Minkälainen puutarhuri olen.

Sain jo aikoo sitten haasteen, Minä puutarhurina. Haasteen sain Hirnakan torppa, Between ja Vaarin torpan puutarha, blogeista. Kiitos haasteesta!
Alulle tämän haasteen on laittanut Kivisen Vilma blogi.

Puutarha harrastuksen oon suanu verenperintönä! Lapsuuteni vietin maalaistalossa, työtä ol vanhemmilla runsaasti ja myö lapset oltiin mukana meille sopivissa töissä, kun kynnelle kyettiin. Heinäpellolla tappityttönä (heinäseippäitten tapit kuletettiin sankavasulla seivästäjille), on ensimmäiset muistot. Sieltä on mieleen jiäny, kuivassa ojanpenkassa kasvanu keltanen päivänkakkara. Oisko ollu keltasauramo ja en luonnossa oo sitä nähny ennee. Nyt on omalla tontilla ojanpenkassa Kivipellon Sailalta suatuna keltasauramo ja sitä on olemassa vähän oranssimpi Johanneksensauramokin.
Vaikka äidillä ol työtä paljon, ol meillä puutarha ja kukkia. Muovinen kasvihuone ol tomateille navetan seinustalla ja jörkiinit kasvo penkissä kehäkukkien ja kladioluksien kanssa.

Kasvimua meillä ol iso ja perunoo viljeltiin myyntiin asti. Rehunaurista (turnipsi) ol eläimille rehuks  pelto ja sen ja kasvimuan kitkeminen ol meillä lapsilla hommana. Syksyllä kun koulusta tultiin ol nauriin nyhtö läksyjen tiennin jäläkeen, äiti ja Eevi-tät viidakkoveitsillä pienivät ne. Turnipsii voi ihmisetkin syyvä ja lusikalla jälttämällä olkin makkiita, mehukasta syötävee.
Nyt on ollu kommuuniperunan vieressä kaskinaurista, Enon kantoo kesällä kasvamassa. Kuva alla.

Kesäinen kukkakimppu pöydällä. Kasvihuoneessa tomatit, kirsikkatomaatti 'Gardener`s Delight, vanha hyvä lajike ja tumma `Rosella` viimekesältä. Nämä kuvat tiältä rannanpihasta.

Äidille ol tärkiitä laittoo meijät tytöt emäntäkouluun ja neljä meitä suoritti tuon opinahjon. Mie olin yleislinjalla ja meillä ol navetalla ja puutarhalla työskentelyä enempi kuin talouslinjalaisilla. Kaikki myö kouluttauvuttiin muille aloille, vaan mie ja nuorin sisko on maanviljelijöitä, mie tosin jo eläköityny siitä.

Emäntäkoulussa ol rehtorina puutarhuri jonka elämä ol puutarha. Sieltä sain ihan mahtavat opit. Koulu ol sisäoppilaitos ja lähemmäks sata oppilasta ol ruokittavana. Kaikki kasvit mitä käytettiin, kasvatettiin  puutarhalla. Lasiset kasvihuoneet ol ja siellä koulittiin pikkutaimet keväällä ja hyödettiin tulppaanit jouluks ja narsissit pääsiäiseks. Fiilistelin noilla sen aikusilla kuvilla ja jos oisin suanu hyvän kuvan paprikoista valokuvasta, oisin sen laittanu tähän. Värikuvat 40-vuoden takaa on vähän haalistuneet! Ulukona kasvo ulukokasvit mm. kovasti kehuttu tankoparsa ja miun rakkaus parsakaaliin on koulun peruja.
Joka viikonlopuks sulanmuan aikaan hiekkakäytävät haravoitiin ja haravalla sai kuvioitakin tehtyy!
Kiitollisena muistelen tuota kouluaikoo, lapiolla kiännettiin muata isot alat ja kompostoinnin saloihin siellä perehyin. Niin ulukohuussi jätteitten, makkikomposti, kuin keittiöjätteittenkin kompostointi, puutarhajätteistä puhumattakaan. Koulu loppu aikanaan, vaan pohja omaan puutarhaan ol kylyvetty!

Viitisen vuotta män siitä kun tulin tähän kuntaan töihin ja tapasin tään maanviljelijä mieheni. En jiäny heti piätoimiseks emännäks, Pekan vanhempien kanssa asuttiin jonkun aikoo yhessä. Mummo hoiti huushollia ja mie vielä muutaman vuuven kävin töissä tilan ulukopuolella. Poikien syntymän jäläkeen jäin kottiin ja aloin emannoimaan. Meillä alako sillon rakennusbuumi ja kaikki rakennukset käytiin läpi, uutta rakentaen ja entistä kohentaen. Puutarhoo laajennettiin arboreettumin suuntaan. Ne ol työntäyteisiä vuosia ja 1996 Rääkkylä-Seura palakihti meijän maatilapihan Rääkkylän viihtyisimmäks pihapiiriks. Palakinnossa sanotaan mm. Pihassa erottuvat maatilan konepiha ja tuotantorakennukset, selkeästi talon oleskelupihasta. Huomiota herättävää on se, ettei tuotantorakennusten ympäristökään kasva pujoa ja nokkosta, vaan kookkaita rakennuksia pehmentämään on istutettu puita ja erilaisia muita kasveja. Taimia käytiin hakemassa mm. metsänjalostussäätiön taimitarhalta, Pieksämäeltä Röykästä. Mummo ja ukko asuivat edelleen meijän kanssa ja Pekan sisaretkin perheineen lomansa meillä viettivät. Lämmöllä muistelen noita aikoja.

Makedonianmännyn käpyjä ja alla 4 surukuusta, jo kookkaiks kasvaneet. Havupuita ja lehtipuita istutettiin. Koristeomenoo ussiimpoo sorttii, syreenejä erlaisii, ruusupensaita ja hortenssioita. Monia puita kasvatin siemenestä. Mehästä kuletin pihlajantaimia ja koiratarhan pihlajat varjostaa vieläkin. Kostiimpiin paikkoihin istutettiin hopeapajua ja terijoensalavoo, molemmat lajit on kovasti roskoovia. Raudus- ja visakoivuukin istutettiin.

Palakinto tul meille yllätyksenä, ja kyllä se ol mieluinen! Ei myö osallistuttu mihinkään kilipailuun. Erikoisuuksiakin näille korkeuksille muutamia hankittiin. Mm. Lännenhemlokki , pähkinäpensas ja mantzurianjalopähkinä ei oo yleinen tiälläpäin. Yllä olevassa kuvassa runkovesasta kasvatettu metsälehmus lehetönnä syksyllä, vasemmalla Taalainkoivu ja pikkusen metsävaahteran kulumoo näkkyy oikiilla, taustalla syrenii pellonreunassa. Omenat, päärynät ja marjapensaatkin tilalla on. Istutuksille pohjat on hyvät, paksukerros turvemutaa suolta ja peltomulta varsinaiseks kasvualustaks. Etelärinteessä oleva pihapiiri on ollu kasveille suosiollinen.  Alla Seponruusu, oikiisti varmaan mustialanruusu. Nuapurilta suatu.

Maatilan pihapiiri on kokenu muutoksia Villenkin toimesta ja puita ja pensaita on jonkunverran kuajettu ja uusia istutettu sopiville paikoille. Miulle nuo puut on ollu hulluuden kohde ja aina uusia miel tekköö hankkii. Mehtään oon pihtoja ja mustakuusta istuttanu.
Kukkapenkit tilalta on hävitetty nyt, Nuoret olivat sitämieltä, jotta niitä pitäs joutoo hoitamaan ja molemmilla on työtä yllinkyllin muutenkin. Miulla alakaa olla tiällä puuhoo kylliks ja kestän omassa pihassa! Leikkaukset tilalla on miun heiniä.

Kun tilalle näytti jatkaja jiävän, myö käytiin suunnittelemaan muuttoa tänne rannalle ja talontekoa. Kymmenen vuotta on nyt tiällä asuttu ja puutarhoo hoijettu. laajentumaan päin se on tiälläkin ja viimeviikolla pellonreunasta koivuja Pekka kuato, meininki ois syreeniaitoo siihen tilalle laittoo.

Nämä douglaskuuset kaivettiin rehusiilojen tieltä pois ja osa niistä istutettiin tuohon tulevaan mehtäpuutarhaan. Hyvin ovat lähteneet kasvamaan.

Tämä tiikerililja on alakuperänen kasvi tiällä rannalla. Mukavasti on pöyhtyny ja korkeuttakin on yl metri. Kanta on vanha.

                           Pensassembran oksa käpyjä tekköö ja alakuvassa mooseksenpalavapensas.

Puutarha on antanu miulle monia uusia ystäviä ja paljon mielenvirkeyttä ja tietysti työtäkin. Joutavampaankin ois rahat voinu laittoo. Kasvunihmettä on mukava seurata! Virheitäkin on varmaan tehty ja jotkut kasvit ei oo menestyny. Jänikset ei oo yhtään hedelmäpuuta piässy kalluumaan, myyrästä otettiin selekävoitto Samo omenapuun kanssa. Pienenä taimena juuret söi, siitä kun selevis puu teini-ikään, kalus runkoo ja puutarhurin kanssa se sillastettiin. Satoa tuottaa edelleen ja on hyvät omenat.

Herkkupäärynä  'Tshizhovskaja' anto viimekesänä hyvän ja erityisen maukkaan sadon ensimmäistä kertoo. Yhtään päärynee ei hukkaan jiäny. Ensimmäinen kun puusta putos, (kytättiin joka päivä) tunnustelemalla kerättiin. Mie jaoin sisaruksilleni maistiaisia ja Helena keräs heille herkuteltavaks. Tätä puuta suosittelen päärynäpuuks puutarhaan. Kookkaita ovat hedelmät ja kaikki syöjät olivat sitämieltä, eipä kaupasta näin maukkaita hedelmiä sua!

Puutarhavaatteita ei miulla erikseen oo, mukavat ja joustavat kun ovat, ne käyp. Taskuja suap olla. Huivi on miulla aina piässä ja oonkin sanonu sisarilleni, myö ollaan huivikansoo! Työvälineet on hyvä olla kunnossa ja niitäkin on kaikenlaisii kerräätyny. Kotipuutarhalehti on miulle tullu neljäkymmentä vuotta ja muitakin alan lehtiä tulloo.  Kirjallisuutta oon ostanu ja perhe ussein muistaa minnuu puutarhakirjalla. Pihan ja Puutarhan pikkujättiläinen on äitienpäivälahjaks pojilta suatu, paksu puametti ja edelleen kovassa käytössä.
Uutta oppii aina puutarhassa ja uusia kasvejakin tulloo tarjolle entistä enemmän. Houkutuksia ovat!

Tämä haaste on pyöriny pitkään jo ja mie mattimyöhäsenä tähän vastoon. Kiitos kaikille haastajille ja teille blogini lukijille!