Sinivalkoista - haaste 2019

Nyt kirjotin tämän haasteen iliman hienoja perennoja ja kasvatettuja kesäkukkia!

Miulle tästä otsikosta tulloo ensimmäiseks ylleensä isämaalliset ajatukset mieleen. Ja siitä se kiepsahtaa miettimään tätä hienoa ja kaunista maatamme!
Työnteko on ollu kantava voima meillä Suomalaisilla ja siitäkin meijät tunnetaan ihan ympäri maapalloa, ahkerista Suomalaisista. Työllä on nostettu maamme aina vaikeista ajoista täks hyvinvointivaltioks joka tämä on.
Miut on maatalous työllistäny melekein koko elämäni. Jo lapsuuskodissa ja sitten tuolla Kinnulan tilalla. Miullakin on koulutus ihan muulle alalle, vaan lehmänlypsäjähän miusta aikanaan tul. Muutaman vuoden olin palakkatyössä ja poikien äitiyslomien jäläkeen jäin kottiin ja tilalle töihin. Ajatus siitä, jotta suan lapseni ihe hoitoo ol miulle tärkii. Kerhoissa ja harrastuksissa pojat kävivät ja ala-asteen molemmat kerkes kyläkoulussa käyvä, ennen kuin se lakkautettiin. Päiveekään en oo katunu jiämistä maatilan töihin. Nyt tila jatkuu jo seuraavalla sukupolovella ja apuna ollaan, missä tarvitaan!

Taivas on sinisistä sinisin, pienellä valakosella pilivenhattaralla!

Tämä ensimmäinen kuva on kesäkuulta säilörehun tiennistä. Minuu ei traktoritöissä tarvita, vaan rehuntekijät tarvihtoo kunnon evästä ja Helenan työvuorot kun sattu näillepäiville, olin mie kauhan varressa. Tuolta mehänpäädystä ajaavat nuo kärrytraktorit tuonne kasalle ja kaks traktorii on koko ajan siilossa painattamassa tuota rehukassoo tiiviiks. Kun tarpeeks korkiiks ja pitkäks nousoo siilossa tuo heinäkasa, (yläpuolelle noitten siilon reunojen) ja se on polettu tiiviiks, siihen laitetaan muovi piälle ja sen piälle painoverkko ja vielä hiekkasäkit jotta kasa on ilimatiivis. Syksyllä auvastaan siilo ja apevaunussa viljojen ja kivennäisten kanssa se sotketaan. Kolomessa navetassa on syöjiä ja paljon tätä rehua tarvitaan. Kesäkuulla ja elokuulla ylleensä on rehunteko siiloihin ja paalirehua on vielä lisäks kesällä syöttee.
Toivon, jotta tulevaisuuvessakin muata viljellään ja karjoo kasvatetaan tässä muassa ja tuotetaan elintarvikkeita meille kuluttajille! Uhkakuvat on isot ja usko pittää olla luja, kuka tähän hommaan lähtöö!

Sitten muutama kuva kukista ja luonnosta!

Valakonen syreenikimppu pöyvällä, syreeni ei maljakossa pitkään kestä, vaan kyllä tulloo otettuu aina pöyvälle

Valakolumpeen kukkia souvettiin kesällä kahtomaan Anttilanlahteen ja on ne kauniita. Paljon ol lumpeita tänäkesänä, kun vesi järvessä on alhaalla. Ei jokavuos kasva näin runsaasti.

Tässä latunen lähti viimetalavena tuosta tupamme nurkalta, tuonne järvelle. Eräsuksilla ja kunnon kerkät sauvoissa, kun valamista latua ei oo. Satametrii kun tietä pitkin hiihtää piäsöö hyppeemään, kunnan ylläpitämälle latuselle, se on koneella ajettu normisuksille. Hyvä verkosto on latua tiällä syrjäkylällä!  Sinvalakonen on yleisilime näissä kuvissa.

Lemmikki kuvaa kahtelin, en sitä kansioo löytäny missä se on. Nykysin elämä on ainasta ehtimistä, kaikki ei aina siihen hättään löyvykkään😂  Kuitenkin keväinen sinililja mätäs nurmikossa on kaunis sininen ja alla valakonen valkolehdokki, joka rantasaunan vierellä kasvaa ja hyvvee tuoksuu levittää. Siitä pitäs vanhoja koivuja kuatoo vähemmäks, vaan ei ruahita näitten valkolehdokkien tautta harventoo! Huonokuntoset koivut on pakko aina poistoo, jotta eivät saunan piälle kuavu!

Ei oo nyt valakonen tuo ruusu sinistä taivasta vasten. 'Lumo' on tää kaunotar, huiteloo kahessa metrissä ja on hurjat piikit. Kaunis ruusu, lehet vähän harmahtavan vihreät ja kukat haalenoo vanhetessaan melekein valakiiks!

Saari jossa väylämerkki, on Pyöreä-Karhatsi, sitten Liisan-Karhatsi ja vasemmalla Kallio-Karhatsi. Syväväylä kulukoo noitten saarien takaa ja väylän takana on Harkonsaari ja Saunasaari.

Valakovuokot ilahuttaa pihassa. Hyvin on käyneet lissääntymään ja ihan odotettuja on keväällä ensimmäiset kukat!

Papintappaja koppakuoriaisessakin on siniset sävyt. Sittisontiaisessakin (Isosittiäinen) on kaunis sininen väri kilvessä. On tää luonto ihmeellinen näittenkin ötököitten suhteen!

Tuosta rannasta kun noita kiviä hilattiin, rantoo jiäti ja hauskasti noitten kaislojen varsiin tuommoset helemet tul!

Mukavat sinivalakoset astiat. Oikein hyväntuulen tuop syyvessä nämä lehmät!

Nämä on Arabian Teema sarjaan, meijerin tiettämät astiat. Toistakymmentä vuotta sitten näitä ol myynnissä tuottajille. Sillon vielä ei markkinamiehet ollu myyny tätä perinteikästä vanhoo yritystä mualimalle. Niin ne sannoo jotta brändi on Suomessa ja suunnittelut sun muut tehhään tiällä. Valamistus Thaimaassa ja Romaniasssa. Jos en innostu hellankulumaan viskomaan ja särkemään, nää riittää miulle loppuiäks. Arabian Arctica valakosta sarjoo on miulla iso serviisi vieraskuppeina ja ruokalautasina, häälahjaksi suatiin ja oon sitä lissee hankkinu ostamalla aikoinaan. Inkeri Leivo on suunitellu tämän sarjan. Ja oikein juhlavana Arabian kesäkukkoo kahelletoista hengelle, sen sarjan suunnittelija on tuntematon. Vanhat astiat ja lasi minnuu kiehtoo ja niitä oon kerräilly, netistä ja muutamasta liikkeestä.

Sokerina pohjalla. Pien paikallinen yritys tuolla Liperissä nimeltään Onnenpussi valamistaa käsityönä suolasaippuoita.

                                 Tunne raikkaat tuulet ympärilläsi. Kimmeltävien vesien välke ympärilläsi.
                                                       Niittykukkien vieno tuoksu kasvoillasi.
                                                                Tupasvillan pehmeys ihollasi.
                                                                          Sydämessä Suomi.

Tämän tekstin otin tuosta pakkauksesta ja näitten sanotaan olevan hellävarasia ja kaikille ihotyypeille.

Pakkaus laitetaan arvottavaks tämän postauksen kommentoijille, anonyymit mukkaan kun laitatta sähköpostiosoitteen, niin otan yhteyttä. Arvonta on 8.12.2019 ja pakkauksen lähetän vain Suomeen.
Suutarissa kävin ja siellä ol myynnissä.

Tuon pakkauksen alla olevan tekstin tää kone nyt viskovaa hiukan vasemmalle ja siinä on opeteltavoo miulle, miten se korjataan keskelle. Helena voip pittee pyytee mestariks, Kaikki temput jo kokkeilin! Kuvan laatukin on huono, pakkaus on valakii ja liekkö pimmii päivä vaikuttanu jotta kirkkaampoo kuvvoo en suanu.

Tämän haasteen sain Rikkaruohoelämää blogin Betweeniltä ja alulle tämän ol laittanu Tiiu/Puutarhahetki blogista. Kiitos teille molemmille haasteesta!
Nyt en haasta kettään, kun tämä haaste on jo monella käyny, enkä ihan kartalla oo kuka on tähän vastannu. Haasteenhan suap ottoo kuka haluvaa vastata tähän kuvin ja tekstein!

                            Mukavoo Marraskuun loppuu ja Kiitos kun kävit lukemassa!