maanantai 9. lokakuuta 2017

Puun päivänä-haaste

Sain Rikkaruohoelämää blogista haasteen itselle merkityksellisestä tai kauniista puusta! Kiitos siitä!

Suomessa puun päivä on 27.9 ja Vesa  viettää nimipäivee, suvussakin on Vesa. Vuosipäivänä kehotetaan istuttamaan puita!

Tämä on miulle oikein mieluinen haaste!

Ymmärsin tuon haasteen niin, jotta yhestä puusta ois pitäny juttu tehä. Miulla ei oo montakaan kuvvoo puista kesältä ja kevväältä joten päädyin tälläseen ajatelmaan.

Miulle kaikki puut on merkityksellisiä. Puut on niin laaja assii ja metsästä Suomi tunnetaan ja se on ollut maamme yksi kivijalaka. Tiältäkin sodanjäläkeen miehet ovat lähteneet pohjoseen hevosen kanssa savotoille, perheelle elantuu hankkimaan. Meillä mehän jäläkihoitoon on laki ja muutaman vuuven jäläkeen aukkohakkuut kasvaa uutta mehtee ja puolukka ussein kerkivää siihen ensiks satoaan antamaan.
On suur rikkaus jotta on niin erilaisii puita, suuria ja pieniä. Havu ja lehtipuita. Puut on antanu suojoo kun saikuuro marjamehässä yllättää, tai vene pittää sitoja suaren rantaan kiinni. Kun sekamehästä polttopuita otetaan niin aina puita uuniin laittoissa siälin pihlajapuuta kun se on niin kaunista rungoltaan, tai tuomi oksineen, jota en pihapiirissä erikoisemmin suvahe, voip olla suojana muille pensaille jänöjussii varten.

Koko ikäni oon asunu muaseuvulla ja tiällähän niitä mehtiä riittää. On vaikii sannuu mikä on mieluisin puu miulle! Mutta varhaisin muisto liittyy koivuun ja joka paikassa missä oon asunu on pihassa ollu koivu.
Lapsena meijän perheessä asu Eevi-täti, hiän ol  äidin tät ja ennenvanhaan sanottiin 'vanhapiika' nykysin 'sinkku'. Eevi ol meille lapsille se tärkii aikunen äitin ja isän lisäks. Eevi pit meijät kurissa ja herrannuhteessa ja anto sitä pyyteetöntä rakkautta runsaasti. Eevi luk meille satuja ja tarinoita, istu tuvassa kiikkutuolissa nuorin sylissä ja myö isommat seistiin kiikun ympärillä kuuntelemassa. Kun kirjoja ol vähempi ja kirjasto ettäällä, samoja satuja luvettiin ussein ja jos ei sanalleen männy samallatavalla myö oikastiin.
Sakari Topeliuksen, Koivu ja tähti ol ussein luettu ja meistä niin surullinen,  välillä pyyvvettiin jotta ei sitä. siinä lapsiin ainu tuntomerkki koista ol, koivu ja sen oksiin läpi tuikkiva tähti.

Tykkeen koivuista, vaikka ne on roskoovii puita. Kevväällä hiirenkorvalla oleva puu antaa luppauksen uuvesta kesästä. Siitä suap mukavat saunavastat ja lankojen värjäykseen antaa vaalean kellertavan värin. Lopuks vielä lämmittää tuvan tai saunan ja risutkin on käyttökeleposii.  Kestävii huonekalujakin siitä on tehty ja tehhään edelleen. Muatilalla tuvassa on pöytä ja penkit koivusta. Rannanpihassa vanha astekuappi ja mahalipasto entisöitynä, ja tärkeinä säilytyskäytössä. Astekuapissa säilytän kukkamaljakot ja orkidealehet, mahalipastossa kynttilät ja nukkekokoelman, vuosien saatossa tehyt. Palataan noihen talavella.

Tämä koivu on syksysessä asussaan Rannanpihassa.

Taalainkoivu muatilalla. Tämän ostin paikallisesta kaupasta kevvääll -97 hyvin huonopäiväsenä poiskantohintaan, on korjannu ihtensä ihan mallikkaaks. Ei kasva niin suureks kuin hies-tai rauduskoivu, rauduskoivun sukulainen on, siemeniikään en oo havainnu! Lehti on kaunis liuskottunu.



Puut ylleensäkin on ollu miulle se kiinnostuksen kohe ja intohimo. Laitan tässä juttuu muistakin puista ja muutamii kuvia mitä on tullu otettuu tänä syksynä . Otin kuvia erlaisista kävyistä ja siihen palataan tuonnempana!

Oon istuttanu paljon puuntaimia elämäni varrella. Kuusta ja mäntyy mehtiin ja 2000 luvun alussa,
myös jalompia havupuita  mehtiin. Palsamipihta, Siperianpihta ja Virginianpihta kasvaa ympärillä olevissa mehissä, niihen taimet myös kasvatin.

Palsamipihta, ei vielä oo käpyjä tehny, korkeutta yl kymmenen metrii, kun neulasii pyyhkii käillä hyvä palsamin tuoksu jiäp kätteen. Ussein otan syksyllä oksia hauvoille tästä.

Virginianpihta, vähän pienempi kuin tuo edellinen, hauskat kävyt kynttilänä oksilla.

Douglaskuusta on tiällä Rannanpihassa ja mustakuusta ja serbiankuusta kasvaa muatilalla 'arboretumissa', siperianlehtikuusta on myös.

Surukuuset. Istutettiin alunpittein viis, yks rupes oksiaan nostamaan ylöspäin ja lopulla käy kuivamaan, kuajettiin pois. nyt on neljä tähellä ja ensimmäiset kävyt on kuivumassa, siemeniä suahaan ja kokkeillaan suahaanko itämään! Nämä istutettiin 1995.
Mie murehin kun Ville rupes navetan rakennukseen 2015 tuohon viereiseen peltoon, kuataako hiän tuon koko puistikon pois. Helenan kanssa puhuin siitä ja Helena sano Villen tykkeevän kanssa noista surukuusista ja varjelevansa niitä. Ol helepotus!

Mustakuusi. On kaunis värinen harmahtava, mukavan näköset mustat kävyt. Huonoja itämään. Ja jäykät kovat oksat, kestää märemmissäkin olosuhteissa.

Männyistä on kasvamassa Makedonianmänty ja Pensassembra.

Makedonianmänty. On vanhoja neulasii puottamassa, tekköö sen joka syksy.  runko on muista männyistä poiketen sillii ja kävyt pitkät ja hyvin pihkaset.
Pensassembrasta ol pähkinähakki käyny kävyt hakemassa ja syöny siemenet, käppyy en oo millonkaan nähny auenneena.

Laitan tähän muutaman lehtipuunkin.

Metsävaahtera kauniissa ruskassa muatilalla. Kun mie mänin Pekan kanssa naimisiin meillä ol senajan tavallinen maalaispiha omenapuineen ja marjapehkoineen. Tämä vaahtera on ensimmäinen puu jonka mie oon istuttanu, ja tämän toi isä Ollin rotinoille tullesaan pojan kanssa kilipoo kasvamaan. Pitkä tul pojastakin van ei pärjee tälle, tää voitti sen kilipailun.

Metsälehmus, Puottanu jo melekein kaikki lehtensä. Villen nimikkopuu isän tuomana. Molemmille pojille on puut kasvamassa ja muistona isovanhemmista. Tämäkin muatilalla.

Tammi. Ei keritä suaha terhoja kun pähkinähakit ne ennen meitä kerkiväät syyvä, tulloo myöhään lehteen  kevväällä. lehet on kovia kestävii vielä muahan puottuukin.

Mantsurianjalopähkinä. Tekköö hedelmii ja kukkaystävä yrittää suaha kasvamaan siemenestä tätä.

Tämä haaste tul nyt vähän alunpittein meinatusta laajempi. Monneen puuhun liittyy joku muisto tai tärkii tapahtuma ja siks tein tämmösen.

Vielä on näitä suurempii puita mitä on istuteltu muutama muukin, joskus suattaa vilahtoo tulevaisuuvessa kuvissa.. Minnuu on kiinnostanu näihen muodot ja värit keväällä ja syksyllä. Ja seleviytyminen näillä korkeuksilla. Miehetkään ei oo hantiin pannu niin on tullu kokkeiltuu.
On ollu onni suaha assuu muaseuvulla jossa on ollu näille isoille puille tilloo levittäytyy.

Tänä kevväänä tänne Rannanpihhaan tilattiin Hirvensalmen taimistolta omenapuu 'Kangasalan talvi' ja samalla Mangnolia 'Vanha Rouva'. Suap nähä selevivääkö talaven yl.

Tänne sen mehtäpuutarhan tekeminen on nyt puunkaadolla alotettu. Pekka ahkeroip siinä, puut on etupiässä lehtipuita. Mukava ajatella mitä siitä suahaan aikaseks!

Ohje haasteelle on laittoo etteenpäin kolomelle tai ussiimmalle.

Haastan!
Kivipellon Sailan blogin.
Vaarin torpan puutarha blogin.
Pihakuikaajan matkassa blogin.

Kiitos kun jaksoit lukkii!
Hyvvee viikon jatkuu!




22 kommenttia:

  1. Kylläpä toteutit hienosti tämän haasteen. Tuli niin hyvä mieli lukiessani tarinaa mielipuustasi koivusta ja ilolla katselin, miten upeita puita olette vuosien mittaan istuttaneet. Tänään on ollut aika kova päivä ja mieli muutenkin herkkänä. Kertomuksesi sai kyyneleet silmiini ja ihan hyvällä positiivisella tavalla. Kiitos Ulla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tämä ol mieluinen tehtävä. Kellä se on mikäkin intohimo! Sillon kun myö näitä istuteltiin, metsänjalostus säätiöltä Pieksämäiltä Röykästä käytiin taimet puistikkoon hakemassa. Silloin taimien hinnat ol vielä kohtuulliset. Toivottavasti siulla kaikki on hyvin, itku ja nauru on aina tiälläkin herkässä. Velpojalla kanssa on 'puuhulluutta'. Hyvvee viikonjatkuu!

      Poista
  2. Kiitos Ulla haasteesta, otan sen mielelläni vastaan. Metsän reunassa ja puiden keskellä eläjänä puut ovat aina merkityksellisiä - kukin omalla tavallaan. Nytpä täytyy pohtia, voisiko sieltä nostaa jonkin yksittäisen puun esiin!?
    Teillä on todellinen arboretum moninaisia puulajeja. Olipa hienoa, että tämä haaste osui sinulle, koska taidat olla todellinen puu-ihminen! Mietteet erilaisista puista ja puiden kasvattamisesta ovat tosi mielenkiintoisa. Tämä postaus tekee kunniaa kaikille puille, niin suomalaisille perinnepuille kuin eksoottisemmillekin tulokkaille. Hieno puiden ylistys!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kun otat haasteen vastaan. On onni nähä erlaisiin puihen kasvaminen. Kaikilla on omat erityispiirteensä. Tulloo joskus menetyksiäkin. En merkinny pilaritervaleppiä tarpeeks hyvin ja risusavotassa ne kuatu muihen mukana, ei vielä olleet niin isoja jotta muoto ois varottanu, onneks ei ollu kun muutama! Puistikkoon on suanu myös viimeset lepopaikat perheen lemmikit Juuso-kissa ja Ronja-koira. Kiitos kauniista kommentista. Hyvvee viikojatkuu!

      Poista
  3. Mukava lukea, kiva että kirjoitit näin laajasti tärkeistä puista. Koivu taisi olla minunkin lapsuudenkodissani pihan komein ja tärkein puu.
    Mukavat muistot noista poikien omista puista, vaikka puut menivätkin pituuskasvussa ohi.
    Iso tontti on siitä mukava, että puita mahtuu, ja arboretumikin vallan, hieno juttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Saila! En vois kuvitella asuvani paikassa missä ei oo puita. Koivuu on tässäkin rannassa on monta.
      Mukavat muistot tosissaan, vaahtera ja lehmus on miun kotpihasta lähtösin, sinne laatokka vaikuttaa suotusasti, vieläpä tännekin yltää. Ja sen puolen immeiset on ennen sotia käyny Sortavalassa kaupungissa ja sieltä ne on kuletettu Kitteelle, mistä ne tul tänne.
      Tuo puistikko on pohjaltaan niin kivikko jotta passeli tuohon tarkotukseen. Mukavoo viikon jatkuu!

      Poista
  4. Oi miten ihana postaus ja miten monta tarinaa puihin liittyi!♥ Voi miten paljon siellä onkaan puita..Upeita puita tosiaan kaikki lajit, tuollaisia surukuusia en ole koskaan aiemmin nähnyt:) Koivu on yksi minunkin lempipuista..koivuista itselle ensimmäisenä tulee mieleen saunavasta ja se ihana tuoksu, mikä siitä tuleekaan! Ah:)♥ Vaahteran lehdistä pidän myös kovasti..Mukavaa alkanutta viikkoa sinne teille♥

    VastaaPoista
  5. Kiitos Päden paja! Surukuusia on miusta istuteltu puistoalueille. Sen kappeus mahollistaa istuttamisen pienempäänkin paikkaan. Pehmy vasta juhannuksena on ehoton saunassa ja koivusta paras! Vaahteran lehti on kaunis ja syksynen värikin hyvä. Meilläkin on usseempia vaahteroita ja jotkut on keltasii ja toiset leiskuu punasena. Mukavoo viikon jatkuu!

    VastaaPoista
  6. Ihana postaus, kiitos tästä. Ja lisäksi niin upeat kuvat. Kiitos haasteesta, otan sen mielelläni vastaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anneli! Mukava kun otat haasteen vastaan. Kaupungitkin on nykyään panostaneet puitten istuttamiseen, kun vuan kulukijat antas niihen olla rauhassa!

      Poista
  7. Ihana puille omistettu postaus, kauniisti kirjoitettu! Kivaa tiistai-iltaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiiu! Puut on puutarhan runko ja ussein muodostaa puutarhalle kehyksen. Nykysin on paljon valinnanvarroo. Mukavoo loppuviikkuu!

      Poista
  8. Kiitos ystäväni haasteesta ja ilman muuta puiden ystävänä otan sen vastaan! Meillä taitaa olla tämä puurakkaus myös yhteinen asia! Surukuuset ovat lähellä sydäntäni, muutkin havut, koivut, lehmukset, tammet, pähkinät...ihan kaikki! Aina löytyy pihasta puulle paikka, tai ainakin metsän puolelta. Meillä on muutama puu vielä valeessa, pian saavat paikan kasvaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Saila! Mukava kun otat haasteen vastaan. Mukava kun on puutarhaystävä sieltä toiselta laijalta Suomii! Surukuusi on huomioo herättävä erikoismuoto. Meilläkin runko on jo melekein pienen tukin paksunen van niin kappii hapitus koko puussa jotta ei uskos. Paljon on erlaisii puuntaimii markkinoilla, ois vuan enemmän kotmaisii taimiin kasvattajii! Hyvvee loppuviikkuu!

      Poista
  9. Paljon kauniita ja erilaisia puita.

    VastaaPoista
  10. Kiitos TeSa! Puissa on mukavasti valinnanvarroo suatavilla, jokkaiselle omien mieltymyksiin mukkaan!

    VastaaPoista
  11. Pihallanne kasvaa todella paljon kauniita ja komeita puita. Puihin liittyykin usein voimakkaita tunnesiteitä ja kertomuksia puun vaiheista.
    Kiva postaus ja tosi mielenkiintoista luettavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kruunu Vuokko! Puut on tärkii osa puutarhoo, kerrostalon pihakin näyttäs alastomalta iliman puita.
      Mukava kun tykkäsit!

      Poista
  12. Hei Ulla. Kiitos haasteesta. Olen vastannut siihen, jos haluat käydä katsomassa.

    VastaaPoista
  13. Mukava kun otit huasteen vastaan! Oon käyny kahtomassa.

    VastaaPoista
  14. Wau, mitä puitaa sinulla! Hyvää sunnuntaita, Ulla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pauliina! Puut on kasvanu jo suuriks puiks. Ovat antaneet hyvänmielen monta kertoo siitä, kun tul aikonaan istutettuu.

      Poista

Varisevia lehtiä

 Nyt on kelit muuttunu tuuliseksi. Eilen vielä kuvia räpsin mukavassa kelissä, mutta yöllä alako kovasti tuulemaan. Vettä ei oo paljon satan...

Suosituimmat artikkelit