Kaksi kaunista!

 Otsikko liittyy kahteen kasviin, nyt on osa I ja II sitten tulee tuonnempana. Pioni 'Kerttu' ja köynnösruusu 'Flammentanz' ovat nyt tarinoitavana.  Ensin vähän syksysempiä juttuja.

Meillä on ollu nyt napakoita pakkasia öisin, tähänkin rantaan on pakkaspoika tullu -7 asteen voimin yöllä. Päivisin on plussalle muutaman asteen kivunnu. Rantaan on kaislojen ympärille riitteen tehny ja vähän paikoin isompien kivien reunoillekkin.

Miulla on vielä muutama pussi kukkasipuleita istuttamatta ja varmaan lapiolla on kuoppa kaivettava. En hätäile kovasti, alakuviikosta meinasin ne laittoo. Outo on jos tähän talaven tekköö. Tuolla tilallakin syystyöt on vielä kesken ja miel hyvän kynnöksen suaha tehtyy, pitäs kohmeet pellosta sulloo pois. 

Vanhin poikamme perheineen ol käymässä viikko sitten ja puuhia siästelin heijä kanssa tehtäväks.  Perjantaina nostettiin porkkanat ja punajuuret. Ikää lapsilla nyt on 5 ja kohta kaks. Reippaasti nuatit katkes 5 vuotiaalta ja innokas ol pieni 'mieskin' nosto hommassa. Porkkanat kasvo hyvin ja ovat makeita. Sillon vielä ol ihan hyvät kelit siihen hommaan. Illemmalla tutkittiin sitten kuivamaan keräämieni kukkien siemeniä ja ihailtiin miten jotkut niistä on kauniita.

Lauantaina sitten ol kukkasipulien istutusta ja ilo ol istuttoo tuon kuvan Darwin Hybrid tulppanit Golden Parade ja Mixed/Mischung, sipulit olivat kooltaan kuin nauriit. En ikinä oo nähny näin julumia sipuleita. Iso kuoppa ol tehtävä, mihin pienet sormet sitten sipulin laittoivat. Toivotaan jottei myyrä keksi meijän tulppaaneita. Ensimmäinen Amarylliksen mukulakin istutettiin ja vanhan mökin lattialle ruukku laitettiin sanomalehti tötterö mukulan päällä. Miulla on vanha tapa istuttoo viileeseen ja pimmiiseen. Kukkii toivottavasti jo itenäisyyspäivän seutuvilla.  Apulaiset ol innokkaita ja toivottavasti muistijälki ainakin Esterille jääpi. 

Joka päivä isänsä mukana olivat tuolla tilalla ja navetassa käsineineen säilörehussa hämmensivät. Haisoohan se säilörehukin voimakkaalle ja kenkien ja käsineitten pessuu harrastettiin sitten. Kurahaalarit ol muuten piällä ja traktorin kyyti se vasta olkin mieleen. Toinen tärkii homma ol kun hihnassa koiria saivat taluttoo, koirat on karkeakarvaisia mäyräkoiria Diiva ja Sindi. Ovat jo keskiiän ohittaneita ja malttavat olla vetämättä pienten kulettajien kanssa. Annahan kun supikoira tai muu ajettava sattuu, on mahan alus sitten jalakoja täynnä.

Kunnon ruska jäi nyt aika vähiin, edellisessä postauksessa on muutama kuva aiemmin otetuista ruskaväreistä. Mongolianvaahterassa ylimmät lehet on punaiset ja nuori huntuvaahtera lehtensä väritti, aika kauniin punaruskean kirjavaksi. Puissa on ylipäätään paljon vielä lehtiä ja lehtikuusen neulasetkaan ei oo tippuna. Sehän on merkki talaven tulosta. Aika vihree on vielä meijänkin pihassa.

Tuurenpihlajakin oranssin värin sai ja Japanin verivaahtera 'Dissectum' Tänään vietiin kellariin talavehtimaan räiskyvän viininpunaisena. Poika kysy, miten tää on tämän näköinen, kun täyvessä lehessä kellariin kannettiin.

Kuistilla ol koko kesän miulla marraskuun kaktukset ja lokakuun alussa sisälle kannoin nuppusena. Ensimmäinen on nyt täyvessä kukassa. Muut kohta kukkansa aukovat.

Sitten otsikkoon. Viitisen vuotta sitten huomasin Luken ilmoituksen, he etsivät näytteitä mm. vanhoista  pioneista 50v ja yli. Osallistuin Tarhapioni P. x Festivalla, jota talonpojan pioniksikin sanotaan. Oon periny anopiltani  sen yli neljäkymmentä vuotta sitten ja siitä laitoin lehen palan tutkittavaksi. Seuraavaks tul pyyntö juurenpalasta, jossa on silmu ja lehti varsineen. Laitoin sen ja sitten viime vuonna tuli raportti. 

Tästä kaaviosta en kyllä oikein ymmärtäny mittään ja tuonne sivuun on miun pionin numero mustekynällä merkattu. Luulin sen olleen nyt siinä. Tänä kesänä yhtenä iltana soitti Luken tutkija ja sanoi heidän tutkineen tuota miun pionia ja ensin luulleen sen suvun tulleen Norjasta tai Ruotsista. Tarkemmin tutkittuaan sille ei sukua löytyny, se on ainutlaatuinen. Heillä se oli tänä kesänä Piikkiössä kukkinu 13 kukan voimin. Kovasti kutsuivat sinne kahtomaan ja jo aiemmin kutsu tul pionien kukinta aikaan sinne. Nyt jäi mysteeriks, anoppini ol sen serkultaan suanu kauan aikoo sitten ja tämä serkkukin vei alakuperän, mistä hän oli sen saanu, hautaan mukanaan. Oon ajatellu tuota rajantakasta nuapur muata, oisko sieltä päin vaikka. Kertun sille nimeksi annoin alunperin antajan mukaan.

Kuvat on huonot, kuvasta otettu. Ruudutus on varmaan kameran kennosta tullu. Miulla ei oo viimevuosina kameran linssi sattunu monesti tähän pioniin, ja tietokonerikko mitä ol, vei kuvat männessään. Muistikortilla kuvia on ja illalla yritin niitä siitä siirtee koneelle, mahoton tehtävä ois ollu miun taidoilla. Oisko syynä kuvien ottamattomuuteen tämän kasvu paikka. Alppiruusut vieressä on vieny huomion. Syrjässä on muista pioneista. Ylipiätään kahtelin kesän kuvia ja huomasin vähän tästä penkissä kuvia ottaneeni. Nyt syksyllä, kun selevis minkälainen aarre meillä on, siirrettiin tämä ihan paraatipaikalle tuohon mehänlaita penkkiin. Iso ol juurakko.

Pioni kukkii aniliinin punaisin, hyvin kerrotuin kukin. Korkeutta noin 60cm. Kukat haalistuu vanhetessaan sitten melekein valkoseks. En oo mursketta aiemmin pionien juurelle laittanu, tälle nyt laitettiin. Ja multaan sotkettiin savvii ja palanutta karjanlantoo.

Tämä pioni, niinkuin muutkin pionit mitä maatilalla oli, ol mänevillä mättäillä toistakymmentä vuotta sitten. Miulla ol talon edessä pionipenkki, siinä kasvo vanhat jöriinit ja kesäkukkiakin pionien lisäksi. Myö oltiin jo tänne rannalle muutettu ja pihan laitto ol kesken, (työmatkahan miulle sillon tul 1km.) Syksysenä iltana mänin iltalypsylle ja tupaan männessäni huomasin, pionipenkki ol hävinny. Pakkasta ol jo silloin ja kysyin pojalta missä on kasvit siitä penkistä ja mitä varten hiän on ottanu ne pois. Ol sitä mieltä, jotta pittää kukkapenkit hoitoo jos niitä on ja heillä ei oo aikoo siihen. Nurmikko on helepompi, ajella vuan leikkurilla. Ei hiän ymmärtäny, millasista kasveista on kysymys. Kitkin ja hoisin penkkejä sielläkin vielä silloin ja miun työtaakkoo hiän ajattel helepottoo. No vähemmällä pionien ostamisella piäsin. Onneks ol kaivurilla nostanu kasvit ja lypsyn jäläkeen sähkölampun valossa kaivelin juurakot tänne. Kyllä vähän motkotin pojalle, kun kohmeisesta kasasta mehän reunasta niitä hapuroin.

Kuva on samasta penkistä ja tälle pionille ei nimmii oo miulla muistissa, kukkii myöhemmin, kuin tuo talonpojan pioni, (ihana nimitys). Tuolla pähkämöitten toisessa päässä, on tämä 'Kerttu'.

Muutama viikko sitten Lukelta tuli kirje ja he ovat valinneet sen geenipankkiinsa arvokkaana pionina. Mukana tul lomake, jossa annoin luvan heille käyttee tutkimus- ja opetus työssä ja mahollisesti lähtii lisseemään sitä aikanaan. Suattaa joskus tulla vaikka myyntiin 'Kerttu' niminen pioni, jos taimitarhat kiinnostuu tästä.

Osa II on sitten tuosta köynnösruususta ja sen paikasta muuriin ja muurin teosta.

Kiitos kun kävit lukemassa postaustani!

 

Daalian kerääjä kävi!

 Eilinen ilta enteil kylymee yötä. Puolikas kuu kumotti itätaivaalla ja järvi oli ihan tyyni. Pakastu jo iltayöstä.Viiden aikaan nousin ylös ja kävin pihalla, nurmikko kahis jalakojen alla ja totesin pakkasta olleen -2 astetta kylymimmillään. Onneks kaikki suojaan laitettavat on nyt korjattu vanhaanmökkiin ja mitä vielä ruukkuja jätin pihalle, suojattiin pakkaspeitteillä.

Oikeestaan parhaiten villiviini on nyt ruskavärejä ottanu autotallin päässä. Toinen voimakkaasti värittyny on syyshortenssia 'Sundae Fraise' joka on ihan tumman viinipunaiseks muuttunu.

Taustalla Mongolianvaahtera muutaman ylälehen on värjänny punaiseks. Tuurenpihlajakin aloitteloo vasta oranssia muutosta. Mehtäalalla rungollinen syyshortenssia 'Limelight' on nyt pahaillaan kukassa ja vasemmassa reunassa violetti köynnösukonhattu.

Rantapenkistä kuvan otin eilen, syyskimikki 'Brunette' muutettiin keväällä tuolta mehtäalalta tähän pihapiiriin, vähän aurinkoisempaan paikkaan ja samaan kuvaan sain sen kukkavarret, vanhan violetin jöriinin ja kukintoonsa lopettelevan purppurapunalatvan kanssa

Onhan tuossa näköjään Kiinanjaloangeron 'Superba' kuivuneita kukintojakin ja nauhuksen lehtiä. 

Mehtäalalla hauskan kuvan sain ukonsienestä ja rotkolemmikistä. Ukonsienet tykkevää kantopenkissä asustella ja lakki on usein kolomekymmensenttinen ja koko sieni puolmetrinen. Syötäviä sieniä suatiin säilöön hyvin ja kanttarellejä ja suppilovahveroita oon kuivannu ja pakasteeseen laittanu. Tatti ei meijän kyökissä ruuaks valamistu. Niitäkin kasvo paljon. Rouskuja suolattiin ja karvarousku on suolasienten aatelia.

Pallaksenpioni samasessa penkissä siemeniä on kypsytelly, muutama kukkaystävä on niitä ottanut kasvatukseen ja alakuvan suttuinen kuva nuokkukolmilehen siemenkodista on kanssa samasta penkistä.

Nuo punaiset siemenkodat on kuin jalokivet loistamassa, vaikka alareunan kääpiökuunliljan ja liuskapalmulehen lehtiin on linssi tarkentunu, näitä siemenkotia kuvatessa toisella kädellä kiänsin koko kasvii ja yhellä käillä kuvaaminen ei nyt onnistunu. Laitoimpahan vuan näkösälle miten kaunis väri noihin kehkeytyi. Nämä siemenkuvat on muutaman viikon takasia.

Vanhaan mökkiin siirrettiin pelakuut ja on niitä kerääntynytkin. Kasvivalot on siellä ja nettikaupasta ostin uuden, ledi kasvivalon. Valaisoo jopa neljä neliötä ja on sinisen, punaisen ja ussiimman sävyn valakosen värinen valo. Sekin on tuossa lampussa plussoo, siinä on ajastin itsessään, muissa on erilliset ajastimet. Pelakuut on valojen alla kaikki tuvassa ja yhessä kammarissa. Viitisenkymmentä talavetettavoo on näitä ja keräilen vanhoja lajikkeita etenkin niitä minkä nimi viittovaa tuonne vallatulle alueelle ja evakoiden mukana on tullu sitten tänne. Huomasin 'Kiteeläinen' pelakuunkin olevan ja se on hankittava ens keväänä. Ahastahan tuolla mökissä on, kun mielessä on piettävä keväkasvatuksetkin ja niitten sopiminen.

'Evakko' pelakuu

'Tuulensuu' lapussa lukee, vaan ei tämä se oo. Liilaan päin väri on Tuulensuussa ja tämä on ruusunpunainen.  

Kuhan enimmät kukat ovat kukkineet, poistan kaikki kukat ja nuput. En leikkoo syksyllä, sidon tukikeppiin suppeammaks, kovasti rehentelevät ja sitten helmi /maaliskuulla leikkoon. Riipuvat vähän leikkelen, ryhöttäät muuten koko ikkunan täyveltä.

Muutaman kuvan laitan myös eiliseltä päivältä, kun sain noita daalioita vielä kuvattuu ja kimppuja tehtyy. Viimeyönä kaikki kylymivät.

Syksykimppuihin oon keränny daalian kukkia ja nyt kun kylymivät, nostetaan juurakot kuivamaan ja sitten kellariin tuonne maatilalle viiään säilytykseen. Näitäkin on vaan 'Cafe au lait' kiertää minnuu. Ostin keväällä kaks juurakkoa ja kumpanenkin kukki eri värisenä kuin minä ostin. Kookkaiks kasvoivat ja toinen ol oranssinkirjava isokukkanen, toinen vaalea liila. Muutamana keväänä aiemminkin oon ostanu ja en omassa pihassa kukkivana oo nähny.

Vielä pakkasen jäläkeenkin on kukkivia. Syysasterit 'Patricia Ballart' ja vanhakantainen violetti kukkivat, samoin komeamaksaruohot ym. Kärhöjäkin vielä sinnittellöö.

Siemeniä oon ahkerasti keränny kuivumaan, hämähäkkikukasta en aiemmin omilla siemenillä oo kylyvöksiä tehny. Nyt sain paljon siemeniä, samoin enskevään tuoksuhernettä suan kylyvee omista siemenistä.

Syyskuulla ahkeroitiin kolomena päivänä pikkutalvion kimpussa ja hävitettiin kasvustot. Neljä jätesäkillistä happanemaan vietiin tuonne kuusikon reunaan ja vielä säkit peiteltiin ressulla, jotta ei piäse karkoomaan. Mahoton kasvi on. Pekka hangolla käänti maata ja mie polovillani keräsin juuret pois. Vielä keväällä suattaa jokunen juurenpala löytyy, vaan heleppo on ne sitten ottoo pois. Mahoton on leviämään, enkä halluu tältä tontilta mittään karkuun piäsevän. Tuonne rantaan mehän puolelle on muurahaiset kuletellu sini- ja valakovuokon siemeniä ja ne suapi siellä levitä. Kauniit ovat keväällä. Samoin löysin jouluruusun, se ol useamman lehen jo tehny ja sen otin ja sisareni kukkapenkkiin vein viimeviikolla. Mehtäalalla yks jouluruusu on nuppuja tehny, väriä siitä jo erottaa. En usko sen kukkivan, miten sitten keväällä käyp. 

Lintujen muuttoa on seurattu, valakoposkihanhet on sankoin joukoin tiällä kaakatelleet, samoin meijän laiturilla on nähty noin kolomenkymmenen tukkakoskelon lepäävän aamulla seihtemän jäläkeen. Laitur on aika täys ja hyppeemällä ne siihen nousevat. Eilenillalla näin kauppareissulla ensimäisen kerran Hillerin luonnossa. Tiellä ol syömässä saalistaan.

Illansuussa muutaman kuvan otin rannalla auringonlaskun aikaan!

Kultaiset koivunlehet, yksinäinen sorsalintu pisteenä, lentoon lähössä ja aurinko vaipumassa mailleen.

Kiitos kun kävit lukemassa !