totesin pakkasta olleen -2 astetta kylymimmillään. Onneks kaikki suojaan laitettavat on nyt korjattu vanhaanmökkiin ja mitä vielä ruukkuja jätin pihalle, suojattiin pakkaspeitteillä.

Oikeestaan parhaiten villiviini on nyt ruskavärejä ottanu autotallin päässä. Toinen voimakkaasti värittyny on syyshortenssia 'Sundae Fraise' joka on ihan tumman viinipunaiseks muuttunu.

Taustalla Mongolianvaahtera muutaman ylälehen on värjänny punaiseks. Tuurenpihlajakin aloitteloo vasta oranssia muutosta. Mehtäalalla rungollinen syyshortenssia 'Limelight' on nyt pahaillaan kukassa ja vasemmassa reunassa violetti köynnösukonhattu.

Rantapenkistä kuvan otin eilen, syyskimikki 'Brunette' muutettiin keväällä tuolta mehtäalalta tähän pihapiiriin, vähän aurinkoisempaan paikkaan ja samaan kuvaan sain sen kukkavarret, vanhan violetin jöriinin ja kukintoonsa lopettelevan purppurapunalatvan kanssa

Onhan tuossa näköjään Kiinanjaloangeron 'Superba' kuivuneita kukintojakin ja nauhuksen lehtiä. 

Mehtäalalla hauskan kuvan sain ukonsienestä ja rotkolemmikistä. Ukonsienet tykkevää kantopenkissä asustella ja lakki on usein kolomekymmensenttinen ja koko sieni puolmetrinen. Syötäviä sieniä suatiin säilöön hyvin ja kanttarellejä ja suppilovahveroita oon kuivannu ja pakasteeseen laittanu. Tatti ei meijän kyökissä ruuaks valamistu. Niitäkin kasvo paljon. Rouskuja suolattiin ja karvarousku on suolasienten aatelia.

Pallaksenpioni samasessa penkissä siemeniä on kypsytelly, muutama kukkaystävä on niitä ottanut kasvatukseen ja alakuvan suttuinen kuva nuokkukolmilehen siemenkodista on kanssa samasta penkistä.

Nuo punaiset siemenkodat on kuin jalokivet loistamassa, vaikka alareunan kääpiökuunliljan ja liuskapalmulehen lehtiin on linssi tarkentunu, näitä siemenkotia kuvatessa toisella kädellä kiänsin koko kasvii ja yhellä käillä kuvaaminen ei nyt onnistunu. Laitoimpahan vuan näkösälle miten kaunis väri noihin kehkeytyi. Nämä siemenkuvat on muutaman viikon takasia.

Vanhaan mökkiin siirrettiin pelakuut ja on niitä kerääntynytkin. Kasvivalot on siellä ja nettikaupasta ostin uuden, ledi kasvivalon. Valaisoo jopa neljä neliötä ja on sinisen, punaisen ja ussiimman sävyn valakosen värinen valo. Sekin on tuossa lampussa plussoo, siinä on ajastin itsessään, muissa on erilliset ajastimet. Pelakuut on valojen alla kaikki tuvassa ja yhessä kammarissa. Viitisenkymmentä talavetettavoo on näitä ja keräilen vanhoja lajikkeita etenkin niitä minkä nimi viittovaa tuonne vallatulle alueelle ja evakoiden mukana on tullu sitten tänne. Huomasin 'Kiteeläinen' pelakuunkin olevan ja se on hankittava ens keväänä. Ahastahan tuolla mökissä on, kun mielessä on piettävä keväkasvatuksetkin ja niitten sopiminen.

'Evakko' pelakuu

'Tuulensuu' lapussa lukee, vaan ei tämä se oo. Liilaan päin väri on Tuulensuussa ja tämä on ruusunpunainen.  

Kuhan enimmät kukat ovat kukkineet, poistan kaikki kukat ja nuput. En leikkoo syksyllä, sidon tukikeppiin suppeammaks, kovasti rehentelevät ja sitten helmi /maaliskuulla leikkoon. Riipuvat vähän leikkelen, ryhöttäät muuten koko ikkunan täyveltä.

Muutaman kuvan laitan myös eiliseltä päivältä, kun sain noita daalioita vielä kuvattuu ja kimppuja tehtyy. Viimeyönä kaikki kylymivät.

Syksykimppuihin oon keränny daalian kukkia ja nyt kun kylymivät, nostetaan juurakot kuivamaan ja sitten kellariin tuonne maatilalle viiään säilytykseen. Näitäkin on vaan 'Cafe au lait' kiertää minnuu. Ostin keväällä kaks juurakkoa ja kumpanenkin kukki eri värisenä kuin minä ostin. Kookkaiks kasvoivat ja toinen ol oranssinkirjava isokukkanen, toinen vaalea liila. Muutamana keväänä aiemminkin oon ostanu ja en omassa pihassa kukkivana oo nähny.

Vielä pakkasen jäläkeenkin on kukkivia. Syysasterit 'Patricia Ballart' ja vanhakantainen violetti kukkivat, samoin komeamaksaruohot ym. Kärhöjäkin vielä sinnittellöö.

Siemeniä oon ahkerasti keränny kuivumaan, hämähäkkikukasta en aiemmin omilla siemenillä oo kylyvöksiä tehny. Nyt sain paljon siemeniä, samoin enskevään tuoksuhernettä suan kylyvee omista siemenistä.

Syyskuulla ahkeroitiin kolomena päivänä pikkutalvion kimpussa ja hävitettiin kasvustot. Neljä jätesäkillistä happanemaan vietiin tuonne kuusikon reunaan ja vielä säkit peiteltiin ressulla, jotta ei piäse karkoomaan. Mahoton kasvi on. Pekka hangolla käänti maata ja mie polovillani keräsin juuret pois. Vielä keväällä suattaa jokunen juurenpala löytyy, vaan heleppo on ne sitten ottoo pois. Mahoton on leviämään, enkä halluu tältä tontilta mittään karkuun piäsevän. Tuonne rantaan mehän puolelle on muurahaiset kuletellu sini- ja valakovuokon siemeniä ja ne suapi siellä levitä. Kauniit ovat keväällä. Samoin löysin jouluruusun, se ol useamman lehen jo tehny ja sen otin ja sisareni kukkapenkkiin vein viimeviikolla. Mehtäalalla yks jouluruusu on nuppuja tehny, väriä siitä jo erottaa. En usko sen kukkivan, miten sitten keväällä käyp. 

Lintujen muuttoa on seurattu, valakoposkihanhet on sankoin joukoin tiällä kaakatelleet, samoin meijän laiturilla on nähty noin kolomenkymmenen tukkakoskelon lepäävän aamulla seihtemän jäläkeen. Laitur on aika täys ja hyppeemällä ne siihen nousevat. Eilenillalla näin kauppareissulla ensimäisen kerran Hillerin luonnossa. Tiellä ol syömässä saalistaan.

Illansuussa muutaman kuvan otin rannalla auringonlaskun aikaan!

Kultaiset koivunlehet, yksinäinen sorsalintu pisteenä, lentoon lähössä ja aurinko vaipumassa mailleen.

Kiitos kun kävit lukemassa !

Elokuun kuvia.

 Ensimmäinen pistokkaasta kasvattamani kärhö 'Pilkukas' on kukassa. Nuppuja on paljon aukeamatta vielä ja on vähän kaksjakoset ajatukset tästä kukkijasta. Kuvassa ei tarkkaan näy, mutta kukan terälehissä on pieniä vaaleampia pilikkuja. Terälehet on kauttaaltaan pilkullisia.

Korkeutta tällä on nyt pari metrii ja kukkia on enemmän auki nyt, kuin kuvassa.  Etempee kun kahtoo, pilikut sulautuu muuhun väritykseen. Iloinen oon kun sain kukkimaan.

Tähän on istutettu muutkin pistokkaista kasvattamani kärhöt, muissa en vielä nuppuja oo havainnu. Hyvin ovat kasvaneet kuitenkin.

Samaan penkkiin istutin myös kanadalaiset ruusuni 'Morden Centennia' ja 'Lambent Closse' ja ranskanruusu Merveillen. 

'Lambent Closse'

Reunaan tilasin Hongiston Taimiston uusista jalosteista Ryhmäruusu 'Unelma' Ruusun jalostus on aloitettu kanadalaisesta Frontenac- lajikkeesta joka risteytettiin ensimmäisessä vaiheessa Morden Fireglow ruusun kanssa. Monen risteytyksen lopputulos on 'Unelma' ja 'Anelma'. Tavoitteena härmän kestävät ja terveet lajikkeet.

'Unelma' on nyt lähteny hyvin kasvuun ja kukkinu on heinäkuun lopulta lähtien. Uudet kasvustot on nyt kasvanu n.60 senttisiks. Suapi nähä miten talavehtii ja jos on kestävä meijän korkeuvella, hankin Anelmankin. Joku mato on nakerrellu lehen reunoja, kotiloita meillä ei oo

Lisukkeeks istutin kärhöpenkkiin jöriinejä, gladioluksia, tähtikesäputkii, asteria, kosmoskukkia ym. Ei käyny mielessäkään, jotta ne kasvoo huilottaa korkiiks ja nuoret ruusuni jiävät jalakoihin. Tulevaks kesäks on kasvit suunniteltava paremmin.

Tuolla asterien ja daalian välissä on tuo ylemmän ruusukuvan ruusu.

Kärhöissä  Tarhaviinikärhö 'Krakowiak' kapsahti luumupuuhun kukkimaan, edelleen on kukkia täynnä , Taustalla Tarhakellokärhö 'Rooguchi' on jo lopettanut kukinnan. Etualalla keväällä ostettu tarhakellokärhö 'Aljonushka' Vanha isokukkainen vaaleanpunainen jöriini kasvaa tässä penkissä ja aukoo nyt ensimäisiä kukkiaan. Vasemmassa reunassa näkkyy lehtiä ja tumma koristedaalia 'Arabian Night' on tuossa ihan vasemmassa reunassa. Nyt on daalia heimon kasvit jotenkin myöhässä, esikasvatin ja kuivana aikana kasteltiin, en tiiä mikä niihen kasvuu hijasti. Tukemistöitä on pitäny tehä tänävuonna kasveille.

Loistokärhö 'Jackmanii', myöhään noussu tarhalyhtykärhö 'Princess Kate', tarhaviinikärhö 'Purple Flowers' myös kukkivat.

'Jackmanii' kukkii keskiosistaan eniten, latvuksissa ei montookaan kukkoo oo ja kuva on keskeltä, vierestä loistokärhö 'Blue Angel' ei nyt tänä kesänä noussu, toivotaan ens kesänä kukkivan.

'Princess Kate', pelekäsin jo hävinneen, mutta sieltä vuan nous, ei samalla lailla kuki, kuin viimekesänä. Kukkii kuitenkin. Nuo kukat on loppujenlopuks aika isoja. Tukikin ois korkiimpi paikallaan. Tämä on pionipenkissä ja Loistokärhö 'Multi Blue' asustaa samassa penkissä. Se kerkis jo lopettamann kukintansa.

 

'Purple Flowers' kukkii tuolla mehtäalalla, valakonen Loistokärhö 'Destiny' ja Ville de Lyon eivät oo näyttäytyneet tänä kesänä. Toivottavasti vielä nähhään.

Liljat kukivat elokuulla hyvin. Huumavasti tuoksuivat puuliljat, koko pihapiiri tuoksui hienolle.

Puulilja 'Pretty Woman' on ylivoimaisesti tuoksuvin. Kukat on oikiisti puhtaan valakoset ja taustalla Virginiantädyke on kova kimalais mangneetti. Nämä on rantapenkissä ja muut korkiit perennat on lapinnauhus ja purppurapunalatva, joka nyt on kukassa. 

Ruusulilja 'Natalia' ja Ranskantulikukka. Ranskantulikukkoo haaveilin pitkään ja lopulla siemenistä kasvatin tätä. Ihana on kyllä, ukontulikukkoo tul jostakin tänne silloin eka vuosina ja sitä hävitetään pois, kun  huomataan ruusukkeita.

Näistäpä on nimet hakusessa ja elokuulla kukki ja kukkii muitakin liljoja. Nämä nyt kuvissa. Tuo alempi on orientaal liljoja, mikä lie tuo ylempi. Siitäkin kovasti tykkeen ja se kasvaa tuolla mehtäalalla.

Tuolla mehtäalalla preeriapenkissä kukkivat nyt mm. kesäpäivänhatut, Tämä hehkuu ihan auringonpaisteessa. Talavehtivat myös useammat taimet. Siellä on nyt mesibaari auki, paljon liihottelee perhosia siinä ja muitakin pörriäisiä ahkerasti. Siementen keruuta pittää nyt ruveta poutasina päivinä tekemään. Pöyvällä maljakossa olevista koristeporkkanoista on siemeniä liinalle tippunu ja ne on tuollakin preeriapenkissä jo varmaan valameita kerättäväksi. 

Kruunuvuokon ohjeilla kasvatin samettikukkia ja ne onnistui erinomaisesti. Niistäkin suan siemeniä.

Istutin niitä tuohon risuveneeseen ja ihaillu oon kauniita syksysiä värejä niissä. Toiseen päähän uutta lajiketta istutin ja se ei mäne jatkoo, hyvin on hömeröitä väreiltään.

Hortenssiat on nyt upeassa kukassa. Jatkuvat sateet suuria kukkia painaa maata kohti, onneks on poutasempiakin jaksoja välissä ja vähän kukinnot kuivahtaa.

Rungollinen syyshortenssia 'Limelight' aloittaa mehtäalalla kukkimista. Kilpiangervon kukintoo, Lehtoängelmee ja Japaninjaloangervo 'Montgomery' tuossa etualalla. Taustalla vähän puutarha kompostii pilikottaa.

Viimeseks kuvaks laitan ihanan, jo talavetuksessa hävinneeks luulemani, koristedaalia 'Creme De Cassis'. Nyt on miun huolella nimikoitava jo kukassa ollessa nämä, niin keväällä suan selevän. Juurakoita on aika paljon ja nimilappuset aina sotkeutuu. Nyt aloittelloo kukinnan tämä kuvan daalia. Hallaöitä ei kaivata nyt lähiaikoina. 

Aukiimaan käyny nuppukin musta on melekein. Kauniita kyllä ovat.

Tiilimuuri on jatkettu ja haravakoneen pyörä suatiin paikoilleen,  vielä on vähän ympäristötöitä kesken ja kuoppa ruusulle kaivamatta. 

Kiitos kun kävit lukemassa.

 

Sieniä sattaa!

 Heinäkuu on ollu sateinen kuukaus tähän mennessä. Vielä ensviikollekkin lupailoo sateita, vaan ei mahottomia määriä. Pouvistuu pitäs ja vähän lämmetäkkin iliman, jotta viljat joutus. Meilläpäin sanotaan jyvien tulevan maijolle nyt. Viileetä on ollu ja sen innoittamana perjantaina paistoin ruisleipee leivinuunissa. Karjalanpaistin pyhänseuvuks laitoin uuniin hautumaan. Mukava ol, kun uuni lämmitti huoneetkin.

Lämmin leipä ja siihen oivariinii sipasu, on kyllä maukas palanen.

Nyt on ollu kaikenlaista puuhoo ja ei oo postauksii tullu tehtyy pitkäänaikaan. Ajattelin kuvia laittoo tuolta mehtäalalta ja jokusen muunkin kuvan. 

Matka alakaa tuosta hiekkakummulta, nyt on leikattu jo tuo bonsaipuu, iso mänty tien toiselta puolelta on käpyjään ahkerasti puottanu ja siemenet levinny ojan reunaan ja siitä on alaku tuohon leikattavaankin mäntyyn tullu. Vielä suap tuo isompi mänty kasvoo, pois sahataan muutaman vuoden piästä, liian lähelle tietä tulloo muuten. Neilikat ja ajuruohot runsaasti kukkivat, täänkuun alussa, tuossa hiekkakummulla. Tuo muovi on sitävarten, yritän tuhota semmosta hyvin ärhäkästi leviävee pientä vaaleanpunakukkaista kukkakasvia, joku harsokasvi se on, alkuperä tuntematon ja korkeutta heinämäisellä kasvilla ei oo kun viitisen senttii, pitkän juuren ujuttaa hiekkaan ja kohtalaisen heleppo on kitkii, kahotaan miten tässä käyp, onnistuuko hävittäminen. Oon suanu rikkaruohot aika hyvin pitäneeks tuosta kummulta pois. Tuossa oikiissa alareunassa näkkyy muutama oksa pikkuherukkoo, sitä pittää rajottoo kovalla kädellä, pitkät oksat juurtuu herkästi ja valtovaa alaa. Kaunis on kyllä syksyllä, punaisessa värissään.

Nyt männään pihatien yli mehtäalalle. Esittelen nyt vaahteroita ja muitakin puita, mitkä on istutettu 2018 ja myöhemmin. Puuvartisista suurin osa silloin istutettiin. Taimet tilattiin Mustilasta ja Huutokosken taimistosta, vaahterat olivat pieniä piiskataimia. Isot taimet oisivat olleet kalliit ja hyvin kaikki lähtivät kasvamaan, pienestä koosta huolimatta. Isompia taimia on hankittu osaksi. Ensimmäisenä  vastaanottaa tuolle alalle astuttaessa  Acer barbinerve - viitavaahtera. On ehkä liian kuivassa paikassa ja mietitään siirtoa kosteampaan paikkaan.

Acer komarovii - Koreanperhosvaahtera, punaisine oksineen. On vähän arka näille seutuville, joka kevät muutama kuiva oksa on leikattava.

Acer spicatum - tähkävaahtera. Ensimmäinen joka kukki ja siemeniä tekköö. Aika roteva kasvunen.

Acer tegmntosum - Amurinvaahtera. lehet on vähän liuskottuneet ja runko pitkittäisraidallinen vihreä. Kangasmaitikka on levinny tuohon aluskasvillisuudeksi.

Acer plananoides 'Drummondii' kirjovaahtera. Pikkusen näkkyy tuossa oikiillapuolella purppuraheisiangervo 'Diabolo'.

Acer triflorum - huntuvaahtera. Tämän istutin 2021 kuva on vähän epäselevä tura ja ois nuo sormustinkukat joutanu kitkii pois ennen kuvaamista.  Lehen muodon näkköö.

Acer saccharinum - hopeavaahtera siirrettiin tähän varsinaiseen pihaan ja lehtien alapinta on siinä tosiaan  hopean värinen. Jos rupivaat siementaimia tekemään niin hanakasti, kuin metsävaahtera, hävitetään pois sitten näitä. Syysvärien johosta näitä istutettiin ja mielenkiinnosta, seleviväätkö näillä korkeuksilla.

Alnus incana f. angustissima - sulkaharmaaleppä 'Johanna'. On kovasti liuskottuneet nuo lehet ja tämän tilasin Huutokosken taimistolta. Leppeehän tällä alalla kasvo alunpittein ja pihlajoo. Allerginen oon pihlajille, niin paljon oon kitkeny pieniä taimia pois.

Corylus avellana - Euroopanpähkinäpensa. Tämäkin on Huutokoskelta. Maatilalla on suuri pähkinäpensas ja kauniit keltaset norkot keväällä siinä on. Meille ei oo allergia oireita tehny kukkiessaan. Eikä hasselpähkinöitäkään tie, toinen pitäs olla rinnalle ristipölytykseen.

Syriga reticulata - likusterinsyreeni. Puuna ostettiin ja ei arvattu runkoa suojata. Pikkukauris pukki, hankas runkoon sarviaan ja hetihän se kuoren rikkoonnuttua rupes juuresta vesoja nostamaan. Nyt on kaikilla lehtipuilla rautaverkko rungolla suojana suojana läpi vuoden.

Amelanchier lamarckii - rusotuomipihlaja 'Härkätien Herkku' . Kaunis kukkiessaan ja marjaaikaan. Eilen ensimmäiset tämän kesän marjat syötiin ja makeita olivat.

Kaks koristeomenapuuta jo aiemmassa postauksessa esittelin ja yks syötävä omenapuu, jonka oon ihe varttanu siitä ukonpuun oksasta, joka kasvaa siellä lapsuuskotini mailla. Antonovkaan on vartettu. Vielä jokunen puukin sopii, pilvikirsikkakin ois kaunis, vaan en sitä istuta. Varsinaisessa pihassa ol ja juurivesaa rupes mahottomasti kasvattamaan, koko puu kaadettiin ja suatiin pois juurivesatkin. Tammi tuolla jo kasvaakin.

Alueella kasvaa luonnostaan mäntyjä, pihlaja ja koivuja. Koivujen lähelle on vältetty istuttamasta mittään, on se semmonen rohmu vedelle. Koivuja napsitaan pois, kun nämä nuoremmat puut kasvaa mittoo.

Havuista mainittakoon. Pseudotsuga menziesii - douglaskuusi. Niitä on kolome tällä alalla ja kasvatin ne kymmensenttisistä pienistä aluista, mehtään istutettaviks. Maatilalla jouvuttiin kaivamaan pois siilo työmaan alta, niitä sinne ja tänne istuteltiin pihapiirien reunamille. Kauniit kävyt on douglaskuusessa.

Tuossa etualalla on Cercidiphyllum japonicum - pikkulehtikatsura, kaunis pikkupuu. Tuoksuu sateenjälkeen piparkakulle ja taustalla tuo douglaskuusi. Vanha kuusikko suojana.

2021 keväällä istutettu siemenkasvatus, Abies holophylla - ussurinpihta. Pihtakuusia oon kasvattanu pienestä alusta mehtään taimiksi ja ostanu tuonne tilalle isompiakin taimia puutarhaan. Tämä on pihdoista ainut, jota ei pihtakirva vaivoo. Se on hyvä asia, kauneuden takia. Näitä tilasin viisi ja kolome annoin veljelleni ja kaks on tällä alalla.

Picea mariana - mustakuusi. Tämä on kaunis, kuusien sukuun ja mäntyjen heimoon kuuluva pikkupuu. Näitä on tälläalalla viis kasvamassa.

Tänä keväänä ostettu Picea abies - kultasurukuusi 'Haapasten kulta'. Tavallisia ssurukuusia Picea abies f.pendula. Niitä on kolome jo suurempoo kasvaa tuon alueen perällä.

Mehtäalan kasvien esittely jatkuu tuonnmpana, pensaista ja kukista tulevissa postauksissa ja vielä laitan kuvan syötävästä sadosta mehtäalalla, tehtiin kaks suurta kasvulavaa keväällä ojalinjalle. Tuohon linjalle ei mittään istuteta isompoo, jos joskus pittää auvasta vesiputken tai valokuidun takia.

Porkkanoo, sipulii, naurista ja punajuurta on kasvamassa näissä. Samettikukkaa hämäämässä ötököitä. Mustilanhortenssia kasvaa tuonnimaisen lavan päädyssä ja varjolilja tuossa lavojen keskellä. Tuon lilja on mysteeri, istutettu sitä ei oo, vuosittain runsastuu tuossa ja annetaan olla.

Mehtäalalla on meillä muutostyö käynnissä, kuhan pouvistuu. Muurii jatketaan ja antura on valettu. Köynnösruusu Flammentanz piäsöö ruukusta, jos onnistuu tää meijän projekti.

Tuo haravakoneen pyörä pitäs suaha muurattuu jatkokseen. Oikiissa reunassa viitavaahtera.

Vanhempi poikamme oli perheineen kesälomalla tiällä, ainu kuva minkä heistä hoksasin ottoo, on veneretkelle lähöstä. Luvan kysyin, suanko julukasta. Pienenmiehen kanssa mummo ol ihmeissään, kun kaikki kodinkoneet, mistä ääntä lähti, kiinnosti. Pyykkikoneeseen lapsilukon vanhempansa laittoivat piälle ja en muistanu kyssyy, miten se suahaan pois. Sai ohjekirjoo ja kännykkee tutkii, kunnekka sain sen pois. Pikkuneiti ja mummo ol bestiksii. Pikkuserkukset kävivät täällä uimassa mummonsa(sisareni) kanssa  ja sitten paistettiin muurinpohja lettuja, leikit pienillä kävivät hyvin yksiin.

On syötäveekin puutarhasta suatu. Mansikkoo kahesta pitkästä lavasta on pakastettukin ja syöty mahareppuun, jogurtin sekaan ja puuroon lisäks. Raparperin kanssa mansikoista kiisseliäkin monesti oon keittäny Mansikkatilalta käytiin talaven marjat pakkaseen. Kasvihuoneesta tomatteja ja kurkkuja on suatu. Avomaankurkuista riittää säilöttäväksikin. Lehtitilliä oon pakastanu ja uusinta kylyvöksen tein  niistäkin. Sokerii laitan par ruokalusikallista per/l. Hyvä saalis yhelle päivälle, kun syötiinkin paljon.

Ensimmäinen kanttarellimuhennos on syöty ja kyllä se on hyvänmakuista. Nyt niitä kasvaa, kun vettä on satanu runsaasti. Poutoo nyt kaivattas!

Kiitos kun kävit lukemassa.