lauantai 6. tammikuuta 2018

Lapsuuden puutarhamuistot.

Sain marraskuun alussa Kivipellon Sailalta  lapsuuden puutarhamuistot haasteen!

Kiitos Saila!

Vastoon nyt vasta tähän kun kuvien siirtoon netistä män aikoo. Miullahan ei niistä kasveista oo kuvia ensinkään, muutamoo lukkuun ottaamatta. Helena kerkes auttoo tuas minnuu näissä kuvissa mitä ei omasta takkoo löytyny!

Lapsuuven vietin maalaistalossa. Siellä opittiin työntekkoon jo pienestä pittein ja varhaisimmat muistot on kun hellaan ja kammarloihen puut kannettiin sisälle seuroovoo päivee varten. Se ol lapsiin tehtävä.

Puutarhassa meillä ol puna- ja mustaherukkoo, karviista ja kuus omenapuuta. Puutarhavadelmookin ol vähän ja kirsikkoo joka ol villiintyny. Harvoin siitä kerittiin suaha satoa kun räksät pitivät niistä huolen. Kirsikat kukkivat kevväällä kauniisti ihan valakosenaan. Oisko tuo kirsikka ollu morellikirsikkoo, kun ol niin happaman makusta. Muistan sen maun vieläkin ja en oo kirsikan ystävä!
Haaveilen sitä tännekkin, kukinnan ja kauniin rungonkin vuoks.

                                Kuva: Suomen luonto

Tuvan ikkunan alla kasvo valakonen, ihanalle tuoksuva juhannusruusu, se ol aika isoks puskaks levinny. Tien vieressä olevassa penkissä kasvo perinteistä tiikerililjoo, sinistä iiristä, verenpisara, palavoo rakkautta ja sinistä akileijoo. Daaliat joita jörkiiniks meillä sanottiin ol siinä myös. Äitillä ol tummoo violettii, punasta oikein kerrottuu ja isokukkasta vaaleanpunasta. Siitä on miunkin isokukkanen daalia suanu alakusa. Kylyvökukista oranssi kehäkukka.


Eevin kammarin ikkunan alla ol iso pehko rusopajuangervuu jota sanottiin spireaks.

                                  Kuva: Suomalainen taimi

Navetan seunustalla ol muovinen kasvihuone jossa kasvo tomatit, lajike on suattanu olla tanskanvienti, sehän on vanhoja ihan hyviä lajikkeita.

Siihen aikaan en muista taimimyyntii olleen erikoisesti kirkonkylälläkään. Siemenet sai varmaan Hankkijalta! Jos kaupunkiin oli assiita siellä jo ol sitten suatavana erlaisii taimia. Sipulikukat tul sitten kun oltiin jo isompii.



Vartonaisessa puutarhassa on vieläkin perinteistä pihasyreenii. Liila ja valakonen. Hansaruusukin on. Koiranheittä on kostiimmassa paikassa ja sen kauniita punasii marjoja ol ehottomasti kielletty ottamasta.




Huonekasveista muistan kolome suurta kasvii, isossa korvossa kasvava  'unelma' asparagus, en oo niin issuu kot oloissa nähny muuta, enkä sua mie menestymään usseista yrityksistä huolimatta. Toinen ol iso 'yönkuningatar' kaktus. Kun sen lehmänhäntee muistuttavat kukkanuput alako valamistuu, lähti kylälle tieto ja ei ollu harvinaista jotta aukiimisyönä meillä ol vieraita. Hyvä tuoksu ol tos voimakas.
Siellä isän luona kasvaa ja kukkii kuningatar vieläkin. Pitäs miunkin sitä yrittee juurruttoo. Amatsoninliljakin ol.
Varmaan puulämmitys ja huoneet olivat viileempii, sillon ei lyhythihasissa paitoloissa tarettu talavella.  Niin se anto hyvät olot huonekasveille.
Pelargonit piettiin ikkunalauvoilla.

Muistelen meijän kylällä asuvoo Lempii, jolla ol noita jörkiiniä, samoja kun meillä ja vielä isokukkanen keltanenkin, tais olla kaktusdaalia. Lempille tilas tyttärensä sellasta lehtii kun Nyyrikki jota käytiin lainoomassa. Vieläköhän se ilimestyy! Lempin muistan kukkamummona.

Muistoja on semmonenkin. Miun kotipaikalta ei Venäjän rajalle oo matkoo kun reilu kilometri. Rajavartiolaitos ol siinä lähellä ja sieltä nuoret rajamiehet ol meillä aina heinänseivästys aikaan päiväläisenä. Yhtenä kesänä joku heistä juoks kiinni pellolta meijän avustuksella kaks jäniksenpoikoo ja ne tuotiin puutarhaan katiskaverkosta tehtyyn häkkiin meille 'lemmikiks'. Ahkerasti myö niitä syötettiin ja suur suru tul loppukesällä kun kopin nurkka ol nostettu kahen kiven piälle yönseutuun ja jänikset piäs vappauteen. Nähtiin myö niitä vielä seuraavan päivänä, ei ennee kiinni suatu.

                                'Samo' tältä syksyltä.

Varhaisin hatara puutarhaan liittyvä muisto on joka aiheutti pientä panikkii koko perheelle. Tämä muisto on 1960 luvun alakuvuosilta.
Äit ol uamulypsyllä ja myö lapset oltiin tuvassa. Mitä lienen rummunnu piirongissa, missä äit säilytti pyhäsempii astioita. Siinä tuoksinassa yks kaunis kukkakuppi putos lattiille ja särky sirpaleiks.
Minnuu vuotta vanhempi Liisa sisko, rakas oot, sano miulle mitähän se äit nyt sannoo. Muistan miten pahamiel miulle tul ja säntäsin pihalle ja puutarhaan. On jiäny mieleen miten kuurassa oleva heinikko kahis jaloissa ja ol kirpee pakkasyö takana. Istuin möyrytautisen lehmän kuataman omenapuun rungolla ja mietin tekosiin.
Kun äit tul navetalta ja kysy missä mie oon, Liisa auliisti selitti assiin ja eikun minnuu ehtimään. Eevi-tät ol kassaralla pilikomassa rankoja polttopuuks ja äit ol männy kyselemmään onko minnuu näkyny. Ei oo Eevi ol sanonu. Eikä isäkään joka ol pihapellolla kyntämässä ollu minnuu nähny.
Panikkii tek se jotta sillon syksyllä Venäjänpuolelta ol susia tullu ja ne tek tuhojaan, meiltäkin tappovat lampaita aitaukseen joka ol ihan pihassa.
Eevi ol tullu sieltä työmualtaan tuppaan ottamaan miulle lapaset mukkaan, jos löytää miut. Tai männöö rajavartiolle hälyttämmään appuu. Puhelinta ei ollu silloin kun vartiolla.
Aikuiset ol pelänny, oonko kohannu tuon tappajalauman!
Kun Eevi tul kammariinsa piälleen panemaan takkii, olin mie täkin alta nostanu piätän ja kysyny, mihin sie mänet. Eevi ol miulle sanonu jotta en ennee mihinkään.
Luulen helepotuksen olleen melekosen. Mäninköhän mie piiloon sinne täkin alle, sitä en muista.
Tässä ol onnellinen loppu. Ja tätä muisteltiin sillontällön.
Ei miulle siitä mittään rangastusta tullu, turhaan pelekäsin. anteeks pyynnöllä selevisin. Äit joka ol lempeistä lempein ei millonkaan meitä kurittanu ja aika hyvin myö uskottiin yhtä kieltuu.
Omenapuu tek monena vuonna senkin kuatumisen jäläkeen omenii ja luulen sen olleen kaneliomena.

Liekkö siitä jiäny selekäytimeen ihastus tuohon vanhaan kesäkukka astiastoon ja oon keränny vuosia sitten ihellen kahentoista hengen serviisin pullavateineen. Tulloo harvakseltaan käytettyy, vieraskuppeina jouluna ja juhannuksena! Käsin pesen kultauksen tautta.

Tämmösen muistelon sain mie aikaseks. Ja kyyneleet silimiin tul muistellessa noita edesmenneitä puutarhaimmeisii jotka on osaltaan ollu varmasti miulle antamassa kipinee tähän puutarhaharrastukseen!


Mukava ol muistella ja monta muistoa jäi vielä jemmaan!

Kiitos kun jaksoit lukkii!

Kuvia lainasin:
Suomalainen taimi.fi
Suomen luonto ippitiilia/Ikkuna Suomen luontoon








15 kommenttia:

  1. Kiitos, tätä oli ihana lukea! Koskettavia ja ihania muistoja!

    VastaaPoista
  2. Kauniita muistoja! Onpa ihanat astiat tuossa viimeisessä kuvassa! Mukavaa alkanutta vuotta, Ulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu! Arabian kesäkukkoo ovat piippuleimalla. Ovat ihanat!
      Mukavoo alakanutta vuotta siullekkin.

      Poista
  3. Ihania puutarhamuistoja. Kukkiaki oli palio, vaikka enne on pääpaino ollukki hyätyvilijelyn pualella.
    Tykkään tuasta astiastosta....son mullaki :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos navettapiika! Mie olin niin tohkeissani kirjottamaan näistä kukkivista, hyötytarha jäi kokonaan pois. Tulloo jatko-osa lähiaikoina.

      Poista
    2. Olis tariolla plokis uus haaste.

      Poista
  4. Voi miten kauniita muistoja, piti oikein kahdesti lukea! Lapsena kaikkea tehtiin, osallistuttiin talon töihin, mukana kulki kukat - minullakin tuo vaaleanpunainen joriini ja kaikki muut, mutta joriini oli ihanin pionin kanssa! Olipa sinulla lempeä äiti, varmaan oli pelkoa kupin särkymisestä sinulla, mutta varmaan oli vanhemmillakin pelkoa ettei susilauma sinua napannut, onneksi ei! Lapsuusmuistot säilyvät, niihin on ihana palata aina joskus ja kukat niitä tuovat tullessaan. Kaunis tuo astiasto! Mukavaa, kun vastasit haasteeseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Saila! Hyvä kun opittiin pienestä pittein tekemään kaikenlaisii täitä. Äit ol meillä lempeä ja usko lapseen luja. Meillä piettiin kesälapsia ja äitii muistivat hyökin vielä aikuisena ollessa. Se on niihen aikoihin ollu ihan muillakin peleko, mm. koulukyyditykset ol sillon. Muistelut on ihanii pittee aina sillon tällön! Oon hyvilläni kun keräsin tuon astiaston vuosia sitten, kahoin hintoja nyt ja on noussu hurjasti! Kiitos haasteesta!

      Poista
  5. Sydän pamppaillen luin muistelosi ja huokaisin helpottuneena, kun äiti sai tyttönsä lohduteltavaksi. Miksi meillä vanhan ajan lapsilla oli tuo ankara rangaistuksen pelko, vaikka useimmiten vanhemmat ymmärsivät ja saivat lohdutella pitkään pelästynyttä lasta! Kauniit kukat ovat liittyeet lapsuutesi vuosiin!
    Hyvää alkanutta vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pirkko! Meille sen ajan lapsille varmaan opetettiin oikii ja viärä, ja se ymmärrettiin jos tehtiin viärin. Sitä toivosin täänkin ajan vanhemmilta. Samalla olla luja mutta turvallinen aikuinen. Anteeks pyytämisenkin pien tärkiinä oppina. Miusta tuntuu jotta sen ajan immeisillä kauneudentaju ol ihan erikoisen hieno, nähhään kaikista vanhoista asioista, kahvikuppiloista lähtein. Hyvvee alakanutta vuotta sinnekkin!

      Poista
  6. Olipa todella ihana lukea lapsuusmuistojasi ja niihin liittyviä jännittäviä sattumuksia. On siinä vanhemmillasi varmasti ollut tuon katoamisesi johdosta sydän syrjällään ja hätä suuri. Rajavartiolaitos on minullekin hyvin tuttu mieheni työn kautta. Tosin nuorena kadettikoulusta valmistuneena upseerina hän aloitti työsarkansa ensin merivartioston puolella.
    Tuo joriinisi lienee vanhakantaista lajia ja muistuttaa erehdyttävästi "Turun toriksi" nimettyä daaliaa. Arabian kahviastiastosi on myös hyvin kaunis.
    Mukavaa ja toivottavasti aurinkoista tammikuun jatkoa sinulle.

    VastaaPoista
  7. Kiitos Kruunu Vuokko kommentista! Kyllä varmaan on ollu syvän syrjällään, usiimman kerran! Miun lapsuuteen liitty rajavartiolaitos hyvin kiinteesti. Nyt on vartioasema lopetettu, ja rajavartiat liikkuu pitkiä matkoja. Vielä siellä käyvessä aina sattuuvat .
    Tuo jöriini on vanhakantasta, enkä tiiä mistä se alunperin on kotosin. Arabian astiasto on miustakin kaunis ja oon sitä mieltä, jotta siihen aikaan immeisiin kauneuden näläkään se on suunniteltu.
    Hyvvee tammikuun loppuu siullekkin.

    VastaaPoista

Talven tuntua.

 Nyt tuntuu jo vähän talavisemmalta. Neljä kertoo on järveen kansi päälle jäätyny, sulatellu on pois aiemmin. Jokohan nyt kestäs viijennet! ...

Suosituimmat artikkelit