Joulu tulla jollottaa!

 Hyvin on ollu pimeitä päiviä jo kohta kuukauden. Aurinko ei oo näyttäytyny. Loskainen keli kaikkineen. Nyt on pakastuvaa ja luntakin suahaan. Tänään jopa aurinko paistaa.

Piettiin sisarusteni kanssa kranssikurssi jo kaks viikkuu sitten. Pikkusiskomme Minna sito pohjat kuivasta heinästä, mukava tuoksu ol huushollissa. Hänen kotona ol meillä paja tänävuonna. Materiaalii ol monenmoista. Hankintaan osallistuttiin kaikki ja vielä velipoikakin ol meillä seurana, Nuorin siskoni on koulutukseltaan sairaanhoitaja, vaikka lehmiä lypsääkin tilallaan. Veljeni jalakoo operoitiin sairaalassa ja hän näytti sitä haavaa onko kaikki kunnossa. Samalla hän terottel meijän sakset ja veihet hyväks!

Miun on tuo oikeanpuolinen lännenpihdasta pelekästään ja koristaa meijän pääsisäänkäynnin ovea. Vasemmassa reunassa on myös miun, keskeneräinen. Tein sen kotona loppuun ja vein viimeviikonloppuna Espooseen poikani luokse, ovenviereen seinälle. 

Tässä on valamiit tekemäni ja tuo liila rusettinen matkovaa maatilalle ulkoveen. Tuiviota ja mäntyäkin on siinä. Tuossa käpykranssissa on metsäkuusta tuivioo ja katajoo. Kodinhoitohuoneen oveen tein  vastan tavoin vuan latomalla piällekkäin oksia ja saksilla siistin sitten reunoja.

Vanha rusettinauha piäs tähän ja oravat on mättäny tuosta pihakuusesta mahottomasti käpyjä maahan, kaks päivee kun sisällä olivat niin jo suomut aukes. Hyvä käpyvuosi on kuusessa, siemeniä tippu runsaasti.

Ettäpä kaikki tiiäkkään varmaan, mikä kasvi on tässä kuvassa ruskeana. Se on vaivero. Suolla elävä myrkyllinen varpu. Kukka miusta muistuttaa hyvin paljon puolukan kukkoo.

Lännendouklas kuuselle kuuluvat nuo kävyt ja autotallin seinällä tämä on. Tuo vaivero on kyllä väriltään kaunis, niinkuin suonkasveista suopursu ja karpalokin. Montakertoo ohi kulukoo kiinnittämättä huomioo näihin kaunokaisiin, marjareissuilla. Jokamiehen oikeuksiin näittenkään kerääminen ei kuulu. Karpalon pitkät, hennot oksat on kauniit vaikka kukkaasetelmissa tai miksei havutöissäkin, pienet lehetkin niissä on kuivana kiinni.

Tulkin nyt enemmän kiinnitettyy huomioo näihin havuihin ja kuvassa on tuivio ja mehtäkatajan oksa. Meijän pit yks tuivio kaivoo pois penkistä ja siitähän sai paljon matskuu, nuo itiöpesät on kuin helmiä ja kiva lisä havutöissä, sypressikasveihin kuuluu. ja en oo varma onko tuo itiöpesä vai mikä! Mehtäkataja onkin kaunis kasvi, nyt huomasin siinä marjojen piällä suojuslehet, marjat on vielä vihreet. Kolomantena kesänä sitten tummuut siniseks ja riistaruokiin mausteeks käyvät. Maatilalla on mehtätaloussunnitelmassa arvokas luontokohe, kallioinen rinne joka on jätetty toimenpiteitten ulukopuolelle ja siellä kasvaa paljon katajoo. Mikä minkinlaisena puskana. Meijän tännetulo tien viereen kahtapuolen on pilarimaiset katajat kasvanu, ne olivat hyvin kauniit. Muutama vuos sitten niille tul karistetauti ja nyt on latvassa ennee vihreetä. Tuo karistetauti tappaa katajia. Katajakin kuuluu sypressikasveihin. 

Tuossa aiemmin mainitsin tuon metsätaloussuunnitelman. Metsätaloussuunnitelma ei oo pakollinen metsänomistajille. Kinnulan tilalla se on tehty niin pitkään , kun sitä on ylipäätään tehty. Ensimäisen on tehny Pohjois-Karjalan Metsälautakunta. Metsänhoitoyhdistys tekee nyt.Se on metsäomistajien käsikirja metsänhoitoon. Suunnitelma sisältää  mehän nykytilanteen mm. puusto, missä kehitysluokassa on. Kasvupaikat, ehotukset tulevista hoitotoimenpiteistä (taimikonhoidot, harvennukset, uudistukset) Sitä ei oo pakko noudattoo, mutta hyvän kuvan antaa omistamista mehistä. Luontoarvotkin se ottaa huomioon. 

Sisällä maaorkideoihin kuuluva Ludisia discolor on kasvattanu nuppuja. Aukasoo ne ihan hetimiten. Sisarelleni on miulla juurtumassa tästä oksia ja istutan ne turpeeseen . Kauniitten lehtien tautta tätä yleensä kasvatetaan. Vasemmalla on tulitikkukaktus seinällä amppelissa, sain sen Kiteen kotiteollisuus koululta, neuvontaasema siinä ol silloin. Nyt on jotain kunnan toimistotiloja. Oikealla Hoya Impreal, on tuo omatekemä tuki vähän vinkasallaan. Sitten valakosessa purkissa Hoya Lacunosa (sädeposliinikukka) ja kirjava lehti kuuluu Hoya aff. Meredithiille, Tämä on kauniitten lehtiensä tautta. Miulla on 13 erlaista posliinikukkoo, osa on kukkinu, toiset ei. Alakunsa miulla tämä ryhmä on suanu Isoposliinikukasta, Hoya carnosa. Sitä oon jakanu moneen paikkaan ja on jo iso, kukkii ahkeraan. Nyt näyttäs Hoya Matildessa olevan kukkakaroja tulossa, sillä on alakuun somat pienet pallerot, tuoksuvat kukat. Monet roikkuu amppeleissa. 

Kävin itsenäisyyspäivän seutuun synttäreillä, kullanmuru täytti 4v. Silläaikoo ol tuo kerrottu valakonen amaryllis kuatunu, tuettu ol ja murtu nuo kaks kukkavartta. Leikkasin ne maljakkoon. Vierellä kukkii muutama vuos sitten ostamani Cambria, se on yleiskauppanimi tämän suvun edustajille. Hollantilainen Charles Vuylsteke risteytti 1911 ensimmäisen kolomen orkideasuvun risteymän (Odontoglossum x Miltonia x Cochlioda) ja lopputulema ol Vuylstekeara Cambria. Monet tämän ryhmän risteymät ovat suurikokoisia ja värikkäitä. Sanoo orkidealehti 6/2016. Viileästä tykkevää, valoisaa ja kasvualusta ei sua piästä kuivamaan. Lehet haitarille männöö jos kuivahtaa ja vuorokaus lämpötilan erot virittää kukkimaan. Mie pien mahollisimman pitkään syksyllä pihalla ja kukittua siirrän viileään.

Cambria Barrocco.

Vuosiverso kasvaa varsimukuloiden tyveltä. Suap vuosiversonsa valamiiks noin 8 kuukaudessa.

Ei taija miun amaryllikset keritä jouluks kukkaan. Happy Valley, Nymph, Double Drakon, Quito ovat nimeltään. Joka syksy ajattelen, joulukukka myymälästä suap samaan hintaan kukkivan kasvin, aina vuan sorrun ostamaan mukuloita.

Eilen ja tänään on kaunista auringonpaistetta, kuvat eiliseltä. Venus planeetta on ilimestyny kirkkaana itätaivaalle illalla. Hyvin näkyy.

Pitkään onkin ollu aurinko piilossa. Pakkastakin ol aamulla -11astetta. 

Kiitos kun kävit lukemassa!