perjantai 30. marraskuuta 2018

Jännitystä ilmassa!

Kyllä on ollu pimmii uamu. Ja yhä vuan vielä pimenöö kuukauven päivät.

Marraskuu on männy melekein huomoomatta, käsitöitten ja kaikenlaisiin muittenkin hommien kanssa. Ikkunat sain lopultakin kaikki pestyy ja se on miulle inhokki työ.

Ensimmäinen syysmyrsky kuluki illalla ja viimeyönä meijän ohi ja räppäshän se sähköt poikki iltayöstä. Katkos ei ollu kovin pitkä onneks.
Otin tuosta rannasta viikonaikana kuvia, miten järvellä muuttuu näkymät.


Viime lauantaina ol ranta jiässä ja tuolla kauempana vielä laineet loiskiivat.


Maanantaina näytti tältä, laiva kuluki yöllä eikä kuultu mittään, vähän ol sen jäläkeen nostanu vettä rantaan. Halakeillu on jiä. Suuremmat selät on vielä auki. Tältä kohalta järvi on jiätyny. Vielä laivoja käyp Puhoksessa. Finpilotista seurataan sitä liikennettä.


Nyt näyttää tältä ja mustemmaks männöö jos vettä sattaa. Pekka mittas eilen jiän paksuuven ja se on 10cm. Ei vielä myö etemmäks männä, eikä oo liikkujia muitakaan  nähty. Luvassa ei niin lämmintä oo, jotta sulas jiät.

Nämä kuvat ei jännitystä tuo, vaan orkideat.
Kämmekkäkasveihin kuuluva Ludisia, joka kuuluu maaorkideoihin, alottelloo nyt kukintoonsa.


Kukkii tuoksuvin kukin.
Tämäkään ei jännitä!

Vaan  nämä Katleijat, jotka ovat tieteelliseltä nimeltään Cattleya.


Cattleyaristeymä 'grand dragon' työns kaks kukkatuppii, uusista varsmukuloista. Monesti on käyny jotta nuppuu ei tule näkyviin ja tuppi kuivuu kukkimatta. Nyt on molemmissa nuput ja kehitystä tapahtuu hittaasti. Tuossa vasemmalla näkyvässä tupissa oleva kukkii aiemmin, jos kukkii. Näitten kanssa ei oo varmoo, ennen kuin kukat näkköö.


 Cattleya labiata. On kookkaita tämän suvun edustajia, tarkempoo nimmii en tiiä, työntää tuolta vasemmalla olevasta uuvesta versosta kukkatuppii, huomasin sen tälläviikolla ja siirsin lähemmäks tuota kasvilamppuu. Nuppuu ei vielä pilikota, toivon näkeväni kukan!


Yläkerrassa Ollin huoneessa lämpötila pietään 15asteessa, kun siellä ei kettään nuku. Sinne oon vieny viileeseen Coelogyne sukkuun kuuluvan lumikuningattaren, Cymbidiumin ja Dendrobium thyrsiflorumin. Näitä pein melekein pakkasiin asti pihalla ja nyt ovat olemattomalla kastelulla kasvivalon alla. Tuo riippuva lumikuningatar on käyny bulbejaan ruttuun vetämään ja se on kukinnan edellytys, ei suata siitä huolimatta kukkii! Ovat mysteerejä nämä orkideat, mielenkiintoisia silti. Vandat kiehtos, vaan niille pitäs olla lasikko, ja sitä en meinoo hankkii. Vannomatta paras!

Ensimmäinen siemenlähetys on tullu!
Toronton tädiltäni tul kirje, jossa on enkelipasuunan siemeniä. Tämä on ruohovartinen ja kasvaa metriseks. Varmaan on kakskymmentä vuotta aikoo kun kasvatin kukkapenkissä tätä. On roteva, harmaanvihreet isot lehet ja valakonen trumpetti mallinen kukka. On er laji kuin se mitä talavetetaan. Piikikkäät pallot siemenkotina on syksyllä siementä täynnä ja on myrkyllinen. En sillon ottanu siemeniä talteen, vaan kokkeillaan uuvestaan.


Tästä kasvista on miulla muisto. Elettiin silloin muatilalla, nyt sanotaan Kinnulanmäillä. Tila on 100m merenpinnasta ja vielä korkiimmalle noustaan ennenkuin ollaan korkeimmalla kohalla. Sinä kesänä ol siellä mäintakana paljon metsävadelmoo, ja olin niitä kerreemässä kun näin ja kuulin etelästä tulevan mahottomat mustat ukkospilivet, kiireellä läksin kottiinpäin, just kun kerkesin pihhaan, alako rakkeita tulla taivaantäyveltä. Se kuuro reijitti jöriinien ja tämän pasuunakukan lehet kui ois haulikolla ammuttu. Samalla se karisti valamistumassa olevasta kaurasta jyviä peltoon.
En muista semmosta myräkkee muillon olleen.

Lopuks laitan villasukka kuvan. Mie ostin vuosia sitten Nalle lankoo kerän, kun se ol niin kauniin näkönen kirjava. En oo neulojaimmeinen. Nyt syksyllä juohtu mieleen kokkeilla sukkia. Eikun netistä ohjeet ja neulomaan, toista viikkuu män. En piätyönän pitäny. Vars ja kärkikavennukset onnistu ihan ok. Kantapiäkään ei suuria vaikeuksia tuottanu, kunnekka ol silimukoihen ottaminen siitä 'lämpsästä' äit vainoon sanoja lainatakseni. Ei siihen ihan suuria reikijä tullu, eikä parsimaan tarvii uusia sukkia käyvä! Monet sukat suan harjotella ennen kuin äitille ois välttänä.


Nyt eilen tulleessa ET-lehessä ol kauniit kukkasukat ja kun ohjetta luvin ol se semmosta 'hepreoo'. Äit ei ottanu kerralla silimukoita tuosta reunasta, sukasta tul jalanmuotonen, eikä nuljuu kumsuappaissa. Miullakin paraikoo on jalassa hänen neulomat.
Harjottelemaanhan tässä pitäs ruveta miunkin, kun on ne pienet jalat suvussa ja oishan se mukava omille pojillekkin suaha oma tekemät sukat!

Haasteita on miulla vuottamassa ja seuraava postaus onkin toisesta niistä.

Mukavoo viikonloppuu teille lukijani.
Kiitos kun kävit plogissani!

24 kommenttia:

  1. Oi mitä hienoa menestystä orkideojen kanssa! Ludisiassakin noin valtavat määrät nuppuja.
    Hurja tuo raekuurokokemuksesi! Meillä saaristossa taas tuuli repii pasuunan lehtiä, lopulta kyllästyinkin siihen, senkin takia, että otin sen sisälle talveksi ja se kuivui ja pudotteli lehtiään kovin äkkiä, jos en hetkeen kastellut. Nyt on pari sitruunapuuta kasvamassa siemenestä, kestää vielä tovi, että niistä tulee parimetrisiä.
    Ihanat värit noissa villasukissasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Saila. Oon harrastanu noita orkideoja toistakymmentä vuotta. Joskus kukinta onnistuu, usseimmin ei.
      Miulla ei oo kokemusta siitä puumaisesta pasuunasta, Toivon onnea siun sitruunapuille, mukavia on isot viherkasvit ja voipihan ne tehä sitruunoitakin!
      Värien tautta ostinkin tuon langan.

      Poista
  2. On varmasti mielenkiintoista ja kivaa seurata Cattleyan kukkanuppujen avautumista kukkaan.
    Kauniit ja iloisen väriset sukat kudottuna.
    Mukavaa alkavaa joulukuuta teille sinne Rannanpihaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kruunu Vuokko. Toivotaan jotta kukat nähhään!
      Kovasti lämmittää nuo sukkakommentit.
      Mukavoo joulukuun jatkuu teillekkin.

      Poista
  3. Minulla on marraskuu perinteinen villasukkakuu 😀 jolloin puikot heiluu telkkaa katsellen. Täällä oli yöllä navakka tuuli ja jalkakäytävät jäätikköiset kun tulin työpaikan pikkujouluista. Sai kävellä ihan kieli keskellä suuta ettei mennyt nurin. Olet kyllä taitava orkideankasvattaja kun saat ne noin hienosti kukkimaan. 💚 Katja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja. Marraskuu on hyvä villasukkakuukausi. Mie en vielä telekkarii kahtuissa uskalla käyvä neulomaan, silimukoita sais mehästee neuleestä! Nyt on hurjan liukasta pihalla, kässäpiirissä olin tännään ja köpötellä sai koulun pihalla!
      Ois kyllä mukava jos kukat näkis noista orkideoista! Enemmän on tuurii kuin taituu niitten kukkimaan suaminen.

      Poista
  4. Onpas sinulla tulossa jännittäviä hetkiä orkideojen parissa. Minulla yksi orkidea tekee kahta kukkavartta, mutta se onkin vain niitä ihan tavallisia perhosorkideoja. Ehkä ensimmäiset kukat ehtivät jouluksi auki :) Mukavaa viikonloppua ja joulunodotusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minna. On jännitystä noissa nupuissa. Kyllä perhosorkideat on upeita kukkia ja hienuu kun suat nauttii orkidean kukista joulunseutuun. Perhosilla miekin alotin. Tropiikin kukkia ovat alunperin perhosorkideat. Mukavoo joulukuun alakuu.

      Poista
  5. oi´´ sinun tarinoita on niin ihana lukija!!Tuo murre,:))))
    Minusta nuo järvi kuvat,ovat ihania.
    No sinulla on harvinaisia Orkidean-kukkia!!Onnea!! Olet aikamoinen "viher- peukalo"
    Sukat on nätit!
    sitä minäkin aina aattelen ...jos pikku-väkiä tulis,mummo ei ossaa edes sukkia kutua,
    mutta onneksi ,joku osaa,jolta saa ostaa;))Mutta ois ihana antaa lahjaksi oma tekemät sukat:)...jospa ensi jouluksi...:)
    Oikein ihanaa ensimmäistä adventtia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Liisa. Murre on rikkautta, koittelen sitä pittee yllä. Järvi näyttää vaikka mitä värejä ja kellii.
      Orkideoja on monen moisii ja joskus onnistuu kukkaan suantikin!
      Sittenhän meitä on kaks samoilla ajatuksilla olevia tuossa sukan neulonnassa.
      Hyvvee ensimmäistä adventtii.

      Poista
  6. Vau, mitä orkideoita. Kyllä himottas ostaa niitä, mut en tiijä, entiset kuoli kai liikaan märkyyteen ja lopulta muutossa hävis. Mut kyllä sen helpoimman perhosorkidean ostan kuitenkin kun sattuu tulemaan vastaan.
    On se jännä kun äitin ohjeet on 50 v;n jälkeenkin mielessä, ainakin sukanneulonnassa. Mie teen aina kantapään kavennuksen niinku äiti neuvo ja tullee hyvä.
    Jostainsyystä en ole löytäny tänne blogiisi, mutta varmaan kauempaa näkee lähemmäs :) Mukavaa joulunodotusta teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Emilie. Kokkeile vuan er lajeja. Perhosorkidea on miullakin ussein tullu kaupasta mukkaan ja jos ei oo nupahtanu siellä, kukkii tosi pitkään. Suap vielä uuvestaan kukkimaankin.
      On hyvä kun otit neuvoista vaarin, tuohon sukan neulontaan. Miun äiti ois mielellään sukkapuikot nähny miullakin käsissä jo aiemmin.
      Mukavoo joulunodotusta teillekkin!

      Poista
  7. Oletpa taituri kukkien kanssa ja mielenkiintoiset siemenet sinulla. Orkidea on minulle sellainen että sitä en saa uudestaan kukkimaan, mitään lajia. Sukat kudoin pojanpojalle ja kantapään teko oli vähän hakusessa että olisi tullut siisti . Toisia pareja kun aloitin tuli vähän paremmat. Monetkohan pitää tehdä että tulisi oikein hyvät?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nila. Mielenkiintosia kukkia on nuo orkideat. Ja se on ihme kun pmmeimpään aikaan hepeväät kukkimaan. Ei aina miullakaan kukittaminen onnistu, vaan on vuan yritettävä. Kukkaan ei oo seppä syntyissään ja tekemällä myökin varmaan suahaan joskus ihan kunnon sukat!

      Poista
  8. Ihmettelin ensin että Puhoshan on Pudasjärvellä, eikä siellä kyllä tuommoista murretta puhuta :D Nytpä sivistyin, että Puhoksiakin on maassamme kaksin kappalein.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Muija ja mukava kun kommentoit. Tämä Puhos on Kiteellä. Siellä on teollisuutta ja laivat viep ja tuop tavaroo niistä. Meillä puhutaan Pohjois-Karjalan murretta, vähän eroja on missä päin muakuntoo asutaan!

      Poista
  9. Kiitos postauksesta! Hienoa seurata järven muuttumista mutta toivottavasti ei vielä mennäkään jäälle. Tuntuu uskomattomalta että se voi vielä kestää!
    Orkideat ovat näköjään vaateliaita, tai ovat niin kaukana tarvitsemistaan kasvuoloista täällä meillä. Toivotaan kumminkin parasta👏

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ritavuoren juurella. On kuulemma joku kalastaja jo verkkojaan viritelly. Housut suattaa kastuu siinä hommassa.
      Eksoottisiihan ne on nuo orkideat. Jos jonkun onnistuu kukittamaan on iso ilo.

      Poista
  10. Onpa eksoottisten kasvien kehityksen seuraaminen kiinnostavaa ja kasvatus taitoa vaativaa! Kyllä siinä sitten on kiitosta, kun joskus näkee nupun nousevan ja vielä puhkeavan kukkaan. Onneksi sinulla on tuo viileä huone jossa on mahdollista toteuttaa sitä.
    Järvenrannan maiseman muuttumien on kaunista! Hyvää joulukuun alkua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pirkko. Mukava on seurata ja toivoa aina jos kukan näkis. Miulla on tämä ollu harrastuksena jo melekein kakskymmentä vuotta. Osa vuatii tuon viileämmän kukkiikseen. Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa on mahtavat lumikuningattaret ja joskus toivon piäseväni niitä kahtomaan! Olothan on siellä kuin tropiikissa.
      Järvellä on nähty kaikenlaiset maisemanvaihot. Ei muatilalla ollessa osattu kuvitellakkaan. Teille kanssa mukavoo joulukuun alakuu!

      Poista
  11. Mielenkiitoinen kukka on tuloss,onkin kiva seurata sitä kun se puhkeaa kukkaan.Kauniit järvi kuvat. Ja sukat pirteän raikkaat värit ja lämpimät!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Irma vastauksesta. Mielenkiinnolla on seurattu ja nuppu vuan työntää ihtiinsä ulos tupesta, ei vielä näy. Tuppi on jo vähän auennut. Sukat on ohhuummat kuin seiskaveikka, pyhäsukkana hyvät!

      Poista
  12. onpa komean näköisiä orkideoita!

    VastaaPoista

Sekalaista.

 Kovin on sateisia ilimoja ollu. Lunta ja räntee, vettäkin on suatu. Hanget kuitenkin ovat laskeneet ja ojiinkin vettä kertynyt. Viimeviikon...

Suosituimmat artikkelit