Marraskuu on männy melekein huomoomatta, käsitöitten ja kaikenlaisiin muittenkin hommien kanssa. Ikkunat sain lopultakin kaikki pestyy ja se on miulle inhokki työ.
Ensimmäinen syysmyrsky kuluki illalla ja viimeyönä meijän ohi ja räppäshän se sähköt poikki iltayöstä. Katkos ei ollu kovin pitkä onneks.
Otin tuosta rannasta viikonaikana kuvia, miten järvellä muuttuu näkymät.
Viime lauantaina ol ranta jiässä ja tuolla kauempana vielä laineet loiskiivat.
Maanantaina näytti tältä, laiva kuluki yöllä eikä kuultu mittään, vähän ol sen jäläkeen nostanu vettä rantaan. Halakeillu on jiä. Suuremmat selät on vielä auki. Tältä kohalta järvi on jiätyny. Vielä laivoja käyp Puhoksessa. Finpilotista seurataan sitä liikennettä.
Nyt näyttää tältä ja mustemmaks männöö jos vettä sattaa. Pekka mittas eilen jiän paksuuven ja se on 10cm. Ei vielä myö etemmäks männä, eikä oo liikkujia muitakaan nähty. Luvassa ei niin lämmintä oo, jotta sulas jiät.
Nämä kuvat ei jännitystä tuo, vaan orkideat.
Kämmekkäkasveihin kuuluva Ludisia, joka kuuluu maaorkideoihin, alottelloo nyt kukintoonsa.
Kukkii tuoksuvin kukin.
Tämäkään ei jännitä!
Vaan nämä Katleijat, jotka ovat tieteelliseltä nimeltään Cattleya.
Cattleyaristeymä 'grand dragon' työns kaks kukkatuppii, uusista varsmukuloista. Monesti on käyny jotta nuppuu ei tule näkyviin ja tuppi kuivuu kukkimatta. Nyt on molemmissa nuput ja kehitystä tapahtuu hittaasti. Tuossa vasemmalla näkyvässä tupissa oleva kukkii aiemmin, jos kukkii. Näitten kanssa ei oo varmoo, ennen kuin kukat näkköö.
Cattleya labiata. On kookkaita tämän suvun edustajia, tarkempoo nimmii en tiiä, työntää tuolta vasemmalla olevasta uuvesta versosta kukkatuppii, huomasin sen tälläviikolla ja siirsin lähemmäks tuota kasvilamppuu. Nuppuu ei vielä pilikota, toivon näkeväni kukan!
Yläkerrassa Ollin huoneessa lämpötila pietään 15asteessa, kun siellä ei kettään nuku. Sinne oon vieny viileeseen Coelogyne sukkuun kuuluvan lumikuningattaren, Cymbidiumin ja Dendrobium thyrsiflorumin. Näitä pein melekein pakkasiin asti pihalla ja nyt ovat olemattomalla kastelulla kasvivalon alla. Tuo riippuva lumikuningatar on käyny bulbejaan ruttuun vetämään ja se on kukinnan edellytys, ei suata siitä huolimatta kukkii! Ovat mysteerejä nämä orkideat, mielenkiintoisia silti. Vandat kiehtos, vaan niille pitäs olla lasikko, ja sitä en meinoo hankkii. Vannomatta paras!
Ensimmäinen siemenlähetys on tullu!
Toronton tädiltäni tul kirje, jossa on enkelipasuunan siemeniä. Tämä on ruohovartinen ja kasvaa metriseks. Varmaan on kakskymmentä vuotta aikoo kun kasvatin kukkapenkissä tätä. On roteva, harmaanvihreet isot lehet ja valakonen trumpetti mallinen kukka. On er laji kuin se mitä talavetetaan. Piikikkäät pallot siemenkotina on syksyllä siementä täynnä ja on myrkyllinen. En sillon ottanu siemeniä talteen, vaan kokkeillaan uuvestaan.
Tästä kasvista on miulla muisto. Elettiin silloin muatilalla, nyt sanotaan Kinnulanmäillä. Tila on 100m merenpinnasta ja vielä korkiimmalle noustaan ennenkuin ollaan korkeimmalla kohalla. Sinä kesänä ol siellä mäintakana paljon metsävadelmoo, ja olin niitä kerreemässä kun näin ja kuulin etelästä tulevan mahottomat mustat ukkospilivet, kiireellä läksin kottiinpäin, just kun kerkesin pihhaan, alako rakkeita tulla taivaantäyveltä. Se kuuro reijitti jöriinien ja tämän pasuunakukan lehet kui ois haulikolla ammuttu. Samalla se karisti valamistumassa olevasta kaurasta jyviä peltoon.
En muista semmosta myräkkee muillon olleen.
Lopuks laitan villasukka kuvan. Mie ostin vuosia sitten Nalle lankoo kerän, kun se ol niin kauniin näkönen kirjava. En oo neulojaimmeinen. Nyt syksyllä juohtu mieleen kokkeilla sukkia. Eikun netistä ohjeet ja neulomaan, toista viikkuu män. En piätyönän pitäny. Vars ja kärkikavennukset onnistu ihan ok. Kantapiäkään ei suuria vaikeuksia tuottanu, kunnekka ol silimukoihen ottaminen siitä 'lämpsästä' äit vainoon sanoja lainatakseni. Ei siihen ihan suuria reikijä tullu, eikä parsimaan tarvii uusia sukkia käyvä! Monet sukat suan harjotella ennen kuin äitille ois välttänä.
Nyt eilen tulleessa ET-lehessä ol kauniit kukkasukat ja kun ohjetta luvin ol se semmosta 'hepreoo'. Äit ei ottanu kerralla silimukoita tuosta reunasta, sukasta tul jalanmuotonen, eikä nuljuu kumsuappaissa. Miullakin paraikoo on jalassa hänen neulomat.
Harjottelemaanhan tässä pitäs ruveta miunkin, kun on ne pienet jalat suvussa ja oishan se mukava omille pojillekkin suaha oma tekemät sukat!
Haasteita on miulla vuottamassa ja seuraava postaus onkin toisesta niistä.
Mukavoo viikonloppuu teille lukijani.
Kiitos kun kävit plogissani!
