Otsikko liittyy kahteen kasviin, nyt on osa I ja II sitten tulee tuonnempana. Pioni 'Kerttu' ja köynnösruusu 'Flammentanz' ovat nyt tarinoitavana. Ensin vähän syksysempiä juttuja.
Meillä on ollu nyt napakoita pakkasia öisin, tähänkin rantaan on pakkaspoika tullu -7 asteen voimin yöllä. Päivisin on plussalle muutaman asteen kivunnu. Rantaan on kaislojen ympärille riitteen tehny ja vähän paikoin isompien kivien reunoillekkin.
Miulla on vielä muutama pussi kukkasipuleita istuttamatta ja varmaan lapiolla on kuoppa kaivettava. En hätäile kovasti, alakuviikosta meinasin ne laittoo. Outo on jos tähän talaven tekköö. Tuolla tilallakin syystyöt on vielä kesken ja miel hyvän kynnöksen suaha tehtyy, pitäs kohmeet pellosta sulloo pois.
Vanhin poikamme perheineen ol käymässä viikko sitten ja puuhia siästelin heijä kanssa tehtäväks. Perjantaina nostettiin porkkanat ja punajuuret. Ikää lapsilla nyt on 5 ja kohta kaks. Reippaasti nuatit katkes 5 vuotiaalta ja innokas ol pieni 'mieskin' nosto hommassa. Porkkanat kasvo hyvin ja ovat makeita. Sillon vielä ol ihan hyvät kelit siihen hommaan. Illemmalla tutkittiin sitten kuivamaan keräämieni kukkien siemeniä ja ihailtiin miten jotkut niistä on kauniita.
Lauantaina sitten ol kukkasipulien istutusta ja ilo ol istuttoo tuon kuvan Darwin Hybrid tulppanit Golden Parade ja Mixed/Mischung, sipulit olivat kooltaan kuin nauriit. En ikinä oo nähny näin julumia sipuleita. Iso kuoppa ol tehtävä, mihin pienet sormet sitten sipulin laittoivat. Toivotaan jottei myyrä keksi meijän tulppaaneita. Ensimmäinen Amarylliksen mukulakin istutettiin ja vanhan mökin lattialle ruukku laitettiin sanomalehti tötterö mukulan päällä. Miulla on vanha tapa istuttoo viileeseen ja pimmiiseen. Kukkii toivottavasti jo itenäisyyspäivän seutuvilla. Apulaiset ol innokkaita ja toivottavasti muistijälki ainakin Esterille jääpi.
Joka päivä isänsä mukana olivat tuolla tilalla ja navetassa käsineineen säilörehussa hämmensivät. Haisoohan se säilörehukin voimakkaalle ja kenkien ja käsineitten pessuu harrastettiin sitten. Kurahaalarit ol muuten piällä ja traktorin kyyti se vasta olkin mieleen. Toinen tärkii homma ol kun hihnassa koiria saivat taluttoo, koirat on karkeakarvaisia mäyräkoiria Diiva ja Sindi. Ovat jo keskiiän ohittaneita ja malttavat olla vetämättä pienten kulettajien kanssa. Annahan kun supikoira tai muu ajettava sattuu, on mahan alus sitten jalakoja täynnä.
Kunnon ruska jäi nyt aika vähiin, edellisessä postauksessa on muutama kuva aiemmin otetuista ruskaväreistä. Mongolianvaahterassa ylimmät lehet on punaiset ja nuori huntuvaahtera lehtensä väritti, aika kauniin punaruskean kirjavaksi. Puissa on ylipäätään paljon vielä lehtiä ja lehtikuusen neulasetkaan ei oo tippuna. Sehän on merkki talaven tulosta. Aika vihree on vielä meijänkin pihassa.
Sitten otsikkoon. Viitisen vuotta sitten huomasin Luken ilmoituksen, he etsivät näytteitä mm. vanhoista pioneista 50v ja yli. Osallistuin Tarhapioni P. x Festivalla, jota talonpojan pioniksikin sanotaan. Oon periny anopiltani sen yli neljäkymmentä vuotta sitten ja siitä laitoin lehen palan tutkittavaksi. Seuraavaks tul pyyntö juurenpalasta, jossa on silmu ja lehti varsineen. Laitoin sen ja sitten viime vuonna tuli raportti.
Tästä kaaviosta en kyllä oikein ymmärtäny mittään ja tuonne sivuun on miun pionin numero mustekynällä merkattu. Luulin sen olleen nyt siinä. Tänä kesänä yhtenä iltana soitti Luken tutkija ja sanoi heidän tutkineen tuota miun pionia ja ensin luulleen sen suvun tulleen Norjasta tai Ruotsista. Tarkemmin tutkittuaan sille ei sukua löytyny, se on ainutlaatuinen. Heillä se oli tänä kesänä Piikkiössä kukkinu 13 kukan voimin. Kovasti kutsuivat sinne kahtomaan ja jo aiemmin kutsu tul pionien kukinta aikaan sinne. Nyt jäi mysteeriks, anoppini ol sen serkultaan suanu kauan aikoo sitten ja tämä serkkukin vei alakuperän, mistä hän oli sen saanu, hautaan mukanaan. Oon ajatellu tuota rajantakasta nuapur muata, oisko sieltä päin vaikka. Kertun sille nimeksi annoin alunperin antajan mukaan.
Kuvat on huonot, kuvasta otettu. Ruudutus on varmaan kameran kennosta tullu. Miulla ei oo viimevuosina kameran linssi sattunu monesti tähän pioniin, ja tietokonerikko mitä ol, vei kuvat männessään. Muistikortilla kuvia on ja illalla yritin niitä siitä siirtee koneelle, mahoton tehtävä ois ollu miun taidoilla. Oisko syynä kuvien ottamattomuuteen tämän kasvu paikka. Alppiruusut vieressä on vieny huomion. Syrjässä on muista pioneista. Ylipiätään kahtelin kesän kuvia ja huomasin vähän tästä penkissä kuvia ottaneeni. Nyt syksyllä, kun selevis minkälainen aarre meillä on, siirrettiin tämä ihan paraatipaikalle tuohon mehänlaita penkkiin. Iso ol juurakko.
Pioni kukkii aniliinin punaisin, hyvin kerrotuin kukin. Korkeutta noin 60cm. Kukat haalistuu vanhetessaan sitten melekein valkoseks. En oo mursketta aiemmin pionien juurelle laittanu, tälle nyt laitettiin. Ja multaan sotkettiin savvii ja palanutta karjanlantoo.
Tämä pioni, niinkuin muutkin pionit mitä maatilalla oli, ol mänevillä mättäillä toistakymmentä vuotta sitten. Miulla ol talon edessä pionipenkki, siinä kasvo vanhat jöriinit ja kesäkukkiakin pionien lisäksi. Myö oltiin jo tänne rannalle muutettu ja pihan laitto ol kesken, (työmatkahan miulle sillon tul 1km.) Syksysenä iltana mänin iltalypsylle ja tupaan männessäni huomasin, pionipenkki ol hävinny. Pakkasta ol jo silloin ja kysyin pojalta missä on kasvit siitä penkistä ja mitä varten hiän on ottanu ne pois. Ol sitä mieltä, jotta pittää kukkapenkit hoitoo jos niitä on ja heillä ei oo aikoo siihen. Nurmikko on helepompi, ajella vuan leikkurilla. Ei hiän ymmärtäny, millasista kasveista on kysymys. Kitkin ja hoisin penkkejä sielläkin vielä silloin ja miun työtaakkoo hiän ajattel helepottoo. No vähemmällä pionien ostamisella piäsin. Onneks ol kaivurilla nostanu kasvit ja lypsyn jäläkeen sähkölampun valossa kaivelin juurakot tänne. Kyllä vähän motkotin pojalle, kun kohmeisesta kasasta mehän reunasta niitä hapuroin.