HYVÄÄ  JOULUA  JA ONNELLISTA TULEVAA VUOTTA 2022

Joulun odotusta.

Ensimmäiseks mukavimmat assiit. Vanhemman poikamme perheeseen syntyi uusi perheenjäsen. Ester sai pikkuveljen viikko sitten. Koko perhe voi hyvin. Varjelusta matkalle toivotaan heille.                                                                                           

Meillä on nyt pandemiasta huolimatta meininki männä käymään tervehtimässä heitä tulevana viikonvaihteena. He eivät tule pienen kanssa nyt jouluks tänne. Vanhan karjalaisen tavan mukaan viiään rotinat männessämme. Ei lieruta missään kaupoissa, pihasta kun lähetään suoraan männään heille ja sieltä sitten kottiin. Esterin jo varuilta ovat tarhasta kottiin ottaneet, kun sitä RS-virustakin siellä tuntuu olevan liikkeellä ja se on paha vauvalle, jos siihen sairastuu. 

Tuon ensimmäisen kuvan bodyn ompelin tässä syksyllä ja 60cm. tein. Vielä nepparit on laittamatta tuonne haaraan, olkin mehästäminen 8mm. painoneppareita. Nappitalosta sain tilaamalla. Hyvin pehmonen trikoo on ja syksyllä hankin peitetikkikoneen sisareni kanssa puoliks, jolla sain nuo kantit laitettuu. Pientä immeistä ei kiänteet sua painoo.

Kuukletin jo aiemmin syksyllä siellä Helsingin Aleksanterinkadun jouluseimi näyteikkunat ja oisin mielelläni ne käyny kahtomassa, vaan tämä tautitilanne muutti suunnitelmat. 

Miulla on seimiasetelma, joka joulu sen klaffipiirongin piälle laitan, kera enkelikuoron. Tähän asti siinä on ollu yks pieni paimen paperinarusta posliinipäällä tehtynä ja kun niitä Helsingin näytillä olevia seimiasetelmia kahtelin, sytty lamppu piässäni. Siellä on neulahuovuttamalla tehty asetelma  Lönruutinkadulla Vanhassa kirkossa. Miulla on huovutusvilloja ja olin intuu täynnä kokkeilemaan, josko saisin miekin vuosien haaveen paimenista toteutettuu. Mallii kahoin siitä taiteilijan tekemästä ja sain huovutettuu nuo paimenet ja tuolla pienemmällä paimenella on vuona hartioilla. Sauvat on pihlajasta. Muut lampaat on jo aiemmilta vuosilta. Harras homma ol tuo ja onneks en yhtään kertoo sormeeni tökänny neulalla. Kyynel silimäkulumaan tul, kun valamiiks sain nämä ja lampaat siihen jalakain juureen laitoin, ajatellen paimenia kedolla vartioimassa laumaansa. Tuo suurempi paimen on 15cm. korkii ja nyt seimiasetelmani on valamis. 

Kukkaisiakin asioita on.

Tämä kuva on viikko sitten otettu ja kasvivalo antaa oman värinsä tähän. Laitoin marraskuun alussa amarylliksiä kasvamaan, pein liian pitkään viileessä ja eivät nyt jouluks kerkii, nuput on nyt reilusti esillä. Joulunpunainen ja kerrottu valakii ovat. Hyasintit uskon kerkiivän. Kellariin pimmiiseen vein hyötöön ja nyt ovat sanomalehestä tehtyjen hattujen suojassa vielä. Noppiistihan ne lämpimässä kasvaa kukintakuntoon. Punaisen monilatvaisen joulutähen ja pikkutulppaanit ostan puutarhurilta.

Taustalla intoutu Gattleya risteymä 'Grand Dargon' kukkimaan kahella vanalla ja huomasin tänään uuven kukkatupen tulleen, uuvesta lehestä. Ihan suorastaan ihme miulle jos kolome kukkavartta kukkis yhtaikoo. Hyötöhommia on vielä muutakin, kokkeilen nyt ekankerran kielojen hyötöä. Kovin ovat vielä hoikkia ja en tiiä nähhäänkö lehtiä vai jopa kukkiakin. Vaikka yks kukkavars tulis, ois se hieno.

Jostakin luvin kielon juurakon tarvihtevan kolome vuotta, ennenkuin kukkii. Ois pitäny merkitä nauhalla kukkivat varret. Marraskuun alussa kun kaivoin tuosta pellonreunasta, ojanpenkasta nämä, ei ollu ennee lehtiäkään kunnolla näkyvissä.

Kukkivista orkideoista on kaks muutakin kuvaa. Ludisiat  emo ja sen jäläkeläinen ovat nyt kukassa. Tämä kuva on siitä emosta ja pöyvällä on. Hieno tuoksu aina tuntuu kun istutaan pöyvän äärellä.

Leikkasin tästä vuos sitten vesilasiin juurtumaan oksia joista nuorempi kukkiva on ja nyt tämä vanhempikin rupes uutta kasvuu tekemään tuohon keskelle, en viskookkaan kompostiin tätä, niinkuin ensin meinasin. On vähän retkottava tappaus.

Kolome vuotta sitten tilasin, Aasian ja Jaavan saarilla 760 - 2000 metrin korkeuvessa kasvavan, Coelogyne speciosan, helokämmeköiden sukuun kuuluvan orkidean. Pieni ol tullessaan ja aika pieni ol vielä syksyllä, kun älysin kukkanupun työntyvän lehen sisältä. Kyllä jännitin onnistuuko kukinta.

Tämmösen, yhen kukan tek ja monesti päivään kävin kahtomassa ja ihailemassa tätä kaunotarta. Tuohon alle laitan toisen kuvan, joka on miussa ihmetystä herättäny. Kukan vars, joka lehestä tul on ohkanen. Laitoin siihen rinnalle 6 säikeisen kalalangan pätkän ja ei yhtään paksumpi oo tuo vars, kuin lanka. Miten kummassa tää 5cm. kukka kehitty siitä varresta. 

Kun kukka tippu pois, ol uudelleen istuttamisen aika. Pekkakin osallistu tämän istutusoperaatioon, pienimällä hohtimilla männyn kilpikaarnoo sokeripalan kokosiks paloiks. Suolta kävin leikkoomassa rahkasammaleen päitä saksilla ja lähimmäks juuria laitoin ne. Sitten hiilenmuruja ja niitä kilpikaarnan paloja. Hyvin lähti kasvamaan ja toiselle samaan sukuun kuuluvalle, Coelogyne usiata, tein saman operaation. Lämpimästä kasvupaikasta tykkevää molemmat. Tämä toinen ei vielä oo kukkimaan innostunu. Tuo sammal piättää kosteutta, eikä maadu. Jos jollakin orkidealla juuret on huonot, kannattaa istuttoo rahkasammaleeseen. Juuret hakeutuu sammaleeseen ja suattaa pelastuu koko kasvi.

Eilen vielä lumi peitti järven, nyt on nostanu vettä siihen ja jos pakastuu ensviikolla suattaa vaikka hyvvee jiänkellii tehä. Ei oo näkyny ihmisten jäläkiä vielä tuossa jiällä. 

Ompas pimmii kuva. aamun sinisellä hetkellä kuvattu. 'Kettu juoksi yli järven' joululaulun sanoja nyt lainoon ja kaikenlaisii muitakin loikkijia on nyt rantaan jäläkiään jättäny.

Marraskuun lopulla maakotka huomattiin tuossa pellonreunassa ison kuusen latvassa. Iso lintu se on ja tämän kesän latvakasvu katkes sen painosta. Varmaan muuttavien tundrahanhien perästä tul pohjosesta, samaan aikaan nähtiin tuossa järvellä noita hanhia levähtämässä. Tilhet tulivat vasta nyt ja ensimmäisenä tyhjensivät Tuurenpihlajan marjat. Arkoja ovat. Muutaman epäselevän kuvan sain.

Marja nokassa koivuun kapsahtivat kiireesti karkuun. Vielä on muissa pihlajissa paljon syötävee. Viimeyönä sato hyvin tarttuvan lumen ja se kaunisti koko luonnon juhlakuntoon. Suattaa hennommat nuoret männyt jopa katketa märän lumen painosta.

Huomenna lämmitetään leivinuuni ja paistan karjalanpiirakoita rotinaeväiks. joulupiirakat ja laatikot tien siellä perillä raakapakasteeks pakkaseen, suavat paistoo sitten aattona. Kananmunan vuan liseväät sitten porkkanalaatikkoon ja vähän lorauttavat kuohukermoo sekkaan, ei tiiä pakasteessa olleenkkaan niitten. 

Hyvvee joulunalusaikoo ja Kiitos kun kävit lukemassa.