Metsäpuutarha

Alakuun kuva tältä aamulta, järvestä jiät lähti eilen, Anttilanlahteen tuuliainen paino ne.

Meinasin nyt esitellä vähän tuota meijän mehtäpuutarhan tekemistä!

Tämän mehtäalan tarina meillä alakaa tämän vuostuhannen alussa. Naapurimme Seppo tul meille ja ilimotti meinoovansa jiähä eläkkeelle ja luopuvansa pelloistaan ja osin mehtämaistakin ja tarjos näitä maitaan meille ostettavaks. Ei tarvittu miettii sitä assiita ja kaupat tehtiin lokakuulla 2001. Seppo ol meille rajanaapuri ja tämä myllättävä mehtäala on peltojen välissä oleva n.2000neliön ala. Seppo ol tiettäny siitä savotan vanhasta koivikosta ja siihen ei mittään puuntaimia oltu istutettu, luontasesti siinä kasvo leppä, koivu ja pihlaja, Korpipaatsamookin on. Mua on muheva, leppä ei huonossa muassa kasva, osin kostiimpoo lehtomaista mehtee ja toisessa reunassa kasvaa luontasesti mäntyy, joka muuttuu sekamehäks, kun loivoo rinnettä noustaan ylöspäin. Rannan ja tämän alueen välissä on vanha kuusikko. Ala on entistä järvenpohjoo.

Tässä on alakutilanne tienvierestä. Kaikki kuvat on melekein tuosta järvenpuol reunasta.

Lehtipuusto peitti järvenpuolelta alueen tihhiinä viidakkona, puikkelehtiminen ol kulukiissa. Se ol joutoaluetta metsätaloussuunnitelmassa. Sepolla hevonen siinä ol kuleksinu aikanaan. Kun ruvettiin tätä taloa tekemään, vesiosuuskunnan vesiputket vejettiin tuon alueen läpi ja mahottommii kiviä nous jo sitä tehessä. Kun 2010 tilallamme tehtiin sukupolvenvaihdos ja Ville otti tilan haltuunsa, jäi tämä ala hänen muakseen, ei pyykeillä käyty erottelemaan. Ympärillä oleville mehille tehköön mitä haluvaa ja tällekkin alalle meijän jäläkeen. Lupa kysyttiin mehtäpuutarhalle ja se suatiin.
Rakentamisen aikana jo pohittiin, mitä tuolle alueelle tehtäs. Kun siellä kulettiin ja puntaroitiin vaihtoehtoja, ol selevä jotta siinä on savotta ensin tehtävä roskapuun suhteen.

Pekka raivoomassa risuja, paksummat puut jo on raivattu pois, lokakuuta 2017
Samana syksynä tilalla alako säilörehusiilojen pohjien raivaus ja sieltä tuotiin siilojen tieltä vajaan kymmenen vuoden ikäsiä douklaskuusia tähän kasvamaan. Olin ne siemenestä kasvattanu ja muatilalle istutettiin osa mehtään ja pihapiiriin ja loput 5kpl. tänne.

Paksusta pahvista taimitassut ja haketta niihen piälle. Tukikepit kaikille laitettii.

Muutama talavinen kuvakin, Risuaitoo alotettiin sillon -17 syksyllä, materiaalii ol runsaasti. Nyt on aitoo melekein 40m ja tuonne peräosaan uutta meinataan tehä. Pätkä näkkyy tuolla puitten takana.

Monta kertoo savu on tiurunnu, kun kantoja ja risuja on poltettu. Pekka kangella jumpus noita kantoja isoja kasoja.
Alakuun meillä ol meininki tehä kaikki lapiolla ja rautakangella, homma osottautu mahottomaks, kivisyyden ja puitten juurakoitten tautta. Villen rakennusmies Jani autto alakuun pienellä kaivurilla meitä tuolla kuusikon reunassa. Joka kohassa kivveen lapio kalahti kun kaivettiin.

Ensiks tehtiin kompostialue. Kuva on tuolla muurialueen kuvissa. Suatiin kaikki nyt rinnakkain. Pohjina on vasikkakarsinoitten vanhat betoniset pohjaritilät. Sitten käytiin pohjoo perkoomaan ja sieltä löyvettiin AARRE!

Nämä kivet kun löyty, piätettiin siästee kaikki kivet er rakenteisiin. Olivat tiukassa ja ei nytkähtänykkään kaivurilla. Liekkö peruskallioo. Näistä on kuva kun kasvillisuutta on ympärillä.

Viime keväänä Ville toi ison kaivurin ja sillä hautas isoja kantoja ja asettel muutaman kiviröykkiön haluamallaan tavalla. Ol sitä mieltä, jotta meijän ikä ei riitä kuokkimaan tuota alloo ja tottahan se nyt jäläkikätteen ajateltuna olkiin. Iso kiitos molemmille kaivurmiehille ja vieläkin silimä kostuu miten kultanen poika on, kun meitä ajattel, vaikka ihellään on työtä ihan liian kanssa.

 Kivimuureja käytiin tekemään jo 2018 ja nää meijän hommat on rönsyilly tehessä.

Rusokki on tuossa muurin piässä kasvamassa ja kiitollinen kasvi on. Juoppo lämpimän aikaan ja talavettoo koitin, ei taija herätä kasvamaan. Nokkakärrit ostettiin ja niillä aika isojakin kiviä siirreltiin. Ollaan ihan kivenpyörittäjiä ja monet hanskat kulu puhki. Tuon alimmaisen kuvan muurin toisellekkin puolen tulloo tuo kiveys, kuhan keritään se laittoo.

Tästä tulloo nyt kilometrin pitunen kirjotus jos en toppoo tätä nyt, jatkan seuraavassa postauksessa tiilimuurista ja kasveista enempi. Ei kaikki kivet oo vielä käsitelty ja rannasta syksyllä hilattiin niitä tällekkin alalle lissee. Mikä siinä oikein onkin kun kaikkia puutarhureita kivet taitaa kiinnostoo!

Käytäviä varmaan osa ainakin jätetään piällystämättä, sammalta on käyny kasvamaan tuossa kuusikon reunassa, ja kun ei tuossa kulutusta niin mahottomasti oo, suattaa sammal siinä pärjätäkkin. Kompostialueen edusta pittää ainakin jollakin materiaalilla kattoo.

Olin niin etevä, jotta poistin tuolta yläreunasta kuvan ja en ruppii sitä nyt asentammaan ennenkuin julukasen tämän. Hävivää vielä tääkin😪

Kiitos kun kävit lukemassa blogini!