keskiviikko 18. toukokuuta 2022

Pienillä askelilla kevät etenee.

Kovin on ollu kylymee, vielä luntakin varjopaikoissa näkköö. Puutarha kuitenkin on lumeton ja järvestä jiät lähti 9päivä  toukokuuta. 

Kärhö 'Sofia Kaisa' aukas molemmat nuppunsa, reilu kuukausi sitten. Kukka on suuri ja alakuun se ol valakonen, vihertävänliilalla keskisuonella. Nyt on haalennu kokonaan vaaleaks kukat. Ihmeen pitkään on kuitenkin kukkinu sisällä. Miun käs on kiäntämässä tuota kukkoo näkyviin.


Muut kolome sisällä olevista kärhöistä on kasvanu pituutta, vaan ei vielä kuki. Eikä tarviikkaan.

Puutarhassa on pienemmät sipulikukat jo loppupuolella kukintoonsa ja tulppaanit ja narsissit suavat vuoron. Ensimmäiset narsissit ovat jo kukassa  pionipenkissä, tuvan ikkunan alla, järvellepäin.

Libanoninlaukka tuossa etualalla, heinämäisenä tuppaana ja siemenestä kasvanu pioniunikko on siirrettävä pois tuosta penkin reunasta. Reunassa keltainen narsissi 'Carlton' ja tuo vaalea on 'Ice Follies'

Kasvitieteelliset tulppaanit aurinkoisena päivänä.

Esikoitakin kukkii. Suikeroesikot ensimmäisenä ja tämä  tummanpunainen on miulle mieleen. Pieni vielä on kooltaan.

Mehtäalalla kiurunkannukset ja esikot loistavat, samoin männy talavi kohtel jouluruusuja hellästi. Havuilla peittelin syksyllä, jotta lehetkin säilyis ja säilyivätkin. Nuoria vielä ovat tällä mehtäalalla.

Tämä vaaleajouluruusu on tehny paljon siementaimia juurelleen. Mukava seurata runsastumista. Tarhajouluruusuja miulla on molemmissa pihoissa vaaleina ja erilaisina punaisina. Kantopenkissä on melekein musta, tässä mehtäalalla. Kerrottuja nyt tilasin ja toivottavasti niistäkin niän kukkia tulevaisuudessa. 

Viimekeväänä separoitua karjanlantoo lisäsin näitten jouluruusujen juurelle, niinkuin kaikkiin kukkapenkkeihin ja se on suanu kasvun vauhtiin. Uusia lehtiä ovat kehittäneet hyvin ja kasvattaneet kokoa. Kovasti nyt puhutaan tuosta eloperäsestä lannasta ja tuolla tilalla se käsitellään separoimalla neste siitä lietelannasta pois. Lopputulos on hyvin siistii käsitellä eikä juurikaan haise. 

Samoin syötäveekin tuolta alalta suahaan, korvasieniä on noussu ja kokoa suavat vielä kasvoo ennenkuin otan ne kyökkiin käsiteltäviks.


Jäniksien mieleen olevilla kasveilla vielä on verkot paikoillaan ja ei talavellakaan mittään isompia tuhoja tullu. Kauriit on tainnu tiältä joutuu iliveksiin ruokalistalle.

Tilasin keväällä Mustilan arboretumista atsalean ja alppiruusun siemeniä, atsaleat on itäny hyvin. Voi niitä siemeniä olla 30/40 ja itämisprosentti ol varmaan 100%. 

Kasvualustaan laitoin esikasvatusturvetta ja rahkasammalta, rodomultaan nyt koulin nää. Mix pussi ol siemeniä ja näilläkorkeuksilla pitäs menestyy.

Toinen projekti on meneillään pioneissa. 2020 syksyllä pioniseurasta tilasin siemeniä ja kylyvin ne ruukkuihin tuonne mehtäalalle, nyt siellä on itäneitä taimia. 

Nää siemenkasvatukset ois pitäny alottoo jo vuosiasitten, hittaita ovat kasvamaan.

Maatilalla ol maansiirtohommia ja sieltä Ville laitto talteen ruokamultoo ussiimman kuorman, suahaan kasvilavoja rakennella, tälle keväälle muutama uus keritään laittoo.

Syötäville kasveille on peltomulta hyvä, vilja kasvo viimesyksynä näissä mullissa. Kukkapenkkeihin pussimulta on hyvä lisätä. Näissä ei oo mittään juuririkkaruohoja ja siemenrikat kitköö pois. Tämä on hyvä juttu, kun poika hoksas kyssyy tarvitaanko. Peittee pittää nuo kasat muovilla, niin ei lentäviä rikkaruohoja piäse itämään. Eihän myö kaikkii tarvita ja on nyt multoo tasotella noita reuna alueitakin.

Koska kukkii haasteen ensimmäinen arvaus on nyt kukassa. Veikkasin idänsinililjan (Scilla sipberica 'alba' kukkimisajan kohan 23.5.2022. Nyt kukkii ja on 18.5.2022. Pikkusen pieleen män.

Tuossa vasemmassa reunassa on tää scilla. Toinen arvaus, virvanarsissi 'Spoirot' on talavi ottanu mukaansa, ei näy piippookaan, missä sen pitäs olla!

Tänään ilimottauvuin kesäkuun lopulla Ilomantsissa pidettävälle nukkekurssille, sitä vuotan. En ihan koko viikoks uskaltanu luppautuu, jos rehunteko sattuu sille viikolle. Kolomekin päivee ois kyllä ihana. Esittelen sitten tuota miun nukkekokoelmoo, kuhan suan uuvet tehtyy!

Kiitos kun kävit lukemassa!














lauantai 30. huhtikuuta 2022

Koska kukkii?

Sain Navettapiialta haasteen, Koska kukkii? Alulle tämän haasteen ol laittanu Minna, Hiidenkiven puutarhasta.

Mie ajattelin tehä tämän tuolta mehtäalalta, siellä on viellä lunta aikapaljon!  

Lumikuvat on eiliseltä päivältä. Jännitys on nyt suurin, ovatko veikkaamani kasvit säilyneet elossa, pitkästä talavesta!


Tässa penkissä tuossa oikiissa reunassa on pikkunen (Narcissus bulbocodium 'Spoirot') narsissi. Tai pitäs olla, kuvan laitan tähän alapuolelle.


Samoin tässä penkissä on valakonen Idänsinililja, (Scilla sipberrica 'alba') pitsimäisin kukin.


Kantopenkissä pikkusen pilikottaa lumen alta, alapuolen (Soldanella montana) Metsäalppikello. Kuva on viimekeväältä. nyt lehtiä näkyy vasta vähän. Vierellä siinä on kiurunkannus.


Viimeisenä veikkoon Valkovuokon (Anemone nemorosa), tämä on tuossa ylimässä kuvassa olevassa penkissä, vielä uinuu lumenalla.


Näille kukkijille veikkoon kukkimisen alakamis ajankohdaksi.

Narsissi 'Spoirot' 25.5.2022

Valkoinen idänsinililja 23.5.2022

Metsäalppikello 4.6.2022
 
Valkovuokko19.5.2022

Haasteen säännöt! 

Valitsemissasi kasveiss ei saa näkyä nuppuja veikkaushetkellä. Poikkeukseksi laskettakoon puuvartiset, joissa saa olla kukkasilmuiksi tunnistettavia osia. Valitsemasi kasvien kohdalla olisi hyvä olla lunta/jäätä tai edes sen verran routaa, ettei kasvi ole lähtenyt kasvuun. On nimittäin aivan eri asia veikata kukinnan alkua lähipäiville, kuin viikkojen päähän ja tässä haasteessa nimenomaan tarkoitus on luoda pitkäkestoista jännitystä.

Kukinnan alkua saa vauhdittaa esim. lapioimalla lunta kukkapenkin päältä, mutta harsoviritelmät ynnämuut, joita et normaalisti tekisi, lasketaan topingiksi. Kerro keneltä sait haasteen ja haasta vuorostasi mukaan muutama kaveri.

Olisi myös kiva, jos kävisit laittamassa Hiidenkiven puutarhassa -blokiin haasteen aloitus postauksen kommentin osallistumisestasi. Raportoi myöhemmin keväällä, kuinka hyvin kukkakevään ennustaminen sinulta onnistui.

Tämä haaste on kiertänyt jo jonkin aikoo, enkä nyt oo perillä tarkkaan ketkä tähän on osallistuneet. Niinpä en haasta nyt ketään tähän. Jos joku, ei vielä oo osallistunut, saa tämän ottaa ja veikkailla !



sunnuntai 20. maaliskuuta 2022

Aurinkoa ilmassa.

 'Titi tyy' laulaa tintit meilläkin. Harakat pesäpuuhissa taitaa olla ja oravatkin lemmenleikkejään juoksentelloo peräkanaa.

Lunta meillä vielä on runsaasti. Lorina räystäskouruissa ja syöksytorvissa kuuluu. Pikkusen on vielä sulamatonta lunta tiilikatolla. Mittään kasveja ei vielä pilikistele lumenalta ja hyvä niin, pitkien sääennustusten  mukaan, vielä arktisia viimoja loppukuusta suahaan. Pakkasii jopa 20 asteeseen.


Mehtäalallekkin suap vielä lämmintä vettä sattoo. Meijä muurikin on melekein lumenpeitossa! 

Suojaustoimia on tehty alppiruusuille verkolla ja katajat 'Urho' saivat vanhoista lakanoista huput piälleen. Onneks jo syksyllä nämä katajat kieputeltiin hyvin trikookuteilla ympäriinsä, jos oisivat jiäny märän painavan lumen alle talavella, ois varmasti oksia katkennu ja murtuna. Tuossa suattaa vielä lähemmäks metri olla lunta tienvieressä. Hankikeliä on ollu ja kesti ihan hyvin tehä suojaustoimet joku viikko sitten. 

Lupasin laittoo kuvan tuosta Dentrobium Thyrsiflorum orkideasta kukassa, jos onnistuu. Hyvin onnistu! Kukkatertut valamistu noppiisti, ja kauniisti kukkivat kaksi viikkoa. Uskoa anto tuleviinkin vuosiin. Vuotin tään kuvan julukasuu toisen orkidean nuppujen aukasuun. Tuolla ruukussa oikealla puolella, itäneet koristeporkkanat. Nyt koulittu.

Tämä helokämmeköiden sukuun kuuluva, Coelogyne huettneriana on kiitollinen kukkia joka talavi. Kuhan tää lopettaa kukinnan ja lepokausi alakaa, miun on otettava noita bulbeja pois, mitkä kasvavat ruukun reunoilta yli reilusti. Kallellaan on koko alusruukku, niitten painosta.

Kellarista tuodut kärhöt rupes vihertymään noppiisti. Kasvuharson laitoin alakuun ikkunaan verhoks, jotta eivät shokkii sua liiasta auringonvalosta äkikseltään. Nää ol pakko tuuva kellarista, kun pitkiä valakosii huitukoita kasvo.


Kävin kukkaystävän kanssa Joensuussa 2020 kärhöharrastajan luona, joka ol risteyttäny kärhöjä, ihan miulle uusia värejä ja nimet hiän ol perheenjäseniltä ja ystäviltä lainannu. Nimet on rekisteriin viety Kärhöseuraan. Todennäköisesti Denrologian Seuraan, johon kärhöt kuuluvat. Sain silloin 10 eri lajiketta juurrutukseen. Miulla ei ollu taitoa suaha kuin 4 kasvuun. Ilimeisesti ois pitäny kaikki purkit silloin syksyllä viiä kellariin ja pittee vielä viimekesä, kahtuu sitten syksyllä, kuolleet pois. 

Tuon alemman kuvan 'Sofia Kaisa' on nyt vaille metri ja siinä on kaks kukkanuppuu. Laitoin pitemmän tukikepin ja vuotetaan, minkälainen kukka suahaan. Tuossa ensimmäisen kuvan muut kärhöt on nimeltään 'Lyydia', 'Pilkullinen'  ja 'Saara Emilia'.

Jännästi nää kasvaa, tuo suurimman ruukun 'Saara Emilia' on kaikista eniten ottanu juuresta versoja. 

Nyt on meillä uus penkinpohja kaivettu talon etupuolelle, johon kellarissa on muutamia Kandalaisii ruusuja ja pioneja tulossa. Daalioitakin siihen vois laittoo ja täydennykseks kesäkukkia. Homma siinä vielä on, ennkuin istutuskunnossa se penkki on. Oispahan mukava nähä nämä kärhöt siinä kukkimassa! Yhen pistokkaan nimi ol 'Martta' ja sen oisin suonu menestyvän. Olihan se edesmenneen äitini nimi. Kukkaystäväni ei suanu sitä menestymään ja tämä risteyttäjäkin oli sanonu emokasvi olevan huonossa hapessa ja ruukkuun ottavansa sisälle. Toivottavasti toipuu ja  oiskohan sitten semmonen joka ei menesty meillä hangen alla talavella.


Tulppaaniruukut jotka kellarista tuotiin, kukkii kohta. Kerkiväät ennen Pääsiäistä. Aitauksen tein noihin ruukkuihin jotta eivät kuavu, kun keltasii hujoppia kasvustot olivat alakuun. Nyt ovat ihan napakoita. Perjantaina käytiin Verenpisarat, tämä saviruukussa oleva on suurin. Kaikissa on eläviä silimuja. 

Vanhassa mökissä tulloo tunkuu, pelakuut siirsin toiseen valosaan kammariin. Tuvassa on sitten pienempiä taimia kasvivalon alla. 

Vanhin poikamme oli perheineen talavilomalla tiällä ja kaks viikkoa sitten myö oltiin ristiäisreissulla siellä etelä-Suomessa. Jännitti suorastaan soppiiko kastemekko piälle, kun ikää lapsella jo muutama päivä vaille 3kk. Hihat pikkusen ol kippanat, muuten ok. Tää jylleevä tauti vaikutti siihenkin juhlan ajankohtaan.

Miulla on nyt kevään suuren juhlan alla käsityö meneillään, joka opettaa kärsivällisyyttä. Toivottavasti!


Vuosien saatossa on kerrääntyny pieniä helmiä. Rupesin kutomaan tuolle puumunalle helmistä päällystä. Ohje tuolla ylempänä. Keskikohta on nyt valamis ja piän ja toisen vielä kerkiin ennen Pääsiäistä. Aamulla herreen aikaseen ihan luonnostaan ja ennen viittä istun pöydän ääressä laskemassa helemiä. Heitin vähän hautumaan tään kudelman ja tein pikkusen helepomman välillä. 


Silloin kun meillä ol suklaamunan syöjiä, ol niissä joissakin, tämmönen keltanen sisus. Muutaman siästin ja tämän muovisuojuksen piälle tein tämän. Tuonne päätyyn kun rupesin yhistelemään noita pystynauhoja, tarvihin apukädetkin ja yhessä myö suatiin tää koottuu. Pohjassa on helmistä kerrokset ja kestää pystyssä. 

Helmityöt on vanha käsityömenetelmä. Jo ennen Kristuksen syntymee on helmillä koristeltu ja kauppoo käyty. Helmillä on Venetsian kaupunkiikin pystyssä pietty, huonoon aikaan!


Kiitos kun kävit lukemassa!















lauantai 19. helmikuuta 2022

Kevättä mielessä.

Nyt on koko helemikuulta katsaus. Monenkirjavoo on assiit!

Kyllä nyt on suatu lunta. Lähemmäks metri on pellolla ja kaikenlaista hommoo on suanu tehä lumen kanssa. Lämpimän puolella ol nyt tään viikon ja osalta katoista lumet tippu alas. Tiilikatolta ei hevin puttoo, vaikka jyrkkyyttä on katossa. Oksasahalla on sahattu kuistien katonreunalle tulleet lipat. Maatilalla on katoilta lumenpuotoksessa ollu monta miestä katoilla. Kalvanipelti missä on, lumet tul iheksiää kovalla rytinällä. Pinnotetut pellit oisivat vuatina pitemmän ja lämpimämmän jakson. Tiepuolessa on julumat penkat. Vaikka auto karkois kuljettajan käsistä, ei mehtähallituksen puolelle piäse. Myö pärjätään näitten lumien kanssa, kaupungeissa ja tajamissa on ongelmat.

Helemikuulla on suatu herkutella mateella, näillä rannoilla vielä talavikalastaja on ja muutama keitto on keitetty. On se vuan sangen ruma kala, mutta herkullinen.


Mie nylen mateen. Vanha tapa on kaltata kaikki tumma nahka ja lima pois. Sanonta 'sian sorkat ja mateen maksa, ne voille vertoja vetää' pittää paikkansa. Miähnän pakastan ja blinien kanssa on syöty. 

Edellinen postaukseni ol vanhoista astioista ja nyt pikkusen vanhasta lasista kirjotan, johon liittyy pelakuun oksa. Tään kuun alussa hääräsin tuolla vanhassa mökissä, kastelin ja kuivia lehtiä rapsin kukistani. Katkasin vahingossa yhen oksan kirkkaanpunasesta 'Kivilahti' pelakuusta. Toin sen sisälle ja veteen laitoin, juuria toivoin. Ruukussa nyt on, hupun alla.

Miulla on vanhoja laseja juuri tähän tarkotukseen varten ja samalla leikkasin ludisiasta ja talavetetusta keijunmekosta oksia myös juurtumaan.

Juohtupa mieleen käyvä noita tuoppeja kuuglettamaan, milloin ne on ollu käytössä. Nämä lasit on ollu sinapilla ja sulatejuustolla. Näistä tuopeista sain seleville tuon keskimmäisen. Se on Riihimäen Lasin vanha sinappituoppi, Tapio Wirkkalan Pauling Oy:lle 1960 luvulla suunnittelema. Nuo kaks muuta ovat vanhempia. Niistä en löytäny äkikseltään tietuu.

Tuossa ylemmässä kuvassa on myös nuo reunimmaiset sinappilaseja. Keskellä on mielenkiintoinen, Arkkitehti  Aino Aallon os.Marsio, suunnittelema lasi. Sain tuosta seleville sen olevan Karhulan tuotantoa. Lasin koristeet on 'veteen heitetyn kiven synnyttämät renkaat'. Renkaan reuna tuntuu terävältä ja lasimassassa on ilimakuplia, joita vanhemmissa laseissa on ollu . Pohja on hiottu. Tätä lasisarjaa on edelleen tuotannossa ja myynnissä. Pikkusen on muuteltu pyöriimmäks noita renkaita.

Näitä vanhimpia laseja on ollu aitassa, en tiiä kenen jäliltä. Sotien jäläkeen appivanhempani tään paikan osti pellon tautta. Appeni poikamiesveli tänne muutti pieneen mökkiin, joka myö purettiin 40v sitten, nykysen vanhan mökin valamistuttua. Naapurin edesmenny Seppo ties kertoo, 1900 luvun alkuvuosina ol siinä pienessä mökissä Venäläisten kartottajien asuneen, kun tuota järvii mittailivat ja karttoja tekivät. Seuraavista asukkaista ei miulla oo oikein varmuutta ennkuin tälle suvulle tämä tul. Lasit ovat vain näissä kukka hommissa. Nuo sinappi- ja sulatejuustolasithan on suunniteltu silloin aikoinaan käyttölaseiks kun sisus on syöty. Yllätyin Wirkkalankin suunnitelleen näitä.

Miun marraskuun/joulukuun kaktukset kukkii vasta nyt. Taustalla viimetalavena ostamani valakonen soilikki, joka rupes nyt syksyllä kukkimaan ja ahkerasti on siitä lähtein kukkinu. Kahessa muussakin kaktuksessa on kukkia.



Kellarissa kävin kahtomassa ja kastelemassa kasvejani. Hanasta siellä vettä suahaan, ei tarvii kantoo. Pääsiäiseksi aikomani tulppaanit taitaa keritä kukkimaan jo aiemmin. En muistanu niitä jättee ison kellarin puolelle, jossa lämpötila voip männä nollaan ja tää peruna kellari on liian lämmin. 4 astetta mittarissa on, vai ennustellooko nää aikasta kevään tuloa. Lattiilla ovat ja valoon nää pittää miun seuraavalla reissulla ottoo.
Tuossa alemmassa kuvassa on kärhöt jotka toissa kesänä sain kärhö harrastajalta pistokkaina. Kaikki ei lähteny kasvamaan. Neljä niistä on nyt talavetuksessa kellarissa. Tuo 'Kerttu' on ottanu spurtin kasvussaan. Leikkasin nuo vanhat kasvustot tällä reissulla pois.  Vanhasta ovesta tehtiin pöytä osalle talavetettavia. Verenpisarat varmaan pitäs miun tuuva jo valoon ja ruusuissakin silimut on punastuneet.


Nyt on kaks häiriintynyttä kasvii. Ensin, mikäs amaryllis tää on. Kun poikasii näin runsaasti on tehny. Äitini peruja on. Kuivasin nyt syksyllä.  Istutin sen kasvamaan nyt ja kaikista lehet on tullu esille. 


Onko pelakuussa syöpä? 

Luvin Maaseudun Tulevaisuudesta perunallakin voivan olla syöpä. Jos sitä perunapellossa on, voi se tarttuu muihinkin kasveihin ja levitä. Tässä ei multa oo perunapellosta, vaan outuu syheryy on.


Nyt tuas ollaan jännän äärellä. 
Tuo hento vaaleanpunainen on Paphiopedilum 'delantii'. Tämän Venuksenkengän tilasin orkidealehen yhteistilauksesta, muutama vuosi sitten. Kukka ei kuihdu, ennenkuin uusi lehtiruusuke on kasvanu.
Tuossa oikealla puolella on se jännä tapaus. Sinä talavena kun tänne rannalle muutettiin 12 vuotta sitten, tilasin tämän Puikkokämmekän, Dendrobium Thyrsiflorum. Hellästi hoitelin ja kukkia vuotin, joka vuos yhen puikon kasvatti ja lehet vanhimmista puikoista tippuivat. Annoin syväntalavella pitkän kuivan kauden ja viileessä. Ei kukkinu. Nyt männeenä syksynä kun otin pihalta tämän, ääneen lain luvin ja viimesenpiälle karut olosuhteet loin. Sanoin, jotta tämä on viimenen talavi ja jos ei kukkia tule, komposti koittaa! Vanhaan mökkiin vein, ikkunaan kiinni valoa suamaan ja kovilla pakkasilla lasi ol tosi kylymä. Yhen kerran vähän vettä annoin, muuten kuiva ja lämpötila pahimmillaan laski 8 asteeseen. Helemikuun alussa miulla petti hermo ja sisälle toin ja kastelin. En ollu uskoa silimiäni kun huomasin nuo kukkanuput puikoista tulevan. Tuolla lehtien takana on kolomas nuppu. 4 kuukautta kuivana kärvistel. Kuvan niättä jos onnistuu kukinta.

Siemen ostoksiakin on tehty, posti on kulettanu ja kaupoissakin on käyty. Joitakin oon kylyvänykkin, pisimmän kasvukauden vaativia. Muutamia pusseja, kun ovat niin kauneita, laitoin kuvaan. 


Salaatti/kasvihuonekurkku, kovasti tykkeen kurkuista. Isokirjopeippi, monena vuotena oon kasvattanu ja tummalehtisistä tykkeen eniten. Ihana hämähäkkikukka. Tarhaleukoija 'Ten Week'. Sarjasaippo, eka kerran kokeilen. Kiinanasteri 'Chinensis' mix. Kerrottuja isokukkaisia astereita myös on kahta erlaista.


Oi mitä värejä, oranssit! Melekein suupielet nous ylöspäin, kun kotona huomasin ostokseni. Chilipaprika 'Erotica'. Sirokannusruoho 'Licilia Peach' tätä en ennen oo kasvattanu ja toivottavasti onnistuu. Isoköynnöskrassi 'Yellow Troika' piäsöö risuveneeseen kukkimaan. Leopardikukka, monivuotinen ja jos onnistuu, uskaltaskohan penkkiin jättee talavehtimaan?
Esikasvatettavia oon meinannu karsii, vaan aina sorrun!

Järvellä ei kulukijia oo näkyny. Vettä on lumenalla ja se varmaan on osa syynä. Ikäkin tiällä rannalla asujilla vaikuttaa, ei jaksa rämpimään lähtii. Järvenpinta jäi nyt syksyllä alhaalle. Latuverkostot on hyvät meillä. Haastavia mäkiä ja tasamuata. Eino Leinon, 'Hyvä on hiihtäjän hiihdellä' sopii tähän ja helemikuulle yleensäkin.




Lopuks sitten herkkujakin, laskiispullia paistoin lumenpudottajien päiväkahville. Kaks pellilistä leivinuunissa paistoin ja pakkaseenkin näitä riitti. Hillolla suurin osa ja muutama mantelimassalla ja kermavaaholla täytetty on ollu tarjolla, Tomusokeri tupsaus vielä hatulla!

Vieläköhän tuolla yläilimoissa on satamatonta lunta. Jokohan juhannuksena kaikki lumet on sulanu!

Kiitos kun kävit lukemassa!







sunnuntai 23. tammikuuta 2022

Arabian vanhat astiat


Kruunuvuokko Puutarhan Lumo -  blogista esitteli omia Arabian kauniita astioitaan muutamassa postauksessaan tälläkuulla ja vinkkasi meitä muitakin osallistumaan tähän Arabian vanhojen astioitten esittelyyn. Rikkaruohoelämää - blokin Between esitteli myös kauniit Arabian astiansa. Kyllä kannatti molempien esitellä astiansa, hienoja ovat!

Miekin ajattelin lusikkani laittoo tähän soppaan. Ja vielä vähän ottoo siihen mukkaan muutaman Arabiaan liittyvän Suomalaisen tuotemerkin astian.

Miun kokoelma ei oo suuren suuri näistä jären vanhoista ja kaikki on käytössä enemmän tai vähemmän. Monet astiat  oon ostanu vuosien saatossa ja kuvan alle kerron miten ne on miun hyppysiin tulleetkin.


Aloitetaampa Arabian Kesäkukasta. Suunnittelija tälle AS- mallille on Reinhard Richter. Kukkakuvio on siirtokuvakoriste. 1940  luvulla AS- mallin kahvikuppeja myytiin eniten Arabian kahvikupeista.
Valamistus ajoittui 1932-1949. 
Tätä kahvikannua käytän nyt pelekästään kukkamaljakkona, nokka kopsahti tiskatessa kuivauskaapin oveen ja siihen tul pien riksu. Kantta en huomannu kuvaan laittoo, se on ehjä.


Kuvaan laitoin kolome kuppia tasseineen ja pullalautasineen. Tästä hyvin näkköö, näissä kupeissa on kukkakuvio vähän erilainen kaikissa. Sitä en tiiä miten monta erilaista kuppiparia on olemassa.
Miulla on 12 hengen serviisi. Muutamassa näistä miun kupeissa on täysin samanlainen kuviointi.


Sokerikko ja kermanekka. Kaikki tämänsarjan astiat on kultareunuksella. Pohjassa piipuleima.


Kuvien laatu on huono , millon ei riittäny valo tai sitä ol liikoo. Tällä isolla pullalautasella ei montoo kertoo oo pullapalasii ollu, yhtään naarmuu ei lasitteessa oo.

Tuolla maatilalla ol yksi kuppi iliman tassia kun sinne tulin, varmaan ol ollu useampia aikoinaan, siinä on kultareunus. Ihastelin sitä ja päätin kerätä juhlaserviisin. Tamperelta, Vaarin Varastosta tilasin astiat, kun luotin heijän asiantuntemukseen, että suan hyvät astiat. Posti kuljetti ne. Kultaukset on kunnossa ja käsitiskin hellävaroen tien kun pesen. En ruahtinu kerralla ostoo, ussiimpi vuos tähän män, kunnekka ol tavoite saavutettu.

Vuos sitten Loppiaisen tietämillä ol feisbuukissa, Finnich Cooking & Culture ryhmässä kysely, jossa pyydettiin laittamaan vanhoista Arabian astioista ja Suomalaisesta lasimuotoilusta kuvia. Meille ol silloin loppiais illalla ystäväpariskunta tulossa kylään ja mie olin kattanu kahvipöyvän näillä miun astioilla. Juohtupa mieleen näpätä kuva puhelimella ja laittoo ryhmään. 


Paljon sain tykkäyksiä ja kyselyjä astioista. Monet kysyivät Finlandia-marmelaadimakeisistakin kakun päällä.
Arabian kesäkukka, Karhulan jalalliset vanhat kakkuvadit, täytekakun alla Tapio Wirkkalan Ultima Thule iso lautanen, häälahjaksi saamamme. Hopeat Kultakeskuksen. Kerätty on näitä astioita ja perheeni äitienpäiviks ja merkkipäivinä on muistanu näillä.
Paljon pyörii mualimalla Arabian vanhempia astioita ja kuvia on semmosista joita en ennen oo nähny. Nuoremmat sukupolovet kyselöö niistä ja monellakin, kun vanhemmat on Suomesta lähteny, mukaansa ovat Arabiaa ottaneet, kenties häälahjaksi suamiaan.


Arabian I O- sarjan maitokannut Nina. Suosittu Amerikan vientimalli. Vähällä käytöllä olleet, molemmat ostin.


Tuo pieni nekka anoppini peruja, Jottain siirtokuva mallii sekin. Ei kuulu tuohon ylempään sarjaan. Helunan ostin Arabian kirppikseltä. Noilla Helunoilla on silimissä oleva mustapiste eri ilimeellä kannuissa. Kaj Franckin suunnittelema KL- malli ja Anja Juurikkalan Puhalluskoriste kannussa. Käytän usein kahvipöytä kannuna. Rakas kannu.


Voipytyn ostin Vaarin Varastosta. Tästä pytystä ei enempee miulla oo tietuu. Oon käyttäny juhlissa mm. sienisalaatilla. Maisema lastenkupin sain sisareltani lahjaks, muutamia vuosia sitten.


Nämä maustepurkit ja jauhosalkkari ovat tilalla olleet jo ennen minnuu. Tuossa salkkarissa pien hienuu suoloo ja purkeissa pussimausteita. En tiiä onko näihin ollu isot purkit ja suolasalkkari. Yks pienempi myös uupuu.


Suurin ja pienin.  Kuvion isoon on suunnitellu Edvin Lindgvist ja koriste on sienitetty. Tässä uunivuassa tein aiemmin  aina jouluks maksalaatikon, nyt tuohon reunaan on pikkusen krakelointii tullu ja en ennee käytä sitä ruokataloudessa. Kukan alusastiana hyvin männöö, ehjä muuten on ja ol tuolla tilalla, tänne toin silloin, kun muutettiin.
Arabian Kokki pata Tapio Yli-Viikari suunnittelija. Tätä on miulla er kokosii ja kolomen litran padassa karjalanpaistin aina tien ja siinä nostan pöytäänkin.

Sitten 1980 luvun alun astioista kuva.


1980- lukua. Tupa-sarja on jokapäiväsessä käytössä. Anja Jaatinen-Winguist on suunnittelija. 
Ihana Inkeri Leivon suunnittelema Arctica pyhäsempänä ruoka astiastona. Tästä sarjasta on tarjoiluastioita myös ja kahvikupit leivoslautasineen. Juhlia kun sisarusteni perheissä on, kiertää nää miunkin astiat niissä. Meillä on mieltymys samoihin astioihin ja sisareni ovat ostaneet myös tätä sarjoo. Aika isot kekkerit suahaan järjestee kun yhistetään meijän arcticat.
Kupit on nykyisin vähällä käytöllä. Arabian iloinen lehmä sarjan mukeista juuvvaan kahvimme. Se sarja tul 2000- vuonna maidontuottajille tarjolle. Kaupassa sitä ei myyty. Kaj Franckin Teema mukiin kuva on painettu ja sitä hankin meille, tänne ja tuonne tilalle osan jätin. Voileipä lautaset, pienet kulhot. mukit ja kannun, jonka Birger Kaipiainen on suunnitellu Paratiisi sarjaan, lehmä kuvalla on myös. Netissä myydään nyt mukeja jopa 30 eurolla. Vähän on tarjolla ja heti männöö.  


Arabian maljakko Göran Bäck. Tämän ostin suruuni kun särin Kaarina Ahon suunnitteleman Harlekiin maljakon ja ei silloin ollu myynnissä netissä uutta tilalle. Nyt niitä on tarjolla.
Tonttu seinälautasista sain tuon, tonttu ja hevonen lahjaksi, tonttu ja luuta on nyt syksyllä hankittu ja yritän tätä sarjoo kerätä lisää. Harvemmin on tarjolla. Anders Olsson on suunnitellu, -80 luvulta. Lapsenlapsille ajattelin kerätä näitä mummolta💗
Muutamia muitakin sarjoja seinälautasista on Lappiaiheisia ja yks Kalevala vuosilautanen 1982.

Nyt laitan muutaman muunkin kuvan, kun vanhoo Arabiaa. Liittyy meijän 40- vuotiseen juhlavuoteen nämä astiakuvat. Ja ei ihan nuoria oo nämäkään astiat. Kesällä, jos luoja suo. On meillä 40 vuotis hääpäivä. Juhlan paikka.

Finel on tuotemerkki, jota valmisti Wärtsilä- konserniin kuulunut Arabia Järvenpäässä.


Pehtoori pannut. Antti Nurmesniemen suunnittelemat mallit 1957. Punainen pannu toimi meillä tiällä rannalla kahvipannuna ennenkuin muutimme tänne. Sähköhellalla keitettiin pannuporoista kahvit ja hyvänmakuista ol. Silloin siinä ol vielä nuppi tallella. Kylypemässä kesäaikan tiällä käytiin ja muikkuja kun suatiin, anoppini keitti rantakalan avotulella padassa. Muurinpohjaletut ja kahvit ol ussein saunareissulla ja muurikka pannusta suan kiittee kälyäni. Muistoja nämäkin! Keltanen pannu ol tuolla tilalla ennen kahvinkeitintä. 
Tuossa keskellä Heikki Orvolan Vegetaria pata. Saimme sen häälahjaksi. Kun tätä pataa kahtelen, kesäkeitto miulle mieleen tulloo ja sen kerran kesään keitän tässä. Miesväelle ei oo suosikkiruoka. Kaikki ovat hyvässä kunnossa, ei emalin lohkeamia oo. Pannuista näkköö, jotta kahvii on keitetty, pata sisältä kuin uusi.

Sitten sokerina pohjalla sallittaneen. Oottako nähneet näin somia sirottimia, eivät oo Arabiaa

Nuorena naisena reissasin tuonne Amerikan mantereelle ja siellä yhessä antiikkiliikkeessä sattu nämä.
Olivat kevyet matkatavaroissa kulettoo. Kyyhkyläiset💕
Ohutta posliinii ovat, varoen käsittelen.


Pöytäkoristeina ovat. Muutaman kerran kun lipeäkalaa on ollu tarjolla, suolan ja pippurin laitan.

Harmi on kun Arabia ja monet muutkin yritykset on työn ulkoistanu muualle. Oon kuullu uusista Arabian astioista mm. lasitteen naarmuttuvan noppiisti. Kyllä siinä iso pala Suomalaisuutta män. Onneks en  oo tarvinnu täydentee astioitani. Pittää vuan pyörii tuolla netissä ja liikkeissä, jotta suap täydennystä, suomessa tehdyistä. Toivottavasti nuo lasitehtaat valamistaa tulevaisuuvessakin astiat ja esineet tässä muassa. 

Kiitos kun kävit lukemassa.










 

Pienillä askelilla kevät etenee.

Kovin on ollu kylymee, vielä luntakin varjopaikoissa näkköö. Puutarha kuitenkin on lumeton ja järvestä jiät lähti 9päivä  toukokuuta.  Kärhö...

Suosituimmat artikkelit