tiistai 21. tammikuuta 2025

Himmeli.

Tälle postaukselle aiheen antaa, ehtiminen! Jo joulun alla muistelin, miulla on kaks himmelikirjoo. Rupesin kahtelemaan ja äkikseltään ei sattunu silimiin kuin toinen. Käy mielessä oisinko jollekin antanu lainaan, vaan ei ihan siltäkään tuntunu asia. Asia jäi silleen ja nyt reilu viikko sitten asia juohtu uudestaan mieleen. Otin ihan asiakseni ehtii kirjan. Miulla on aika paljon käsitöihin ja puutarhaan liittyviä kirjoja ja kirja kirjaltaan kävin läpi niitä. Kyllä löysin kadonneen kirjan. 
Tuolla vanhassa mökissä kylymässä kammarissa käyvessäni, sattu silimiini muovilaatikko, johon olin ainakin kymmenen vuotta sitten puhistanu ja pätkiny rukkiin olokia. Oisko se ollu alunpittein innostamassa työhön.


Kuivassa ja valolta suojassa olivat, kuin just käsiteltyjä. Naapuri viljelijä kasvatti pellossaan ruista yhtenä kesänä ja kysyin häneltä suanko leikata lyhteen, vaikka useamman hän lupasi. Kudoin sitten 'maksuksi' hänen emännälleen valkoiseen pellavaloimeen jouluisen olkiliinan. Leikkasin sirpillä yhen lyhteen ja kuivasin aitan vintillä sen. Talavella sitten otin lyhteen käsittelyyn ja puhistin korret, osan jo erottelin valamiiks eri rasioihin, mielessä ol himmelin teko.


Asia rupes jo aiemmin kiinnostamaan ja harjottelu työnä tein ensiks metsälauhasta (heinästä) siron, yksinkertasen himmelin. Oi miten kauniit korret siinä olikin. Erisävyiset liilat värit, jotka vaalenivat röyhyyn päin. Solomuja ei tässä heinässä ole.


 Värit on vaalennet vuosiensaatossa, pyörii meijän makuuhuoneen itäikkunan edessä. Kolmiulotteisena ei oikein tasaselta näytä, mutta yläpuolen ja alapuolen oljet on saman mittaset, samoin nuo vaakatasossa olevat myös. Pitkällä ja ohuella neulalla sain pujotettuu langan. Lasihelmi alapäässä. Erimittainen kymmenkulmainen tahokas on tämä. Pirjo Väänäsen Olkityöt kirjassa malli on kuusikulmainen tahokas. Tämä ja tuo seuraava ol viljasta kirjassa tehty, kokeilin noita heiniä.

Toinen harjotustyö on Järviruosta, sitähän materiaalii löytyy järvien ja ojien reiunoilta vaikka kuinka. On muuten kuivattuna ja siliputtuna erinomaista kompostorin kuiviketta! 


Ruoko on vahvoo ja sitkistä, tämä on värinsä säilyttäny täydellisesti. Risukasalta kuvassa tämäkin näyttää, kamera ei silimee korvoo. Lasikuistilla tämä pyörii ja kestäs varmaan ulkonakin, sateen suojassa. Pirkko Kuuselan himmeli - kirjassa on tämä malli nimeltään 'Maisa'.

Muutamat tutut olivat nähneet näitä miun tekeleitä silloin, tuonne maatilalle jätin isomman perinteisen himmelin. Ja he rupesivat kyselemään, pitäisinkö kylätalolla Marttojen merkeissä kurssin, se toteutu ja kipinän moni sai olkityöhön.

Himmelin perustekniikka on joko rakentaminen tai kutominen. Rakentaminen tarkottaa, ensin rakennetaan tahokkaat ja siitten niistä kootaan itse työ. Tuossa yläpuolen himmelissä näkyy alareunassa se tahokas. Ensimmäisessä koko työ on erikokosista tahokkaista.
Kutominen on jatkuvan langan tekniikka,, lankoo ei katkasta koko aikana, työ roikkuu koko ajan työn edetessä.

Nyt tämä viimesin työ, on modernein. Pirjo Väisäsen kirjasta 'Herkkä'. Koko työn korkeus on 80cm. Pystysuunnassa olevat oljet on 20cm. pitkiä ja poikkisuunnassa oleva oloki 8cm. Sanoin pojalleni, se sopis heijän moderniin taloonsa pyörimään. Ikkunat on katosta lattiiseen olohuoneessa. Kahotaan kuin käyp, innostuutko!



Ylempi kuva näistä on ruokapöydän päältä ja alempi seinee vasten, varjo viehätti tässä kuvassa. Siirrän kesäks tämän enempi nurkkaan päin. Tuo ensimmäinen himmeli on joulunseutuun pyörimässä tuvassa, yläkertaan siirrän sitten.
Tähtiäkin oljista suap, ovessa tai ikkunassa mukava koriste,


Aika ja valo on näitten aiemmin tehtyjen töitten värin tummuttanu, mutta kiilto säilyy kun auringon valo siihen sattuu. Korjatakkin voip, tässäkin tähessä on haljennu oloki.

Kastikka ja moni muukin heinäkasvi sopii materiaaliks, jos viljan olokia ei oo. Kaikista viljoista, speltti mukaan lukien voi olkitöitä tehä. Ruis kiiltonsa vuoks on yleisin.

 Olkityöt jos mitkä, on egologisia koristeita. Miulla himmelit pyörii katossa kesät talavet ja jotain maagista siinä liikkeessä on. Usein sitä jiäp kahtomaan hetkeks. Kevyesti suihkuttamalla puhistan aina.
Kun hävittämisen aika tulloo, ilosesti uunissa tai takassa pallaa. Ei muuta jiä kun pikkuriikkisen tuhkoo. Tai kaupungissa varmaan bio jätteeseen suap laittoo.

Pirjo Väisänen Olkityöt kirjassaan on hienosti rukiin kortta ja ihmisen elämee kuvannut samankaltaiseks! Laitampa tämän nyt teillekin luettavaks.

"Rukiin siemen kylvetään elokuussa. Se kehittyy maan lämmössä kuin lapsi äidin kohdussa yhdeksän kuukautta. Korsi kasvattaa yleensä kolme, neljä nivelkohtaa eli solmua. Solmujen välit kuvaavat hyvin elämän eri vaiheita: lapsuutta, nuoruutta, aikuisuutta ja vanhuutta.

Ensimmäinen solmuväli on lyhin, yleensä noin kymmenen senttiä. Se kuvaa hyvin lyhyttä varhaislapsuuttamme, joka luo perustan myöhemmälle elämälle. Lehtituppi peittää alimman solmuvälin kokonaan: se suojaa sitä aivan kuin vanhemmat suojaavat lapsiaan.

Seuraavaan solmuun asti ruis kasvaa nuoruuttaan, vahvaa ja tukevaa vartta, kuten nuori kasvattaa perheessään itselleen vahvan pohjan, jolta ponnistaa kohti aikuisuutta. Suojaava lehti peittää kortta enää puoliväliin. Vanhempien on pakko antaa nuoren kasvattaa siipiään maailmaa varten.

Toisen ja kolmannen solmun väliin jää aikuisuus. Se on oljenkorren pisin solmuväli aivan kuin  elämässä aikuisuus on pisin kehittymisen ja kasvun aika. Rukiissa tähän osaan  voi tulla kasvun aikana mutkia ja epämuodostumia, mutta niinhän elämä haastaa aikuisenkin: tulee mutkia ja kovia aikoja, joutuu kohtaamaan tuulta ja tuiverrusta monelta suunnalta. Mutkien jälkeen ruis jatkaa kuitenkin kasvuaan suorana seuraten alkuperäistä  kasvusuuntaansa. Paljon mahtuu niin rukiin kuin ihmisenkin aikuisuuteen kasvua, voimaa ja vahvuutta.

Viimeinen solmuväli  ohenee ohenemistaan ennen kuin päättyy tähkään. Kasvamme elämässä kohti vanhuutta ja kypsyyttä. Rukiinkorsi ohenee, vanhenetessamme mekin henkistymme ja valmistaudumme sadon korjuuseen. Kypsä rukiintähkä taipuu nöyränä  maan puoleen ja jää odottamaan korjuuta. On aika jättää mainen vaellus, antaa lahja suraavalle sukupolvelle vanhuuden viisautena ja elämänohjeina - tai siemen ja leipäviljana kuten ruis." 

Muutamana päivinä nähtiin helmiäispilviä ja laitampa kuvan, Poikani tuolta tilalta soitti, en muuten ois hoksannutkaan.


Kiitos kun kävit lukemassa!












 

















maanantai 13. tammikuuta 2025

Puutarhavuosi 2024

 Haaste Puutarhavuosi 2024. Tämän haasteen alullepanija on Hiidenkiven puutarhan Minna. 

Miut haasto mukaan Rikkaruohoelämää blogi mukaan tähän. Kiitos molemmille!

Tässäpä on miun ajatuksia menneestä vuodesta.

1. Mitä uutta teit tai koit puutarhassa?

Ruohonleikkaus jäi ajettavalla leikkurilla miun kontolle kokonaan. Oon sitä tehny aiemminkin, tuolla maatilalla. Tähän asti on ollu Pekan homma se. Pensaitten alle en uskalla männä, vaikka etuleikkuri onkin ja semmoset kohat muutkin minne ei ajettavaa leikkuria viiä, hän hoitaa työnnettävällä ruohonleikkurilla. Trimmaaamiset ja niittämiset oon tehny ennenkin.

2. Pysyitkö viime talvena tekemissäsi suunnitelmissa?

Suunnilleen kyllä! En kiveen hakattuja suunnitelmia yleensäkkään tie. 

3. Tuliko puutarhaan kesän aikana uusia kasveja?

Jonkun verran! 

Taimistoja ei oo meijän lähellä, naapurikunnassa on valtakunnallisen kauppaketjun myymälä ja keväällä sieltä saa peruskasveja. Tilaamaan he eivät rupea, vaikka listan jo syksyllä veis, vain ne mitä myymälähoitaja on päättäny tilata, saa. Mutta onneks on posti ja matkahuolto, jotka kuljettavat taimiostokset mieluusti, muualtakin kuin kotimaasta. Tilasin mm. Mustilasta daalian juurakoita, Bernhavenilta esikoita ja jouluruusuja. Peltosen puutarhalta pelargoneja. Syksyllä Suomen pioniseuralta pionien juurakoita, uutta penkkiä niille suunnittelen. Kellarissa ruukutettuina ovat, kukkasipuleita Hollannista ja siemeniäkin tilasin monesta liikkeestä.

4. Menetitkö kasveja?

 Älä edes kysy, kuinka monta!

 14v. Tuurenpihlaja, jo edellisenä syksynä jätti lehet syksyllä puuhun ja puottamatta. Rungollinen syyshortenssia 'Limelight' myös heitti henkensä. 3kpl. 14vuotiaita talvenkestäväks ja varmakasvuiseks ilimotettuja 'Nidiformis' pesäkuusia. Halkaisia ol jo yli metrin näillä, joka syksy puhistettiin kaikki  lehet pois, mitkä ol lentäny niitten päälle. Etteivät märät lehet sitten hautois neulasia. Varjostusverkot helemikuun alussa laitettiin, samalla suojasivat isot alppiruusut. Ne säästyivät. Kartiovalkokuuset 'Conica' ja kotimaiset katajat 'Urho' voivat viime kesänä huonosti, neulasia varistivat runsaasti, harvaks mänivät. Suapi nähä miten voivat kun kevät koittaa. Kartiovalkokuuset aroiks tiesinkin, pakkaspeitteillä suojataan, kun juurakolle ja oksille lunta on satanu. Se näissä eniten kirpas, kun kauniiks ja kookkaiks suatiin ja yks talavi sai näin mittavat tuhot. Kova pakkastalavi ja jäänpäältä puhaltava kylymä vinka varmaan ol syyllinen tuhoihin. Havuissa menetykset tuntuvat suurilta, kun ovat hidaskasvusia!


5. Mitä sellaista haluaisit puutarhaasi, mitä et vieläkään ole saanut?
   
 Eipä nyt äkikseltään tule mittään mieleen.

6. Mikä asia viime kaudelta tulee aina muistuttamaan sinua kesästä 2024?
   
Kuivuus ja helle. Onneks on tuo iso allas vieressä ja vettä riittää. Pumppu on laiturissa kiinni ja letkut riittää tuonne mehtäalalekkin.

7. Mikä oli suurin saavutuksesi puutarhassa viime vuonna?

Muuri suatiin valamiiks ja 'Flammentanz' köynnösruusu haravakoneen pyörään kiinni. Nyt syksyllä irrotin sen ja maahan laskin pitkälleen, lehillä peittelin vähän (toivottavasti ei homehu). Nyt on lunta suojana. Kuvassa juuri ruukusta istutettuna ja tukikeppikin poistamatta.


8. Mikä oli paras paras ostoksesi/hankintasi?
   
Hankin lisää kasvivaloja ledeinä. Tuolla vanhassa mökissä pelakuut paistattelevat vuoden pimeimpinä kuukausina valojen alla. Puulla kun lämmitetään ei sähkön kulutuskaan ole suuri.

9. Tuliko tehtyä virhehankintoja?
   
Ei, on vain erilaisia kokeiluja! Sain pojiltani ylläri äitienpäivä lahjaksi Lappeenrantaan hotellimajoituksen ja siihen kulttuuriakin mukaan. Pekka ei lähteny sille reissulle ja pyysin sisareni kaveriksi. Samalla käytiin Mustilassa rodojen ja atsaleojen kukinta aikaan. Ostin sieltä uuden alppiruusun puutarhaan. Matalan lajikkeen 'Tiuku', on FinE- lajike. Jännityksellä vuotan tulevoo kesää, joko kukkia näyttäs!

10. Mikä kasvi yllätti sinut positiivisesti?
     
Pistokkaista kasvattamani kärhöt. Kaikissa viidessä kukan näin, 'Pilkukas' pisti parastaan toisena kukintvuotenaan!


11. Mikä kasvi oli suurin pettymyksesi?
    
 Karhunvadelma 'Sonja', ei montakaan kukkoo nähty eikä marjoja. Monet vanhemmat versot sain leikata pois. Talaven tekosia sekin varmaan. 

12. Pitikö puutarhabudjettisi?
      
Mikä butjetti? Semmosta en tie, maltillisesti yritän ostoo. Joskus on tehtävä isompiakin ostoksia.

13. Mitä opit?
      
Suuriakin pettymyksiä välistä tulloo. Niitä ei pitkään pie käyvä murehtimaan!


14. Vinkit ensi kasvukaudelle!
  
Aikaseen keväällä lannotukset orgaanisella (meijän tapauksessa separoitu karjanlanta) kasveille, mille meinoon. Käytiin suolta ojanpenkasta tummoo turvetta lannan päälle ja ahkerasti kasteltiin koko kesä. Nuoret alppiruusut ja atsaleat kasvoivat hyvin ja joitakin kukkiakin nähtiin. Kärhöt hyötyivät lantalisästä ja kukkivat kauniisti. Kuvassa tarhakellokärhö 'Aljonushka'.


15. Mitä odotat tulevalta kasvukaudelta?

Kauhun sekaisin tuntein!
Suahaanko pioneille penkki tehtyy, uusia juurakoita on kellarissa useita. Siemenestä kasvattamani pionit ja atsaleatkin vois jo maahan istuttoo. Uusia havuja on hankittava, ajattelen kartiovalkokuusten tilalle kääpiö lännenpihtoo, onko kestävämpi, se mietityttää? Daalian juurakoitakin on kellarissa paljon maahan laitettavaks, jos säilyvät. Kylymämään eivät piäse. 
Toivottavasti vettä taivaalta suahaan normaalisti ja paahtavoo hellettä ei kaivata!


16. Tuleeko mieleen vielä jotakin mitä haluaisit kertoa puutarhavuodesta!

 Aika paljon esikasvatin taimia ja joka vuos lupailen ihelleni, jotta vähentee pitäs näitä hommia. Hetimmiten kun suustani piästän nämä sanat, ne unohtuu. Sisarenikin on huomioinu tään, no hänellekin kasvatan.


Lyhennetyn version nyt kirjotin enkä kaikkia vaihtoehtoja  maininnu, tämä ol miun ajatelma viimevuodesta!
Haaste on jo ennen jouluu kiertäny ja en nyt haasta kettään.

Kiitos kun kävit lukemassa !


Himmeli.

Tälle postaukselle aiheen antaa, ehtiminen! Jo joulun alla muistelin, miulla on kaks himmelikirjoo. Rupesin kahtelemaan ja äkikseltään ei sa...

Suosituimmat artikkelit