maanantai 24. toukokuuta 2021

Sadetta ja tuulta!



Kylläpä män kylymäks siät. Vettä on suatu, ei mitenkää mahottomasti tiälläpäin tähänmennessä ja helteestä ilimat viilen 20 astetta.  Muatilalla kylyvötyöt on pahasti kesken ja pouvistuu pitäs, jotta piäsis jatkamaan. Kesäkuun kaks ensimmäistä viikkoa on miltei viimeset kylyvöjen suhteen, jotta puinnit ei jiä syyssatteisiin. Vanha sanonta, päivä keväällä on viikko syksyllä. Tarkottaa sitä, kylyvöpäivä keväällä jos päivän siirtyy, on syksyllä puinti viikon myöhempään. Vielä siinä tottuuven siemen on, vaikka lajikkeet on jalostettu aikasemmiks. Lohduttomilta näyttävät viljapellot paikoin Suomessa, kylyvökset on veinalla. Ohran siemenet ei sitä kestä montoo päivee itämiskeleposena ja uusintakylvöjä on tehtävä, onko uusia sertifioituja siemeniä ennee suatavilla maatalouskaupassakaan.  Aiemmin piettiin yhen vuuven tarvis siemeniä varastoissa jemmassa. Ens yönä tännekkinpäin on halloo luvassa, tosin järvenrantaan jos tulloo on tos kylymee muualla.

Nyt on puutarhurillakin ollu kiirettä. Viimeviikolla sain tuolta mehtäalta kaikki entiset roippeet siivottuu pois, ol viimesenä vuorossa ja nyt on uuden istuttamisen aika. Tein hyvissäajoin tilauksen taimista paikallisesta puutarha-alan kaupasta ja osa myydyistä taimista jäi suamatta. Pihasyreenin aitataimet ja kellokuusama ol kärsiny taimistolla ja eivät etteenpäin laittanu näitä taimia ollenkaan. Kaks valakosta isompoo tainta syreenistä sain ja koristeomenapuun. Tilasin 'Rix' lajikkeen ja taimi ol vaihtunu leveäks kasvavaan 'Kirjailija' puuhun. otin sen ja pittää nyt kahtuu sille sopiva paikka. Havujakin sain. 

Sipulikukat on nyt piäosissa tässä varsinaisessa pihassa. En muistanukkaan miten monenlaisii narsisseja oonkaan piilotellu multiin näinä kymmenenä vuotena. Ensimmäiset tulppaanitkin jo ovat kukassa, myöhäsemmissä vielä nuput tiukasti kiinni. Pikkusipulit on kukkansa kukkineet tältä keväältä. Ylempänä kuvassa kookas 'Febuuary Silver' torvinarsissi ja alempana sitten toinen ääripään pikkunen 'Spoirot'.

Hennon keltainen on tää kaunotar. Hauska malliltaan. Alapuolen kuvassa hoikka 'Kokopellii', on varsiltaan kuin ruohosipuli ja lehtiä ei juurikaan oo. Kukka on pieni, 3-4cm. halakasijaltaan. Sinnikkäästi on nuamansa kiäntäny pohjoseen.

Kerrotut narsissit on kärsiny sateista, osalla vars on taittunu ja osa muuten vuan kumartaa kukkien painosta.

Rantapenkissä kukkii ihania oransseja tulppaaneja. En ennen oo oranssista välittäny, nyt ihan ihastuin. 


Eilen auringossa kuvattu kerrottu Charming 'Beauty'. Tämä pitäs olla myöhään kukkivia, ensimmäisten joukossa kukkii. On pionikukkanen.


Tämä oranssi on terttutulppaaneja ja taustan liila aiemmin istutettuja. Nimet on nyt hakusessa ja pilivisellä päivällä nämä molemmat oranssit on melekein samanvärisii. Auringolla on valtava vaikutus väriin kuvissa.

Menny talavi on ollu suosiollinen sipulikukille ja kaunista kukintoo on niissä paljon.

Muutamia vuosia sitten vierailin Tommolan tilalla ja sieltä lähti miun mukaan kerrattu vaaleanpunainen tarhakylmänkukka 'Papakeno'. Kukkii nyt kauniisti ja taipuu sateessa.


Kellarista tuotiin jalohortenssia helemikuulla kasvamaan vanhaan mökkiin. Mullat vaihoin, kuiviketurpeeseen, sitä ei oo lannotettu ja on tummoo turvetta. Kanankakkoo ja kahvinporoja ruukkuun lisäks, tarkotus ol suaha hyvin hapan kasvualustasta ja onnistuin. 
Kukkanuppuja on yks vuan, mutta väri on violettiin.


Toinen vuos on tätä nyt talavettoo ja syksyllä en varmaan vie ennee kellariin, jos ei kukkia lissee tule. Pensas on muuten rehevä.

Pientä viherrystä on näkyvissä tuossa jäniksen runnomassa Tundrapajussa, tämä suap olla vielä tuossa tuivioitten keskellä keppinä ja seurattavana. Mielenkiintosta kahtuu miten pajulla sitkeys riittää.


Tuohon hiekkakummulle kuletin kotipihan mailta mesimarjoo ja muutaman tuppaan istutin, Nyt on riehaantunu kasvamaan ja rajottoo pittä kasvuu, jotta ei valtoo koko kumpuu. 


Kukkimaan käyp nyt ja ketoneilikat on toinen mitä pittää rajottoo, jotta ei joka paikkaan levvii. Ihmettelen miten hiekassa kasvaa hyvin tään alueen kasvit. Valakonen laukkaneilikka 'Alba' näyttää heittäneen henkensä talavella, punaset nuputtaa nyt. Jänis juhli valkomaksaruohon kasvustossa keväällä ja söi melekein tarkkaan sen. Papanat kiitokseks jätti.


Tuossa kannon oikealla puolella ovat ja tuolla taustalla kivireunuksen vieressä on mesikka. Männyn vasemmallapuolella näkkyy ruskeena valkomaksaruoho.  Sianpuolukka ja ajuruoho on myös luonnosta siirretty ja hyvin voivat.

Ruusupensaista on alasleikattavana Mustilanruusu 'Minette' Seponruusuks sanotaan myö. Neidonruusu 'Lumo' on niinikään ihan ruskee ja tarhakurtturuusu 'Sointu'. Ilossakin ol leikattavoo, suurinosa kuitenkin tervettä. 
Onneks monet puut ja pensaat on siästynykkin, tuolla mehtäalalla suurimmat vahingot on alppiruusuissa, varjostuksesta huolimatta. Oisko auringon killotus kevät-talavella ollu syy noittenkin ruusupuskien kuivamiseen!

Seuraavan postauksen tienkin tuolta mehtäalalta ja siellä on ihan oma maailmansa kasvien suhteen. 

Kiitos kun kävit blogissani!

























 

sunnuntai 2. toukokuuta 2021

Kevättä meilläkin.

Sekalainen postaus on.

Kovin on ollu viileitä päiviä huhtikuun lopulla. Yöllä pakkaset on olleet muutaman asteen ja toivottavasti nyt ruppiis lämpiimään. Perunansiemenet on yhteisperunaan otettu itämään viime viikolla. Perunoo on ruukuissa ja kasvulavassa tiällä jo kasvamassa ja toivottavasti Siiklistä aikaset perunat suahaan. Uus lajike Mozar, ennestään olevien  Annabellan ja Colomban lisäks otettiin. 



Ylin kuva on penkistä, nuo kaks muuta nurmikolle levittäytyneitä. Mukavasti jo skillat, idänsinililjatkin on käyny nurmikolla levittäytymään. Puitten ja pensaitten leikkaukset on suatu tehtyy ja pihat haravoituu, muatilalla käytiin auttelemassa siinä hommassa. Miulla vielä on vähän penkkien siistimiset kesken, pohjopuolella taloa on vielä luntakin. 

Ensimmäinen jouluruusu tuolla mehtäalalla on kukassa. Vaaleajouluruusuhan tämä on puhtaan valakosin kukin.  


Mehtäalalla myös valakonen särkynytsydän on ensimmäiset alut puskenu näkyville ja tämän toivottavasti kukassakin niän.


Tuo koko mehtäala on vielä liikuttamatta siistimis mielessä. Vielä luntakin siellä näkkyy. Preeriapenkissä syyspäivänhatut on säilyny ja kyllä se leikkokärsämö on ussiimpi vuotinen. En uusia siemeniä ois tarvinnu kylyveekkään ja toivottavasti ei levvii riesaks asti.
Kaikki puut ja pensaatkin on näköjään elossa, verkot on vielä suojana ja kuva alla on koreanperhosvaahterasta, kauniit punaset on oksat viimekesäsältä.


Taimikasvatukset on vanhassa mökissä hyvin kasvanu. Ensimmäisen kerran chilejä on miulla kolomii lajiketta. Ei myö niin tulisesta ruuasta välitetä, vaan paholaisen hillo on ollu suosittuu ruokapöyvässä lisukkeena. Huomasin nyt tänäuamuna muutaman kirvan yhessä taimessa. Mäntysuopa kylyvyn suavat. 


Tuossa oikiissa reunassa on chilipaprika 'Vampire', on tulinen ja hedelmät on ensin mustat ja kypsyessään muuttuu verenpunaiseks. Nuppuja nyt on. Mielenkiintonen kokeilu, tuo väri minnuu kiinnostaa, lehetkin on tummat, 4 siementä kylyvin ja kaikki iti, kasviystäville annoin kolome tainta.  Samoin kiehto minnuu kirjavalehtinen Axamarant 'Sol Collection Gekko Green', neljä tainta on hyvässä kasvussa. Kirjavista vielä värinokkonen, tummemmat värit on mieleen. Kuva Axamarantista alla.



Kellarissa talavetettu verenpisara. En leikelly tätä, ois varmaan pitäny. Nyt kasvaa uusia oksia näitten kukkien yläpuolelta ja niissäkin on nuppuja, vähän on kerroksellinen.
Järvestä on nyt kasteluvesi tuonne mökkiin otettu, lisseen sitten kastelulannosta kastellessa. Isoille pelakuille en vielä oo multia vaihtanu, leikkasin maaliskuulla. On niin iso operaatio pyöritellä niitä isoja ruukkuja, jotta mielelläni pihalla tai kasvihuoneessa sen tien. Harmi nuo yöpakkaset, en uskalla niitä kasvihuoneeseen viiä, pelekän lämpöpuhaltimen varaan. Ensimmäiset isoista pelakuista otetut pistokkaat kukkivat, Mårbacka pelakuut, kuninkaalliset 'Nikolai' ja 'Ingrid'. Kasvivalojen alla ovat pulskistuneet, emoilla ei ihan niin lokosat oltavat ookkaan. Näkkyyvät tuossa isossa kuvassa huonosti. Ollin ollessa yläasteella, ol hiän tet harjottelussa tuossa lähipuutarhalla. Kysyin illalla mitä ol päivän työ. Nupustamista sano poika. Pelargonioista kaikki ensimmäiset nuput napsittiin pois. On tuo sana jiäny mieleen miulle. Miekin nupustan pistokkaat.


Kukkaystävän kanssa vartoin kirjavalehtistä pihlajoo. Häneltä ol vartteet, miulta varttamisteippi. Hyvin lyhyillä vuosikasvuilla kasvaa se pihlaja, reilu kymmenen senttii vuosittain. On kukkaystävän pihassa luonnostaan kasvanu. Mie tein vartteet tiällä kotona mehässä kasvaviin pihlajan taimiin ja punasella nauhalla merkkasin, jotta eivät hävviis, eikä innokas 'mehänhoitaja' katkasis jos onnistuu tää homma.


Kuvan laitan viimekesän hommasta. Tässä mehänlaita kukkapenkissä myllevää kontiainen aina talavella. mittään se ei syö kasveja, vaan aina tuosta reunasta nostel kasvit mullinmallin. Tehtiin siihen kivistä ja betonista reunus. Rauhottu myyrä. Harjaneilikat on tykänny tästä operaatiosta ja levittäytyyt hyvin tuohon reunukseen. Alareunassa penkkii on korkiimpi tuo reunus, madaltuu ylemmäs männessä. Loiva rinne on tässä luonnostaan.


Oon vuosittain  karjanlantoo penkkiin laittanu ja kastematoja on paljon tässä. Se varmaan houkuttelloo kontiaista, tässä mehän laijassa.

Pitkään on kukkinu pääsiäiseks kukkimisen aloittaneet kellarissa hyödetyt ruukut ulukona, nyt ensimmäiset tulppaanit rupivaa lakastumaan.  Narsisseja oon leikannu maljakkoon näistä.


Lopuks kuva käsityöstä. Järvikaisloo, on eri kun järviruoko, oon vuosien mittaan keränny ja kuivannu sitä. Liotin järvessä kaislat ja ruukun suojusta ompelen. Vaiheessa vielä on.


Ruukun suojuksen piälle rupesin tekemään ja muotoutuu vähän pyöriimmäks. On kuin turbaani ois piässä. Kun kuivuu on niin kevyt, tuuli tätä lennättäs jos ei multaruukkuu siinä ois.



Kiitos kun kävit lukemassa!






























sunnuntai 4. huhtikuuta 2021

Hissun Kissun!

Vähitellen kevät edistyy meilläkin. Lunta on vielä runsaasti meillä ja hankiiset on kantanu aamulla ulukona liikkujoo. 

Vaihoin tuonne ylös kuvan keväänkaipuusta, viime keväisestä esikosta kun ei vielä kevätkukkijia oo näkyvillä!




Tämmöseltä näyttää lauantaina otetuissa kuvissa. Ylempi on tuosta mehtäalalta talolle päin ja alempi autotallin nurkalta, Kotimaista kantoo olevat katajat 'Jääkäri' on siinä suojattuna. Tuossa vieressä olevia mäntyjä oon muutamana vuotena leikannu ja näitten annetaan kasvoo tuossa, koitan pittee pienenä leikkakkoomalla. 

Pikkusen on jonkun kukkapenkin reunoo pilikottamaan käyny ja tuvan ikkunan alla olevassa penkissä  sipulikukat nosteloo piätään, nuppuja ei oo vielä näkyvissä. Viimekesäinen leikkokärsämö näyttäs talavehtineen ja voisko olla monivuotinen?

Tammikuun alakupäivinä laitoin kellariin kasvamaan sipulikukkia. Maaliskuun alussa piipat näky ja tuotiin tuonne vanhaan mökkiin ne kasvamaan. Kukinta onnistu nyt pääsiäiseks.


Narsisit on ostettuja, ruukkuihin laitoin narsissin mukuloitakin ja ne on vasta nupulla, eikä kaikki oo vielä nupullakaan. Tähän hommaan oon tykästyny ja nyt ussiimpana talavena oon hyötäny kellarissa näitä. Ovat yölläkin nyt pihalla kun ei pakkasöitä oo ollu.

Taimikasvatuksia on kasvamassa vanhassa mökissä ja kellarista tuotuna jalohortenssia on hyvässä kasvussa kuten kuvan etualalla oleva verenpisarakin. (Tarkotus ol kyllä kuvata tarkemmin tuota hortenssioo). Hortenssia on muutamia vuosia miulla ollu ja sinnikkäästi yritän suaha siihen ussiimpia kukkia, viimekesänä kaks kukintoo ol.



Kylyvöksistä lampun alla sekotuspussista salkoruusuu ja suippopaprikoo. Vielä on kylyvämättä esikasvatukseen monia siemenpusseja, tulevalla viikolla ne laittelen. Helemikuulla ensimmäiset kylyvökset tein ja vielä on kaks kuukautta ennenkuin pihalle piäsööt. Muistoissa on yks kevät vuoskymmeniin taakkoo kun Haapasalmen koululla vappuna ol hirvenhiihtokilipailut! 

On meille paljastunu lumenpinnan laskettuu vahinkojakin! Helemikuun alussa viriteltiin verkot alppiruusujen suojaks tuonne mehtäalallekkin. Ei vielä hangen pinnalla ollu mittään näkyvissä nuorista rhodoista kun verkot laitettiin, vaan tuhoja ol tullu.



Tässä nyt kuvattuna mäntyjen alla rinnakkain kasvavat, ylempänä puistoalppiruusut 'Nova Zembla'  on varjostuksesta huolimatta ylimpiä lehtiä ruskettanu ja tuo alempi 'Roseum Elegans' on täysin vihree. Molemmathan on näille korkeuksille arkoja.

Rusakko ohikulukiissaan suutuspäissään ol meijän vartetun Tundrapajun kimppuun käyny, ja katkonu oksat. 

Talavella näytti tältä ja nyt alla tältä. Tuohon juurelle ol oksat jättäny. Pois on otettava, punaisilla kissoilla viimekeväänä kukki. Ei ollu niin loistokas kissoiltaan kun ostoissani kaksvuotta sitten luulin. Kasvutapa ol kyllä ihan kaunis.

Punaisia kissoja on ollu tänäkeväänä luonnonpajuissakin ja niitä oon ihastellu.

Varttamista on tiiossa tuonnempana, kukkaystävällä kasvaa luonnostaan kirjavalehtistä pihlajoo ja porukassa meinattiin kokkeilla sen varttamista.

Käsitöillekkin on ollu vielä aikoo ja meinasin nyt näyttee kirjontatyötäni. En kerkii nyt tänä keväänä tätä lopettoo vaan jiäköön ens talavelle.


Kasvivärjätyillä langoilla kirjon 'varisevia lehtiä'.  Villanen pohja ja kaks säikeisiä on nuo langat. Näillä langoilla kudoin vällyyn piällikankaan muutama vuos sitten ja tuntuu jotta ei langat hupene ensinkään. Punaset on sienistä suatuja värejä, ruskehtavat pihlajalla ja suopursulla. Keltaset ja vihreet mm.nokkosella ja kaislalla. Hurahtanu oon tähän värjyy hommaankin!

Nyt on pyhinä tuossa järvellä nähty semmosta, jota ei millonkaan aiemmin. Kylätalolla on vuokralaiset ja siihen on tullu pääkaupunkiseuvulta  varjoliitäjiä porukka. Pekka käy eilen jiänpaksuutta mittoomassa tuossa meijän rannassa ja ol puhellu heijän kanssaan etempee. Hienoja on ne varjot, on isompia ja pienempiä, värikkäitäkin ovat. Eilen myökin oltiin tuossa rannassa monesti kahtomassa heitä. Kaikilla mökeilläkin on nyt olijat ja elämee tällä kylällä. Kaikki ovat omissa oloissaan, vaan illalla pimmiin aikaan tuikkii runsaasti valoja joka suunnasta. 40cm on vielä teräsjiätä tässä järvessä ja lämmintä vettä pittää sattoo ja muutenkin olla lämmintä ennenkuin hapertuu.

Joutsenia ja lokkeja on kuultu, sulapaikkoja ei vielä rannoilla oo. Joutsenet varmaan pesäpaikkojaan vahtiit.

Syväväylän Puhokseen aukasivat maaliskuulla sillä irtokeulalla olevalla murtajalla ja jo laivoja on puuta käyny hakemasssa sieltä. Pylyväitä ulukomaille kuulema vievät sähkötolopiks ja rakennuspuiks!

Harvakseltaan on tullu nyt kirjoteltuu ja kommentoinnitkin on vähän ollu harvassa, jospa se nyt piristys tääkin homma!

Viimeseks laitan kuvan ihanasta auringonnoususta viimeviikolta.

                                                             Kiitos kun kävit lukemassa!




















sunnuntai 7. helmikuuta 2021

Luulo ei oo tiion väärti!

Meillä sateloo kevyttä pakkaslunta ja aurinko näyttäytyy. Pakkasta -8, sopiva keli vaikka ulkoiluun.

Kaktuksia ja Orkideat.

Kyllä näissä kukka-asioissakin uutta oppii! Otin sillon kun isä vielä asui kotonaan, äitini kasvattaman yönkuningattaren lehen ja juurrutin itselleni. Hyvin lähti kasvamaan. Viimekesänä meillä kävi puutarhaystäviäni kylässä ja kaheltiin ulukoo kukat  ja muutkin kasvit pihalta ja tuo mehtäala. Sisällä mielenkiinto ol orkideoissa ja samalla kerroin miun yönkuningattaresta. Kuinka silloin kun oltiin lapsia ja sinäyönä kun kukka kukki, vaniljalle tuoksuvin kukin, suatto meillä olla nuapuristakin kahtojii tuota ihmettä. Äitini vei kukan hänen ja isän eläkekotiin ja sielläkin se kukki kauniisti. Kukat ol kun lehmän häntä sen jäläkeen kun se oli ollu täysin auki.

Niimpä myö kun kaheltiin noita miun kukkia, sano yks orkidea immeinen. Tämä ei oo yönkuningatar! Mie koitin sannuu, jotta kyllä se on. Vaan vieras ol toista mieltä ja hän kertoi yönkuningattaressa olevan vuan pitkiä lonkeroita oksia. Minnuupa se rupes kiinnostamaan tuo assii ja rupesin tietuu ehtimään. Ja suatan nyt kirjottoo vastoin parempoo tietuu näistä miun kukista. Aikamoinen viidakko on noitten lehtikaktuksienkin kanssa! Ja nimien kanssa sekkaannusta pitkänaikoo mualimallakin.

Tuohon nostin lipaston piälle ja kuvan otin tästä tuoksulehtikaktuksesta! Siihen oon päätyny ja eppäilen sen olevan yönprinsessan! Kukkii valakosin kukin! Sain ystävältä toissa-syksynä hovipojan kaktuksen, pitäs olla punakukkanen. Tuossa alapuolen kuvassa.

Leikkasin nuo pitkät huitukat molemmista lyhyemmäks, jos sitten ruppiis siihen tynkään lehtiä kasvattamaan. Pihalle meinasin kesäks nämä viiä, niinkuin muutkin kaktukseni joka vuos. Uskomatonta miten tuota ylempee on vuoskymmenet pietty yönkuningattarena! Olokaampa vaikka mikä, sen arvo tunnetasolla on miulle arvokas. Onhan se äitini peruja ja muisto lapsuuskodistani. Vierellä tällä Soihtuköynnös, sekin sieltä isäni kodista juurrutettu syksyllä.


Tuossa oikiissa reunassa ylläällä on pikkunen lehtikaktus ja alemmassa kuvassa samoin, kalanruotokaktus. Molemmat viimekesänä suatuja. Mikähän lienöön tuo seinällä oleva, alaku on vuosia sitten Kiteen kotiteollisuus neuvonta-asemalta. Ei oo toiminu sekään asema ennee pitkään aikkan.

Syksyllä kukkivat tummanpunainen ja aniliini-valakonen joulukaktukset ylenpalttisesti, kuvat silloin kovasti kukkivista 23.10 postauksesta. . Nyt huomasin ikkunanpuolella molemmissa jo kukkia ja pieniä nupun alakuja huoneenkin puolella. 


Syksyllä sain kaks isompoo joulukaktusta vanhemmalta immeiseltä, hän ei ennee jaksa niitä hoitoo ja mie yritän pittee niistä hyvvee huolta. Väristä en tiiä, mikä on.

Kukkivia orkideoja.

Ensimmäiseks ovat viime syyskuulla kukkineet. 

Ylinnä, Brassia Rising Star. Tämä on aika kookas ja muutaman vuoden välein on istutettava uudestaan ja ohjailtava noita lehtiä ja varsimukuloita kuminauhalla, jotta eivät sojottas joka puolelle. Kukka tuop mieleen jotenkin hämähäkin ja tuoksu on vähän pippurinen. Kukkii joka syksy.

Alapuolella sitten herkkis, Dendrobium kingianum x fleckeri. Tämä kukkii vaaleanpunertavilla kukilla syksysin ja ulukona on kesällä nämä molemmat puolivarjossa kuistilla.

Nämä kaks alapuolella olevat jo nuppusena esittelin. Nyt on kukat auki ja oon iloinen kun kukinta onnistu. Tämä ensimmäinen on Cymbidi. 

Nostin kattoon tämän kun tuon kukkavarren kasvatti niin alas. Tuolta toiselta puolelta näyttäs tulevan myös kukkanuppu, hittaasti kehittyy. Viimetalavena tämä ei kukkinu. Kesällä lannotin karjanlannalla ja pein pihalla kastelusta huolehtien. Loppukesästä ihan täyvessä auringossa. Syksyllä ol tuolla vanhassa mökissä lähemmäks jouluun, ihan kuivana ja viitisen astetta ol lämmintä mökissä. Vuatii sen kuivana pitämisen, jotta nuput herreis. Kukinnan lopetettua  vaihan vähän isompaan ruukkuun ja kahon mitä se on syöny, ruukku on täynnä juurta ja kasvustoo koko ruukku.


Tämän kukkia on vuotettu! Gastrorchis Georges Fleurie x humblottii. 9 nuppuu tek ja kaikki näyttäs aukiivan. Kukassa on terälehet tuommoset liilaan kirjavat, huulen yläosa ruosteenruskea ja keskellä luoti valakonen. Siihen on hede ja emi kasvanu yhteen, tuossa ylemmässä kuvassa paremmin näkyy se. Nuput on loppupuolella ennen aukiimista aika tummat liilat.

Kylläpä anto hyvän mielen nämä kukkijat ja ovat pitempiaikasia kasvatettavia. Miullakin on vuosia vanhoja lajikkeita, kukkoo ei oo näyttäneet vaan aina toivon kuitenkin. Lumikuningatar on yhen kerran kukkinu ja sekin on niitä syksyllä viileessä piettäviä ja sitä toivon joka kevät kukkaan kun bulbista käyp piikkejä kasvattamaan. Helsingin kasvitieteellisessä puutarhassa ne keväisin upeasti kukkivat.

Hittaasti kehittyvät kukintokuntoon, joulukuun alussa nuput huomasin ja nyt ovat parraimmillaan.

Jos jollakin lukijistani on sitä oikiita yönkuningatarta, mielelläni alun ostaisin! Sähköpostini osoite on tuolla oikiilla yläreunassa.


Mukavoo helemikuun jatkoa.  Kiitos kun kävit lukemassa





lauantai 30. tammikuuta 2021

Paras ruusuni ikinä -haaste





Sain tämän jo viime vuoden puolella Eiralta Hirnakan blogista. Alulle tämän haasteen aikanaan on laittanut Pauliina Kukka ja Kaali blogista. Kiitos haasteesta!

Ruusuja on meillekkin kerrääntynyt monia ja lissee on vielä tarkotus hankkii etenkin tuonne mehtäalalle . Ruusuvalinnoissani tykkeen tuoksuvista ja ei kovasti leviävistä ruusuista. Esittelen nyt näitä kookkaimpia pensasruusuja mitä meillä on. Lopussa on sitten paljastus mikä on se miun lempiruusu, kahesta on vaikii valita.

Ruusuja oon näköjään aurinkoisella kelillä kuvannu ja pensaitten väri on kärsiny.

Juhannusruusuhan se on ensimmäisenä esiteltävä. Kuletin sitä aikoinaan tuolta tilalta tänne ja sen kanta on varmaan sitä itäistä kantoo koska korkeutta tällä on yl 2,5 metrii. 

Kukkiessaan tämä pensas on komea ilmestys ja tuoksu on mitä parhain. Piikikäs on pensas ja kukka kovasti kerrottu. 

Tarhapimppinella ruusuista meillä on 'Poppius' ja 'Juhannusmorsian' morsionruusu kasvaa tuolla mehtäalalla. Kuvassa 'Poppius'. Näyttäs ihan kun ei lehtiä ois, on niitä kuitenkin.


Teresanruusua meillä on kahessa paikassa ja kaunis ja terve ruusu on tämäkin. Tätähän eppäillään tarhakurtturuusujen ryhmään kuuluvaks.  

 
Tarhakurtturuusu  Rosa 'Snow Pavement' kasvaa vanhan mökin päätypenkissä. noin metrisenä ja hyvälle tuoksuvana. Pikkusen ol lähteny juurvesoista kasvamaan, kun viimesyksynä penkkii kunnostettiin ja ruotuun laitettiin tämäkin ruusu. Hailakka on kuva.




Tarhakurtturuusuihin kuuluva 'Sävel', yks oksa kuvattuna. Kaunis pyöreähkö pensas, vielä syksylläkin on kukkia.

Kirkonruusuihin kuuluva 'Ruustinna' on muutaman vuuven meillä kukkinu autotallin piässä.


Näyttäs kasvavan kookkaaks ja rotevaks pensaaks. Nuput on miusta melekeimpä kauniimmat kuin kukka konsanaan. Oikein uhkeita ovat nuput. Sammaan ryhmään kuuluva Valamonruusu kasvaa pisteaijan vieressä liian lähellä koivuu ja suapi siirron tulevana kesänä paremmalle paikalle.


Neidonruusuihin kuuluva 'Lumo' Kaunis harmaanvihreä lehdistö ja kauniit on kyllä kukatkin. Melekein kolomemetrinen roteva ja mahottoman piikikäs. Hauska on tuo kukkien väri, vanhat kukat haalenoo melekein valakiiks.

Niinkuin kirjotin tuolla alakupuolella, miulla on kaks ruusuu joista on vaikii valita se paras. Valinnan oon kuitenkin tehny . Molempiin liittyy vahvasti muisto.


Neidonruusuihin kuuluva, Mustialanruusu 'Minette'.  Meille tämä on Sepon ruusu. Tälle on tarina, Seppo ol meijän naapuri ja hyvä sellainen kaikinpuolin. Hän ol poikamies ja talonsa edustalla kasvo tätä ruusuu, aika isoks pehko ol jo levinny. Sen ol tuonu hänelle tuhatyheksänsataa luvun puolvälistä Joensuun Niinivaaralta saaressa mökillä kävijä. Meillä käyvessään Seppo miulle aina muistuttel, jotta käyhän hakemassa sitä ihelles. Vuoskymmen siinä män, kunnekka yhtenä keväänä miulle juohtu mieleen ja soitin Sepolle tulevani nyt sitä ruusuu hakemaan. Olkohan etiäinen asialla! Lapio ol miulla mukana, kun puskan luokse piäsin. Seppo reippaasti ol jo kaivana miulle juurakoita valamiiks. 
Tämä asia on miulla mielessä siks, syksyllä ei Seppoa ennee ois ollu miulle antamaan tainta. Syöpä vei hänet noppiisti. Maatilalta siirsin tätä sitten tänne ja aina kun tämä kukkii muistan Sepon.
Tämähän on yks niitä vanhimpia ruusupensaita mitä aikojen kuluessa on ollut ja tunnetaan ympäri Suomen. On kestävän ruusun maineessa etelä- ja keskisuomessa. Lehet on vaaleanvihertävät ja kukka kaunis vaaleanpunainen, ihanasti tuoksuva.
Viimekesänä vaikka ol satteitakin alakukesästä, ei homehuttanu nuppujaan. Koivu tuosta vierestä on lähtöpassin suanu vettä ja voimoo imemästä. Ojanpenkassa kasvaa.


Päädyin lopulla tähän ruusuun! Puistoruusu 'Ilo'. Mehtäalalta kiven vierestä on tämä kuva. Ostettiin sillon kun tehtiin tänne rannalle tämä talo ja puutarhoo perustettiin. Iso pensas on tässä varsinaisessa pihassa kukkiessaan täynnä pienehköjä, vähän lohenpunaisia kukkia. Kamera ei ihan oikiita sävvyy anna!


Tämä alempi kuva on meillä tässä varsinaisessa pihassa, se emopensas josta on tuoho mehtäalalle jo uus pensas suatu kasvamaan. Kookkaaks kasvaa ja piikkejä ei oo. Joitakin oksia kuivattaa talavenmittaan ja juurivesoja jonkun verran tekköö. Tuoksu on jalostuksen myötä hävinny.
Tälläkin on muisto! Edesmenny äitini anto miulle sillon kun perustettiin tätä puutarhoo muutaman kympin ja sanoi, osta vaikka ruusuja tällä. Niimpähän myö nuo 'Ilo', 'Lumo' ja 'Sävel' ostettiin niillä rahoilla. Aina kun 'Ilo' kukki, tulivat äiti ja isä kahtomaan sitä. Isä vielä silloin ajel tämän 60km. matkan tänne. Kauniiks sanoivat tätä ruusuu. Iloa on antanu monelle, nimensä mukkaan. Ja jotenkin tämän kukkimista eniten odotan.

Hiuksenhieno on tuo ero mieluisesta, 'Ilo' on kaikkinensa heleppo ja mieluinen ruusu.

Ruusut on ihania puutarhassa !

Tämäkin haaste on jo ollu liikenteessä jonkunaikoo ja en nyt haasta kettään. 

Kiitos kun kävit lukemassa!









































HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ!

Suosituimmat artikkelit