Paras ruusuni ikinä -haaste

Sain tämän jo viime vuoden puolella Eiralta Hirnakan blogista. Alulle tämän haasteen aikanaan on laittanut Pauliina Kukka ja Kaali blogista. Kiitos haasteesta!

Ruusuja on meillekkin kerrääntynyt monia ja lissee on vielä tarkotus hankkii etenkin tuonne mehtäalalle . Ruusuvalinnoissani tykkeen tuoksuvista ja ei kovasti leviävistä ruusuista. Esittelen nyt näitä kookkaimpia pensasruusuja mitä meillä on. Lopussa on sitten paljastus mikä on se miun lempiruusu, kahesta on vaikii valita.

Ruusuja oon näköjään aurinkoisella kelillä kuvannu ja pensaitten väri on kärsiny.

Juhannusruusuhan se on ensimmäisenä esiteltävä. Kuletin sitä aikoinaan tuolta tilalta tänne ja sen kanta on varmaan sitä itäistä kantoo koska korkeutta tällä on yl 2,5 metrii. 

Kukkiessaan tämä pensas on komea ilmestys ja tuoksu on mitä parhain. Piikikäs on pensas ja kukka kovasti kerrottu. 

Tarhapimppinella ruusuista meillä on 'Poppius' ja 'Juhannusmorsian' morsionruusu kasvaa tuolla mehtäalalla. Kuvassa 'Poppius'. Näyttäs ihan kun ei lehtiä ois, on niitä kuitenkin.

Teresanruusua meillä on kahessa paikassa ja kaunis ja terve ruusu on tämäkin. Tätähän eppäillään tarhakurtturuusujen ryhmään kuuluvaks.  

 

Tarhakurtturuusu  Rosa 'Snow Pavement' kasvaa vanhan mökin päätypenkissä. noin metrisenä ja hyvälle tuoksuvana. Pikkusen ol lähteny juurvesoista kasvamaan, kun viimesyksynä penkkii kunnostettiin ja ruotuun laitettiin tämäkin ruusu. Hailakka on kuva.

Tarhakurtturuusuihin kuuluva 'Sävel', yks oksa kuvattuna. Kaunis pyöreähkö pensas, vielä syksylläkin on kukkia.

Kirkonruusuihin kuuluva 'Ruustinna' on muutaman vuuven meillä kukkinu autotallin piässä.

Näyttäs kasvavan kookkaaks ja rotevaks pensaaks. Nuput on miusta melekeimpä kauniimmat kuin kukka konsanaan. Oikein uhkeita ovat nuput. Sammaan ryhmään kuuluva Valamonruusu kasvaa pisteaijan vieressä liian lähellä koivuu ja suapi siirron tulevana kesänä paremmalle paikalle.

Neidonruusuihin kuuluva 'Lumo' Kaunis harmaanvihreä lehdistö ja kauniit on kyllä kukatkin. Melekein kolomemetrinen roteva ja mahottoman piikikäs. Hauska on tuo kukkien väri, vanhat kukat haalenoo melekein valakiiks.

Niinkuin kirjotin tuolla alakupuolella, miulla on kaks ruusuu joista on vaikii valita se paras. Valinnan oon kuitenkin tehny . Molempiin liittyy vahvasti muisto.

Neidonruusuihin kuuluva, Mustialanruusu 'Minette'.  Meille tämä on Sepon ruusu. Tälle on tarina, Seppo ol meijän naapuri ja hyvä sellainen kaikinpuolin. Hän ol poikamies ja talonsa edustalla kasvo tätä ruusuu, aika isoks pehko ol jo levinny. Sen ol tuonu hänelle tuhatyheksänsataa luvun puolvälistä Joensuun Niinivaaralta saaressa mökillä kävijä. Meillä käyvessään Seppo miulle aina muistuttel, jotta käyhän hakemassa sitä ihelles. Vuoskymmen siinä män, kunnekka yhtenä keväänä miulle juohtu mieleen ja soitin Sepolle tulevani nyt sitä ruusuu hakemaan. Olkohan etiäinen asialla! Lapio ol miulla mukana, kun puskan luokse piäsin. Seppo reippaasti ol jo kaivana miulle juurakoita valamiiks. 

Tämä asia on miulla mielessä siks, syksyllä ei Seppoa ennee ois ollu miulle antamaan tainta. Syöpä vei hänet noppiisti. Maatilalta siirsin tätä sitten tänne ja aina kun tämä kukkii muistan Sepon.

Tämähän on yks niitä vanhimpia ruusupensaita mitä aikojen kuluessa on ollut ja tunnetaan ympäri Suomen. On kestävän ruusun maineessa etelä- ja keskisuomessa. Lehet on vaaleanvihertävät ja kukka kaunis vaaleanpunainen, ihanasti tuoksuva.

Viimekesänä vaikka ol satteitakin alakukesästä, ei homehuttanu nuppujaan. Koivu tuosta vierestä on lähtöpassin suanu vettä ja voimoo imemästä. Ojanpenkassa kasvaa.

Päädyin lopulla tähän ruusuun! Puistoruusu 'Ilo'. Mehtäalalta kiven vierestä on tämä kuva. Ostettiin sillon kun tehtiin tänne rannalle tämä talo ja puutarhoo perustettiin. Iso pensas on tässä varsinaisessa pihassa kukkiessaan täynnä pienehköjä, vähän lohenpunaisia kukkia. Kamera ei ihan oikiita sävvyy anna!

Tämä alempi kuva on meillä tässä varsinaisessa pihassa, se emopensas josta on tuoho mehtäalalle jo uus pensas suatu kasvamaan. Kookkaaks kasvaa ja piikkejä ei oo. Joitakin oksia kuivattaa talavenmittaan ja juurivesoja jonkun verran tekköö. Tuoksu on jalostuksen myötä hävinny.

Tälläkin on muisto! Edesmenny äitini anto miulle sillon kun perustettiin tätä puutarhoo muutaman kympin ja sanoi, osta vaikka ruusuja tällä. Niimpähän myö nuo 'Ilo', 'Lumo' ja 'Sävel' ostettiin niillä rahoilla. Aina kun 'Ilo' kukki, tulivat äiti ja isä kahtomaan sitä. Isä vielä silloin ajel tämän 60km. matkan tänne. Kauniiks sanoivat tätä ruusuu. Iloa on antanu monelle, nimensä mukkaan. Ja jotenkin tämän kukkimista eniten odotan.

Hiuksenhieno on tuo ero mieluisesta, 'Ilo' on kaikkinensa heleppo ja mieluinen ruusu.

Ruusut on ihania puutarhassa !

Tämäkin haaste on jo ollu liikenteessä jonkunaikoo ja en nyt haasta kettään. 

Kiitos kun kävit lukemassa!

Nyt jännittää!

Meillä pakkanen paukkuu melekein -30 asteessa. Eilen murtaja käy laivan Puhoksesta hakemassa pois, män muanantai iltana murtaja eillään puuta hakemaan Varkauden sahalle. Kun laiva kuluki, nous höyry järvestä sen perässä. Kylymäilima sen suap aikaan. Ja vettä on nyt nostanu tuohon jiän piälle, käy nousemaan veinpinta syksysateista järvessä.

Nyt on monta kästyötäkin plogissa ja villasta, osa jo vanhoja! Nyt villasta tarvitaankin, näillä ilimoilla!

Hei me ulkoillaan! Puutarhurin täkänä, Viiniköynnös. Tämä kudonnainen valamistu vuoskymmeniä sitten ja tykkeen kovasti vieläkin. Nallet ja pupu myös nauttivat lumesta.

Otsikko on, nyt jännittää! Tämä kukassa oleva ei niinkään, vaan nuo nuppuset.

Jo ennen jouluu muutama orkidea rupes hepistelemään kukkanuppuja. Meinasin kukat vasta laittoo näkyville vaan en nyt malta ennee vuottoo. Ensimmäinen jo kerkes kukkimaan, tämä on uskollinen joulunseutuu joka vuos kukkiva. Cattleya risteymä 'Grand Dargon' , yritti kahella kukkavanalla, toisen suoraan lehtien keskeltä, tek kaks kukkanuppuu ja ne ei onnistunu. Mustuvat nupuille. Toiset nuput tek kukkatuppeen kuten kuuluukin ja nyt on kolome kukkoo auki. Tuossa alemmassa kuvassa tuo kukkatuppi näkkyy, mihin ne nuput kehitty.

Hienosti näkyvät nuo kukan suonet ja väritys ei ihan oo semmonen kuin luonnossa. Liian paljon aniliini.

Jännityksessä pittää nyt kaks muuta. Toinen, Cymbidi on yhen kerran kukkinu miulla, toissa talavena. Sain tämän kovasti kukkivana lahjaks ja kesällä pien ihan räköttävässä auringossa, kastelusta huolehtien. Syksyllä annan olla pihalla pakkasiin asti ja sitten viileessä. Nuput kun alakaa ilimestyy otan lämpimään.

Sieltä ne helemet alakaa tulla. Epätarkka on tää kuva ja vaikka miten kiäntelin ja viäntelin en parempoo suanu. Pehko on iso, reilun puolmetrii on halakasija, juurta ruukku täynnä. Tuonne toiselle laijalle nyt on käyny muutamoo kukkanuppuu tekemään, tämä on suurin ja jos kukat aukivaa on väri luunvalkoinen.

Toinen nuppunen on nyt kaks vuotta miulla ollu ja nuput siitäkin vasta näkkyy. Odottavan aika on pitkä! Hirmunen sanahirviö nimenä. Gastrorchis Georges Fleurie x P. humblottii. Muutettu nyt Phaius ryhmään. Lehet on pitkät, n.50cm ja kahen lehen välistä kukkavars kuukaus sitten ilimesty. Kukkavarsi ja tähkäkin on pitkä. Olin ikionnellinen ja nyt jännittää piästäänkö maaliin!

Liiloo näyttäs tuossa nupussa olevan ja on tuolla ikkunan eissä. Oon näitä tilannu Orkideayhistyksen yhteistilauksesta. Jos kukat aukasoo nämä kaks, laitan vielä myöhemmin kuvat niistä.

Periks ei anneta!

Mie en oo ollu mikkään sukanneuloja ja äitivainajani harmittel sitä kovasti. Molemmat mummot pit meijät sukassa ja kintaassa ja parastaikoo on miulla äitini neulomat sukat jalassa. Ei sillon käyny mielessäkään, jotta mummot ei oo ikkuisia! Ihhaillu oon tiällä plogissa näkemiäni sukkia ja huomasin tilaisuuteni tulleen, kun syksyllä kässäpiiriin tul suurperheen äiti ja hänellä ol neule aina mukana. Hänen opstuksellaan rupesin Ollille saapassukkia neulomaan ja kyllä oon tyytyväinen. Sydämiä laitan Hannelelle💗💗💗 joka miut neuvo silimät ottamaan siitä kantapiästä, jotta ei reikiä tule. Seiskaveikon Korpii on tuo kirjava lanka ja muuten seiskaveikkoo. Nuo värit tuossa kirjavassa on niin kauniit ja Villelle tein sukat joissa vars on kokonaan sitä ja terässäkin paljon. Mehänpojalle Korpi on oikein käypänen sukassakin. Mehtätöitä aherti koko syksyn. Ollin sukista on kuva.

Äitini neulo sukan niin, kantapiästä ei kerralla oteta teräsilimukoita ja muistin sen. Sukasta tulloo jalan muotonen ja ei kengässä nuljuu. Koko on 46 näissä. Hyvän mielen sain onnistuneista sukista ja nyt suan perheeni sukassa piettyy. Sisareni on kullanmurulle monet sukat ja lapaset neulonu. Vielä on matkoo, jos into riittää lapasiin. Kunnekka suan tämmöset kirjoneule lapaset tehtyy. Malli on vanha ja lapasetkin on vanhat. Olin jo muatilalla kun sain kotikylässäni asuneelta, nyt jo edesmenneeltä Lempiltä nämä ja en oo ruahtina kun pyhälapasena pittee.

Toinen kästyö jo vuati soitteluukin. Syksyllä ilimestyneessä käsityölehessä ol pellavanarusta virkattu pesukinnas 'Putipuhdasta'.  Miulle on varastoihin jiäny ervärisii pellavanaruja ja sinapinkeltanen väri ei ihan joka kohtaan käy, niin ajattelin tehä siitä. Ei männy jakeluun pidennetty ketjusilmukka. Harjottelin ja leikkasin aina harjotuksen uuniin, ol semmosta purettavvoo, jotta ei purkaminen onnistunu. Pellava ei oikein purkamisesta tykkee. Lopulla soitin ohjeen tekijälle ja hän sanoi muittenkin kyselleen tuota ohjetta. Kun sain sähköpostiin ohjeen vaihe vaiheelta, jopa rupes onnistumaan.

Tällä kun kesällä rantasaunassa selekee jynssevää ei kutise. Vaikka kesäperunoita pesis, on niin karkii. Van siitä se pehmenöö.

Nyt on tämmönen postaus. Varastossa on vastoomatta  monneen haasteeseen ja vielä tuon mehtäalankin esittely. Siemeniä en vielä oo rapistellu ja mielessä on ollu kahella mitä on viimekeväältä ja mitä pitäs hankkii. Kaikkki talavetettavat on vielä hengissä ja kellarissa on kanssa hyvä tilanne. Käyn aina kastelemassa ja lankaköynnös minnuu ihmetyttää. Täysin pimmiissä on niin kaunis vihree, jotta.

Verenpunasena aurinko laski tänään, tuonne suarien taakse. Kiitos kun kävit lukemassa!