Rannan pihassa

Rannan pihassa

sunnuntai 12. tammikuuta 2020

Isolla kirkolla.

Meiltäkin on lumet sulanu melekein kokonaan! Kinokset mitä kolatessa tul, niistäkin on rippeet vuan tähellä. Eilen ol ensimmäiset retkiluistelijat jiällä ollu ja viilettäneet mahotonta vauhtii, Pekka ol rannalla seurannu heitä ja tänään ensimmäiset pilikkijät nähtiin. Vettä ol nostanu pintaan ainakin rannassa. Isot selät tässäkin järvessä on vielä auki. Onneks joulun jäläkeen petivuatteille ja ryijyille ja täkänälle kerkesin lumipesun tehä kun ol lunta ja pakkasta. Villamatot on vielä lattioilla ja sataahan se vielä luntakin ja pakkasta pittää.  Tai ihme on.

Nostin tuon potkurin ja pulukan entisen kinoksen piälle, joka parraimmillaan ol melekein metrinen.
     
             Nyt on syntymäpäivälahjaksi saamani elämykset nautittu! Ja ompahan muistelemista!

Silloin ennen jouluu konsertti Savonlinnan tuomiokirkossa, Kerimäen mieslaulajat, yhdessä Jaakko Ryhäsen kanssa, ol mieltä hivelevää kuunneltavoo. Kyllä ol hyvä konsertti ja Ryhäsen maailmanluokan basso kuulu yhtä vahvana, kuin ennenkin. Ihan kylymät väreet kuluki selekäpiissä!


Eilen ol sitten vuorossa siellä Helsingissä ooppera. Aamulla sisaren kanssa noustiin aamujunaan Kiteeltä ja oltiin Helsingissä kymmenen kieppeillä. Ensimmäinen kohe meillä ol Ateneum. Kyllä loksahti leuat, kun muitakin sisään pyrkiviä ol! Jono koko makkaratalon pitusena hämmästytti. Eikun jonon hännille ja jo suunnitelma laadittiin siinä, het ensimmäiseks kolomanteen kerrokseen kahtomaan Helene Schjerfbeckin, Maailmalta löysin itseni ja Taiteilijoiden Ruovesi. Siinä meillä tovi vierähtikin. Toisessa kerroksessa käyn aina kahtomassa Eero Järnefeltin Kasken, Raatajat rahanalaiset, jonka taiteilija maalasi 1893. Ihastuin tähän tauluun kun Järnefeltin suurnäyttely ol Joensuun taidemuseossa 2001. Lattialla siinä taulun juurella,  istumassa ol varmaan opettaja, alakoululaisten kanssa. Opettaja kerto lapsille taulusta ja samalla myö muutkin katsojat kuultiin esitelmä, miten silloin lapsetkin joutuvat tekemään raskastakin työtä ja jotta maito ei tule purkista ja leipäänkin jauhot suahaan muasta! Lapsilla ol oikeesti kiinostus sen aikaseen elämään ja kovasti hyö kyselivät taulusta! Hienoa jotta lapset saivat kulttuurielämyksen!
Pois lähtiissäkin makkaratalon edessä ol yhtä pitkä jono!
Paremmalla ajalla on tutustuttava tuohon Suomen taiteen tarina -näyttelyyn.


Syömässä pikasesti käytiin siinä keskustassa ja olin jo selevitelly aiemmin linja-autolla piäsyy oopperatalolle. Ei myö löyvetty semmosilla numeroilla olevia linja-autoja ensinkään, mitkä meijät veis oopperatalon pysäkille. No sitten Mannerheimintielle raitiovaunupysäkille, lippuautomaatti ei ollu toiminnassa lippuu antamaan ja lopulta ol turvauvuttava taksiin. Enempi kun ois ollu aikoo, ois kävelty.
Hyvissä ajoin oltiin oopperatalolla ja esitys ol Puccinin, La Boheme. (heittomerkki tuon ensimmäisen e piälle)! Paikat meillä ol loistavat, ykkös parvella, ensimmäisessä rivissä keskellä.
'Rakkaus ja kuolema ovat taiteen ikuisia ja ainoita vakavasti otettavia aiheita'  Näin sanoo esityksen
ohjaaja Katariina Lahti. Surullinen loppu on tässäkin oopperassa!
Ei tarvii Suomalaisiin hävetä, ossoomista on meijänkin muassa! Musiikista, lavasteisiin kaikki ol todella hienot. Paljon tarvitaan henkilöitä näittenkin esitysten onnistumiseen!
Esityksessä Colline, filosofi on Matti Turunen Joensuusta. Kanttori ja oopperalaulaja ja monessa tapahtumassa oon häntä kuullu aiemmin.


Sisareni kanssa suunniteltiin, kuhan nuo meijän lapsenlapset kasvaa vielä ja Helsingissä on baletissa Tsaikowskin Joutsenlampi tai pähkinänsärkijä ja hiirikuningas, tullaan tyttöjen kanssa kahtomaan ne!
Toivottavasti kestetään elossa ja terveenä💖
Keskustassa vielä kerittiin leivoskahveilla käyvä ja päivän viimesellä junalla Kiteelle tultiin. Lunta hissukseen satel kun asemalta kottiin ajelin ja ei hiiren hyppeemee tiellä ollu illan myöhällä. Kuntoilusta käy eilinen päivä ja rappusissa kulukeminen!
En nyt tavannu poikani perhettä, Ester on ollu ensimmäisen viikon päiväkodissa ja uutta ja outuu on alakuun. Pitempi reissu tehhään hänen luokse lähiaikoina.
Pekka ei oo oopperan ystävä, sisar on miulle luottokaver tämmösiin reissuihin!
Kiitos perheelleni ja isälle ja sisaruksilleni näistä ihanista kokemuksista ja hetkistä💝


                      Kuvat oon ottanu tänäpäivänä, harmoo ja sateinen on ollu yleisilmeeltään sunnuntai.

                                                        Kiitos kun kävit lukemassa!



keskiviikko 1. tammikuuta 2020

Uusivuosi!

                                              HYVÄÄ ALKANUTTA VUOTTA

                                                   Kaikki blogissani kävijät!



Meillä vuosi vaihtui rauhallisissa merkeissä. Nousevan kuunsirppi järvelle kuunsiltoo teki. On kyllä kaunis näky.  Kylätalolla ol vuokralaisia ja sieltä ja Honkaniemestä ilotulitusta seurasin myöhemmällä. Kauniita ovat raketit, vaan kyllä tuas pahhoo jäläkii saivat aikaseks, uutisten mukaan!
Ammattilaisten hommoo taitas olla!
Pöydälle on nyt valakoset kukat Uudeksivuodeksi kuvaan aseteltu. Valakonen tuoksuva kerrottu amaryllis on kellojaan aukonu ja vielä kahta uutta nuppuu sipulista työntää. Nämä hyasintit ol miulla viileässä varastossa ja ensimmäinen kukat aukas täks pyhäks. Ludisia on kukkinu jo kaks kuukautta ja vielä uusia nuppuja työntää. Illalla aina vieno hyvä tuoksu leijuu.
Punaisista joulukukista hyödetyt tulppaanit ol hetken ilo. Amaryllis uutta kukkavartta kasvattaa ja joulutähi vielä on astesenkin piällä.
Asetelmat tein ja pakkasukko tuossa amarylliksen juurella ja tonttu hyasintti astiassa uuttavuotta toivottaa! Kynttilässä tykkylumet on oksilla.


Meille sato sillon ennen jouluu sitä nuoskalunta runsaasti ja nuoret koivut painu ihan luokille. Onneks siihen kohtaan ves satteet tul ja puotti ne lumet, aika hyvin ovat oikoneet ihtensä puut ja Ville lennätti sitä kroneaan ja kahtel onko tuhoja tullu. Onneks ei enemmälti!

Joulukin vietettiin perinteisesti. Ester vanhempineen ol meillä sen jouluviikon ja mukava ol, touhuu hänen kanssa riitti. Nyt viehättää yläkerran rappuset, hyvin osovaa takaperin jo laskeutuu, varmistuksena kun aikuinen vuan on. Kelit ol hyvät, pientä pakkasta ja päiväunet Ester nukkuu vielä pihalla. Tahti muuttuu viikonpiästä, kun päivähoito alakaa. Olli on ollu vanhempainvapaalla marraskuulta kun Pia lähti töihin ja ovat jo pari viikkoa harjotelleet siellä päiväkodissa oloa. Miten suavat nukkumaan sisällä, sitä jännitän! Potkuriin Esterin kaulaliinalla sijoin, kun pimmiillä käytiin lyhdyistä kynttilät kahtomassa. Ohtalamppu miulla ol ja mehtämatkoo on vajaa kilometri. Hyvät ol potkurkelit, kun on liukujalakset. Venus planeetta illansuussa näky ja sitä suatiin seurata ihan paljaalla silimällä.

Pellavaliinat ja lautasliinat on pesty ja silitetty vuottamaan ens jouluu. Kuus meillä on vielä ja ei oo karissu yhtään. Oisko tämä lauha syksy siihen vaikuttanu. Loppiiseen pietään. Jouluiset astiatkin on jotakuinkin kaappiin raivattu. Oon keränny Villeroy & Boch sarjasta joulusia astioita ja kun niitä pesin ja kaappiin laitoin näppäsin kuvan miten kauniit ovat.


Noita pieniä kuppia on useampi ja niissä on muikunmäti, punasipuli silppu ja smetana aina tarjolla.

Saimpa mukavan joulutervehyksen tuolta amerikan mantereelta. Serkkutyttö Kanadasta laitto joulukortin mukana Isokolmilehen (Trillium grandiflorum 'Snowbunting'-lajikkeen siemeniä). Isokolmilehti on Ontarion kansalliskukka. Heillä sitä on luonnonvarasena mehissä ja on rauhotettu. Lissu ol siemenet tilannu siemenliikkeestä ja kortti saapu joulukuussa ennenkuin siitä ois ilimotus tarvinnu ruokavirastoon tehä. Laki tul voimaan 14.12 Euroopan ulukopuolelta tuotavista.
Nyt ois miulla haaste suaha siemenet itämään ja vielä kasvamaan ja kukkimaan!


Kymmenen siementä on ja laitoin ne multiin, jotta ei kuivamaan piäsis. Ei oo haisuukaan iätyksestä ja ohjeita en netistä löytäny. Pien nyt muutaman viikon lämpimässä ja sitten nostan ruukun ulos kylymäkäsittelyyn! Hieno ois, jos onnistuu!

Aina ei onnistu!


Kovasti vuotin tämän 'Cattleya trianae' kukkivan ensimmäisen kerran. Muuttuko valo olosuhteet tai kastelinko liian kylymällä veillä, pieleen män! No, ens kertaan toiveet!

Vemmelsäärtä ol piähän ottanu nää kelit varmaan, kun mehtäalalla ol alppitähen kimppuun käyny. Syöny ja katkona kaiken muanpiällisen osan, papanat merkiks ol jättäny. Toivottavasti keväällä juuresta uutta kasvaa. Onneks on verkotettu nuo aremmat kasvit! Mehtämies on tässä lähellä ja hiän kiitettävästi mehästää rusakoita, mehtäjänis suap loikkii rauhassa. 
Rusotuomipihlajoo kahtelin ja silimuissa vähän viherti. Ei vuan kovia pakkasia tulis ja kylymäs nuo kasvit.

Vesi järvessä on pikkusen noussu ja eilen moottoriveneen telinettä nostettiin.  Vettä on nostanu jiälle ja sen jiätäny, ei vielä oo kukkaan uskaltautunu jiälle männä meilläpäin.


Kun ei nyt kaikki lumet vuan sulas ja lisseekin sais sadella, pakkaslunta!

Tunnustan nyt, meitä telekkar on koukuttanu näinäpäivinä. Hyviä elokuvia kotimaisista mm. Niskavuor jonka vuorosanat melekein ulukuu ossoon, on niin monta keroo tullu kahottuu. Vanhemmasta versiosta missä Tauno Palo on Aarnena tykkeen eniten. Konsertteja on kanssa tullu ja entäs urheilu. Mie kahon vuan hiihtuu, Pekka jiäkiekot ja mäkhypytkin. On pihallakin oltu ja huushollihommat tehty. Sukset on vielä varastossa!
Tästä se pitäs normaaliin rytmiin loppiisen jäläkeen siirtyy. Miulla on kangaspuissa vielä rokosan loimi kesken, ei siinä paljuu oo tähellä ja tammikuulla kansalaisopiston piiritkin jatkuu.
Oltiin joulunalla Joensuussa käymässä , kun keskussairaalasta Pekalle soittivat, jotta rytmihäiriö tahdistimesta on virta loppunu. Seuraavana päivänä vaihtovat uuden tahdistimen. Tieto kulukoo Yhdysvaltain kautta kun tahdistin on pien tietokone! On hieno järjestelmä ja kiitollisia ollaan näistä systeemeistä!

Kevättä kohti ja kiitos kun kävit lukemassa!




tiistai 24. joulukuuta 2019






                                             Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2020
    




sunnuntai 8. joulukuuta 2019

Huonekasveista ja arvonta

Meinasin nyt muutaman kuvan laittoo huonekukista ja ompa miulla pohdittavookin, niihen liittyen!

Yläkuvaks vaihoin itsenäisyyspäivänä otetun kuvan iltahämärissä ruokapöydältä, joka on järvelle päin. Kuvassa kynttilän takana on Ludisia, joka on kämmekkäkasvi. Maaorgidea Aasiasta. Kukkii aina pimeimpään vuodenaikaan! Vuosia on ollu jo miulla. Kuukauden on jo hyvälle tuoksuvia kukkia ollu ja vielä uusia nuppuja lehtihankoihin ilimestyy!

Postauksen lopussa on sitten Sinivalkoista -  haasteessa ollu arvonta!

Ostin muutamia vuosia sitten kukkakaupasta pienilehtisen juorun. Lehet ol miusta kauniit ja niitten tautta sen hankin. Aikansa kasvaettuaan, rupes se ränsistymään ja kuivattamaan ruukusta lähteviä versoja. Kovalla käillä niitä jaksin pois ja ykskaks huomasin uusia versoja sen ruppiivan kasvattamaan. Leikkasin kaikki loputkin pienlehtiset rönsyt pois. Kasvi onkin nyt normaali juoru! Osat lehistä on kirjavat ja osa ihan vihreitä, lehen tausta on tumma violetti.






Kasvattelen nyt tätä tämmösenä ja onkohan se miten normaalii, jotta tälleen ihtiinsä muutteloo!
Toinenkin ylläri on!
Kun lokakuulla otin komeamaksaruoho 'Herbstfreude', kukintoja pöytäasetelmiin, ovat kukat kestäneet tänneasti hyvinä. Sieneen ne silloin laitoin ja vettä aina lisäsin astiaan. Huomasin muuan päivä sitten, niitten ruvenneen tekemään uutta kasvustoa kukintojen juureen.


Purin siitä isommasta asetelmasta pois ja jälelle heitin jänönhännät, preeriamesiangervon kukinnon, muutaman puolukanvarvun ja nää maksaruohon kukinnot. Noissa uusissa aluissa on juuret ja jos ne säilyy elossa kevääseen, istutan multaan ja kahotaan mitä näistä sitten tulloo.

Kuva alla on lasikuistilta, itäänpäin olevan ikkunan alta. Miulla on jonkunverran erlaisii orkideoja. Oon niitä orkideayhdistyksen yhteistilauksessa tilannu. Kukkinu ovat vaihtelevalla menestyksellä! Ulukona osan kesäsin pien kuistilla, en heti aurinkoon niitä laita. Syksymmällä sitten osan päivästä suavat nauttii auringosta. Pitkä kasvivalaisin on miulla näille 12tuntii vuorokauvessa piällä pimmeimpään vuodenaikaan.


Nyt on paraikaa kukassa venuksenkenkä Paphiopedilum 'Black Jack' ja taaempana Cattleya 'Grand Dragon' jossa toinen kukkatuppi on vielä kasvamassa. Kolome kukkoo aukivaa tähän nyt aukiimassa olevaan tuppeen. Tämä on ollu ihan luottokukkija! Viimekevään yhteistilauksessa tul puikkokämmekkä Dendrobium 'Kingianum x fleckeri', joka nyt kukki yhellä varrella ja mikä parasta, kolome uutta puikkoa on kasvussa. Toivotaan niittenkin kukkivan! Kuva tuossa alla. Muutamassa muussakin Cattleyassa on kukkatupet, nuppuja niissä ei vielä näy.


Tuossa pöytäkuvassa etualalla on nyt syksyllä sieltä vanhempieni talolta otetut yönkuningattaren kaks lehtii, jotka suoraan multaan laitoin. Ne on käyny kasvamaan ja pienet uusien lehtien alut on toisessa lehessä.

Keskimmäisessä ruukussa yönkuningatar ja oikealla puolella ystävältä suamani yönprinsessa. Nämä juurrutin vesilasissa ja komeat juuret tekivätkin. Vasemmalla on kultaköynnöksen pistokas.
Edelleen eppäilen onko ne er kasvit nuo kaktukset, vai kuhutaanko sammoo kasvii kahella nimellä? Yönprinsessalla on tässä vaiheessa hennommat lehet!

Sitten arvontaan!
Edellisessä postauksessa, ol arvottavana 'Sydämessä Suomi' suolasaippua. Liperin Ylämyllyllä on yritys 'Onnenpussi', joka käsityönä valamistaa näitä! Pekka toimi onnettarena ja ihan perinteiset arpaliput tein. Nila, Lappalainen etelässä blokista ol tälläkertaa onnettaren suosiossa!
Onnittelut hänelle!
Laita miulle sähköpostilla osoitetietosi, niin paketti lähtöö tulemaan!



Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille!

Viimenen kuva onkin järveltä, nyt on lumesta valakosena vaan vielä eilen ol peilikirkas. Laivoja on vielä liikkunu tuossa väylällä ja nekö lie tuolla jään alla laineita tehny kuin siksakiks tuohon jiänpintaan!


Ei oo ollu jiälle mänemistä koko syksyyn. Pekka muistel nyt uamulla,  jotta vielä vuostuhannen alussa ol niin vahvat jiät tähänaikaan, jotta väylä ol kiinni ja traktorilla suareen savotaan  piäs jiätäpitkin!

Mukavoo joulunodotusta ja kiitos kun kävit blogissani!

keskiviikko 20. marraskuuta 2019

Sinivalkoista - haaste 2019


Nyt kirjotin tämän haasteen iliman hienoja perennoja ja kasvatettuja kesäkukkia!

Miulle tästä otsikosta tulloo ensimmäiseks ylleensä isämaalliset ajatukset mieleen. Ja siitä se kiepsahtaa miettimään tätä hienoa ja kaunista maatamme!
Työnteko on ollu kantava voima meillä Suomalaisilla ja siitäkin meijät tunnetaan ihan ympäri maapalloa, ahkerista Suomalaisista. Työllä on nostettu maamme aina vaikeista ajoista täks hyvinvointivaltioks joka tämä on.
Miut on maatalous työllistäny melekein koko elämäni. Jo lapsuuskodissa ja sitten tuolla Kinnulan tilalla. Miullakin on koulutus ihan muulle alalle, vaan lehmänlypsäjähän miusta aikanaan tul. Muutaman vuoden olin palakkatyössä ja poikien äitiyslomien jäläkeen jäin kottiin ja tilalle töihin. Ajatus siitä, jotta suan lapseni ihe hoitoo ol miulle tärkii. Kerhoissa ja harrastuksissa pojat kävivät ja ala-asteen molemmat kerkes kyläkoulussa käyvä, ennen kuin se lakkautettiin. Päiveekään en oo katunu jiämistä maatilan töihin. Nyt tila jatkuu jo seuraavalla sukupolovella ja apuna ollaan, missä tarvitaan!


Taivas on sinisistä sinisin, pienellä valakosella pilivenhattaralla!
Tämä ensimmäinen kuva on kesäkuulta säilörehun tiennistä. Minuu ei traktoritöissä tarvita, vaan rehuntekijät tarvihtoo kunnon evästä ja Helenan työvuorot kun sattu näillepäiville, olin mie kauhan varressa. Tuolta mehänpäädystä ajaavat nuo kärrytraktorit tuonne kasalle ja kaks traktorii on koko ajan siilossa painattamassa tuota rehukassoo tiiviiks. Kun tarpeeks korkiiks ja pitkäks nousoo siilossa tuo heinäkasa, (yläpuolelle noitten siilon reunojen) ja se on polettu tiiviiks, siihen laitetaan muovi piälle ja sen piälle painoverkko ja vielä hiekkasäkit jotta kasa on ilimatiivis. Syksyllä auvastaan siilo ja apevaunussa viljojen ja kivennäisten kanssa se sotketaan. Kolomessa navetassa on syöjiä ja paljon tätä rehua tarvitaan. Kesäkuulla ja elokuulla ylleensä on rehunteko siiloihin ja paalirehua on vielä lisäks kesällä syöttee.
Toivon, jotta tulevaisuuvessakin muata viljellään ja karjoo kasvatetaan tässä muassa ja tuotetaan elintarvikkeita meille kuluttajille! Uhkakuvat on isot ja usko pittää olla luja, kuka tähän hommaan lähtöö!

Sitten muutama kuva kukista ja luonnosta!


Valakonen syreenikimppu pöyvällä, syreeni ei maljakossa pitkään kestä, vaan kyllä tulloo otettuu aina pöyvälle


Valakolumpeen kukkia souvettiin kesällä kahtomaan Anttilanlahteen ja on ne kauniita. Paljon ol lumpeita tänäkesänä, kun vesi järvessä on alhaalla. Ei jokavuos kasva näin runsaasti.




Tässä latunen lähti viimetalavena tuosta tupamme nurkalta, tuonne järvelle. Eräsuksilla ja kunnon kerkät sauvoissa, kun valamista latua ei oo. Satametrii kun tietä pitkin hiihtää piäsöö hyppeemään, kunnan ylläpitämälle latuselle, se on koneella ajettu normisuksille. Hyvä verkosto on latua tiällä syrjäkylällä!  Sinvalakonen on yleisilime näissä kuvissa.


Lemmikki kuvaa kahtelin, en sitä kansioo löytäny missä se on. Nykysin elämä on ainasta ehtimistä, kaikki ei aina siihen hättään löyvykkään😂  Kuitenkin keväinen sinililja mätäs nurmikossa on kaunis sininen ja alla valakonen valkolehdokki, joka rantasaunan vierellä kasvaa ja hyvvee tuoksuu levittää. Siitä pitäs vanhoja koivuja kuatoo vähemmäks, vaan ei ruahita näitten valkolehdokkien tautta harventoo! Huonokuntoset koivut on pakko aina poistoo, jotta eivät saunan piälle kuavu!




Ei oo nyt valakonen tuo ruusu sinistä taivasta vasten. 'Lumo' on tää kaunotar, huiteloo kahessa metrissä ja on hurjat piikit. Kaunis ruusu, lehet vähän harmahtavan vihreät ja kukat haalenoo vanhetessaan melekein valakiiks!


Saari jossa väylämerkki, on Pyöreä-Karhatsi, sitten Liisan-Karhatsi ja vasemmalla Kallio-Karhatsi. Syväväylä kulukoo noitten saarien takaa ja väylän takana on Harkonsaari ja Saunasaari.


Valakovuokot ilahuttaa pihassa. Hyvin on käyneet lissääntymään ja ihan odotettuja on keväällä ensimmäiset kukat!


Papintappaja koppakuoriaisessakin on siniset sävyt. Sittisontiaisessakin (Isosittiäinen) on kaunis sininen väri kilvessä. On tää luonto ihmeellinen näittenkin ötököitten suhteen!


Tuosta rannasta kun noita kiviä hilattiin, rantoo jiäti ja hauskasti noitten kaislojen varsiin tuommoset helemet tul!

Mukavat sinivalakoset astiat. Oikein hyväntuulen tuop syyvessä nämä lehmät!


Nämä on Arabian Teema sarjaan, meijerin tiettämät astiat. Toistakymmentä vuotta sitten näitä ol myynnissä tuottajille. Sillon vielä ei markkinamiehet ollu myyny tätä perinteikästä vanhoo yritystä mualimalle. Niin ne sannoo jotta brändi on Suomessa ja suunnittelut sun muut tehhään tiällä. Valamistus Thaimaassa ja Romaniasssa. Jos en innostu hellankulumaan viskomaan ja särkemään, nää riittää miulle loppuiäks. Arabian Arctica valakosta sarjoo on miulla iso serviisi vieraskuppeina ja ruokalautasina, häälahjaksi suatiin ja oon sitä lissee hankkinu ostamalla aikoinaan. Inkeri Leivo on suunitellu tämän sarjan. Ja oikein juhlavana Arabian kesäkukkoo kahelletoista hengelle, sen sarjan suunnittelija on tuntematon. Vanhat astiat ja lasi minnuu kiehtoo ja niitä oon kerräilly, netistä ja muutamasta liikkeestä.

Sokerina pohjalla. Pien paikallinen yritys tuolla Liperissä nimeltään Onnenpussi valamistaa käsityönä suolasaippuoita.


                                 Tunne raikkaat tuulet ympärilläsi. Kimmeltävien vesien välke ympärilläsi.
                                                       Niittykukkien vieno tuoksu kasvoillasi.
                                                                Tupasvillan pehmeys ihollasi.
                                                                          Sydämessä Suomi.

Tämän tekstin otin tuosta pakkauksesta ja näitten sanotaan olevan hellävarasia ja kaikille ihotyypeille.

Pakkaus laitetaan arvottavaks tämän postauksen kommentoijille, anonyymit mukkaan kun laitatta sähköpostiosoitteen, niin otan yhteyttä. Arvonta on 8.12.2019 ja pakkauksen lähetän vain Suomeen.
Suutarissa kävin ja siellä ol myynnissä.

Tuon pakkauksen alla olevan tekstin tää kone nyt viskovaa hiukan vasemmalle ja siinä on opeteltavoo miulle, miten se korjataan keskelle. Helena voip pittee pyytee mestariks, Kaikki temput jo kokkeilin! Kuvan laatukin on huono, pakkaus on valakii ja liekkö pimmii päivä vaikuttanu jotta kirkkaampoo kuvvoo en suanu.

Tämän haasteen sain Rikkaruohoelämää blogin Betweeniltä ja alulle tämän ol laittanu Tiiu/Puutarhahetki blogista. Kiitos teille molemmille haasteesta!
Nyt en haasta kettään, kun tämä haaste on jo monella käyny, enkä ihan kartalla oo kuka on tähän vastannu. Haasteenhan suap ottoo kuka haluvaa vastata tähän kuvin ja tekstein!

                            Mukavoo Marraskuun loppuu ja Kiitos kun kävit lukemassa!















tiistai 5. marraskuuta 2019

Ähellystä!

Meillä on järvessä kans piällä! Viimeyönä ol pakkasta  -10 ja jiäti tästä järven. Isot selät on vielä auki.

Järvessä vesi on tosi alhaalla. Pitkä kuiva kaus näkkyy ja ei tuolta latvavesiltäkään tule riitävästi lissee tähän järveen. Melekein metri on alempana vedenpinta kuin normaalisti. No sehän on rantoo aukassu näkyviin ja myö on ähelletty kivien kanssa. Litteitä kiviä ja kauniin värisiä/mallisia ja isojakin kiviä on kuskattu  rantaan. Ostettiin kesällä nokkakärryt ja niillä isojakin kiviä on maihin völjätty. Aina pittää nelivetokin piälle panna ja kaheltaan hilataan kärryjä maihin. Kaks kertoo laiva män Puhokseen meijän kiviä nostoissa ja voi sen miehistö kahtuu, mitä hullunhommoo myö tehhään! Mie vuan vilikuttelin niille!



Nämä kivet otti meiltä luulot pois ja  jäivät vuottamaan Villen kaivinkonetta. Puolpäivee kaivettiin näitä tuolta järvenpohjasta ja nuo suorat reunat meitä kiinnostaa. Tuonne mehtäalalle ne ois meininki viiä ja sitä on ihmetelty miten tasasia kantteja on, kuin veistetty ois! Pienemmät on suatu ylös ja ei koko rantoo meinata kivistä tyhjentee. Saunarannan ja laituriranna välissä on tämä meijän työmua. Välillä on ihan puhasta hienuu hiekkoo ja sitten kun on kiviromeikko, on kiv poikineen.


Viimesiä kertoja varmaan nähhään näitä isoja laivoja. Stora Enso sulukoo tuolta Kiteeltä sahan ja näitten laivojen ei ennee tarvii puutavaroo kuletella. Vielä tukkien uitto voipi jatkuu Lappeenrantaan ja minnekkä muualle uittanevatkaan! Noin 130 immeistä menettää työpaikkansa. Se on iso menetys näille seuduille!

Vielä eilen kuultiin joutsenten ääniä, vaan nyt ne on nyt lähteneet avovesille!

Viimeviikolla yhtenä päivänä purettiin hevosvetonen haravakone. Siitä pyörille ois jatkokäyttöä ja muutamalle piikille. Melekein neljäkymmentä vuotta on vuottanu meitä haravakone😀 ja toinen pyörä ol niin jumissa, jotta leka pit käyvä ja sillä hutkii pyörä pois. Muistoja toi mieleen Pekalle ja miulle, meille molemmille!


Seppämiehen jo oon suanu totteuttamaan talavenmittaan pyöristä uutta ja enskesänä alakaa näille uus elämä!

Värejäkin rannasta ja pihasta vielä löytyy!


Aivan upean väristä Saraheinee, kasvaa rannalla ja siitä tein kimpun ihelle ja Helenalle. Ulukona on kimppu ja terävälehtinen on, huavan kätteeni sain leikatessa. Siirrettiin muutama juurakko tuohon mehtäalalle kostiimpaan paikkaan. Toivottavasti onnistu siirto!


Kukkapenkin piässä orvokit vielä kukkii. Lunta ol enemmänkin, nyt ennee pikkusen. Ei talavi vielä tähän tule, ryynii sato ja meillä vanhasanonta on, jotta venettä suap tervata. Muutama vuos sitten toistakymmentä senttii ol jiätä ja lämpimät ilimat kun tul, se suli pois!


Ruusulilja ei kerenny pihalla kukkaan ja siirsin sen kasvihuoneeseen, siellä jakso yks sipuli kukkiaan aukoa ja vein tämän kellariin talavetukseen.


Lauantaina multiin laitoin viimeset kukkasipulit. Alesta sain ja pikkupussit makso yhen euron, ja isopussi kaks euroo. Narsissit meinoon ruukkuun panna talavehtimaan ja tulppaania on kanssa vuottamassa ruukkuun piäsyy. Aiemmin jo istutin aikapaljon molempiin puutarhoihin. Kanankakka rakeita viskon sekkaan myyriä hämmeemään!


'Makamik' koristeomenapuussa on vielä pikkulinnuille syötävee. Tintit käyp nokkimassa noita ja muutama mustarastaskin on näkyny. Viimeviikolla alotettiin lintujenruokinta ja ahkerasti siinä syöjiä näkkyy.


Syötävästä omenasta meinasin kertoo! Ja historiaakin sivuta. Onneks äiti kerto meille paljon noita vanhoja juttuja ja paikallishistorioo! Miun äitini isovanhemmat lähtivät 1890 luvulla, Hämeestä ensin  nykysen rajantaakse Jääsken pitäjään, siellä synty heille ensimmäinen laps Nikolai, joka ol miun kummiukko, äitini setä. Siellä ol kiviset pellot ja se ei miellyttäny Sefaniasta. Niimpä 1896 hyö tulivat  tänne Pohjois-Karjalaan, Kiteelle ostettuaan maatilan 'Suhmakko'. Mukanaan heillä sieltä Hämeestä lähtiessään ol Huugo, Iina Marian  sukulaispoika joka ol orvoks jiäny.  Sen ajan mukaan taloa siellä Hämeessä jäi vanhin poika pitämään vanhempien kuoltua ja kun talossa ol monta  poikoo, lähti Sefanias vaimonsa Iina Marian kanssa viljelemään maata muualle. Sefanias ei elläissään ennee käyny siellä kotipuolessaan. Yks veljes Seet nimeltään, ol keisarin henkivartiokaartissa ja ensimmäisen maailamansodan tuoksinoissa  hän muutti  Tampereelle ja toimi siellä poliisina. Seet ol perheineen käyny veljeään tiällä Karjalassa kahtomassa useampia kertoja.
Iina Maria ol siihen aikaan jo Tampereen talouskoulun käyny ensimmäisten joukossa, koulun perustamisen jäläkeen. Ja hiän ol 'viherpeukalo'. Sortavala ol lähin kaupunki tiällä ja sieltä mummo ol ostanu omenia. Otti niistä siemenet, ne hiän ol iättäny maassa laudan alla ja taimet ol istutettu 1906 nykyseen puutarhaan Suhmakkoon. Puita ol alunpittein ollu kaks sillä mäellä. Toinen ol 'mummonpuu' ja se talavisota talavena kylymi.Tätä puuta josta uuvet puut on lähtösin, sanotaan 'ukonpuuksi'.Tämä omenapuu on originaali! Vanha puu on pitkästi toistasattoo vuotta vanha ja yhä jaksaa satoa tuottoo. Velpojalle juohtu vuosia sitten mieleen tiettee siitä meille sisarille omenapuut ja puutarhurin kanssa hiän vartto 'Antonovka' perusrunkoon oksan. Omena on myöhänen syysomena, tänävuonna isot omenat, melekein kuin pienet lantut. Soikee, tynnyrimäinen on hedelmä muodoltaan ja kellertava kypsänä. Erikoinen, kantakuoppoo ei oo  ja karan juuressa nysty.  Siemenkotakin uupuu, ontto on sisältä ja muutama siemen siellä on.  Hapokas maultaan ja piirakka-, uuniomenat/paistokset ja hillo tulloo erinomaiset. Emopuu kasvaa 'Suhmakossa' talon seinän vieressä ja on muistona menneiltä ajoilta. Sen elämä jatkuu uusina puina! Sillä mäellä meijän kommuuniperuna kasvaa ja tänäkin syksynä ol nostotalakoot 9 hengen voimalla. Siellä on vanha lehtikuusi ja lehmus, josta miekin tuonne maatilalle runkovesasta oon lehmuksen kasvattanu. Villen syntymän muistoks, se tilalle istutettiin. Talo on ollu autiona yl neljäkymmentä vuotta, vaan pellot ja mehät ja puutarha, jonne on uusia omenapuita ja päärynä- ja luumupuita istutettu. on velpoikiin hallussa ja viljely jatkuu ja mehtiä hoijetaan! Mielellään käyvvään siellä korkiilla mäellä josta henkii menny aika, ihhailemassa maisemia, jotka avautuu Venäjän puolellekkin. Matkoo valtakunnanrajalle ei oo kuin kilometrin verran. Rajamiehet pihan halaki partioreissuillan kulukoot ja suattaa omenankin suuhunsa ottoo, se heille sallitaan. Tärkiitä työtä tekköövät! Rauhallinen paikka se on, karhuemo ol pentuneen potattihalameen läpi kesällä kulukenu ja joinakin talavina hirvet on puutarhassa makkoilleet. Puita eivät rusikoimaan piäse, verkkoaijat suojovaa puita!
Nyt tul nostalgia osio!

Sisällä on muutama orkidea kukassa ja catleijoissa on kukkatupessa nuppuja näkyvissä. Niistä kuvia laitan jos sinne asti piästään. Monesti ovat mustuttaneet nuo kukkatupet!


Venuksenkenkä kukkii yhellä kukalla. Paphiopedilum 'Black Jack' ja valakosen ludisian ensimmäiset, tuoksuvat nuput on auki. Ikkunan takana koristeomenapuu.


Mehtäalalla mm. Purppuraheisiangervo 'Diabolo' on vielä täyvessä lehessä, vaikka näin kylymä on.

Rannasta otin kuvan iltapäivällä ja nyt kun aurinko on laskemassa.



Huikaisevan kaunista on auringonlaskukin!

Mukavoo marraskuuta. Kiitos kun kävit lukemassa!






Isolla kirkolla.

Meiltäkin on lumet sulanu melekein kokonaan! Kinokset mitä kolatessa tul, niistäkin on rippeet vuan tähellä. Eilen ol ensimmäiset retkiluist...

Suosituimmat artikkelit