Rannan pihassa

Rannan pihassa

perjantai 13. maaliskuuta 2020

Aina ei onnistu ja Venäläisessä keittiössä!

Alotampa nyt Talvisodan päättymisen 80- vuotis päivänä Karjalais- Venäläisillä jutuilla. Kynttilä sytytetään myökin pöyvälle palamaan tuon raskaan Suomii kohanneen koettelemuksen muistoks!

Sannoot, jotta talteen vanha pannoo, vaan ei muista!
Tämä on nyt todeksi nähty. Oon kahellu kuappiani ja laatikoitani ja siivonnu ja järjestelly niitä. Aukasimpa yhen laatikon ja 'löysin' Karjalan punapoimintaliinani. Yhtä liinoo oon pöyvällä pitäny ja se on miulla alakerrassa piirongin laatikossa. Yläkerrassa on mahapiironki ja se kätköö aarteita joita en oo muistanukkaan. Laiskanläksyy nyt on  ja lopullakin meinasin piärmätä tuon yhen liinan. Juohutella vähänaikoo pittää tuota ommelta. Pakotettuu reikäommelta on. Hauskoja nimiä näillä vanhoilla työtavoilla!


Suuren kuvan laitoin jossa tuo ommel näkkyy, mitä ois tarkotus tehä. Erlaisilla poiminnoilla oon tuota kuvioo tehny näihin liinoihin ja viimeks kuvotuihin käytin kaikki loput käsinkehrätyt pellavalangat. Tuo rullalla oleva aivina on kokkeilussa, eppäilen jotta se ei kestä ompeluu, ei oo kierrettä. Kokkeilen jos mehiläisvahalla sitä sipasen, kestäskös sitten. Tai muilla pellavarihmoilla kokkeilen. Muuten on rullarihmalla ommeltava.


Tässä nää kaunottaret, pyhäliinat! Punainen on pitsipoimintoo joululiina piirongin piälle ja muut on punapoimintoo. Alimmaisen oon kutonu kotipihassa ollessa ja nää muut tiällä.Tuossa ommeltavassa ja rullalla olevassa on kuviona Kiteenkukka. Rypistyneet ovat, vaan silitysrauvalla oikenoo. Silitän kuhan pöyvälle laitan. Nuo uudemmat ajattelin näille miniöille antoo.  Kiilto mikä pellavassa on ei näissä kuvissa näy.

Ruokookin on slaavilaista laitettu!
Ester on kova tyttö piimee juomaan ja Ollin pere ol kaks viikkuu sitten käymässä. Myö ei juuva piimee ja purkin pohjaan jäi blinitaikinan verran tähettä.
Piimän lämmitin ja lisäsin hiivan, vähän sokerii ja tattarijauhot. Jiäkuapissa hapatin yön yli ja aamulla laitoin, kiehautetun maidon, voisulan, suolan, kananmunankeltuaiset, olutta, vehnäjauhoja ja kovaks vatkatut kananmunanvalkuaiset. Blinipannussa paistoin kirkastetussa voissa. Tällä vanhalla ohjeella tien aina. Olut kuohkeutta antaa taikinaan. Syötiin smetanan, sipulin, suolakurkun ja kylymäsavulohen kanssa.


Smetanoo jäi purkkiin ja sitten ol keitettävä viimeviikolla borssikeitto. Mausteista raakamakkaroo paistoin keittoon tälläkertoo.


Kasvisversiokin on hyvänmakusta ja viimesiä varastossa olevia punajuuria laitoin tähän. Nyt on meillä Venäläiset viikot takana, piäsiiseen asti!

Siemenkylyvöjä vasta alottelen. Ulos laitoin kylymäkäsittelyyn strömsön mallilla muutamia siemeniä. Lunta laatikkoon siemenien piälle ja kans kiini. Varjoseen nurkkaukseen sijotin laatikon ja jännityksellä vuotan, tullooko niistä mittään.


Sisällä on ahkeraliisat kylyvetty vasta, muita siemenii nyt viikonvaihteessa ajattelin laittoo.
Meillä on mua vielä rouvassa ja ei mittään piippoja missään näy. Kävin kurkistelemassa jouluruusuja, syksyllä lehtiä suojaks laitoin ja niitä raottelin niin kyllä siellä nuppuja näky. Laitoin lehet paikoillee, tänne on nyt pakkasii luvassa vielä ainakin ensviikoks. Lunta ei oo juurikaan.

Aina ei onnistu!
Tammikuun alussa laitoin ruukkuihin kukkasipulia ja vein ne muatilan kellariin. Empä muistanukkaan jättee niitä isonkellarin puolelle, joka on kylymempi kuin perunakellari. Normaali talavina lämpötila on melekein nollassa isossa kellarissa ja viime keväänä onnistu noitten sipulien kasvatus enemmän kuin hyvin. Monesti kävin nyt kahtomassa ja ihmettelin kun kasvaat niin vauhilla. Perunakellarissa on nyt ollu lämpö yl viis astetta. Keltasiihan ne on valonpuutteessa ja tälläviikolla toin viimesenä kerrottujen tetenarsissien ruukun tänne,


Vieressä on jalohortenssia joka alakaa kasvuu näyttee. Kovasti ilahuin kun säily talaven yl. En vielä oo noita viimesyksysii kukintoja leikannu, kahtoo sitten kuhan silimut enempi pullistuu. Vai mitä pitäs tehä? Eka kerran talavetin!


Tulppaanit on vanhassa mökissä jo lehet vihreeks suanu, pittuutta venähtivät runsaasti ja pienet sipulit mitä ruukussa on ei vielä pintaan oo noussu. Ennen piäsiistä nää suattaa keritä kukkii, kauniita ovat kukkipa mihin aikaan hyvväänsä.


Tässä on ihmeteltävee, luonnon taideteos puusta. Kahtuuhan mikä kierre on tullu tuohon runkoo! Kuorittu on tää mänty, meijän kivaitaan nojovaa ja alla on mukavasti lohkennu kiven puolikas. Järvestä löyty syksyllä tuo kivi. Kovertunu on lohketessaan ja kupin tehny! Kaikkii sitä mehästä käkkyree löytyykin!

Ryynii sateloo nyt ja vanhakansa sannoo meilläpäin, susta (suksia) suap tervata. Talavi jatkuu, keväästä ei tietuukaan!

Kiitos kun kävit!

lauantai 22. helmikuuta 2020

Minkälainen puutarhuri olen.

Sain jo aikoo sitten haasteen, Minä puutarhurina. Haasteen sain Hirnakan torppa, Between ja Vaarin torpan puutarha, blogeista. Kiitos haasteesta!
Alulle tämän haasteen on laittanut Kivisen Vilma blogi.

Puutarha harrastuksen oon suanu verenperintönä! Lapsuuteni vietin maalaistalossa, työtä ol vanhemmilla runsaasti ja myö lapset oltiin mukana meille sopivissa töissä, kun kynnelle kyettiin. Heinäpellolla tappityttönä (heinäseippäitten tapit kuletettiin sankavasulla seivästäjille), on ensimmäiset muistot. Sieltä on mieleen jiäny, kuivassa ojanpenkassa kasvanu keltanen päivänkakkara. Oisko ollu keltasauramo ja en luonnossa oo sitä nähny ennee. Nyt on omalla tontilla ojanpenkassa Kivipellon Sailalta suatuna keltasauramo ja sitä on olemassa vähän oranssimpi Johanneksensauramokin.
Vaikka äidillä ol työtä paljon, ol meillä puutarha ja kukkia. Muovinen kasvihuone ol tomateille navetan seinustalla ja jörkiinit kasvo penkissä kehäkukkien ja kladioluksien kanssa.


Kasvimua meillä ol iso ja perunoo viljeltiin myyntiin asti. Rehunaurista (turnipsi) ol eläimille rehuks  pelto ja sen ja kasvimuan kitkeminen ol meillä lapsilla hommana. Syksyllä kun koulusta tultiin ol nauriin nyhtö läksyjen tiennin jäläkeen, äiti ja Eevi-tät viidakkoveitsillä pienivät ne. Turnipsii voi ihmisetkin syyvä ja lusikalla jälttämällä olkin makkiita, mehukasta syötävee.
Nyt on ollu kommuuniperunan vieressä kaskinaurista, Enon kantoo kesällä kasvamassa. Kuva alla.





Kesäinen kukkakimppu pöydällä. Kasvihuoneessa tomatit, kirsikkatomaatti 'Gardener`s Delight, vanha hyvä lajike ja tumma `Rosella` viimekesältä. Nämä kuvat tiältä rannanpihasta.

Äidille ol tärkiitä laittoo meijät tytöt emäntäkouluun ja neljä meitä suoritti tuon opinahjon. Mie olin yleislinjalla ja meillä ol navetalla ja puutarhalla työskentelyä enempi kuin talouslinjalaisilla. Kaikki myö kouluttauvuttiin muille aloille, vaan mie ja nuorin sisko on maanviljelijöitä, mie tosin jo eläköityny siitä.


Emäntäkoulussa ol rehtorina puutarhuri jonka elämä ol puutarha. Sieltä sain ihan mahtavat opit. Koulu ol sisäoppilaitos ja lähemmäks sata oppilasta ol ruokittavana. Kaikki kasvit mitä käytettiin, kasvatettiin  puutarhalla. Lasiset kasvihuoneet ol ja siellä koulittiin pikkutaimet keväällä ja hyödettiin tulppaanit jouluks ja narsissit pääsiäiseks. Fiilistelin noilla sen aikusilla kuvilla ja jos oisin suanu hyvän kuvan paprikoista valokuvasta, oisin sen laittanu tähän. Värikuvat 40-vuoden takaa on vähän haalistuneet! Ulukona kasvo ulukokasvit mm. kovasti kehuttu tankoparsa ja miun rakkaus parsakaaliin on koulun peruja.
Joka viikonlopuks sulanmuan aikaan hiekkakäytävät haravoitiin ja haravalla sai kuvioitakin tehtyy!
Kiitollisena muistelen tuota kouluaikoo, lapiolla kiännettiin muata isot alat ja kompostoinnin saloihin siellä perehyin. Niin ulukohuussi jätteitten, makkikomposti, kuin keittiöjätteittenkin kompostointi, puutarhajätteistä puhumattakaan. Koulu loppu aikanaan, vaan pohja omaan puutarhaan ol kylyvetty!


Viitisen vuotta män siitä kun tulin tähän kuntaan töihin ja tapasin tään maanviljelijä mieheni. En jiäny heti piätoimiseks emännäks, Pekan vanhempien kanssa asuttiin jonkun aikoo yhessä. Mummo hoiti huushollia ja mie vielä muutaman vuuven kävin töissä tilan ulukopuolella. Poikien syntymän jäläkeen jäin kottiin ja aloin emannoimaan. Meillä alako sillon rakennusbuumi ja kaikki rakennukset käytiin läpi, uutta rakentaen ja entistä kohentaen. Puutarhoo laajennettiin arboreettumin suuntaan. Ne ol työntäyteisiä vuosia ja 1996 Rääkkylä-Seura palakihti meijän maatilapihan Rääkkylän viihtyisimmäks pihapiiriks. Palakinnossa sanotaan mm. Pihassa erottuvat maatilan konepiha ja tuotantorakennukset, selkeästi talon oleskelupihasta. Huomiota herättävää on se, ettei tuotantorakennusten ympäristökään kasva pujoa ja nokkosta, vaan kookkaita rakennuksia pehmentämään on istutettu puita ja erilaisia muita kasveja. Taimia käytiin hakemassa mm. metsänjalostussäätiön taimitarhalta, Pieksämäeltä Röykästä. Mummo ja ukko asuivat edelleen meijän kanssa ja Pekan sisaretkin perheineen lomansa meillä viettivät. Lämmöllä muistelen noita aikoja.


Makedonianmännyn käpyjä ja alla 4 surukuusta, jo kookkaiks kasvaneet. Havupuita ja lehtipuita istutettiin. Koristeomenoo ussiimpoo sorttii, syreenejä erlaisii, ruusupensaita ja hortenssioita. Monia puita kasvatin siemenestä. Mehästä kuletin pihlajantaimia ja koiratarhan pihlajat varjostaa vieläkin. Kostiimpiin paikkoihin istutettiin hopeapajua ja terijoensalavoo, molemmat lajit on kovasti roskoovia. Raudus- ja visakoivuukin istutettiin.



Palakinto tul meille yllätyksenä, ja kyllä se ol mieluinen! Ei myö osallistuttu mihinkään kilipailuun. Erikoisuuksiakin näille korkeuksille muutamia hankittiin. Mm. Lännenhemlokki , pähkinäpensas ja mantzurianjalopähkinä ei oo yleinen tiälläpäin. Yllä olevassa kuvassa runkovesasta kasvatettu metsälehmus lehetönnä syksyllä, vasemmalla Taalainkoivu ja pikkusen metsävaahteran kulumoo näkkyy oikiilla, taustalla syrenii pellonreunassa. Omenat, päärynät ja marjapensaatkin tilalla on. Istutuksille pohjat on hyvät, paksukerros turvemutaa suolta ja peltomulta varsinaiseks kasvualustaks. Etelärinteessä oleva pihapiiri on ollu kasveille suosiollinen.  Alla Seponruusu, oikiisti varmaan mustialanruusu. Nuapurilta suatu.


Maatilan pihapiiri on kokenu muutoksia Villenkin toimesta ja puita ja pensaita on jonkunverran kuajettu ja uusia istutettu sopiville paikoille. Miulle nuo puut on ollu hulluuden kohde ja aina uusia miel tekköö hankkii. Mehtään oon pihtoja ja mustakuusta istuttanu.
Kukkapenkit tilalta on hävitetty nyt, Nuoret olivat sitämieltä, jotta niitä pitäs joutoo hoitamaan ja molemmilla on työtä yllinkyllin muutenkin. Miulla alakaa olla tiällä puuhoo kylliks ja kestän omassa pihassa! Leikkaukset tilalla on miun heiniä.

Kun tilalle näytti jatkaja jiävän, myö käytiin suunnittelemaan muuttoa tänne rannalle ja talontekoa. Kymmenen vuotta on nyt tiällä asuttu ja puutarhoo hoijettu. laajentumaan päin se on tiälläkin ja viimeviikolla pellonreunasta koivuja Pekka kuato, meininki ois syreeniaitoo siihen tilalle laittoo.


Nämä douglaskuuset kaivettiin rehusiilojen tieltä pois ja osa niistä istutettiin tuohon tulevaan mehtäpuutarhaan. Hyvin ovat lähteneet kasvamaan.


Tämä tiikerililja on alakuperänen kasvi tiällä rannalla. Mukavasti on pöyhtyny ja korkeuttakin on yl metri. Kanta on vanha.



                           Pensassembran oksa käpyjä tekköö ja alakuvassa mooseksenpalavapensas.

Puutarha on antanu miulle monia uusia ystäviä ja paljon mielenvirkeyttä ja tietysti työtäkin. Joutavampaankin ois rahat voinu laittoo. Kasvunihmettä on mukava seurata! Virheitäkin on varmaan tehty ja jotkut kasvit ei oo menestyny. Jänikset ei oo yhtään hedelmäpuuta piässy kalluumaan, myyrästä otettiin selekävoitto Samo omenapuun kanssa. Pienenä taimena juuret söi, siitä kun selevis puu teini-ikään, kalus runkoo ja puutarhurin kanssa se sillastettiin. Satoa tuottaa edelleen ja on hyvät omenat.


Herkkupäärynä  'Tshizhovskaja' anto viimekesänä hyvän ja erityisen maukkaan sadon ensimmäistä kertoo. Yhtään päärynee ei hukkaan jiäny. Ensimmäinen kun puusta putos, (kytättiin joka päivä) tunnustelemalla kerättiin. Mie jaoin sisaruksilleni maistiaisia ja Helena keräs heille herkuteltavaks. Tätä puuta suosittelen päärynäpuuks puutarhaan. Kookkaita ovat hedelmät ja kaikki syöjät olivat sitämieltä, eipä kaupasta näin maukkaita hedelmiä sua!

Puutarhavaatteita ei miulla erikseen oo, mukavat ja joustavat kun ovat, ne käyp. Taskuja suap olla. Huivi on miulla aina piässä ja oonkin sanonu sisarilleni, myö ollaan huivikansoo! Työvälineet on hyvä olla kunnossa ja niitäkin on kaikenlaisii kerräätyny. Kotipuutarhalehti on miulle tullu neljäkymmentä vuotta ja muitakin alan lehtiä tulloo.  Kirjallisuutta oon ostanu ja perhe ussein muistaa minnuu puutarhakirjalla. Pihan ja Puutarhan pikkujättiläinen on äitienpäivälahjaks pojilta suatu, paksu puametti ja edelleen kovassa käytössä.
Uutta oppii aina puutarhassa ja uusia kasvejakin tulloo tarjolle entistä enemmän. Houkutuksia ovat!

Tämä haaste on pyöriny pitkään jo ja mie mattimyöhäsenä tähän vastoon. Kiitos kaikille haastajille ja teille blogini lukijille!

sunnuntai 9. helmikuuta 2020

Kuusi kuvaa kesästä ja arvonta.

Sain tämän haasteen jo joulukuulla viimevuonna, Inkalilja Loven Annilta ja tämän on alulle laittanu Tuplasti Terapiaa blogista Pirjo.
Mattimyöhäsenä nyt kirjottelen, ennenkuin uus kesä kolokuttelloo jonkunajan piästä!

Viimekesä ol meillä erikoinen, toukokuun alakupuol ol kolea ja vettäkin sato loppukuusta, joka myöhästytti viljojen muahan laittoo ja puutarhassa kesäkukkien istutusta.


Alakukesän viileys edesautto sipulikukkien pitkän kukinnan. Ihania värejä ol kaikissa sipulikukissa ja vaikka värit räiskyvät, ei ne ollu piällekäyviä alakukesän vihreydessä.


Ei savua ilman tulta! Meillä alako tosissaan tuon mehtäpuutarhan mylleeminen. Ville tul sillon toukokuun lopulla kaivurilla kaivamaan tätä alaa ja kiviä hautoommaan ja kasoja niistä tek myöhempee käyttöä varten.  Kuvassa on takanurkkoo ja paljon haketettiin ja risuaitaan materiaalii kuskattiin, nuotiossa poltettiin risuja ja muuta joutavoo juurakkoo. Ei käyny sillon kantopuutarha vielä mielessäkään ja tuolla perällä olevan kuusen juurelle se on nyt tekeillä. Pihlaja ja leppä ol valtapuu tällä alalla ja muheva on tuo kasvualusta. Leppähän ei huonossa muassa kasva. Koivujakin kuajettiin vähemmäks. Tuonne taustalla olevaan peltoon asti käyvään läpi tämä ala. Heitetään sinne kuluku tuohon vieressä olevaan kuusikkoon. Pellolle ei tämän alan kautta tietä oo kuin pien silta ojan yl  jalakamiehelle.


Tuttu puutarhuri toi roskalavalta pelastamiaan alppiruusuja sillon toissakesänä ja niitä ol jo istutettu tuonne mehtäalalle mäntyjen juureen. Kuvassa on Puistoalppiruusu 'Gatawbiense Grandiflorum' joka kukki ensimmäisen kerran. Ala jolla nämä ovat kasvaa mäntyjä ja siinä on mua hikevee ja kostiita koko kesän. Männynkariketta on aikojen saatossa siihen maatunu ja puolukan varvikkoo siinä on. Alppiruusut ja atsaleat ovat tällä alalla. Muutama on muuhun kohtaan tuohon alalle istutettuna.


Heinäkuun alakupuolella sinivaleunikko kukki kauniisti, erikoisen värisillä kukilla. Tämä penkki on talon pohjosenpuolella ja hämykuunlilja on valtakasvina.  Erlaiset Varjo- ja Martagonliljat tässä penkissä on jo mukavasti levittäytyneet.
Pionit olivat kanssa loistossaan ja niidenkin kukinnalle viileys ol hyväks.
Jos paras kuva pitäs valita vois se olla tämä!



Ensimmäinen punainen Kanadanliljan kukka meijän puutarhassa elokuulla. Tätä oon vuottanu, kuin 'hepo hellettä kesää'. On pilikkuja kuin pantterissa! Keltanen kukki samaan aikaan.
Monet syksypuolen perennat kukkivat tavallista myöhempään.


Luumusato ol runsas viimekesänä, hauskan luumun keräsin. Sydämmellinen luumu. Muutenkin syötävistä kasveista suatiin hyvä sato. Viinirypäle kasvihuoneessa, pensasmustikat ja karhunvadelmakin yllätti. Mansikkalaatikosta monta marjamaituu ja mansikkakakkuu suatiin. Omenat, päärynät ja herukat kasvaa tuolla muatilalla ja sieltä myö suahaan niinpaljon kun tarvitaan. Kaks omenapuuta on nuoria tiälläkin ja tuonne mehtäalalle ois tarkotus joku vielä lisäks hankkii! Laatikkoviljelyksistä yrtit, kesäporkkana, punajuuri ja avomaankurkku riitti koko kesäks. Sipulii suatiin kuivattavaks ja pinattivelli tarpeita vieläkin on pakasteessa. Tomatit kasvihuoneessa eivät kunnolla kerenny kypsyy, viileän kesän tautta. Yks pihvitomattilajike vielä kaikenhuipuks tek outoja hedelmiä, syylätauti vissiin ol. Sipulin kanssa sosetta pakasteeseen tein ja ruuissa sitä on käytettäväks.

Kuivuus ja kylymyys ol viimekesänä parhaiten mieleen jiäpä asia!

Kiitos haasteesta, mukava tätä ol muistella ja kirjotella. Haastevastaus jäi miulla nyt myöhäseks ja en haasta nyt kettään.
Kaikki varmaan on jo uuden kesän odotuksessa ja innolla ens kesän esikasvatuksia alottelemassa!


                                                                         ARVONTA


Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille! Perinteisellä lappuarvonnalla suoritettiin arvonta ja Pekka ol onnettarena! 12 osallistujoo ol ja nimet lappuun kirjoitin, joista sitten nous lappu,
Vaarin torpan puutarhan Pirkolle.
                                                                  Onnea voittajalle!

Laita miulle sähköpostilla osoitteesi, niin kirja lähtöö loppuviikolla kun asioilla käyvvään, postiin. Miun sähköposti osoite löytyy tuosta sivupalkista.

Mukavoo helmikuun jatkoa kaikille ja kiitos kun kävit lukemassa!







lauantai 25. tammikuuta 2020

Perinneherkku ja arvonta

Meille on satanu muutaman sentin lunta ja pientä pakkasta pitelöö. Lumisateita on luvassa lissee ja näyttää pakkasenpuolella olevan ainakin ensviikon loppuun.
Hyvä kun tuota lunta satel, kasveille suojaks.



Orvokki ja syyssahrami ennen lumensatamista vielä kerkes värinsä näyttee, krookuksen alakuja kukkapenkissä näky ja noita syyssahramin piippoja ussiimpi. Jospa nyt semmosen tynkä talaven vielä pitäs, ennen kevätkuukausia. Ei kovia pakkasia!


Protector murtaja tuolla ettäällä näkyy viimestä keroo väylee Puhokseen aukasemassa. Perästä tul laiva Wanheim, joka viimeset sahatavarat käy hakemassa. Vaikka ei paksu jiä ollukkaan melekosta jyskettä tuo murtaja pit. Laiva lipu niin hiljaa, jotta sisälle ei kuulunu mittään. On se kakspiippunen asia tuokin, vähän haika on toisaalta kun hiljenöö tuo vesiliikenne. Toisaalta järvenkannalta suattaa olla hyvä asia, mittään eivät laskenu järveen, vaan aina potkurit kuitenkin veden liikkeeseen saivat, meillekkin rantaan pientä liplatusta. Ja kalojen kudulle se ei hyvä assii ollu. Olin jo tiällä Haapasalmella kun tuon väylän 1980 luvun alussa tekivät. Ol pakkastalavi ja toista metrii jiävyttivät jiätietä kun kuorma-autot kivilastissa väylämerkeille pohjia kulettivat. Monta kiviraunioo Kinnulan tilaltakin on järvenpohjassa.

Järvikalaa on nyt kiitettävästi suatu. Haukipihvit ussiimman kerran ja jo madekeittokin on syöty.


Tässä yhen päivän lounas, haukipihvit tartarkastikkeen, perunoitten ja porkkanaraasteen kanssa.  Hauet suahaan kylän toiselta laitoo kalastajalta ja mateita kylän toiselta laitoo. Keskikylällä ei ennee talavikalastajia oo. Kuhaa antaa nuo suuremmat selät. Hauet fileoin ja jauhan,  mureketaikinan iliman sipulii tien ja miedolla lämmöllä voissa paistan. Tartarkastike ei ihan oikiioppinen oo, on kermaviilistä, iliman majoneesii. On vähän kepeämpee. Vesi on miun ruokajuoma. Järvikalaa kehotetaan syömään, se suattaa ommaan mahottomuuteensa kuatuu, tiälläkin nämä pyytäjät on jo ikämiehiä ja nuorempia ei kiinnosta kylymissä vesissä puljata. Silakat mitä kaupasta suapi, maistuu miusta härskiltä ennenkuin tänne kerkiväät.

Marjamämmi! Perinneherkku tiältä Karjalasta.  Ai että se on hyvänmakusta, ei noppiisti valamistu, vaan aikanaan kun alottaa, hyvin iltaan kerkivää.



Mie syön maijon ja sokerin kanssa. Puolukoista ja ruisjauhosta tämä valamistuu.
Imellytän sen niinkuin pääsiäismämmin ja leivinuunissa  kolomatta  tuntii ol, onnistuu sähköuunissakin. Parempoo miun mielestä kuin vispipuuro.
Näitä herkkuja soisin nuoremman väenkin suavan ja perinneruokia yleensäkkin. Kotimaisia on nää raaka-aineet ja miulle se on syvämmenasia. Liharuokiakin myö syyvvään ja keitto ja vellipäiväkin on joka viikko. Sillontällön pizzakin on pöyvässä.

Sittempä arvontaan! Ennen jouluu kirjakaupassa kävin ja kahtelin puutarhakirjoja. Sattupa miulle käsiin Ruotsalaisten Susanna Rosen ja Pia Lundgren kirjottama ja Tuula Syvänperän Suomen oloihin soveltaen suomentaman  LEIKKAA  hedelmäpuut ja marjapensaat!


Kun selailin kirjoo, pikasesti tein ostopäätöksen. Olin leikannu Karhunvatukan syksyllä ja ois pitäny kirja olla ennen kuin saksiin tartuin.


Liian paljon leikkasin, kun ajattelin vähän vadelmoo. Marjoneitakin oksia oisin suanu heittee ja enskesänä ei varmaan monta marjoo suaha koko pensaasta.

Kirjassa on kaikki meillä puutarhassa hedelmiä ja marjoja tuottavat leikattavat kasvit. Ruusukvittenistä, kirsikkaan. Pärynät, omenat, marjatuomipihlajat ja persikat, kaikki siltäväliltä!

Miulle jolle omenat on ollu tärkiit ja niitten lajikkeet on kiinnostanu, on leikkoominen ollu se epämukavin assii. Tästä kirjasta näkköö siitä kaiken mahollisen. Leikkauskuvat on piirretty ja havainnollistettu.


Kirjassa on lajikkeita Suomessa menestyvistä omenista, kuten muistakin kasveista. Tuokin karhunvadelma on kiehtonu minnuu ja siihen on piikitön lajike löyvetty, meille käypänen.

Kaikkien tuholaiset ja taudit piirrettyinä ja omenastakin tuosta kirjasta eron pihlajanmarjakoista ja omenakääriäisestä löysin.


                                                            Kaunis on tuo luumunkukkakin.


Ostin kirjoja kaks ja tämän toisen laitan arvottavaks. Kohtahan niitä saksia pitäs ruveta käyttämään.
Tästä on hyötyy näissä asioissa ketä tämä kiinnostaa!
       
               Kaikki kommentoijat on mukana yhellä arvalla ja postitan kirjan vain Suomeen.

                                                          Arpaonnea kaikille!
Arvonta-aika on kaks viikkoa ja arpajaiset on 9.2.2020  sähköpostiosoitteen kun laitatte kommenttiin, otan yhteyttä voittajaan.

sunnuntai 12. tammikuuta 2020

Isolla kirkolla.

Meiltäkin on lumet sulanu melekein kokonaan! Kinokset mitä kolatessa tul, niistäkin on rippeet vuan tähellä. Eilen ol ensimmäiset retkiluistelijat jiällä ollu ja viilettäneet mahotonta vauhtii, Pekka ol rannalla seurannu heitä ja tänään ensimmäiset pilikkijät nähtiin. Vettä ol nostanu pintaan ainakin rannassa. Isot selät tässäkin järvessä on vielä auki. Onneks joulun jäläkeen petivuatteille ja ryijyille ja täkänälle kerkesin lumipesun tehä kun ol lunta ja pakkasta. Villamatot on vielä lattioilla ja sataahan se vielä luntakin ja pakkasta pittää.  Tai ihme on.

Nostin tuon potkurin ja pulukan entisen kinoksen piälle, joka parraimmillaan ol melekein metrinen.
     
             Nyt on syntymäpäivälahjaksi saamani elämykset nautittu! Ja ompahan muistelemista!

Silloin ennen jouluu konsertti Savonlinnan tuomiokirkossa, Kerimäen mieslaulajat, yhdessä Jaakko Ryhäsen kanssa, ol mieltä hivelevää kuunneltavoo. Kyllä ol hyvä konsertti ja Ryhäsen maailmanluokan basso kuulu yhtä vahvana, kuin ennenkin. Ihan kylymät väreet kuluki selekäpiissä!


Eilen ol sitten vuorossa siellä Helsingissä ooppera. Aamulla sisaren kanssa noustiin aamujunaan Kiteeltä ja oltiin Helsingissä kymmenen kieppeillä. Ensimmäinen kohe meillä ol Ateneum. Kyllä loksahti leuat, kun muitakin sisään pyrkiviä ol! Jono koko makkaratalon pitusena hämmästytti. Eikun jonon hännille ja jo suunnitelma laadittiin siinä, het ensimmäiseks kolomanteen kerrokseen kahtomaan Helene Schjerfbeckin, Maailmalta löysin itseni ja Taiteilijoiden Ruovesi. Siinä meillä tovi vierähtikin. Toisessa kerroksessa käyn aina kahtomassa Eero Järnefeltin Kasken, Raatajat rahanalaiset, jonka taiteilija maalasi 1893. Ihastuin tähän tauluun kun Järnefeltin suurnäyttely ol Joensuun taidemuseossa 2001. Lattialla siinä taulun juurella,  istumassa ol varmaan opettaja, alakoululaisten kanssa. Opettaja kerto lapsille taulusta ja samalla myö muutkin katsojat kuultiin esitelmä, miten silloin lapsetkin joutuvat tekemään raskastakin työtä ja jotta maito ei tule purkista ja leipäänkin jauhot suahaan muasta! Lapsilla ol oikeesti kiinostus sen aikaseen elämään ja kovasti hyö kyselivät taulusta! Hienoa jotta lapset saivat kulttuurielämyksen!
Pois lähtiissäkin makkaratalon edessä ol yhtä pitkä jono!
Paremmalla ajalla on tutustuttava tuohon Suomen taiteen tarina -näyttelyyn.


Syömässä pikasesti käytiin siinä keskustassa ja olin jo selevitelly aiemmin linja-autolla piäsyy oopperatalolle. Ei myö löyvetty semmosilla numeroilla olevia linja-autoja ensinkään, mitkä meijät veis oopperatalon pysäkille. No sitten Mannerheimintielle raitiovaunupysäkille, lippuautomaatti ei ollu toiminnassa lippuu antamaan ja lopulta ol turvauvuttava taksiin. Enempi kun ois ollu aikoo, ois kävelty.
Hyvissä ajoin oltiin oopperatalolla ja esitys ol Puccinin, La Boheme. (heittomerkki tuon ensimmäisen e piälle)! Paikat meillä ol loistavat, ykkös parvella, ensimmäisessä rivissä keskellä.
'Rakkaus ja kuolema ovat taiteen ikuisia ja ainoita vakavasti otettavia aiheita'  Näin sanoo esityksen
ohjaaja Katariina Lahti. Surullinen loppu on tässäkin oopperassa!
Ei tarvii Suomalaisiin hävetä, ossoomista on meijänkin muassa! Musiikista, lavasteisiin kaikki ol todella hienot. Paljon tarvitaan henkilöitä näittenkin esitysten onnistumiseen!
Esityksessä Colline, filosofi on Matti Turunen Joensuusta. Kanttori ja oopperalaulaja ja monessa tapahtumassa oon häntä kuullu aiemmin.


Sisareni kanssa suunniteltiin, kuhan nuo meijän lapsenlapset kasvaa vielä ja Helsingissä on baletissa Tsaikowskin Joutsenlampi tai pähkinänsärkijä ja hiirikuningas, tullaan tyttöjen kanssa kahtomaan ne!
Toivottavasti kestetään elossa ja terveenä💖
Keskustassa vielä kerittiin leivoskahveilla käyvä ja päivän viimesellä junalla Kiteelle tultiin. Lunta hissukseen satel kun asemalta kottiin ajelin ja ei hiiren hyppeemee tiellä ollu illan myöhällä. Kuntoilusta käy eilinen päivä ja rappusissa kulukeminen!
En nyt tavannu poikani perhettä, Ester on ollu ensimmäisen viikon päiväkodissa ja uutta ja outuu on alakuun. Pitempi reissu tehhään hänen luokse lähiaikoina.
Pekka ei oo oopperan ystävä, sisar on miulle luottokaver tämmösiin reissuihin!
Kiitos perheelleni ja isälle ja sisaruksilleni näistä ihanista kokemuksista ja hetkistä💝


                      Kuvat oon ottanu tänäpäivänä, harmoo ja sateinen on ollu yleisilmeeltään sunnuntai.

                                                        Kiitos kun kävit lukemassa!



keskiviikko 1. tammikuuta 2020

Uusivuosi!

                                              HYVÄÄ ALKANUTTA VUOTTA

                                                   Kaikki blogissani kävijät!



Meillä vuosi vaihtui rauhallisissa merkeissä. Nousevan kuunsirppi järvelle kuunsiltoo teki. On kyllä kaunis näky.  Kylätalolla ol vuokralaisia ja sieltä ja Honkaniemestä ilotulitusta seurasin myöhemmällä. Kauniita ovat raketit, vaan kyllä tuas pahhoo jäläkii saivat aikaseks, uutisten mukaan!
Ammattilaisten hommoo taitas olla!
Pöydälle on nyt valakoset kukat Uudeksivuodeksi kuvaan aseteltu. Valakonen tuoksuva kerrottu amaryllis on kellojaan aukonu ja vielä kahta uutta nuppuu sipulista työntää. Nämä hyasintit ol miulla viileässä varastossa ja ensimmäinen kukat aukas täks pyhäks. Ludisia on kukkinu jo kaks kuukautta ja vielä uusia nuppuja työntää. Illalla aina vieno hyvä tuoksu leijuu.
Punaisista joulukukista hyödetyt tulppaanit ol hetken ilo. Amaryllis uutta kukkavartta kasvattaa ja joulutähi vielä on astesenkin piällä.
Asetelmat tein ja pakkasukko tuossa amarylliksen juurella ja tonttu hyasintti astiassa uuttavuotta toivottaa! Kynttilässä tykkylumet on oksilla.


Meille sato sillon ennen jouluu sitä nuoskalunta runsaasti ja nuoret koivut painu ihan luokille. Onneks siihen kohtaan ves satteet tul ja puotti ne lumet, aika hyvin ovat oikoneet ihtensä puut ja Ville lennätti sitä kroneaan ja kahtel onko tuhoja tullu. Onneks ei enemmälti!

Joulukin vietettiin perinteisesti. Ester vanhempineen ol meillä sen jouluviikon ja mukava ol, touhuu hänen kanssa riitti. Nyt viehättää yläkerran rappuset, hyvin osovaa takaperin jo laskeutuu, varmistuksena kun aikuinen vuan on. Kelit ol hyvät, pientä pakkasta ja päiväunet Ester nukkuu vielä pihalla. Tahti muuttuu viikonpiästä, kun päivähoito alakaa. Olli on ollu vanhempainvapaalla marraskuulta kun Pia lähti töihin ja ovat jo pari viikkoa harjotelleet siellä päiväkodissa oloa. Miten suavat nukkumaan sisällä, sitä jännitän! Potkuriin Esterin kaulaliinalla sijoin, kun pimmiillä käytiin lyhdyistä kynttilät kahtomassa. Ohtalamppu miulla ol ja mehtämatkoo on vajaa kilometri. Hyvät ol potkurkelit, kun on liukujalakset. Venus planeetta illansuussa näky ja sitä suatiin seurata ihan paljaalla silimällä.

Pellavaliinat ja lautasliinat on pesty ja silitetty vuottamaan ens jouluu. Kuus meillä on vielä ja ei oo karissu yhtään. Oisko tämä lauha syksy siihen vaikuttanu. Loppiiseen pietään. Jouluiset astiatkin on jotakuinkin kaappiin raivattu. Oon keränny Villeroy & Boch sarjasta joulusia astioita ja kun niitä pesin ja kaappiin laitoin näppäsin kuvan miten kauniit ovat.


Noita pieniä kuppia on useampi ja niissä on muikunmäti, punasipuli silppu ja smetana aina tarjolla.

Saimpa mukavan joulutervehyksen tuolta amerikan mantereelta. Serkkutyttö Kanadasta laitto joulukortin mukana Isokolmilehen (Trillium grandiflorum 'Snowbunting'-lajikkeen siemeniä). Isokolmilehti on Ontarion kansalliskukka. Heillä sitä on luonnonvarasena mehissä ja on rauhotettu. Lissu ol siemenet tilannu siemenliikkeestä ja kortti saapu joulukuussa ennenkuin siitä ois ilimotus tarvinnu ruokavirastoon tehä. Laki tul voimaan 14.12 Euroopan ulukopuolelta tuotavista.
Nyt ois miulla haaste suaha siemenet itämään ja vielä kasvamaan ja kukkimaan!


Kymmenen siementä on ja laitoin ne multiin, jotta ei kuivamaan piäsis. Ei oo haisuukaan iätyksestä ja ohjeita en netistä löytäny. Pien nyt muutaman viikon lämpimässä ja sitten nostan ruukun ulos kylymäkäsittelyyn! Hieno ois, jos onnistuu!

Aina ei onnistu!


Kovasti vuotin tämän 'Cattleya trianae' kukkivan ensimmäisen kerran. Muuttuko valo olosuhteet tai kastelinko liian kylymällä veillä, pieleen män! No, ens kertaan toiveet!

Vemmelsäärtä ol piähän ottanu nää kelit varmaan, kun mehtäalalla ol alppitähen kimppuun käyny. Syöny ja katkona kaiken muanpiällisen osan, papanat merkiks ol jättäny. Toivottavasti keväällä juuresta uutta kasvaa. Onneks on verkotettu nuo aremmat kasvit! Mehtämies on tässä lähellä ja hiän kiitettävästi mehästää rusakoita, mehtäjänis suap loikkii rauhassa. 
Rusotuomipihlajoo kahtelin ja silimuissa vähän viherti. Ei vuan kovia pakkasia tulis ja kylymäs nuo kasvit.

Vesi järvessä on pikkusen noussu ja eilen moottoriveneen telinettä nostettiin.  Vettä on nostanu jiälle ja sen jiätäny, ei vielä oo kukkaan uskaltautunu jiälle männä meilläpäin.


Kun ei nyt kaikki lumet vuan sulas ja lisseekin sais sadella, pakkaslunta!

Tunnustan nyt, meitä telekkar on koukuttanu näinäpäivinä. Hyviä elokuvia kotimaisista mm. Niskavuor jonka vuorosanat melekein ulukuu ossoon, on niin monta keroo tullu kahottuu. Vanhemmasta versiosta missä Tauno Palo on Aarnena tykkeen eniten. Konsertteja on kanssa tullu ja entäs urheilu. Mie kahon vuan hiihtuu, Pekka jiäkiekot ja mäkhypytkin. On pihallakin oltu ja huushollihommat tehty. Sukset on vielä varastossa!
Tästä se pitäs normaaliin rytmiin loppiisen jäläkeen siirtyy. Miulla on kangaspuissa vielä rokosan loimi kesken, ei siinä paljuu oo tähellä ja tammikuulla kansalaisopiston piiritkin jatkuu.
Oltiin joulunalla Joensuussa käymässä , kun keskussairaalasta Pekalle soittivat, jotta rytmihäiriö tahdistimesta on virta loppunu. Seuraavana päivänä vaihtovat uuden tahdistimen. Tieto kulukoo Yhdysvaltain kautta kun tahdistin on pien tietokone! On hieno järjestelmä ja kiitollisia ollaan näistä systeemeistä!

Kevättä kohti ja kiitos kun kävit lukemassa!




Aina ei onnistu ja Venäläisessä keittiössä!

Alotampa nyt Talvisodan päättymisen 80- vuotis päivänä Karjalais- Venäläisillä jutuilla. Kynttilä sytytetään myökin pöyvälle palamaan tuon r...

Suosituimmat artikkelit