sunnuntai 1. tammikuuta 2023

Joulunajan kukkia.

 Hyvää alkanutta vuotta 2023!

Nyt on ollutkin pitkä tauko uudesta postauksesta ja kommentoinnitkin teidän muiden postauksiin satunnaisii. Jospa se kevättä kohti piristyis, sekin asia!

Joulunajan kukista on otsikko. Perinteisillä on menty. Pikkutulppaanit lähtivät hyvin kasvuun, Juurrutin ne tuolla mökissä. Kun tilasin mukulat, ol pussissa viisi kappaletta, joista kaks ol jo hapantuneet tullessaan. Toin ne sisälle lämpimään ja kasvivalon alle kaksi viikkoa ennen jouluu. Ajattelin etteivät kukkisi ennempään, kun kukka ei kestä monta päivee.

Nämäpä eivät oo jalakojaan jatkaneet sisällä, oisko pitäny kasvattoo viileessä kukintaan asti?

Onneks on ollu muita kukkivia. Amaryllis 'Sriped Garden' on ihastuttanut pitkällä ja runsaalla kukinnallaan. Syksyllä tilasin juurakon, jossa lukuisia mukuloita. Kukkavanoja on sipuleista noussu, isommista ainakin  kaks ja pienemmistäkin yks. 

Tässä kuvassa aloitteloo kukintaansa 'Sriped Garden' Joulukuun alakupuolella ja vieläkin kukkii. 

Isokukkaset amaryllikset osa on kukkimisensa kukkinu, kaks vanaa on ollu ja muutamalla kolomatta nuppuu työntää nyt.


Tämä 'Flamenco Queen kasvatti pitkät varret ja leikkasi ne maljakkoon, kaunis ja suurikukkainen lajike.

Hyasintit ostin valamiina asetelmana ja miun väri on tumma violetti. Tuoksuallerkikkoja myö ei olla. Valakoset kukkivat nyt juuret pestyinä Karhulan purkissa paraikoo.

Joulutähdet on ehottomat ja ensimmäiseks adventiks ostin vaaleanpunaisen. Aiemmin en kahtonu vaaleanpunaisiin päinkään. Tuolla maatilalla ol tuvan pöydällä isompikukkanen ja siellä ihastuin väriin.


Lunta ei vielä silloin ollu mehässä ja liekoja juurelle laitoin, ei varmaan viimeseks jiäny tältä väriltään.

Tuolla kylämme puutarhurilla on joulukukkapuoti aina ennen jouluu ja kun siellä kävin, sattu silmiini joulutähti, joita ei ollu kun kaksi kappaletta. Molemmat lähti miun mukaan. Väri on hiukan oranssiin päin ja muistan vanhastaan yl neljäkymmentä vuotta sitten olleen sen värisien joulutähtien.


Puutarhurin kanssa kun puheltiin, hänkin sanoi sen olevan se vanha väri. Jalostettu on nyt paljon erilaisia. Mieheni vei aina äitivainajalleni joulunalla kukkakorin, jossa oli yhtenä kukkana punainen joulutähti. kolomenakymmenenä kolomena vuotena hiän kerkis sen viiä ja ensimmäisestä on semmonen muisto. Myö seurusteltiin ja Jouluaamuna Kiteen kirkossa ol meillä trehvit. Mie tulin lapsuuskodistani ja Pekka omastaan ja joulutähti ol hyvin sanomalehtiin kiärittynä miesten turkin sisällä autossa sen jouluaamun jumalanpalaveluksen ajan. Ei kylymäny. Se ol ensimmäinen kerta, hänen viiä kukkia äidilleni!
Kuvan kori on vieläkin kuosissa ja loppiaisen jäläkeen raivoon pois. Liinat pöyvällä vuan vaihtuu ja kynttilöitä polttelen vielä.

Orkideoista Oncidium 'Tiny Twinkle' kukkimaan rupes kahella varrella. Tämä on pienikukkaisia lajeja.


En tullu parempoo kuvaa ottaneeks, missä molemmat vanat näkyisivät. Koko kasvi on pieni.

Joka vuosi näihin aikoihin kukkiva Gattleya risteymä 'Grand Dargon' ei nytkään pettäny.


Mökissä pelakuut talavehtii ja lämmitetään sitä varaavalla takalla ja patterit on varuilta viiteen asteeseen säädetty. Kun oon kokeillu pintoo ei ne oo lämmittäny, vielä on takan lämpö riittäny, vaikka ei joka päivä tarvii lämmitteekkään. Nyt on kylymenevää luvattu ensviikoks, jopa kahteenkymmeneen.


Kaikille ei oo valoa, nämä keräilylajikkeet pien valon alla. Toivon kaikkien säilyvän hengissä!

Sain syksyllä uuven Arabian seinälautasen hankkineeks kokoelmaani. Tonttu ja lyhty.


Koko syksyn kahtelin tätä torista ja marraskuulla tärppäs. Muutama on vielä hankkimatta tätä sarjoo.

Yhtenä syynä on ollu tähän somepaastoon, meijän polttopuu operaatio. Meilläkin on operaatio! Syksyllä ruvettiin polttopuu rankoo kuatamaan. Pellon reunoilta, ojanpenkalta ja tien varrelta sitä kaadettiin, kaikkii puulajeja siinä tul. Ne viätettiin traktori kuormaimella tänne ja klapikoneella osa tehtiin ja pinottiin. Joulukuulla kuajettiin tästä rannasta vanhoja, isoja koivuja. Veljeni Eero tul Pekalle avuks ja liinoilla piti osa auttoo kuatumaan oikiiseen suuntaan. Ryske ja rytinä ol kun isommallakin savotta työmaalla. Kaikenlaista paksuoksasta vänkyree on noissa puissa ja myöpä ruvettiin ihtiime haastamaan! Traktorin perään kun hydraulhalakojan laittas, homma ois päivään tehty.


Suatiin idea halakoja nää vänkyrät kiiloilla ja kirveellä. Tuo etualalla oleva tyvipölli tietätti meillä homman, molemmat kiilat jäi kiinni ja 70cm. puu pit katkasta saunapuuks kahtii. sitten suatiin kiilat pois. Tuo loppukanto on huomisen aamun koitos.


Tosi vanhoja rautakiiloja ovat ja tuo isompi painaa varmaan nelisen kiloa. Isot tukkisakset on tuossa vieressä. Kiiltämään on piä käyny, kun Pekka lekalla lyöp. Miun virka on alussa pittee tuo kiila paikoillaan, sitten kun puu rupivaa halakiimaan, mie siirtelen noitten kiilojen paikkoo ja kyllä rautoo koivut totteloo. Tällä tavalla ne lohkivaa säleitten mukaan. Fiskarssin isolla halakasukirveellä ei sua kun suorat pöllit halakastuu, jos on isoja oksia lähteny, töitä tietättää. On ajateltu kevään olevan aikoo.


Tuon ensimmäisten kuvien puu kun suahaan tehtyy, on seuraava kasa tässä. Tällä tontilla on tuohon koivikkoon ruvennu mäntyy kasvamaan ja kyllä joutaa napsii näitä koivuja polttopuuks. Tervaleppee on tässä rannassa myös ja niitä vähän siästellään, eikä kaikkia isoja koivujakaan hävitetä. Kolopesijille jiäp puita pesiä tehä, illalla kahottiin luonto ohjelmasta olevan tarpeellisia nämä vanhat lehtipuut. On ajateltu meijänkin vanhenevan ja tehhään nyt kun vielä pystytään. Vaikka meillä on talossa maalämpö, lämmitetään leivinuunii ussein, saunatkin lämpivää puulla. 


Amupäivän oon mie tuossa hommassa mukana ja iltapäivisin oon kangaspuita paukuttanu. Vanhemman pojan vierashuoneeseen on nyt matto lopuillaan. Murtotoimikas on sidoksena. Nyt tammikuulla kansalaisopiston käsityö piirikin alakaa.

Kaunis aurinkoinen päivä on ollu tänään ja nyt jo aurinko laskemaan käyp tuonne puitten taakse. Ol muutama lauha päivä ja kattoja puhistel, yöllä vielä vettä sato, nyt on pakastunu.


Kiitos kun kävit lukemassa!








lauantai 8. lokakuuta 2022

Varisevia lehtiä

 Nyt on kelit muuttunu tuuliseksi. Eilen vielä kuvia räpsin mukavassa kelissä, mutta yöllä alako kovasti tuulemaan. Vettä ei oo paljon satanu ja kukkasipuleita piilotellessa, totesin muan olevan kuivoo. Kukkasipuleista senverran, tilasin tulppaaneita, mm. Darwin Hybrid tulips. Sipulien kokoluokka on XXL ja mahottomia monstereita olivatkin ja jos ei myyrä yhytä niitä, mielenkiinnolla keväällä vuotan kukkimaan. Ainahan mitä kookkaampi sipuli on, sen parempi. 

Samaan tilaukseen laitoin pitkästäaikoo myös hyödettävät joulutulppaanit. Jännä nähä onnistuuko jouluksi kukkiminen.

Pakkasella ei vielä oo meillä käyny, Daaliat on vielä penkissä ja eilen pelakuut vietiin vanhaanmökkiin talavehtimaan. Aikapaljon niitä onkin kerääntynyt. Kovassa tuuliaisessa ois riippuvat varmaan puonnu ja oksia katkeillu.

Ruska näyttäytyy vielä, ennenkuin tuuliainen riipii lehet puista, Tuurenpihlaja nyt vasta alakaa muuttoo lehtien väriä ja enemmän ruskeanoranssi on yleisilmeeltään.

Japaninvaahtera 'Dissectum' on punaisin väriltään tällähetkellä ja tämä talavehtii kellarissa. Mongolianvaahtera on vielä täysin vihreä ja keltainen on muilla vaahteroilla yleisväri. Koreanperhosvaahtera puotti jo lehetkin pois.


Mehtäalalla tähkävaahtera on kauniin sitruunankeltaisen värin suanu. 

Kymmenen vuotta kesti entiset risuaijan tolopat, jotka lehtipuusta siihenhätään laitettiin. Nyt on kuusesta toloppia uusittu, homma on vielä kesken. Aitaan suahaan materiaalii lissee nyt syksyllä. Koivuja kaadetaan rannasta.

Metrinen huntuvaahtera rupivaa värittymään, sormustinkukka on ruusukkeitaan juurelle tehny. Pois nyhän ne.


Pikkuherukka ja Japaninhappomarja on väriä ottanu ja autotallin päädyssä villiviini, virpiangervo ja juhannusruusu myös ovat kauniit.


Taustalla Serbiankuusta ja pihlajaa. Se on hetken punaruskeassa värissään tosi hieno.


Neilikkaruusu 'F.J.Grootendorst' vielä jaksaa kukkia ja koko kesän loisti kauniina.


Valtavat valkoposkihanhi miärät on tiällä ollu ja kun käyvät tuossa järvessä leppeemässä, kuuluu humahus kun lentoon lähtevät. Ei ministeri Mikkosta oo näkyny ohjailemassa hanhipelloille näitä.

Lopuks laitan kuvan miun nukkeharrastuksesta ja viimenen tekele sadepäivänä valamistu. Seuroon Kaffe Fassettii feispuukissa ja siellä näin erilailla toteutetun lumileobardin. Siitä idea kolahti. Suomessa Fassettin kankaita on hankala suaha, ainakin semmosissa väreissä mitä tarvihtis. Kangas ois pitäny olla mustat pallukat vaaleella pohjalla, nyt on toisinpäin.


Nukkemaaleilla nuo silimien keskukset maalasin ja kirjontalangoilla tein ripset ja ympärykset. Tämän tekemisessä opin, turha on männä 'merta etemmäks kalaan'. Karvakangasta on nuo karvat ja siinä olkin työmua löytee sitä. Sain tilaamalla. Lähi kangaskaupassa kävin hiljattain ja heillä on ollu sitä myytävänä pitkään. Ylähyllyllä ol ja sen tautta ei silimään sattunu aiemmin. Sain myös opin, sitä ei leikata, vaan repästään haluttu pätkä. Onneks en kerinny vielä leikata. Hame on tyllii ja organtsa päällä, jonka helmillä ja paljeteilla koristelin. 
Talavella voisin esitellä laajemminkin noita tekeleitäni.



Kiitos kun kävit blogiani lukemassa.


sunnuntai 4. syyskuuta 2022

Hortenssioiden kukintaa.

Kylymäks män ilimat kertaheitolla. Ei vielä oo halla vieraillu, vaan villasukat ja pipo on pitäny ehtii lämmittämään.

Hortenssioista ja vähän muistakin on kuvia.

Hortenssiat ovat olleet hyvä lisä kukkiviin pensaisiin ja ovat kesän ja syksyn komeita kukkijia meijänkin puutarhassa, Rannanpihassa.

Ensimmäiset hortenssiat istutettiin tänne Rannanpihaan 2010 talon itäpäätyyn puutarhan perustamisvaiheessa. Kolome kappaletta Kuutamohortenssioita (Hydrangea paniculata 'Praecox'). Reiluun kahteen metriin seinästä. Ei käyny siinävaiheessa mielessäkään, miten suuriks kasvavat. Seinee kyllä sateelta suojeloot ja eivät oo kiinni seinässä. Pohjamaa on hyvä kompostimullan ja peltomullan sekoitus. Nyt ne on kasvanu pieniks puiks. Kuutamohortenssiat aloittavat hortenssioiden kukinnan.


Ikkuna makuuhuoneeseemme näkyy tuossa oikiissa reunassa ja aika hyvin varjostaat aamuauringolta. Korkeutta on ainakin 2,5 metrii ja leveyttä samanverran. Hyvin kasvavat ja kukkivat. Juurelle rikkaruohoja ehkäsemään laitettiin vuorenkilipii, ei tarvii muuta katetta. Nämä kuutamohortenssiat on koko päädyn matkalla. Ovat noitten vuorenkilipien kanssa, kahden kerroksen väkeä! Ängättiin vielä koristeomenapuu 'Makamik' tuohon lähelle (vas.reuna) ja 'Kuntalan punaluumu' (oik.reuna) oksiaan ojentelloot pikkusen kuvassa. On ollu huoleton pensasryhmä. Kuivia oksia leikkoon ja kukinnot pois myöhään syksyllä. Pikkusen makealle tuoksahtaa kukat eivätkä satteista tiiä mittään.


Kuutamohortenssian kukinto on litteämpi kuin lajitoverillaan syyshortenssialla, ja tähänaikaan syksystä hiukan punerrusta on nähtävissä, vihertävässä kukinnossa. Alotti heinäkuun alussa kukimisen ja vieläkin on kaunis.

Köynnöshortenssia (Hydrangea anomala subsp. petiolaris) Istutettiin tuohon mehänlaitapenkkiin isojen kivien pihanpuolelle. Toiveena ol sen peittävän ne kivet. Muutaman vuuven verhos kiviä ja sitten piätti kiäntyy kasvamaan valonpuolelle. Tuki tehtiin ja laitettiin se kasvamaan raudotusverkkoon. Piti ihan väkivaltoo käyttee reppiissä oksat irti toisistaan, jäykät oksat on ja kiipimäjuurillaan ol tarttunu kiinni kiviin ja toisiin oksiin.


Tuossa taustalla kukkii yltäkylläsenä tuessaan, suuret on kukat. Juurella Perhoangervo ja peltisoikossa, kivellä kesäkukkia. Kukapa se pimmiiseen mehtäänpäin mänis, arvel tämä hortenssia. Ihan tuolla taustalla vasemmalla Mustilanhortenssia. Tummanvihreet lehet on oikiisti köynnöshortenssialla, miten nyt kellertavalta näyttääkin. Nuoko kukat heijastaa väriä?

Mustilanhortenssia (Hydrangea paniculata 'Mustila') Nämäkin pensaat kasvaa tuossa mehänlaitapenkin taustalla. 


Etualalla punainen Väriminttu. Mustilanhortenssia on kaunis pitsimäisillä kukillaan kukkiva pensas ja ei tuulet ja tuiskut sitä nujerra. Kuivat kukinnot keväällä leikkoon pois ja kuivia oksia poistan, muuten ei tarvii leikata.


Tämän kuvan otin tuolta tilalta, tämmönen kaunotar se on kun vapaasti suap kasvoo puolelle ja toiselle. Hyvässä muassa, konevarasto taustalla. 


Syyshortenssia (Hydrangea Paniculata 'Magical Fire') kasvaa tuolla rannimmaisen valotolopan juurella. Kuvaus tälle pensaalle antaa korkeutta 125-150cm. Alakaa olla niissä mitoissa. Ei pitäs häiritä valoa. Verkolla on suojattava tämäkin, jänis ohikulukiissaan katkoo muuten oksia. Viininpunaiseks muuttuu kukat myöhemmällä. 
Tuolla taustalla pikkusen näkkyy pieni taimi tolopan takana.  Syyshortenssia 'Sundae Fraise' kasvaa metriseks ja viimetalavena siitä lumenpainosta murtu muutama oksa ja ei nyt vielä kuki.

Tähän kohtaan istutetuilla ois tarkotus peittee tuota valotolopan vartta.


Samaan syyshortenssioitten sukuun kuuluva 'Wim's Red', kolomatta vuotta kasvaa ja näyttää vahvasorttiselta, nyt kukat on muuttunu roosanpunaiseks.

Nämä on tässä varsinaisessa pihassa kasvamassa ja juurelle katetta lisätään vuosittain. Hyvässä kasvualustassa ovat, ei lannoteta. Näissä kukinnot on enempi pystyt ja eivät niin mahottoman painavia.

Sitten käväistään tuolla mehtäalalla ja siellä on penkissä kaks jo kolome kesää kasvanutta. Ostin rungollisen, kasvutavaltaan mukavan 'Limelight ' lajikkeen. Pikkusen vihertävät on siinä kukinnot.


Kasvutapa ei näin täyvessä penkissä piäse oikeuksiinsa, pitäs olla ympäristä vapaana, oon istutellu perennoita ympärille ja karsintoo on niille tehtävä enskeväänä.

Toinen samassa penkissä on alesta ostettu 'Grandiflora' joka on suuri, komeasti kukkivana tuolla maatilalla.


Tuossa etualalla on Grandiflora ja taustalla Limelight rankan sadekuuron jäläkeen. Märät painavat oksat sijottiin jotenkuten jotteivat reppiis. 

Soittelin puutarhuri ystäväni kanssa, jotta minkä virheen mie tien, kun nää isompikukkaset ei kestä sadetta. Hän sanoi jottei sille oikein mittään maha. Hänelläkin ovat nurinniskoin. Kauneus kärsii jokatappauksessa. Nyt keväällä leikkasin tuolla tilalla olevan Grandifloran rankasti, lyhensin ja poistin oksia, ei se  mittään auttanu. Kukat ovat taipunu . Pahimmoilleen sattu sateet.

Vähän kuivempaan paikkaan toissakeväänä istutin, ihan vahingossa tul kolmioon. Mustilanhortenssia, pallohortenssia ja syyshortenssia.


Etualalla 'Vanilla Fraise', taustalla oikealla Pallohortenssia (Hydrangea arborescens 'Annabella') ja vasemmassa nurkassa Mustilanhortenssia. 

Penkkiin istutin vuos sitten matalakasvusen ja tukevaoksaisen Syyshortenssioihin kuuluvan 'Bobo' lajikkeen. Ajattelin siitä tulevan sopivan kumppanin kumopatakuusi 'Hiisi' havulle. Muutoksii on keväällä tehtävä, ovat liian lähekkäin penkissä kasvamassa. 


Kaks kukintoo tek tämä 'Bobo', on noin  kuuskytsenttinen pehko ja mittasin ihan tuon kukinnon, 35 senttii korkii on. Enempi ylöspäin suuntautunu tuo kukinto ja vahvat oksat on. Kokoonsa nähen jättiläinen on kukinto.

Kahvinporoja kerräilen ja niitä keväällä juurelle laitan, happamoittamaan kasvualustoo hortenssioille.

Kovasti tykkeen Hortenssioista ylipiätään!

Sattu tuolla mehtäalalla köynnösukonhattu hollille ja kuvan otin siitä, paljon on kukkia yhessä varressa.


On miusta pitempi tuossa tuessaan ja yks verso tässä on. Toivottavasti runsastus ja talavesta seleviytys. Toista kessee on nyt kukkimassa.


Metsäasteri taitas olla tämä kukkija. Viimekesänä kasvatti lehdistön ja nyt kukkii. Penkissä miulla on ja suap luovuttoo paikkansa jollekkin 'hienommalle'. Mysteeriö on miten tää miulle on tullu, en muista kenenkään antaneen ja esikasvattanu oon taimet. Pitkään sain vuottoo mikä käyp kukkimaan ja jo rikkaruohoks ajattelin. Siirrän tuonne mehänreunaan.

Lopuks sitten syötäveekin kuvaan ja hyvä hillo tulkin!




Kerroin aijmmin Karhunvadelman ('Sonja') kukkivan kovasti. Satoakin on suatu, ei varmaan kaikki kerkii kypsyy raakileista. Kaks kertoo viikossa on kerätty kypsät ja pakastan kokonaisena ja nyt keitin hilloks karviaisen 'Hankkijan herkku' ja pensasmustikka 'North Blue' kansaa. Mustoo tul hillosta. Pirteä karviinen anto kirpeyttä miedoille muille marjoille. Tein unelmakääretortun voi/vaniljatuorejuusto täytteellä ja väliin laitoin tuota hilloa, syöjät ihastelivat makua. Tämä hillo soppii hyvin valkohomejuustonkin kyytipojaksi. Aitojaankin keitän hilloa noista karhunvadelmista.
Tuossa ensimmäisessä kuvassa on oikeenpuolimmainen karviais lajike 'Lepaan punainen' vanha hyvä syöntimarja. Kun kävimme Esterin 4-v. synttäreillä vein marjoja sinne viemisiks ja syötäväks., mukava ol kahtuu, kun Asserille äitinsä halakas karviisii syötäväks. Ensin imeskel sisukset ja sitten kahella hampaalla järsi kuoret. Herkkuu ol. Karviista en pakasta kokonaisena, miusta väkevöityy pakkasessa. Villellä ol vuosia sitten Venäjänajokoira Ronja ja sekin tykkäs karviisista. 'Hinnonmäen keltainen' lajike on todella hyvä ja isomarjanen lajike. Puskista vetel koirakin, piikeistä huolimatta. 

Viimeisen kuvan laitan tuosta meijän kulkuoven pielestä. En aijemmin oo mukulapegonioita mukulasta kasvattanu, keväällä tilasin mukulat, mix pakkaus ol. Punaisen värin mukula ol hapannu jo tullessaan ja sen sai viskata pois heti. Keltanen ja valakonen on ilahuttanu tänne asti. 


Kokkeilen suaha talaven yli mänemään nämä, valoisassa paikassa.

Kiitos kun kävit lukemassa!









 


torstai 11. elokuuta 2022

Hattuja, kauniita hattuja!

Ensin kuulumiset. 

Nyt on ollu niin kiireinen kesä, jotta. Heinäkuu män vieraitten kanssa, ol kävijii ja pitempiaikasia vieraitakin tavallista enemmän ja puutarha ja postaukset on jiäny vähemmälle. 

Tässä kuvassa kukkii kommiisti puulilja 'Pretty Woman', tuoksuu koko piha hienolle kun toisessakin penkissä kukkii puuliljat. Penkin piässä pilikottaa kesäpäivänhattu 'Gordoba'.  Taustalla siintää järvi.                                         

Marjamehtäkin veti puoleensa ja pakasteeseen mustikkoo ja mehtävattuja suatiin. Toinen säilörehu on nyt korjattu ja viikon piästä jos kelit sallii, alakaa puinnit. Mie olin soppakauhan varressa tuolla tilalla viikon rupeaman ja nyt pehkomarjat vuottaa kerreemistä.

Hyvät kelit on ollu tehä mattopyykkiin, hyvin kuivaa matot.

Kesäpäivänhatut on hurmannu miut ihan täysin. Elokuun kukkijina vallan hienoja. Tuolla mehtäpuutarhassa preeriapenkissä kasvaa suurin osa miun hattuloista.

Sateen ja tuulen kaatama 'Rustig Dwarf' sekoituspussista nämä taimet.

Hiukan hoikempi kasvutapa tällä 'Aries' lajikkeella. Kukka halakasijaltaa n.10 senttii.

Kuva ei nyt anna oikeutta kullankeltaselle 'Irish Spring' kukille. Tämä talavehti viimekesältä ja yllätyin siitä, jotta säily talaven kurimuksesta.


Nämä tuolta preeriapenkistä. Alla punainen 'Cherry Brandy' kasvaa hiukan pienempänä, kuin nämä keltasävyiset, jotka huiteloo yl metrisinä.



Tzinniakin on piässy tähän kuvaan. Tuota valakosta tzinnioo mie varmaan oon kuvannu, ihanan väriset hatut tul siinä samalla.


Kaunopunahattuja ja salkoruusut, sinipallo-ohdake vasemmassa reunassa pilikottaa.

Taustalla Katsura rupivaa lehtiään värjeemään syksyyn. Kesäpäivänhattujen takana kaunopunahattuja.

Koristeporkkana 'Dara' kukkii samasessa penkissä ja on herkänkaunis kasvutavaltaan. Toivottavasti siementaimia on enskesänä.

Kaunopunahattu 'Green Twister' viihtyy kohopenkissä muitten hattujen kanssa.



Viimeisessä kuvassa päivänsilmä kukkii myös mehtäalan penkissä keltasena, ensimmäisiä daalioita myös siinä kukassa. Näistä keltaisen sävyistä tykkeen, ei oo liian piällekäypiä.

Tukea on täytyny näitä korkeita kasvustoja, osa kyllä kerkis käyvä nojailemaan tukevampia kasveja vasten viimeviikon lopun kovissa sateissa ja tuuliaisessa.

Ihana ryhmä on nämä hatut, asteri kasvien heimoon kuuluvia kaikki. Kerrottuu punahattuukin on olemassa ja taitaa pittee mehästee niitä seuraavaks. Varmaan näitä hattuja on paljon erilaisii olemassa. tässä miun kokoelma tälläkertoo.  Punahatut on talavehtinu hyvin kohopenkissä ja perhoset, kukkakärpäset ja kimalaiset on mielissään näistä. Syyspäivänhattukin on olemassa ja keltasen oon nähny. Liekkö muita värejä niissä.

Maljakossakin kestäävät pitkään, aluks vähän pissille haisoovat, sivupöydällä ei haittoo hajut.

Kiitos kun kävit lukemassa!


















Joulunajan kukkia.

 Hyvää alkanutta vuotta 2023! Nyt on ollutkin pitkä tauko uudesta postauksesta ja kommentoinnitkin teidän muiden postauksiin satunnaisii. Jo...

Suosituimmat artikkelit