tiistai 21. tammikuuta 2025

Himmeli.

Tälle postaukselle aiheen antaa, ehtiminen! Jo joulun alla muistelin, miulla on kaks himmelikirjoo. Rupesin kahtelemaan ja äkikseltään ei sattunu silimiin kuin toinen. Käy mielessä oisinko jollekin antanu lainaan, vaan ei ihan siltäkään tuntunu asia. Asia jäi silleen ja nyt reilu viikko sitten asia juohtu uudestaan mieleen. Otin ihan asiakseni ehtii kirjan. Miulla on aika paljon käsitöihin ja puutarhaan liittyviä kirjoja ja kirja kirjaltaan kävin läpi niitä. Kyllä löysin kadonneen kirjan. 
Tuolla vanhassa mökissä kylymässä kammarissa käyvessäni, sattu silimiini muovilaatikko, johon olin ainakin kymmenen vuotta sitten puhistanu ja pätkiny rukkiin olokia. Oisko se ollu alunpittein innostamassa työhön.


Kuivassa ja valolta suojassa olivat, kuin just käsiteltyjä. Naapuri viljelijä kasvatti pellossaan ruista yhtenä kesänä ja kysyin häneltä suanko leikata lyhteen, vaikka useamman hän lupasi. Kudoin sitten 'maksuksi' hänen emännälleen valkoiseen pellavaloimeen jouluisen olkiliinan. Leikkasin sirpillä yhen lyhteen ja kuivasin aitan vintillä sen. Talavella sitten otin lyhteen käsittelyyn ja puhistin korret, osan jo erottelin valamiiks eri rasioihin, mielessä ol himmelin teko.


Asia rupes jo aiemmin kiinnostamaan ja harjottelu työnä tein ensiks metsälauhasta (heinästä) siron, yksinkertasen himmelin. Oi miten kauniit korret siinä olikin. Erisävyiset liilat värit, jotka vaalenivat röyhyyn päin. Solomuja ei tässä heinässä ole.


 Värit on vaalennet vuosiensaatossa, pyörii meijän makuuhuoneen itäikkunan edessä. Kolmiulotteisena ei oikein tasaselta näytä, mutta yläpuolen ja alapuolen oljet on saman mittaset, samoin nuo vaakatasossa olevat myös. Pitkällä ja ohuella neulalla sain pujotettuu langan. Lasihelmi alapäässä. Erimittainen kymmenkulmainen tahokas on tämä. Pirjo Väänäsen Olkityöt kirjassa malli on kuusikulmainen tahokas. Tämä ja tuo seuraava ol viljasta kirjassa tehty, kokeilin noita heiniä.

Toinen harjotustyö on Järviruosta, sitähän materiaalii löytyy järvien ja ojien reiunoilta vaikka kuinka. On muuten kuivattuna ja siliputtuna erinomaista kompostorin kuiviketta! 


Ruoko on vahvoo ja sitkistä, tämä on värinsä säilyttäny täydellisesti. Risukasalta kuvassa tämäkin näyttää, kamera ei silimee korvoo. Lasikuistilla tämä pyörii ja kestäs varmaan ulkonakin, sateen suojassa. Pirkko Kuuselan himmeli - kirjassa on tämä malli nimeltään 'Maisa'.

Muutamat tutut olivat nähneet näitä miun tekeleitä silloin, tuonne maatilalle jätin isomman perinteisen himmelin. Ja he rupesivat kyselemään, pitäisinkö kylätalolla Marttojen merkeissä kurssin, se toteutu ja kipinän moni sai olkityöhön.

Himmelin perustekniikka on joko rakentaminen tai kutominen. Rakentaminen tarkottaa, ensin rakennetaan tahokkaat ja siitten niistä kootaan itse työ. Tuossa yläpuolen himmelissä näkyy alareunassa se tahokas. Ensimmäisessä koko työ on erikokosista tahokkaista.
Kutominen on jatkuvan langan tekniikka,, lankoo ei katkasta koko aikana, työ roikkuu koko ajan työn edetessä.

Nyt tämä viimesin työ, on modernein. Pirjo Väisäsen kirjasta 'Herkkä'. Koko työn korkeus on 80cm. Pystysuunnassa olevat oljet on 20cm. pitkiä ja poikkisuunnassa oleva oloki 8cm. Sanoin pojalleni, se sopis heijän moderniin taloonsa pyörimään. Ikkunat on katosta lattiiseen olohuoneessa. Kahotaan kuin käyp, innostuutko!



Ylempi kuva näistä on ruokapöydän päältä ja alempi seinee vasten, varjo viehätti tässä kuvassa. Siirrän kesäks tämän enempi nurkkaan päin. Tuo ensimmäinen himmeli on joulunseutuun pyörimässä tuvassa, yläkertaan siirrän sitten.
Tähtiäkin oljista suap, ovessa tai ikkunassa mukava koriste,


Aika ja valo on näitten aiemmin tehtyjen töitten värin tummuttanu, mutta kiilto säilyy kun auringon valo siihen sattuu. Korjatakkin voip, tässäkin tähessä on haljennu oloki.

Kastikka ja moni muukin heinäkasvi sopii materiaaliks, jos viljan olokia ei oo. Kaikista viljoista, speltti mukaan lukien voi olkitöitä tehä. Ruis kiiltonsa vuoks on yleisin.

 Olkityöt jos mitkä, on egologisia koristeita. Miulla himmelit pyörii katossa kesät talavet ja jotain maagista siinä liikkeessä on. Usein sitä jiäp kahtomaan hetkeks. Kevyesti suihkuttamalla puhistan aina.
Kun hävittämisen aika tulloo, ilosesti uunissa tai takassa pallaa. Ei muuta jiä kun pikkuriikkisen tuhkoo. Tai kaupungissa varmaan bio jätteeseen suap laittoo.

Pirjo Väisänen Olkityöt kirjassaan on hienosti rukiin kortta ja ihmisen elämee kuvannut samankaltaiseks! Laitampa tämän nyt teillekin luettavaks.

"Rukiin siemen kylvetään elokuussa. Se kehittyy maan lämmössä kuin lapsi äidin kohdussa yhdeksän kuukautta. Korsi kasvattaa yleensä kolme, neljä nivelkohtaa eli solmua. Solmujen välit kuvaavat hyvin elämän eri vaiheita: lapsuutta, nuoruutta, aikuisuutta ja vanhuutta.

Ensimmäinen solmuväli on lyhin, yleensä noin kymmenen senttiä. Se kuvaa hyvin lyhyttä varhaislapsuuttamme, joka luo perustan myöhemmälle elämälle. Lehtituppi peittää alimman solmuvälin kokonaan: se suojaa sitä aivan kuin vanhemmat suojaavat lapsiaan.

Seuraavaan solmuun asti ruis kasvaa nuoruuttaan, vahvaa ja tukevaa vartta, kuten nuori kasvattaa perheessään itselleen vahvan pohjan, jolta ponnistaa kohti aikuisuutta. Suojaava lehti peittää kortta enää puoliväliin. Vanhempien on pakko antaa nuoren kasvattaa siipiään maailmaa varten.

Toisen ja kolmannen solmun väliin jää aikuisuus. Se on oljenkorren pisin solmuväli aivan kuin  elämässä aikuisuus on pisin kehittymisen ja kasvun aika. Rukiissa tähän osaan  voi tulla kasvun aikana mutkia ja epämuodostumia, mutta niinhän elämä haastaa aikuisenkin: tulee mutkia ja kovia aikoja, joutuu kohtaamaan tuulta ja tuiverrusta monelta suunnalta. Mutkien jälkeen ruis jatkaa kuitenkin kasvuaan suorana seuraten alkuperäistä  kasvusuuntaansa. Paljon mahtuu niin rukiin kuin ihmisenkin aikuisuuteen kasvua, voimaa ja vahvuutta.

Viimeinen solmuväli  ohenee ohenemistaan ennen kuin päättyy tähkään. Kasvamme elämässä kohti vanhuutta ja kypsyyttä. Rukiinkorsi ohenee, vanhenetessamme mekin henkistymme ja valmistaudumme sadon korjuuseen. Kypsä rukiintähkä taipuu nöyränä  maan puoleen ja jää odottamaan korjuuta. On aika jättää mainen vaellus, antaa lahja suraavalle sukupolvelle vanhuuden viisautena ja elämänohjeina - tai siemen ja leipäviljana kuten ruis." 

Muutamana päivinä nähtiin helmiäispilviä ja laitampa kuvan, Poikani tuolta tilalta soitti, en muuten ois hoksannutkaan.


Kiitos kun kävit lukemassa!












 

















maanantai 13. tammikuuta 2025

Puutarhavuosi 2024

 Haaste Puutarhavuosi 2024. Tämän haasteen alullepanija on Hiidenkiven puutarhan Minna. 

Miut haasto mukaan Rikkaruohoelämää blogi mukaan tähän. Kiitos molemmille!

Tässäpä on miun ajatuksia menneestä vuodesta.

1. Mitä uutta teit tai koit puutarhassa?

Ruohonleikkaus jäi ajettavalla leikkurilla miun kontolle kokonaan. Oon sitä tehny aiemminkin, tuolla maatilalla. Tähän asti on ollu Pekan homma se. Pensaitten alle en uskalla männä, vaikka etuleikkuri onkin ja semmoset kohat muutkin minne ei ajettavaa leikkuria viiä, hän hoitaa työnnettävällä ruohonleikkurilla. Trimmaaamiset ja niittämiset oon tehny ennenkin.

2. Pysyitkö viime talvena tekemissäsi suunnitelmissa?

Suunnilleen kyllä! En kiveen hakattuja suunnitelmia yleensäkkään tie. 

3. Tuliko puutarhaan kesän aikana uusia kasveja?

Jonkun verran! 

Taimistoja ei oo meijän lähellä, naapurikunnassa on valtakunnallisen kauppaketjun myymälä ja keväällä sieltä saa peruskasveja. Tilaamaan he eivät rupea, vaikka listan jo syksyllä veis, vain ne mitä myymälähoitaja on päättäny tilata, saa. Mutta onneks on posti ja matkahuolto, jotka kuljettavat taimiostokset mieluusti, muualtakin kuin kotimaasta. Tilasin mm. Mustilasta daalian juurakoita, Bernhavenilta esikoita ja jouluruusuja. Peltosen puutarhalta pelargoneja. Syksyllä Suomen pioniseuralta pionien juurakoita, uutta penkkiä niille suunnittelen. Kellarissa ruukutettuina ovat, kukkasipuleita Hollannista ja siemeniäkin tilasin monesta liikkeestä.

4. Menetitkö kasveja?

 Älä edes kysy, kuinka monta!

 14v. Tuurenpihlaja, jo edellisenä syksynä jätti lehet syksyllä puuhun ja puottamatta. Rungollinen syyshortenssia 'Limelight' myös heitti henkensä. 3kpl. 14vuotiaita talvenkestäväks ja varmakasvuiseks ilimotettuja 'Nidiformis' pesäkuusia. Halkaisia ol jo yli metrin näillä, joka syksy puhistettiin kaikki  lehet pois, mitkä ol lentäny niitten päälle. Etteivät märät lehet sitten hautois neulasia. Varjostusverkot helemikuun alussa laitettiin, samalla suojasivat isot alppiruusut. Ne säästyivät. Kartiovalkokuuset 'Conica' ja kotimaiset katajat 'Urho' voivat viime kesänä huonosti, neulasia varistivat runsaasti, harvaks mänivät. Suapi nähä miten voivat kun kevät koittaa. Kartiovalkokuuset aroiks tiesinkin, pakkaspeitteillä suojataan, kun juurakolle ja oksille lunta on satanu. Se näissä eniten kirpas, kun kauniiks ja kookkaiks suatiin ja yks talavi sai näin mittavat tuhot. Kova pakkastalavi ja jäänpäältä puhaltava kylymä vinka varmaan ol syyllinen tuhoihin. Havuissa menetykset tuntuvat suurilta, kun ovat hidaskasvusia!


5. Mitä sellaista haluaisit puutarhaasi, mitä et vieläkään ole saanut?
   
 Eipä nyt äkikseltään tule mittään mieleen.

6. Mikä asia viime kaudelta tulee aina muistuttamaan sinua kesästä 2024?
   
Kuivuus ja helle. Onneks on tuo iso allas vieressä ja vettä riittää. Pumppu on laiturissa kiinni ja letkut riittää tuonne mehtäalalekkin.

7. Mikä oli suurin saavutuksesi puutarhassa viime vuonna?

Muuri suatiin valamiiks ja 'Flammentanz' köynnösruusu haravakoneen pyörään kiinni. Nyt syksyllä irrotin sen ja maahan laskin pitkälleen, lehillä peittelin vähän (toivottavasti ei homehu). Nyt on lunta suojana. Kuvassa juuri ruukusta istutettuna ja tukikeppikin poistamatta.


8. Mikä oli paras paras ostoksesi/hankintasi?
   
Hankin lisää kasvivaloja ledeinä. Tuolla vanhassa mökissä pelakuut paistattelevat vuoden pimeimpinä kuukausina valojen alla. Puulla kun lämmitetään ei sähkön kulutuskaan ole suuri.

9. Tuliko tehtyä virhehankintoja?
   
Ei, on vain erilaisia kokeiluja! Sain pojiltani ylläri äitienpäivä lahjaksi Lappeenrantaan hotellimajoituksen ja siihen kulttuuriakin mukaan. Pekka ei lähteny sille reissulle ja pyysin sisareni kaveriksi. Samalla käytiin Mustilassa rodojen ja atsaleojen kukinta aikaan. Ostin sieltä uuden alppiruusun puutarhaan. Matalan lajikkeen 'Tiuku', on FinE- lajike. Jännityksellä vuotan tulevoo kesää, joko kukkia näyttäs!

10. Mikä kasvi yllätti sinut positiivisesti?
     
Pistokkaista kasvattamani kärhöt. Kaikissa viidessä kukan näin, 'Pilkukas' pisti parastaan toisena kukintvuotenaan!


11. Mikä kasvi oli suurin pettymyksesi?
    
 Karhunvadelma 'Sonja', ei montakaan kukkoo nähty eikä marjoja. Monet vanhemmat versot sain leikata pois. Talaven tekosia sekin varmaan. 

12. Pitikö puutarhabudjettisi?
      
Mikä butjetti? Semmosta en tie, maltillisesti yritän ostoo. Joskus on tehtävä isompiakin ostoksia.

13. Mitä opit?
      
Suuriakin pettymyksiä välistä tulloo. Niitä ei pitkään pie käyvä murehtimaan!


14. Vinkit ensi kasvukaudelle!
  
Aikaseen keväällä lannotukset orgaanisella (meijän tapauksessa separoitu karjanlanta) kasveille, mille meinoon. Käytiin suolta ojanpenkasta tummoo turvetta lannan päälle ja ahkerasti kasteltiin koko kesä. Nuoret alppiruusut ja atsaleat kasvoivat hyvin ja joitakin kukkiakin nähtiin. Kärhöt hyötyivät lantalisästä ja kukkivat kauniisti. Kuvassa tarhakellokärhö 'Aljonushka'.


15. Mitä odotat tulevalta kasvukaudelta?

Kauhun sekaisin tuntein!
Suahaanko pioneille penkki tehtyy, uusia juurakoita on kellarissa useita. Siemenestä kasvattamani pionit ja atsaleatkin vois jo maahan istuttoo. Uusia havuja on hankittava, ajattelen kartiovalkokuusten tilalle kääpiö lännenpihtoo, onko kestävämpi, se mietityttää? Daalian juurakoitakin on kellarissa paljon maahan laitettavaks, jos säilyvät. Kylymämään eivät piäse. 
Toivottavasti vettä taivaalta suahaan normaalisti ja paahtavoo hellettä ei kaivata!


16. Tuleeko mieleen vielä jotakin mitä haluaisit kertoa puutarhavuodesta!

 Aika paljon esikasvatin taimia ja joka vuos lupailen ihelleni, jotta vähentee pitäs näitä hommia. Hetimmiten kun suustani piästän nämä sanat, ne unohtuu. Sisarenikin on huomioinu tään, no hänellekin kasvatan.


Lyhennetyn version nyt kirjotin enkä kaikkia vaihtoehtoja  maininnu, tämä ol miun ajatelma viimevuodesta!
Haaste on jo ennen jouluu kiertäny ja en nyt haasta kettään.

Kiitos kun kävit lukemassa !


torstai 5. joulukuuta 2024

Talven tuntua.

 Nyt tuntuu jo vähän talavisemmalta. Neljä kertoo on järveen kansi päälle jäätyny, sulatellu on pois aiemmin. Jokohan nyt kestäs viijennet! Pakkanen on kivunnu 12* asteeseen öisin ja lunta reilu viisi senttii. Hyvin on kaunis luonto nyt.

Kaunis kuorutus on puissa ja pensaissa. Laitan muutamia kuvia pihasta ja tuolta mehtäpuutarhasta.








Risuaitaan suatiin lisää materiaalii, kun veljeni kävi muutaman koivun kaatamassa ja uppotukkeja ajautu rantaan syksymmällä, nekin pätkittiin ja pilikottiin.

Jouluset hommat on alakanu miullakin ja kranssikurssi pyöri viikonloppuna. Kuva on miun tekemistä, mänty sai kaverikseen pihtakuusta. Metsäkuusi mustikanvarpuja ja mustikanvarvut liekoja. Mukava ol pöydän ääressä tehä kun uunissa tulet selekee lämmitti. On varaava takka ja hyvin on riittäny lämmittämään tuvan ja toisen kammarin. Pelakuut talavehtii näissä ja ei joka päivä lämmitetä. Varuilta on patterit säädetty 10 asteeseen, ei vielä oo lämmittäneet. Tuon pellava rusettisen otan poikani perheen ulkooveen laitettavaks, omenamehua myös vien mukanani. Ol runsaasti omenoita mehustettavaks.



Paistohommat jouluks aloittelen tulevalla viikolla, hyvin vielä kerkivää. 

Lähen huomenaamulla junalla isollekirkolle, lakkiaiset ja syntymäpäivät on nyt tiiossa juhlittavaks. Pekka jää kotiin tällä kertoo. Poikamme perheen kanssa juhliin mänen.
Oon ommellu viemisiks lakkiaisperheen tytöille meikkipussukat, molemmat ovat jo opiskelemassa ammattiin. Pekan sisaren tyttären perhettä ovat, poika nyt juhlii ylioppilaaksi pääsyä, kesällä koittaa sitten armeija.


Kettupussukan suussa on tukiraudat ja aukivaa kuin lääkärin laukku. tämä jää toistaseks kotiin.
Kukkia on vuorikankaassa näissä viemis pussukoissa. Toisessa ruusuja ja toisessa unikoita. Liimahuopa on tukemassa rakennetta.  Molemmissa päälikankaat Marimekkoa, keltanen paksumpoo puuvilloo ja sinipunainen markiisii.  Lahjaks saa heidän kankaistaan tehä. Tuossa sinipunasessa oleva vetoketju on nelisenkymmentä vuotta vanha, sain niitä silloin optiketjulla töissä olevalta sukulaiselta, vielä on useampi eriväreissä jemmassa. Ei oo ajanhammas tehny mittään ketjuille.


Tuossa tukirauta pussukassa on vuorikangas vartonaista vuorikangasta ja pyyhkimällä saa putsata. Ompelukone on surissu ahkeraan tänä syksynä.


Ensimmäiseks adventiks laitoin pöydälle Karjalan punapoimintoo olevan liinan. Kuvio on Kiteen kukka. Vanha orkidea sukuun kuuluva Ludisia, on kasvattanu nyt hyvän ruusukkeen tuohon ruukkuun ja leikkoon nuo rönsyilevät oksat juurtumaan, kuhan kukat kuihtuu. Paljon on nyt nuppuja aukastavana. Jalopuikkokämmekkä on nyt ensimmäisiä kukkiaan puottamassa, revin vanhan juurakon viime keväänä pienemmäks ja kaks puikkoa rupes kukkimaan. Mökissä on miulla muutama lehtensä pudottava puikkokämmekkä ikkunoo vasten, mahollisemman viileessä ja valosassa. En kastele niitä ennen helemikuuta. Saapipa nähä, innostuutko keväällä kukkimaan.

Pyörösii viikolla paistoin ja lauantaina sitten poikani perheessä paistetaan piirakoita syntymäpäiville. Pikkumies täyttää 3v. ja etelän immeisille on kotona leivotut piirakat herkkuu. Ohraryyni riisin seassa antaa hyvää makua (syvämmessä) täytteessä. 


Eilen illalla otin puhelimella kuvan rannasta, Venus planeetta on ilimestyny iltataivaalle, heijastaa kelmeää valoa jäänpintaan ja Merkurius näkkyy aamutaivaalla. Selällään oleva kuunsirppi näky tänään ilta neljän tietämillä. Mielenkiintoista on kahella noita taivaankappaleita.


Hyvää itsenäisyyspäivää!



perjantai 25. lokakuuta 2024

Kaunista syksyä.

 On ollu lämmintä ja kaunista syksyy. Hyvä näin. Elokuun jäläkeen on sateita suatu vaille 80mm. ja kun maata kaivaa, kuivalta tuntuu. Nyt on sateita luvassa. Järvessä vesi laskoo, Saimaata venäjälle juoksuttaat ja latvavesien pinta laskoo. Kellä oma kaivo on, voi talavella vedestä tulla pula jos ei suuria sateita tule. Tämä kunta on vesiasiat hoitanu hyvin ja putkistot risteilevät koko pitäjässä. Meilläkään ei oo vedestä huolta. 

Vanhempi poikamme perheineen oli joku viikko sitten käymässä ja lapset keräs rannasta paljastuneesta hiekasta näkinkenkiä, järvisimpukan kuoria. Tehtiin niistä sitten mobile roikkumaan kodinhoitohuoneeseen.

Laskeva aurinko kultovaa rannan puita, tervalepät on ihan vihreitä vielä. Yhtenä yönä hulumaatti pakkaselle muutaman asteen ja jörkiinit kylymi, nyt juurakot kuivaa mökissä. Miulla suurin osa pelakuista on vielä kasvihuoneessa. Yöllä siellä lämmittää lämpöpuhallin. Ens viikoks on viileempee luvassa ja siirron suavat mökkiin kasvivalojen alle. Oon kuvia ottanu jos talavemmalla saisin pelakuista postauksen tehtyy.

Ruska tänne rannalle tulloo myöhemmin ja vielä kauniit värit on nähtävissä. Rusotuomipihlaja 'Härkätienherkku' nyt vasta rupivaa punastuttamaan latvuksen lehtiä, vaahterat on keltasia ja punastakin näkkyy lehissä. 

Villiviini tulenpunaisessa värissään, katolle nousoo ja yks haara luikertelloo seinänvieressä.

Kasvatin siemenestä atsaleoja ja pionia, nekin on ruskavärejä ottaneet

Mehtäpuutarhassa kotkansiivet, sinikuunlilja 'Elegans' ja Liuskavaleangervo 'Braullaub' on myös valamistautumassa talaveen


Japaninvaahtera 'Garnet' on hyvin värittyny ja muutama lehti siinä on vähemmän liuskottunu ja aika vihreä vielä. Kellariin viiään talavetukseen.


Huntuvaahtera vuan latvuksen punasti. Muuten on keltaruskee.

Puistoatsalea 'Illusia' FinE on myös kaunis väriltään. Pensasmustikat nyt rupivaa punertamaan.



Lamoherukka ja Japaninhappomarja on tuossa hiekkakummun laidalla ja hyvin ovat viihtyneet. Pikkuherukan oksia leikkoon useasti, muuten levivää kovasti. 

Kukkasipuleita en nyt tilannu mistään, vuotin alennuksia ja sain kyllä kauniit lajikkeet  mielestäni. Tuolla Joensuussa on puutarhaliike missä on hyvät valikoimat irtosipuleista ja sieltäkin käyvessäni tein ostoksia. Ovat isoja sipuleita ja vähän hinnakkaampia. En paljoa ruahtinu irtosipuleita ostoo, pakkauksissakin on hyviä värejä ja lajikkeita. Istutus on vielä tulppaaneissa vaiheessa. Muut alakaa olla piilotettu. Aina syksysin se villihtöö kukkasipulien osto ja muutaman herkullisen pussin väreiltään ostin alesta ja en ennen oo nähny näitä tarjolla. Nuppuvaiheessa ovat kauniit.


Lajikkeet on Tulppaani Hilde ja Krookus Roseus. Kaks pussii ostin molempia ja nuo tulppaanin mukulat on aika pieniä. taitaa olla kasvitieteellinen tulppaani.


Sisäkukista marraskuun kaktukset rupesivat jo pihalla nuppuja tekemään, tätä väriä on miulla kaks. Toinen on tuolla tuvanpuolella jo kukkimisensa kukkinu, valakonen ja liila on muut värit kukissa. Tämä on tuon kaapin piällä lasikuistilla. Humppilan lasiamppelissa ruukkuineen. Rupesin pelekeemään, jotta kattokoukusta putuvaa koko höskä, on nimittäin painava tuo lasiamppeli ja jo kookas on kukkakin.

Joensuussa käyvessäni löysin uuden orkidean kokoelmaani. Jalokiviorkidea on nimeltään. Tällä on mitättömät kukat ja kokoakaan ei suurta tule, kauneus on lehissä. Kun aurinko sattuu lehtiin sopivasti, loistaa siinä jalokivet kaikissa sateenkaaren väreissä.


Istutin tämän kasvusammaleeseen, mehästä otin tuota vihreetä sammalta pinnalle ja vanhan Karhulan litran lasipurkin käänsin ylösalasin, pieneks kasvihuoneeks. Näyttäs viihtyvän siinä ja lehtien koko on kasvanu

Marketissa käydessäni sattu silimiin erikoinen syklaami. Tumman callunan ja katajanoksat sai kaverikseen harmaaseen ruukkuun tuohon kuistille. Nuppujakin on vielä ja jos ei pakkasia tule, piristää sisäänkäyntiä.


Hämärä on kuva pimmiinä päivänä. Eivät enempee aukii ja jo kuukauden päivät on ollu.


Outo kuva on kanadalaisesta ruususta, teki kiulukoita, Rosa 'Lambert Closse' joissakin taimimyymälöissä tätä pensasruusuks mainitaan. 80 senttinen on meillä ja ihanat miedosti tuoksuvat kukat on. Tulkohan kesällä kuvattuu ensinkään.

Seurasin keskiviikkoiltana  webinaarin ruusujen talvisuojauksesta. Siinä asiantuntijana ol Suomen ruususeurasta Michael Luther ja oli kyllä mielenkiintoinen ja oppia sain. Näille Kanadalaisille ja David Austin ruusuille tein tyvimultauksen viimesyksynä. Se vuan minnuu kummastuttaa, suurikukkainen 'Queen Elizabeth' ja aniliinin punainen ryhmäruusu penkissä kukkii vielä nytkin, iliman mittään temppuja. Ovat olleet niin pitkään kun Rannanpihassa on oltu. Oisko niissäkin, jotta jos mieluinen paikka sattuu se pärjevää ja tietysti meillä lunta on yleensä. 



Nämä kuvat on tänäkesänä otettuja ja tuosta Queen Elizabetistä oon monena vuotena vieny oksan äitini haudalle, hän ihaili nimen ommaan tätä lajiketta. Vanhoja on nyt nuo kukat, kaunis vaaleanpunainen on 

Lopuks ihanasta auringonlaskusta viikolla otettu kuva. 


Kiitos kun jaksoit lukkii loppuun asti!



sunnuntai 15. syyskuuta 2024

Jokohan onnistuisi.

 Postauksen tekeminen nimittäin!

Onkin koko kesä vierähtänyt iliman postauksia ja toisten blogeihin vastoomatta. Koska kukkii haastekkin jäi avoimeksi, jospa siihen palattas vaikka talavella sitten. Alakukesästä kuvien siirto koneen päivityksen yhteydessä tek tenän. Sain siihen apuja heinäkuulla, vaan saamattomuus blogi hommiin on ollu nyt syynä.

Meillä on ollu helteistä ja kuivoo. Suorastaan rutikuivoo ja mehtäpalovarotus on nytkin piällä. Maatilalla kaikki sato on korjattu, säilörehua tul riittävästi, viljat kärsi kuivuudesta ja sato jäi keskinkertaseksi. Semmonenkin vitsaus Suomeen on tullu, länsisuomessa tuntuu olevan enemmänkin ja Villenkin muutamalle peltolohkolle, Rikkakananhirssi! Käytiin sisareni kanssa jätesäkkeihin kerreemässä ne juurineen kuivamaan ja talavella poltetaan. Siitä on varoteltu, euroopassa on levinny ja saastuttanu peltoja käyttökelevottomaks. Ei oo tietuu mistä on tännekkin tullu, osto siemenienkö seassa on ollu vai linnutko kuletti.

 Kasteluu on riittäny puutarhassa ja kaikkii ei oo jaksettu ja kehattu kastellakkaan. Nyt sain kauan kaipaamani daalian 'Cafe au lait' kukkimaan puutarhaani. Tilasin Mustilasta keväällä useampia suurikukkaisia ja kaikki on hyvin kukkineeet. Zinniasta toivon saavani siemeniä talteen, on miusta tosi kauniita väreiltään ja preeriapenkissä nämä kaunottaret on. Zinnian kasvatus siemenestä onnistu hyvin ja useita eri värejä sain. laitan muutaman kuvan tuohon alle. On kerrottuja ja enemmän kerrottuja kukkia.





Luonnossa näitten värit ihan hehkuu kauniimpana. Hämähäkkikukkakin tuossa ylimmässä kuvassa, on melekein puoltoista metrinen.

Nyt onnistuin suamaan tuohon preeriapenkkiin kesäpäivänhattu 'Cherokee Sunset' lajikkeen siemenet itämään ja kasvamaan. Pussissa ei oo kun 8 siementä ja viis tainta sain. Kerkiisivät vuan tehä ja kypsytellä siemenet ensi kevääksi.


Tässä yks kerrottu. Laitoin tuon narunpätkän merkiksi siemeniä varten. Kauniit murretut sävyt ja yksinkertasia on muutamassa varressa kukat.

Paljon on talavituhoja raivattu pois ja eniten suren isojen pesäkuusien ja tuurenpihlajan menetyksiä. Kartiovalkokuusetkin taitaa joutoo poisotettaviks. Kuivuus ei oo niitä ainakaan korjannu. Rungollinen syyshortenssia 'Limelight' on myös menetetty ja vielä muistuttaa tuolla mehtäalalla tuhosta.

Tässä kaivetaan pesäkuusta ja ol työläs, juurakko päivässä. Kirves, lapio, rautakanki ja isot oksasakset ol apuna. Kylässäkävijät sanoivat, Ville kun tuop kaivurin, nousoo noppiisti. Mie totesin siihen! (Nyt tulloo meijän murretta.) Silloin kun ne miun esivanhemmat olivat sieltä hämeestä tullu suhmakon mäelle ja ukko Sefanias ol luosonnurmii käyny kuokkimaan pelloks, Lahenkylän miehet olivat tuumanneet, herkii hyvä mies tuosta hommasta. Ol Sefanis vastannu heille, ennen pittää muan myöstyy kun miehen ja raivas hyväks ja tasaseks pellon poikiensa kanssa, jota edelleen velpojat kyntää ja kylyväät. Niin samalla ajatuksella myökin kaivettiin noita sitkeitä juuria ja pois suatiin.


Köynnösruusu 'Flammentanz' on nyt istutettu ja muuriin sidottu. Muurin tekemisestäkin ois oma  juttunsa. Ympäristötöitä siinä vielä on kesken. Lasken talaveks alas tuon ruusun, jos onnistus lumen alla talavehtimaan sitten.
Heinä-elokuulla kukki pensasruusu  kirkonruusu 'Ruustinna' eikä enempee kukkia vois ollakkaan. Kaunis ja terve ruusupensas on.

Pelakuut on loistanu lämpimässä kesässä. Kasvihuoneen ikkunoilla kukkivat kauniisti ja kuistillakin isommat ja roikkuvat on loistossaan.


Satoa kasvihuoneesta on syöty ja säilötty. Kasvihuonekurkkuja laitoin kaks ja se ol virhe. Ykskin ois hyvin riittäny. Jaettu on kylälle kurkkuja kelle kelepovaa ja koiteltu syyvä minkä maistuu. Tomatit kasvo hyvin ja satoisasti ja paholaisen hilloa keitin ussiimman satsin, pizzaan laitettavaks ja ihan ruuan lisäkkeenäkin käy. Mukavasti chili tulisuutta antaa.

Tänäaamuna kuvan otin kun itselleni leipäpalset tein aamutuimaan. Suippopaprikan siemenet otin kaupan suippopaprikasta ja tuo tumma lajike on 'Chocobell'. Keltanen ja punaisia muitakin laatuja kasvihuoneessa vielä on kypsymässä.


Naapurit on tänä vuonna meille keränny mustikat ja puolukat pyytämättä. Sisareni keräs mustikoita sankon verran, Esko keräs ja Eija siivos monta sankollista mustikkoo ja viime maanantaina hyö toivat puolukoita neljä sankollista, puhistettuna. Kun kysyin, mitä oon velkoo. Esko sanoi, nää on ystävyydestä Pekan kanssa, Pekalla on nyt sairautta. Ei ollu meikäläisellä itku ettäällä niistä sanoista. Perjantai iltana Pete toi viis sankollista puolukkoo ja ystävän lahjoo nekin. Jotenkin yritän muistoo tästä kallisarvoisesta asiasta heitä. Myö ei nyt marjamehtään oo mänty. Ajattelin viimevuonna kerättyjen vielä tulevan talaven meijät vievän, vaan hyvin nyt riittää kaikki. Meinoon osan survoksesta viiä tuonne kehitysvammaisten asumisyksikköön, sinne soppii ja hyö laittavat aamupuuron päälle ja smoothien sekaan. Ovat sanoneet mielellään ottavansa ja on muutakin makua kuin banaani ja omena. Sisareni vei sinne jo molempia marjoja. Pikkusen laitoin mehua tulemaan viinihapolla puolukoista. Sen verran kesällä satoi, jotta marjat kasvoivat hyvin mehässä. Kanttarellii oon keränny tästä läheltä ja muuta sientä ei tarvii kerätäkkään, on niin kuivoo jotteivät kasva.


Kiitos kun kävit lukemassa!

 



Himmeli.

Tälle postaukselle aiheen antaa, ehtiminen! Jo joulun alla muistelin, miulla on kaks himmelikirjoo. Rupesin kahtelemaan ja äkikseltään ei sa...

Suosituimmat artikkelit