maanantai 13. huhtikuuta 2020

Karjalanpiirakka!

Ajattelimpa lankalauantaina karjalanpiirakoita tehessäni, kertuu teille lukijani tästä meijän perinneruuasta. Miun kokemuksista ja muistoistani!

Ensin kuitenkin päivitän puutarhan kuulumiset!
Meillä puutarha herräilöö nyt hittaasti. Tässä varsinaisessa pihassa, talaventähet ja ensimmäiset lumikellot ja krookukset alottelloo kukintoonsa. Virvaliljakin on jo kukkimaan hepistelly!



Tuolla mehtäalalla ol vielä nyt paikoin lunta ja jiätä, mitkään ei siellä vielä puske piippojaan näkyviin. Vaikka tuo ala on meillä ihan vieressä, vaikuttaa tuossa järven ja tuon alan välissä, vanha kuusikko niin, jotta vain aikanen aamuaurinko ja myöhänen iltaaurinko piäsöö siihen paistamaan, keskipäivällä aurinko paistaa toiseen reunaan  ja siks tuo alue hittaasti lämpivää. Maatilalla, joka on kilometrin piässä ja etelärinne, lumikellot laajoina lämpäreinä ovat lopettelemassa kukintoonsa. Tiällä rannalla ollaan noin puoltoista viikkoa myöhäsemmässä kuin maatilalla ja tuo mehtäala vielä tästä toiset puoltoista viikkuu jälemmässä. Keväällä ja syksyllä tuon eron huomovaa selevästi. Oon tuolla mehtäalalla käyny kahtomassa, ja kaikki istutetut puut ja pensaat näyttäs olevan elossa. Verkot ja kaikenlaiset viritelmät on siellä suojana ja muutamasta hortrnssiasta on talttahammas oksan katkassu!

Viimesyksynä luultiin laivaliikenteen loppuneen ja yllätys ol melekonen kun lauantaina PROTECTOR murtaja väylän aukas ja eilen uuvestaan käy Puhoksessa ja laivan RMS NEUDORF käy selänsuusta hakemassa peräänsä. Laiva on 83m pitkä ja murtaja 40metrii. Ei ihan pienet purkit!


Kovasti räntee sato eilen ja hämärä on kuva. Kilometri on meijän rannasta noin matkoo tuohon murtajaan. Laiva jäi tuonne oikiillepuolen saarien taakse eikä ihan kuvaan sopinu.


Tämmösen väreilyn suap rantaan, jiän alla laineet kulukoo, rannat on tässä kohin sulat, muuten on vielä kans piällä. Mahoton mekkala on järvellä kun joutsenet torvijaan törräyttellööt ja pesäpaikkojaan puolustaat! Oisko vielä sahattuu puutavaroo sahalta mualimalle hakenu laiva! Sahahan on suljettu ja tuotanto siirretty Varkauteen.

Nyt on sitten varsinainen aihe.

Karjalanpiirakasta on historiankirjoissa ensimmäisiä mainintoja 1686 vuuvelta ja kerrotaan, jotta leivinuuni kun keksittiin, siinä suatiin piiroita paistettuu. Käkisalamen seutuu on arveltu karjalanpiirakan synnyinsijoiksi. Raja-karjala, laatokan-karjala ja pohjois-karjala on ollu tämän herkun varhaisinta aluetta. Ohrasta ja perunasta on ensimmäiset piirakat tehty, siitä ei tietuu oo onko maitoon puuro keitetty! Siirtokarjalaiset viimestään levittivät karjalanpiirakat koko suomeen. Oon lukenu jostakin, jotta läns-suomeen kun siirtolaiset mänivät, ihmeteltiin alakuun, mitä sotkuu se semmonen on missä puuro ja leipä on samassa. Maistuu ne nyt sielläkinpäin! Sultsinat, supukat, keitinpiiraat ja vatruskat on tätä rikasta piirakkaperinnettä myös ja sipaniekaks sanotaan meillä perunapiirakkoo.


Leiviuuni on laitettu lämpiimään. Piirakat vuatii kuuman uunin, lämpö mittarissa suap olla yl 300astetta, jotta kunnolla paistuu. Sähköuunissakin suap makoisat piirakat, meillä on kiertoilimauuni ja asteet loppuu 250asteeseen ja en oo kokkeillu  sähköuunissa paistamista.


Ihmeellisiä ei tarpeet kuortaikinaan oo, vettä, suoloo,  ruisjauhoja ja pikkusen vehnäjauhoja. Taikina hierotaan tuossa leivinlaudalla ja tien levyn josta sitten muotilla otan kakkarat. Molemmat mummoni tekivät pötkön, josta leikkasivat palat jotka litistettiin ja ajeltiin. Tämä on ollu se vanha tapa. Pulikalla ajelen kuoret, mummot opastivat, jotta anoppi suap nukkuu pöyvän alla, niin hiljaa pittää kuor syntyy. Miullakin kuor pyörii tuossa jauhojen piällä ja vuan suhina kuuluu. Edesmänny äitini lohutti pieniä piiroon paistajii, kun murehittiin ruttusii piiroita, jotka ei ollu niin kauniita kuin jo vanhemmilla tekijöillä. Jotta enemmän syyvvessä voita soppii ruttuseen piirooseen! Piiroota on paistettu miun koko elämäajan ja kun pitoja on pietty, talakoillaan. Meijänkin häitä kun heinäkuun 24päivä 1982 vietettiin, ol kylältä monta emäntee ja mummoa piiroon tiennissä, ne ol maalaishäät ja karjalainen pitopöytä ol ruokana. Lähemmäks 500 piirakkoo paistettiin ja leivinuuniikin pit välillä vähän lissee lämmittee. Tarken siinä yönseutuun!


Miulla on isän tekemä leivinlauta, jonka laitan ruokapöyvän piähän ja istun korkiin jakkaran piällä.  Monet on sillä pastakoneella opetellu tekemään kuoria, kun olokapiät ei anna pulikalla kaulita. Mie vielä tällä vanhalla menetelmällä tien. Puurokattila miulla on anopin peruja, 5litran alumiini kattila! Alumiini, siitähän kohistiin vuosia sitten. Muistissa on, kun sisareni kanssa Helsingissä mäntiin hienoon  kattilakauppaan puurokattiloo hänelle ostamaan, joka ei pohjaan polta. Mie jo arvasin miten siinä käyp ja liikkeen omistaja mies, vei ensimmäiseks meijät alumiinikattilan iäreen. Kysymys sisarelta kuulu tuosta alumiinista ja tämä myyjä loihi lausumahan, Alumiini mehumaijalla pilattiin hyvän kattilan maine. Happamia marjaruokia ja suolasia ruokia ei pie alumiinikattilassa keittee. Alumiini kattilan kanssahan myö liikkeestä pois lähettiin! Puuroon laitan joskus rikottuja ohraryynejä sekkaan ja maukkaat piiroot niistä tullookin. Nyt ol pelekkee riisii. Kattilalla oon mie kohta neljäkymmentä vuotta puuroo keittäny ja minkäaikoo lie mummo ennen minnuu piiroosyväntä hämmentäny! Miultakin tähettä jiäp, kattila on kun uusi. Tässä katilassa en muuta keitä kun piiroon syvämmen. Kokomaitoon ja en kanamunnoo laita puuroon.
Uunipellit tietettiin peltisepällä uunin mittaset, meillä on neljän leivän uuni. Ja tuolle pellille 30kpl soppii. Kaikkiaan tuosta kattilallisesta noin 120kpl suapi.


Perunastakin tien ussein talavella, kun uunii viikolla lämmitetään ja puolukasta marjarönttösiä samoihin kuoriin. Voilla voiellaan paistettuu, silikonisudilla myö suditaan nykysin, aiemmin voita ja siinä tilikka maituu, kastettiin. Liinan alle hautumaan ja eikun syömään.


Ussein viemiseks viiään piirakoita semmosille immeisille, jotka ei ihe pysty näitä tekemään ja vanhemman poikamme luokse kun sinne piäkaupunkiseuvulle männään, aina on piirakat mukana. Nuoret lämmittää leivänpaahtimessa piirakkansa. Onneks nyt keliaakikotkin jo piirakoita suapi ja laktoosittomillekkin on hyla maito, johon puuron voip keittee, vegaanisiakin piirakoita tiiän suatavan.


Anoppini piiroopulikka on tuo paksumpi, ukko ol nuorikolleen sota aikaan tehny tuon ja mummo sillä kaulihti kuoret. Mie en ossoo tuolla tehä. Puinen tinksi on kakkaran ottamista varten. Kun tuonne muatilalle tulin, ol meillä mummon kanssa  työnjako, mie ajelin kuoret ja mummo laitto puuron ja yhistel. Joka lauantai paistettiin piirakoita.
Oon Marttojen merkeissä piirakoita tehny suuremmalla porukalla ja monissa talakoissa ollu mukana, hauska on isolla sakilla piirasta tehä! Häihin, hautajaisiin ja syntymäpäiville piiroita on tehty, eikä tiälläpäin oo juhlia, missä ei piirakat ois tarjolla. Esterin ristiisiin pieniä piirakoita tein ja jo ensimmäisillä synttäreilläkin ol piirakat pöyvässä. Kyllä hiänkin tykkevää purra piirasta. Vuotan aikoo kuhan kaverin hänestä suan tähän hommaan!
Toivottavasti tämä perinne jatkuu ja kun nuorisokin tykkevää näistä, opettelisivat tekemäänkin.
Taitaavat olla tunnetuin ruoka suomessa karjalanpiirakat ja karjalanpaisti, lyömätön yhistelmä!

Näitä ajatuksia tälläkertoo!

Kiitos kun kävit lukemassa!






24 kommenttia:

  1. Voi nuo on mun herkkujani, karjalainen kun olen syntyjään, äiti teki aina karjalanpiirakat, itse en ole opetellut, itä-suomessa käydessäni ostan aina piirakat kotiin pakkaseen.
    piirakkasi ovat myös kauniit, ja tietysti suussa sulavat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos piritta! Vielä kerkiit opetella tekemään. Herkkuja ovat ja pakaste on oiva ratkasu, jos siästyy syömiseltä!

      Poista
  2. Vesi herahti kielelle noita piirakan kuvia katsoessa! Varmasti hyviä olivat. Meillä satanut muutamana päivänä lunta, joka sulaa kyllä pian pois. Ei kovin keväiseltä tunnu meillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kivisen Vilma! Meille sato räntee ja ryynii. Mittään ei jiäny muahan pitemmäks aikoo, suap nähä tännään. Hijasta on kevään edistyminen!

      Poista
  3. Kevättähdet on ihania. Niitä onkin pitänyt aina hankkia, mutta edelleenkin ne puuttuu meiltä. Samoin karhalanpiirakat, leivinuunissa paistetuista olen jo suorastaan kade :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pihan vuosi! Miunkin pitäs lisätä noita pikkusipuleita jokapaikkaan. Vielä syksyllä kun muistas!

      Poista
  4. Kyllä syntyis täälläkin karjalanpiirakat, no vähän outoa on paistaminen kun on "vain" uudenaikainen uuni. Pitkään pitää uunissa pitää että paistuu, tosin jos vähän enemmän laittaa vehnäjauhoa kuoreen, niin paremmin paistuu.
    Mulla on tuon ylemmän muotoinen pualikka, jolla ajelen kakkarat. Eli sellainen lasten kaulin. En varmaan osais perinteisellä tehäkään :)
    Parasta aikaa ois noiden kevätkukkien kasvun tutkiminen. Mikä ilo jokaisesta! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Emilie! Mukava kun piet perinnettä yllä! Hyvä ratkasu on tuo sähköuunikin paistamiseen, kerrostalossa ei leivinuunii oo. Tuolla ylemmällä pualikalla se mummo ajel ja hyvin synty kuoret, tottumiskysymys millä haluvaa ajella.
      Ilahutta kevätkukkijat, nyt on yöpakkasii ollu, joka hijastaa kehitystä!

      Poista
  5. Oi miten ihana postaus, ihan vesi kihahti kielelle lukiessa:) Piirakat näyttää niin herkullisilta! Onkin taitolaji saada niistä noin kauniita! Mukavaa alkanutta viikkoa♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Päden paja! Mukava kun tykkäsit tästä postauksesta. Maku on sama eri näkösissä piirakoissa. Lainoon tuas äitiini, "harjoitus tekee mestarin ja mestarikin harjoittelee". Mukavoo viikon jatkoa!

      Poista
  6. Aijaijai, nälkähän se tuli piirakkajuttua lukiessa. Sipaniekasta en ole aiemmin kuullutkaan, meillä ne on aina olleet perunapiirakoita. Metka nimi.
    Tuokin on jännä, varmaan ihan paikkakuntakohtainen juttu, että puhutaan piiroista ja piirakoista ja olenpa kuullut sanan piirahiakin. Jossain päin tehdään avonaisemmalla mallilla, minusta nuo sinun tekemäsi ovat niitä aidoimman mallisia. Ja tärkeintä on kuitenkin maku! Meillä on rikas ruokaperinne ja hienoa, että sitä siirretään aina eteenpäin uusille polvile.

    Nyt sataa lunta meilläkin, aika sakeasti. Tämmöistä se on kevään tulo !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hirnakka! Tuo nimi perunapiirakalle on vanha. Rakkaalla lapsella on monta nimmii ja paikkakunta kohtanen on varmaan tuo miten kuhutaan. Monella mallilla tehhään piiroota, miehet aina on veistelly, mikä taika tuossa mallissa on! Meillä on tosiaan rikas ruokaperinne ja uskon piirakoitten ja paistin säilyvän. Herkkuja ovat kaupunkilaisillekkin ja monia tekijiä sieltäkin löytyy!
      Hijasta on kevään kehittyminen. ryynii on monena päivänä satanu kovia kuuroja meillä.

      Poista
  7. Itse tehtyjä karjalanpiirakoita parempia ei mistään saa. Eron huomaa silloin, kun saa maistaa juuri uunista otettuja piirakoita. Muutama vuosi sitten ystävä kokosi naisporukan tekemään yhdessä piirakoita. Muuten mentiin perinteitä noudattaen, paitsi paistamista varten oli sähköuuni. Ystävä oli jo lapsena oppinut äidiltään piirakoiden tekemisen ja hänen opastukselleen niitä tehtiin. Tuo piirakkapäivä on jäänyt elävästi mieleen, eikä vähiten maistuvien piirakoiden vuoksi.
    Toivottavasti saat pikkuisen Esterin kanssasi piirakkatalkoisiin ja jatkamaan perinnettä omassa sukupolvessaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Between! Peukutan siun piiroon tientii! Sähköuuni on hyvä homma jos ei leivin uunissa paistaminen oo mahollista. Hyvät piiroot sieltäkin valamistuu. Hyvä kun jäi mieleen, tiiä vaikka innostusit tekemään!
      Kyllä yritän suaha juurrutettuu tämänkin taidon, mukava muisto ois mummosta mieleen jiämään!

      Poista
  8. Herkullisen näköiset piirakat! Kerran olen tehnyt karjalanpiirakoita ja senkin äitini kanssa. Samanlainen pulikka oli kuin sinullakin ja pötköstä leikattiin kakkarat. On se aina ollut mielessä, että pitäisi kokeilla joskus ihan omin avuin tehdä piirakoita, kun kerran leivinuunikin löytyy ja siinä muutenkin ruokaa laitetaan ja leivonnaisia paistetaan. Kiitos ruokahalun herättäneestä postauksesta ja mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minna! Äitini kanssa miekin pitkään tein. Vielä hänen viimesinä vuosinakin mänin sinne ja porukassa tehtiin! Nykysin ei muita pulikoita taija ollakkaan suatavilla, jos ei kuka ihe tie. Ruppii vuan tekemään ja lapset mukkaan, suatta herkkuja ruokapöytään. Jiäpi ruokamuisto mieleen ja into kasvaa tehessä.
      Mukavoo viikon jatkoa!

      Poista
  9. Kivasti teillon jo kukintaa, vaikka kevät tuntuu hitahasti eristyvänki. Kyllä karijalanpiirakoota tääläki syärähän, mutta harvemmin niitä itte teherähän. Itte enoo teheny koskaa. Mukavaa ku teillä kunniootetahan perinteetä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Navettapiika! Kyllä vähitellen alakaa puutarha herräillä. Innokkaana kahtelen nousooko mitä ja mistä! Karjalanpiirakat on tunnettuja koko muassa ja se on mukava. Meijänkin länssuomalaiset tutut mielellään syövät. Perinteitä pittää kunnioittoo.

      Poista
  10. Melkein tuli vesi silmään, kun kirjoitat piirakoista noin nätisti. Minä olen toiselta puolelta karjalainen, mutta yksin en uskalla piiraita ruveta tekemään. Pitäisi olla joku kokeneempi kaveri.
    Juu, kyllä maistuu Länsi-Suomessakin piirakat! Vaikka karjalaisia ja heidän tapojaan monet ensin vieroksuivatkin.
    Alullaan on täälläkin kevät, ja lumisateet vielä hidastivat kasvuunlähtöä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ritavuoren juurella! Kauniistippa vastasit! Kyllä ne siulta yksinkin onnistus, pienellä miärällä alotat, tai jos on joku tuttu piirakantekijä, otat hänet kimppaan. Kerran kun tiet, siitä innostut.
      Lännempänäkin tunnetaan piirakat ja mielellään syövät, kun suavat.
      Hijasta on kevään eteneminen, eteläsuomi taitaa olla aika ajassa, vai onko ollu monta aikasta kevättä ja siitä on tullu meille normaali!

      Poista
  11. Koronan takia teimme ensimmäistä kertaa meidän talossa karjalanpiirakoita. Onneksi lapset olivat niitä jo isomummin opissa tehneet. Kunnon pulikkaa ei ollut käytössä, sujui ilmankin. Ja puuron tein laktoosittomaan maitojuomaan, kuten riisipuuron olen vuosia tehnyt. Hyviä tuli. Meillä oli kuitenkin puhelinapua ystävälle.

    VastaaPoista
  12. Kiitos kommentista! Kivalta kuulostaa, peukutan siun piirakanpaistolle, mukava kun lapsetkin osallistuu. Ottakee vuan perinteeks tehä aina sillontällön. Hyvä kun on tuo maitojuoma, hyvä puuro siitä tulloo.

    VastaaPoista
  13. Olipa mukava piirakkajuttu! Samalla tapaa teen piiraat kuin sinä! Minulla ei ole karjalaisia sukujuuria, isäntä on puoliksi karjalainen. Silloin kun lyötiin hynttyyt yhteen oli kaksi asiaa, mitä minulta 'vaadittiin' - piirakoiden teko ja metsästyskortti! Anoppi teki piirakoita, mutta minulle niiden tekoa ei opettanut hinnasta eikä mistään eli opettelin ihan itse. Isäntä söi ne ensimmäiset mahdottoman rumat ja suuret piiraat, nyt olen piiraanteon oppinut ja teen niitä mielelläni! Tyttäret ja miniä ovat kaikki asiasta kiinnostuneet, miniää opetinkin, tyttäret ovat opin kotoa saaneet. Tekemällä oppii tämänkin ja taito jää mieleen kuten pyörälläajo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Saila! Tämä tapa taitaa olla nyt yleisin. Ompa siulla ollu hyvät vuatimukset! Miulta tuo metsästyskortti uupuu, metsästäjämiehiä on perheessä. Ei oo miusta vaikiita tuo piiraan teko ja hyvä kun opettelit. Herkullisia ovat! Taitaa olla nuo meijän Pekat samanlaisii syöjii, eivät moiti. Miullakin jos joku vähän, vaikka leivänpohja kärähtää. Syöp mukisematta! Erinomainen asia kun tyttäresi ja miniäsi ovat piiroon tiennistä innostuneet! Mie toivoni Esteriin laitan! Jospa sitä vanhetessaan miunkin miniäni kiinnostuut tekemään ja on se taito, kun sen kerran oppii, ei se unohu!

      Poista

Hortenssioiden kukintaa.

Kylymäks män ilimat kertaheitolla. Ei vielä oo halla vieraillu, vaan villasukat ja pipo on pitäny ehtii lämmittämään. Hortenssioista ja vähä...

Suosituimmat artikkelit