keskiviikko 27. joulukuuta 2017

Lumihiutaleita hiljalleen!

Muistoihin jiäpä joulu!

Meille on tuputtanu lunta! On jo yl puolenmetrii. Sitä on paljon puitten oksilla ja oksat ja jopa kuatuneet puut on sähkölinjoilla.
Jouluaattoa vastasena yönä sähköt ol katkenneet puolenyön jäläkeen ja tulivat takasin aattoaamuna.
Onneks kinkku ol leivinuunissa ja herättiin hyvvään kinkun tuoksuun. Iltapäivällä ol sitten pieniä katkoksii.
Tapanina viijen jäläkeen katkes sähköt ja tulivat iltapäivällä kolomen jäläkeen. Osa kylästä kärsi vielä pitemmistä katkoksista.
Ilomantsissa lunta on enemmän kuin seihtemänkymmentä senttii ja siellä savottoo sähkömiehille riittää! Sata ammattilaista on kuulemma selevittelemässä linjoja. Ja lissee on lunta luvassa!
Tännäänkin iltapäivällä ol kahen tunnin katkos.
Kyllä siäliks käyp ihan nää asentajat, kun joulu on männy töihen merkeissä. Tuulessa ja tuiskussa. Siellä on mehtäkonneet ja metsuritkin auttamassa. Ollaan onnellissii kun meillä tämä huolto toimii, vaikka siihen aikoo aina männöökin. Kaikille auramiehille ja maitoautokuskeillekkin mie kiitoksen annan!

Onneks on agrikaatti! Muatilalla iso pyörii traktorin perässä. Sillä suahaan koko tallous, ja navetat hyvin pyörimään. Ja meillä on bensa käyttönen. Hyvä kun on noita apuja keksitty!

Tältä päivältä. Nietokset on jo niin korkiit jotta Pekka sano, ettei hiän kohta jaksa hilata noita lumia tuonne kasan piälle. Kun tämä piha on ihe kolattu.
Pittää Ville pyytee siirtämään noita kasoja vähän etemmäks, niin tuas homma pelittää!




Vielä jouluseen kukkaan!
Miulle hyvin tärkiiks joulukukas on tullu emäntäkouluajoilta, hyödetty tulppaani. Meillä ol niin innostava puutarhaopettaja ja kaikki maholliset opit suatiin. Lämmöllä muistan häntä ja mukavoo kouluaikoo.
Nuorempana tein hyötöhomman ihe, nyt tilloon kukkakauppiaalta valamiin asetelman
Tänä vuonna kun kävin kukka tillausta tekemässä, kaupassa ol niin paljon asiakkaita jotta miulla ihan tulppaanit unohtu, muutaman päivän piästä se juohtu mieleen ja soitin Markulle, niimpä hiän sano,  jotta assii on hoijossa ja hiän on tilannu miulle kymmenen tulppuu vanhasta muistista!
Kovasti yllätyin kun lähetys tul, siinä olkii kolomekymmentä kaunista pientä tulppaanii. Kori on niin suur, oon pitäny sitä lattiilla!

Tämä kukkakauppias Markku ei ihe niitä hyötäny vaan hiän tilovaa ne muualta, ja sieltä ol laitettu näin suur miärä.
Pitkäaikasta illuu ei näistä oo, kuihtuut muutamaan päivään. Oon vieny viileempään yöks!

Nyt jännitetään suahaanko saunassa käyvä sähköjen kanssa, vai viritelläänkö kynttilät tai agrikaatti!

Hyvvee vuuvenvaihetta!
Kiitos kun kävit.




lauantai 23. joulukuuta 2017

Sydämmeeni joulun teen!

Kohta  hiljennytään jouluun!

Meillä vielä huomenna leivinuuni lämpivää ja siellä paistuu Karjalpaisti ja laatikot, se on vanha tapa tiällä Karjalassa. Laatikot on melekein valamiiks tännään tehty. Kinkku on ens yön uunissa!


Ensimmäisen kerran on miulla semmonen joulu, jotta kaikki suap tehä rauhassa kun ei tarvii rientee navetalle. On vielä uus assii miulle tämmönen!


Toivotan teille oikein hyvvee ja rauhallista Jouluu ja kukkaisoo tulevoo Uutta Vuotta!



lauantai 16. joulukuuta 2017

Ihmeellinen valoilmiö!

Hoksasin vähän liianmyöhään kuvvoomaan, kun tul ihhailtuu tuota aurinkuu! Ei ollu meillä aurinkoista päivee, savon puolelle jäi. Mutta kommii auringonlasku nähtiin, koko taivas ol oranssinpunanen. Harvinaista on ollu!

Amaryllikset puskoo nuppuu. Osa on jo kukkinu. Vein kevväällä pihalle kukkapenkkiin viime jouluset ja sai hoiti kastelun. Syksyllä myöhällä otin ne sisälle ja vein viileeseen varastoon, jossa kuivattivat lehtensä. Toin ne sisälle marraskuulla ja kastelin, en vaihtanu multia. Nepä rupes lehtiä kasvattamaan ja kerkisin jo ajatella, se niistä kukista. Yllätyksekseni pari viikkuu sitten huomasin nuput. Kaks neljästä pullautti nuput,  toiseen tulloo jopa kaks kukkavartta. Tulevalla viikolla aukasoot ensimmäiset kellonsa. Sipulit on pienemmät kun silloin viimejouluna, ihme voima niissä kuitenkin on.

Meillä on semmonen lasikuisti talossa, lasiovella erotettaan tuvanpuolelle ja on pietty yhtä lämpimänä kun muitakin huoneita. miulla on noita orkideoita joihen tautta ei lämpyy oo laskettu. Ne mitkä tykkevää viileästä on miulla yläkerrassa.

Tämä on Amaryllis 'Sumatra' cybister lajike. Kasvatti metrin mittaset kukkavarret, on lattiilla ikkunan eissä. siirsin nyt tähän kuvvauksen ajaks, aukasoo nyt ensimmäistä kelloansa.

Joulupukki assiit on nyt lopuks mielessä, toivottavasti lahjan suajat ei nyt lue tätä postii, on hyö kyllä tietosii assiista. Pit mittoo kysellä. Kerron historian näihen töihin! Olin ostanu joskus kauan sitten valakastuu rohdinpellavoo kahen kilon rullan. Todennäkösesti ol edullista! Mietin vuosien suatossa mitähän mie tuosta tekisin, lanka kun ol vähän paksumpoo kun rullarihma. Syksyllä pyörittelin tuas yhen kerran sitä rulloo käsissän ja kun salama kirkkaalta taivaalta se selevis, laudeliina kangas. Loin loimen puuvillapellava langasta ja Pekka keri sen rohdinlangan kymmenelle kerälle. Kolomelta kerältä tein kiämit, miulla on ikivanha rukki jolla ne tien.

Kokkeilin myös aivinapellavalla, ei tule miusta sillä niin mukavantuntunen. Tämä vihreä on aivinlangalla kuvottu ja se on kovempoo materiaalina ja tasasta. En tehny tuolla vihreällä kun yhen pefletin. Ne langan epätasasuuvet rohdinlangassa soppii hyvin tähän tarkotukseen. Juhlaliinat kuvotaan aivinalla, se on hienompoo ja kalliimpoo. Sidoksena miulla on tässä aaltotoimikas. Lahjan suajilla on ollu saunaremontit ja tämä tuntu nyt sopivalta

Tässä tuo sidos näkkyy hyvin. Pellava vaikka on semmonen kova materiaali, tulloo siitä kangaspuihen alle semmosta hienuu villamaista pöllyy, on kuin hahtuvoo.

Huomenna männään isän luokse joulupuurolle!

Hyvvee viimestä joulunalus viikkuu!
Kiitos kun kävit!



lauantai 9. joulukuuta 2017

Voihan himmeli!

On tuas se aika vuuvesta, jotta juohtupa himmeli mieleen!
Sain myös vinkinkin laittoo siitä juttuu.
Himmeli ja olokikoristeet ovat kuuluneet ammosilta ajoilta muaseuvulla  joulunajan koristeisiin, saihan materiaalia omilta pelloilta kun ruista viljeltiin. Olokia käytettiin postoleihin (patja) kirjotinkohan tuon oikein, täytteenä ja miunkin vanhemmat ovat kertoneet, jotta aina ennen jouluu heijän lapsuuvessa olet petiin vaihettiin. On varmaan vaihettu välilläkin. Silloin ol ollu postolkangasta myytävänä ja se on kuvottu tos vahvaks ja tiiviiks. Nykysinkin myyvvään patjakangasta, se on kyllä siihen ennenaikaseen verrattuna ohutta retkuu! Postolin piällä ol ollu rökö, vastas pettauspatjoo, ensalakuun pellavasta toimikkaaks tehtynä ja myöhemmin kun ei ennee kasvatettu pellavoo, kalalangasta ja lakanakankaasta kuvottu poppanan tyyppinen.  Miulla on muutama niitä vanhoja tallessa, en vuan ruahi niitä missään pittee!
Ja olhan Jukolan veljeksilläkin oljet lattiilla Impivuarassa. Ja kun jouluiltana kävivät painimaan, sytty pirtti palamaan ja juoksivat avojaloin Jukolaan. Luntakin on suattanu olla paljon enemmän kun nyt! Ja matka korvesta pitkänpuoleinen!

Viime joulun alla juohtu miullekkin mieleen tehä tänne Rannanpihhaan himmel. Jätin ruisolesta tehyn  muatilalle tuvan kattoon pyörimään.
Tein sitten vähän modernimmat himmelit! Keräsin mehtäaukolta kastikkoo, korkii heinä ja taijetaan kasvattoo puutarhassakin. Se on jäykkävartinen ja soppii himmeliin hyvin. Syksyllä siinä on upeat violettiin viittoovat värit. Alimmainen lyhkäsin solomuväli on paksuin ja harmahtava, välioloki on pisin ja  kaunein, siitä sais suurempiakin töitä, neula pittää olla pitkä ja ohkanen.
Heinät varmaan muutkin on käyttökeleposii!

Tämä on kastikkoo ja roikkuna katossa koko kesän, lämpimällä veillä oon suihkuttanu varovasti. Värit on haalistuneet jonkunverran. Laitoin lasihelmen tuohon alas. Siinä pyörii hiljakseen.

Tähän keräsin järviruokoo ja siinäkin on kuniita värisävyjä, kunhan sen puhistelloo. Tähän käytin ohkasimmat, ylimmät nivelvälit. Tämä on kesänajan ollu vanhassa mökissä katossa roikkumassa.
Järviruokoo, kukintoja oon laittanu jouluseimen kattoon liimalla ja hyvin on siinä pysyny.

Tämä olokitähti on jo vuosia vanha ja ois vähän jo korjattavvookin.

Ikkee on tälläkin. Ulukoetteisen ikkunalla kesät, talavet! Jouluks tämä suap Muurlan ikkunakoristeen
kaverikseen ja se on punanen pallo savulassii ja siihen laitan tuikun palamaan sellaseen metalliseen aluseen, jonka ympärillä on metallinen torvi, johon on leikattu poron kuvia. Kun meille tulloo lapsia kyllään, vien heijät kahtomaan kun porot juoksoo. Lämpö tekköö sen liikkeen. Katosta ohkasella riimulla se roikkuu ja on miusta tosi kaunis. Oon huutonetistä sitä kahellu, ostasin toisen. Ei oo sattunu Tämä ol nyt aika vaikiisti selitetty, niin otinpa kuvan. Ei nuo verhon hapsut tuohon kynttilään mäne, vaikka siltä näyttää!

Molemmat tähet on ruisolesta tehty ja oljen kiilto on niin kaunista jotta sitä ei voita mikkään, tuo järviruokokin on hyvin samea näihin verrattuna.

Miulla on puhistettuu ruisolokii ja vielä lyhekkin, mistä tehä tännekkin oikii olokihimmel.
Himmelin hiljasta pyörimistä voip kahtuu pitempäänkin ja sillä on kyllä rauhoittava vaikutus!

Himmelikirjasta kahtelin osviittoo noihin himmeleihin.

Himmelit ovat suaneet uusia materiaaleja ja moderneja malleja, ja niitä tehhään kai tällähetkellä paljon, on valohimmelitkin ja eikös se terveydenhoidossakin oo ollu himmelit!

Kiitos kun kävit ja hyvvee viikonvaihetta!






sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Hyvvee mieltä!

Orkidean kukintoo!
Tämä minnuu illauttaa erikoisen paljon, Cymbidiymit eivät oo niitä kaiken helepompii suaha kukimaa tämmösiin harrastajiin. Miulla ei oo lasikkuu, enkä meinoo hommatakkaan, lämpötila on talavella lämmin ja riippuu kesästä minkalaiset ilimat  silloin on. Yläkerrassa on meillä Ollin/vierashuone, josta lasketaan talavella lämpötila viiteentoista kun siellä ei oo nukkujii.  Sinne siirrän ne orkideat jotka tykkevää viileämmästä. En siirrä niitä yöks ja päiväks er olosuhteisiin.

Cymbidiymit  ovat maaorkideoita ja aika kookkaita kasveja, Himalajalta Kiinaan essiintyviä, kesällä lämmintä ja kostiita, talavella kuivoo ja mahollisimman valosoo. 
Tämä miun kasvi ol kesän pihalla, ens alakuun varjosemmassa ja keskikesällä siirsin aurinkoiseen paikkaan, tosin tänäkesänä ei aurinkuu ollu liiemmalti. Kastelin runsaasti ja lannotin kanankakkarakkeilla. Annoin olla melekein pakkasiin asti pihalla, ja siirsin sitten viileeseen. Marraskuulla älysin siinä piikkijä ja nyt on ensimmäinen kasvattanu kukintovarren ja siihen kermanvalakoset kukat ovat aukiimassa, suap nähä ne kaks muuta piikkii kukkiiko ne.  Meinasin laittoo itsenäisyyspäivänä pöyvälle tämän ja se suattaa siitä törreetyy ja kuivattoo ne. Eihän tämä niin kommii oo kuin puutarhalta ja ammattilaisiin kasvattama, vaan miulle ilon aihe iso.

Cymbidiym 'Ice Cascade'
Lumikuningattaren kanssa tämä porukassa on, ja nyt alakaa jännitys kukkiiko lumikunigatar tänätalavena, viimetalavena ei kukkinu.

Amaryllikset, ensimmäiset kukkiivat nyt adventiks ja teimpä niihen asetelmat, siästän kaikki hilipetörit mitä on kerräätyny vuosien saatossa. Sammalet ja vihreet oksat ja kävyt laitan uusia.
Suosin luonnonmateriaalia. Kerreen ne tästä läheltä, Villen mehästä. 

Lauantaina kun sain tuvan siivottuu, kuvasin nämä. En oo sinisen ystävä ja miulla ei oo yhtään sinisävystä pöytäliinoo! Nyt huomasin sen, eipä hätiä mitiä. Kevväällä lopetin mattokankaan ja tein siihen loppuun maton, Suomi 100vuotta, nimesin sen niin. Vanhoista kutteista, farkkuu, pussilakanoo, trikkoopaitoja yms. palttina ol sidoksena.  Ei ollu vielä lattiilla pietty ja siitä tul meille sinivalakonen pöytäliina tähänhättään!
Tuo isompi on 'Magic Green'. Syksyllä tehtiin harmaasta laun seinälauvasta asteita ja tuolla mallilla jiiriin tehtynä ol vähän haasteellista. Pienempi on 'Sweet Lilian'. Siinäpä nöpöttäät nyt adventtina ja kynttilän vuan vaihoin tänä uamuna.

Lunta on nyt tälleen, lupas tuas vessaitta.

Rannasta kuvattu. Järvessä veinpinta on nyt poikkeuksellisen korkiilla, eivät riitävästi Saimaata juoksuta ja se nostaa tiällä latvapuolen vesistöjen korkeutta. Oisko laiva kulukenu kun väylä on tuolla etempänä auki. Rannassa on vielä sulloo vettä.

Keramiikka piirissä treijattuja kuppija, meinasin joulunpunasta ja mikä lie tullu lasituksessa kun valahti näin epätasaseks. en suanu vangittuu kuvvaan tuota pohjan väritystä, se on kuin siellä ois hehkuvii kekäleitä. Nämä männöö takasin ja kokkeillaan jos suahaan lasitusta korjattuu, vai mitä sie tekisit?

Ol puhetta meijän kivisistä maisemista, ja laitan kuvan jonka otin viikolla. Meillä on peltojen reunoilla kivraunioita, osa on tos suuria ja kaikenkokosii pienempii, kivien kanssa on töitä tehty ja niitä on kerätty konneella ja käsin. Ville perkovaa nyt niitä ja meinovaa tiettee mursketta niistä. Pekka on siellä koivuja kuatamassa, osa on jo melekein vanerii, kun on kasvaneet enemmän kun viiskymmentä vuotta. Mie kävin risuja kerreemässä noista ja otin kameran mukkaan.

Nää Kinnusen miehet on semmosii kivenpyörittäjii. miunkin nähen jo kolomannessa polovessa. Oon onnellinen jotta molemmista pojista tul työimmeisii!

Jäi nyt lapsuuspuutarha muistot ens kertaan. Oon vuan nyt täpinöissä tuosta orkideasta!

Hyvvee adventinaikoo.

Kiitos kun kävit!


 

perjantai 24. marraskuuta 2017

Kiirettä pittää!

On ollu nyt tavallista enemmän kaikenlaista juoksuu!
Kamerakin on suanu leppäillä.
On nyt kuvat vähissä, van muutama sentään.

Viimeviikon vaihteessa olin sisaren kanssa Tampereella messuilla ja oltiin lauantaina ja sunnuntaina. Kauhiisti ol immeisii, ja monet näyttelyt kahottiin. Kansallipuvussa roadshow ol parasta antii ja ihmetellä pittää kaikkia ihania pukuja. Kattaus ol ympäri Suomen ja rajan taaksekkin jiäneiltä alueilta. Itäset ja läntiset puvut erottaa selevästi.
Miulla on ollu tuuterinpuku jo melekein kolomekymmentä vuotta. Ommaan pukkuun kuvoin pusero- ja esiliinakankaan ihe, samoin hamekankaan. On jiäny mieleen toive jotta miun navetalla ollessa ei pojat saksia löytäs! Ja kokkeilis miten loimi katkivaa.  Onneks ei. Olivat pieniä silloin.
Kummitytölle tein ylioppilaslahjaks saman puvun ostokankaista.
Kuvia en ottanu messuilta yhtään, keskityin kahtelemiseen.

Valotukset on tässä kuvassa päin mäntyy, miun pittääkin viijä kamera seppään, kun salamassa on jottain häikkee. Puku on miulle nilikkapitunen, kun välillä tehtiin helemoo polovipituiseksikin.
Tulloo harvakseltaan juhlissa piettyy, mielelläni tekisin miniöillekkin puvut jos hyö halluisivat.

Mikä lie mutkan tehny tähän mäntyyn, tää jiäp tähän tekkeillä olevan mehtäpuutarhan ja tien välliin, on aika paksu jo tyveltä. Luonnon taidetta.

Kyllä Suomessa kädentaitoja on, messut ol oiva esmerkki.

Meille sato viitisen senttii lunta toissayönä ja torstai uamuna tuas jiäti järven, sullaa vielä.

Otin muutaman kuvan pihalta.

Komeamaksaruoho alakaa nyt suaha värrii! Paremp myöhään kun ei millonkaan!

Vielä orvokkikin sinnittellöö!

Oon reippaillu mehissä ja tässä lähellä tehtiin vanhassa kuusikossa savotta. Siellä mehänkeskellä ol kivaita. Se alue on ollu viljelyksessä varmaan johonkin mualimanaikaan ja kun viljely loppu tul siihen luonnostaan mehtä. Kävin sitä aina ihhailemassa kun se ol niin kauniisti sammaloitunu. En tajunnu sitä kuvata silloin. Kun nyt viikolla mänin kahtomaan miten aijalle ol käyny, ilahun suuresti kun hoksasin motokuskin olleen ammattimies ja jättäny aijan ehjäks, ei ollu oksiakaan piällä. Siinä on jäläkipoloville ihmettelemistä, siitäkin kädentaidosta kuka ja millon on aijan tehny!
Liperin hautausmualle korjattiin männäkesänä kivaitoo ja ohi kun ajan oon ussiimman kerran seisahtunu sitä kahtomaan, on se niin hienosti tehty, ammattimies tai nainen on osannu hommansa.
Ois mukava mehtäpuutarhaan kokkeilla tehä pätkä, jos nerot riittää! Materiaali ei kesken lopu.

Ens kerraks suunittelen vastausta Kivipellon Sailalta suamaani haasteeseen!

Nyt lähen tuolin kimppuun entisöintipiiriin.

Kiitos kun kävit ja hyvvee viikonloppuu!





keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Kaikenlaisia hommia!

On ollu hyvin vaihtelevat siät!

Ennen lumen satamista kerkesin ottamaan muutaman kuvan kukkineista kukista ja niihen kukintovarsista jotka jätän talaventörröttäjiksi.

Soihtunauhuksen tähkät, ovat pehmeitä tupsukoita. Lapinnauhuksessa jotakuinkin samanlaiset.

Virginiantädyke. Pit ihan miettii mikä tämä on. On ensimmäisii siementaimia tullu näistä ja oon antanu kukkaystäville.

Tähtikesäputki. Karvaset kovat siemenhuiskilot. Oon ottanu siemeniä talteen. Nämä on miusta erikoisen kauniit.

Mooseksenpalavapensas. Miulla on tämä punanen väriltään, miel tekköö valakostakin.

Sittempä sato lumen, sitä ol ainakin kakskymmentä senttii ja ol painavoo, märkee. Pakkasta ol parraimmillaan viimeviikolla -seihtemän astetta ja järvikin jo jiäty osittain. Rannassa ol melekein miehen kestävä jiä.


Ensimmäinen päivä marraskuuta.
Lumelle ol yönseutuun jiäny jälet, jänis ol hyppinä rantaan päin ja näätä tai minkki talloon päin. Nyt on ollu vilikasta luonnonelläinten näkemisen kanssa. Hirvet tulivat tielle meijän etteen, hyvin kerettiin jarruttoo, viikolla isän luota tullessa viis ukkomehtuu ol tiellä ja siinä olkii sompailemista jotta ohi piästiin, ja vielä kauriitakin on monesti nähty. Ei näin vilikasta oo vähälle aikoo ollu aiemmin.

Viime perjantaina. Rupes lauhtumaan ja rannassa ol kun seinään ois kahtonu, niin sankka sumu, ei nähny yhtään mittään järveltä.
Nyt on kaikki lumet sulaneet ja järvi auki, laiturkii on vejetty maihin. Ponttooni laitur on. Olli ja Pia olivat apuna.

Muanantaina otin viimeset kesäporkkanat pois. Tulivat aika paksuiks ja ol semmonen lajike jotta pittuutta ei mahottomasti kasvaneet. Maku on hyvin makkii.
Eivät tienny pakkasesta ja lumesta mittään! Persiljookin oon jokapäivä käyny vielä hakemassa.

Luumupuussa on vielä vihreet lehet ja alppikärhö 'Constance' yrittää nuppujaan auvasta. Ihmettelen kun ei lehetkään kylymäneet.

Sitten siihen kaikenlaisiin hommiin!
Villellä on suunnitelmia enskesälle ja rakentamista meinovaa sellaselle alalle mihin istutin yheksän vuotta sitten pieniä douglaskuusen taimia. Nyt niistä suurimmat on jo parmetrisii ja meille juohtu mieleen jotta ne jiävät siellä jalakoihin. Muanantaina mäntiin ja kaivettiin viis pienempee tainta ja tuotiin tänne mehtäpuutarhaan.
Ville aiko ottoo kanssa niitä kaivinkonneella ja siirtee muuvalle.


Yritettiin ottoo ison multapuakun kanssa ja istutettiin samantien. Laitettiin tukikeppi ja kasteltiin ja hyvvee multoo lisättiin kasvualustaan.


Paalimuovien pahvisesta pakkauksesta tehtiin taimitassut ja toivotaan jotta siirto onnistus!
Kaikenlaisii hommia aina etteen tulloo, eipähän käy aika pitkäks.

Orkideat mitkä olivat ulukona toin aikamyöhään sisälle ja muutamissa on nuppuja näkyvissä. Samoin Amaryllikset jotka istutin toissa viikolla puskoot nuppuja, pittää varmaan viiä viileempään, jos jouluks meinoon kukkia.

Veenuksenkenkä käy nyt kukkimaan ja tällä on tapana kasvoo ruukun reunan yli. Kukka ei kuole ennenkuin on uuven ruusukkeen tehny.

Ulukohommat on nyt miulla suurinpiirtein tehty. Pekka vielä ahkeroip mehtäpuutarhan raivauksessa.
 Marttojen merkeissä tien sankarivainajien haudoille pieniä havuseppeleitä, kynttilä tulloo keskelle jotka partiolaiset sytyttää sitten itsenäisyyspäivänä. 100vuotiaan Suomen kunniaksi!

Ollaan laitettu jo ulukovaloja muutamii ja lyhdyissä kynnttelijä poltellaan, illalla on niin tervankarvanen pimmii ulukona, tiälläpäin sanotaan!

Mukavoo syksyn jatkuu ja kiitos kun kävit!




HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ!

Suosituimmat artikkelit