keskiviikko 3. toukokuuta 2023

Kylymee on.

Huhtikuu ol meillä kaunis ja loppukuusta lämminkin. Nyt on vettä satanu ja jäätäviks kelit muuttu. Järveltäpäin lounaasta tuuloo ja loput jäät työnti meijänkin rantaan, nyt suurin osa on jo sulanu. Järvi vapautui kahleistaan, nyt viikonloppuna ja vielä viikko ennen sateita, mökkiläisiä saareen män jäitäpitkin. Vesisade muutti tilanteen. Ensimmäinen laivakin jo nähtiin, puuta käy Puhoksesta ja molemmat isot mehtäyhtiöt kuulema tukkilauttoja kulettaat kesän mittaan tuossa järvessä.


 Miten lie silkkiuikku pariskunnan pesälle tuossa lahukassa käyny, soidintanssinsa esittelivät jo viimeviikolla, kun rannat olivat sulat.
Käen kukunta eilen kuultiin ja hämmästeltiin sitä. Liekkö paluulennon etelään ottanu nyt!

Puutarhakin on melekein sula. Pohjopuolella mehtätarhassa on vielä lumilämpäreitä. Ensimmäiset kevätkukkijatkin ovat kukkijaan aukoneet.

Syyshortenssian alla kerrotut lumikellot ja krookukset sulassa sovussa kukkivat ja lumikellot ovat jopa runsastuneet. Ihania ovat.

Sinivuokot lehettöminä kukkivat tuossa pionipenkin reunassa. Valkovuokot rantapenkissä ovat vielä nupulla ja muurahaiset varmaan on siemeniä molemmista kulettaneet tuohon risuaidan taakse metsikköön. Siellä huomattiin molemmista kukkivia taimia. Mukava jos siihen levittäytyisivät. Kasvaa koivuja, tervaleppee ja tuomii ja on valoisa näin keväällä tuo metsikkö. 


Kontiainen mokoma ol myllänny tämän pystykiurunkannus Purple Bird mukulat ja tämä on ensimmäinen kukka aukiimassa. Kaunis värinen on. Tuossa rantapenkissä joka talavi kontiainen myllistää piäasiassa reunassa ja nosteloo mukuloita. Mittään se ei syö, vaan aina suap painella syvemmälle kasveja. Tuossa on ravinteikas kasvuallusta ja paljon matoja, sillä se siinä kuleksii. Kevätkurjenmiekka Purple Hill on hieno myös väriltään.  (Nyt tul mystinen juttu tähän tekstin keskittämiseen, en mittään toimia tehny. Iheksiään tul.)


Sckillat on levittäytyny nurmikolla mukavasti, nämä kukkivat tuolla rannanpuolella ja ovat kauniin sinisiä kukkijia.

Esimmäiset jouluruusut hyytävästä kelistä huolimatta kukkivat. Punajouluruusulta jäi havut talavelle laittamatta ja lehethän siltä män, leikkasin pois ruman ruskiit. Vieressä olevat saivat havut suojakseen ja niillä on lehet kauniin vihreet. Vaalea jouluruusu mehtäalalla ensimmäiset kukat auko ja nyt vasta havut otin pois, joskus harakat on nuppuja nokkineet. Jännällä vuotan nyt ekakerran kukkivia, minkälaisia nuppuja aukivaa. Tilaillu oon noita erilaisii muutamia vuosia sitten.


Tammikuun alussa kellariin vein ruukkuihin istutettuja tulppaaneja ja narsisseja. Pääsiäiseksi ensimmäiset aukoivat kukkansa ja vieläkin ovat kauniit, kuten kuvasta näkyy. 

Nämä pienikukkaset narsissit ovat oikein söpöjä, ja kaikkien ruukkujen sipulit kukkapenkkiin piäsöövät kuhan kukinnot lakastuu.



Esikasvatukset on hyvällä tolalla, vanhassa mökissä. Yläkuvan pronssisaroissa jo pronssin värin näkköö ja nuo alakuvan hentohöyhenheinät ovat kasvaneet tuosta kuvanotto hetkestä lissee. 

Ahkeraliisat on latvottu ja siemenet pitäs olla sammoo värrii vaaleanpunaisia, vielä ei nuppuja näy. Asterit on vielä pieniä tuossa vieressä. Kerkiväät kyllä kukkimaan. Kasvivalot on näilläkin. Kuhan näistä kylymistä öistä piästään, siirtelen tuonne kasvihuoneeseen näitä. Puhallin lämmittää kyllä öisin vielä sitten. Ensimmäiset kukkanuput on tomaateissa 

Lupasin kuvan näyttee tuosta kukkivasta maatiaisamarylliksesta ja posliinikukasta. Kukat on kylläkin jo kuihtuneet ja varsikin katkastu tuosta amarylliksesta.

Kolome kelloa aukas ja iloinen oon, kun mukula säily kuivatuksesta. Viileys ei talavella ookkaan sille pahasta. 

Nuppineulan piästä vähän suuremmat ol nuo posliinikukka Hoya 'Krohnii' kukat auettuu, tuoksuivat kyllä hyvälle. Nyt oon hurahtanu vähän noihin posliinikukkiin ja juurtumassa nyt on uusia lajikkeita ja muutaman juurtuneenkin tilasin.

Tuolta mehtäpuutarhasta laitan kuvan surukuusesta. Kyllä se ihtiinsä oikoo kuhan kasvaa pittuutta riittävästi. Tuolla maatilalla on kommiit surukuuset, 30v. ovat peltomullassa kasvaneet ja käpyjä nyt on paljon tänävuonna. 


Nämä on tuolla mehtäpuutarhassa perällä ja taustalla meijän risuaitoo näkkyy. Materiaalii suatiin runsaasti aitaan, kun noita isoja koivuja kaadettiin tuosta rannasta. Oksia haketettiin ja vielä sekin on kesken. Kolome tuohon istutettiin ja tuolla portin pielessä, (valakonen nimilappu kepissä näkyy) on vielä pieni Abies holophylla 'Ussuurinpihta'. Noita pihtoja kasvatin siemenestä ja viisi tainta sain. Veljelleni annoin kolome ja ihelle heitin kaks. Itämaistyylinen on kasvutavaltaan jos onnistuu isoks kasvamaan. Nuo havupuut kiehtoo minnuu ja niitä mielelläni kasvatan, pihtoja tuolla maatilalla on ussiimmanlaisii ja hyvin ovat pärjännet. Kumopatakuusi 'Hiisi' tällä alalla kasvaa ja vielä hankintalistalla on mätäskuusi ja tuulenpesäkuusi. 
Velipoika kertoi hirvien kalunneen hampaillaan tukkikuusista kuorta. Nuorista männyistä ja kuusista miekin oon nähny nuo kaluamisjälet, isoista kuusista ensimmäisen kerran kuulin järsityn. Toivottavasti eivät tälle alalle tule millonkaan. Parempoo aitoo myö on suunniteltu tehtäväks, kuhan keritään.
Nyt lipsahti tuonne mehtäasioihinkin ja taitaa olla meillä tänäkin keväänä mehtätaimien istutusta esissä.
Sammoo puutarhoohan ne mehätkin on, isommassa mittakaavassa vuan! 

Kellarissa käytiin tänään ja sieltä pitäs kaikki suaha tänne. Kasvuu on kärhöissä ja ruusuissa. Viikonloppuna varmaan tuuvvaan. Esikasvatukseen sitten jörkiinitkin laitan.

Jos satteisia päiviä vielä on, lopettelen mattokankaani tältä keväältä ja käsityöt jiäpi vähemmälle. 
Huomena lämpivää meillä leivinuuni ja ruisleipee paistan. Pataleipäkin siinä sitten paistuu, taikina on jiäkuapissa tekeytymässä.

Kiitos kun kävit lukemassa!





14 kommenttia:

  1. Kivoja kuulumisia. Surukuuset ovat kauniita. Ne eivät ole isonakaan valtavan leveitä, joten niille on ehkä helpompi löytää istutuspaikkoja. Maatiaisamarylliksen kukka on siroudessaan hieno. Toivottavasti mukula säilyy ja kukkii seuraavankin kerran.
    Viime aikoina on ollut hyytävän kylmää. Yöllä satoi lunta ja vasta nyt mittarilukema siirtyi plussan puolelle. Lähden kohta liikenteeseen, eikä sentään tarvitse auton ikkunoita rapsuttaa, kun aurinko on jo sulattanut jään pinnoilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Between! Surukuuset on kauniita, kovin yleisiä eivät oo. Meilläkään päin ei noin isoja surukuusia näy, mitä tuolla maatilalla on. Ja monesti on maantiellä kulukijat kysyny, mitä ne on. Tuo maatiaisamaryllis ol ihan erikoisen mukava, kun sen sain. Toivottavasti suan säilymään ja kasvamaan/kukkimaan uuvestaan.
      Jospa ne kelit nyt ruppiis lämpiimään. Meilläkin kahtena aamuna herättiin, kun maa oli valakonen. Enemmän jouluset tunnelmat ol.

      Poista
  2. Jouluruusut on ihania niitä minunkin pitää saada lisää .Maatiais amarylliksen mukuloita on harvoin saatavilla joten aarre sinulla on . Minäkin olen hurahtanut näihin posliinikukkiin ja muutamia minullakin on .
    Mökkitien varrella on yhdessä pihassa myös surukuusia ne on todella ihania .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nila! Jouluruusut on ihania, niitä ei oo liikoo millonkaan. Pitkään kahtelin tuota maatiaisamaryllistä ja kiertoteitä nyt onnistu hankinta. Feisbuukissa on Hoya ryhmä ja sieltä sain ostettuu uusia pistokkaita. Paljon on ollu nyt keväällä tarjontaa.
      Kapea muoto surukuusessa sallis sen istutuksen pienempäänkin pihaan.

      Poista
  3. Hyvin kylmää on ollut viime päivinä. Onneksi aurinko on kuitenkin paistanut, jonka ansiosta suojaisessa paikassa on ollut kivempi työskennellä.
    Kaunista kukintaa niin sisätiloissa, kuin ulkonakin. Nuo maatiaisamarylliksen kukat ovat todella hienon väriset.
    Mukavaa toukokuun jatkoa sinne Rannanpihaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kruunuvuokko! Kylymee on ollu, jospa nyt kevät lämpiis ja kunnolla luontokin rehevöitys. Järveltäpäin on kylymästi tuullukkin ja kunnolla on pitäny pukeutuu, jotta tarkenis pihalla työskennellä.
      Nyt onnistu noittenkin sisäkukkien kanssa. Tuo jutussa oleva posliinikukka tek yllärinä uuvet kukat ja kastellessa vasta huomasin sen. Taitaa olla ahkera kukkija. Maatiaisamarylliksen kukka on hieno ja yllättävän isoks kellot kasvoivat, vaikka mukula ei mahottoman suuri ookkaan.
      Samoin teille mukavia keväisiä päiviä.

      Poista
  4. Ihanasti on kevät edennyt. Tuon jouluruusun löysin vasta pari vuotta sitten ja heti siitä tuli lempikukka. Täällä Nurmeksessa on satanut räntää koko viikon ja en ole päässyt vielä edes haravoimaan. Kaipa tuo Lumi joskus sulaa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! On tiälläkin satanu tälläviikolla melekein jokapäivä jottain lumensekasta. Jouluruusut on puutarhassa mukava lisä ja ne on nyt ruvennu lisääntymään puutarhoissa. Meilläkin on vielä haravoinnit kesken, onneks on vasta alakukuu. Vielä kerkivää!

      Poista
  5. enkulinkasityot.blogspot.com täällä

    VastaaPoista
  6. Lumikellojen ja krookusten yhdistelmä on hurmaava; toiset ovat kukat ylöspäin, toiset nuokkuvat maata kohti. Täydentävät toisiaan.
    On hirvillä ollut nälkä! En ole ennen kuullut, että olisi isoista kuusista kuorta syöty. Toivottavasti eivät keksi tulla puutarhaasi ja toivottavasti kelit alkavat tästä pian lämmetä. Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minna! Miustakin tuo yhdistelmä on kiva. Oon pensaitten juurille istuttanu noita pieniä sipulikukkia.
      Varmaan jottain kivennäisaineita ja vitamiineja ne ehtii noista puista. Kahen tukin puista olivat kalunneet ja muutama kuulema on kaadettava , kun niin pahasti kalusivat. En miekään oo ennen kuullu tukkipuihin koskevan. Se ois katastrofi jos tuohon mehtäalalle tulisivat. Jos mitä eivät söis, katkosivat kulukiissaan. Kunnon aita on tarpeen. Toivotaan lämpimämpiä kelejä, onneks en vielä toppavaatteita oo pessy pois. Mukavoo viikonloppuu teillekkin!

      Poista

Kevät mielessä.

 Jokohan ois kovimmat pakkaset ja lumisateet tältä talavelta loppunu! Meillä on ollu kovia pakkasia ja runsasta lumentuloa koko talavi. -36 ...

Suosituimmat artikkelit