keskiviikko 20. marraskuuta 2019

Sinivalkoista - haaste 2019


Nyt kirjotin tämän haasteen iliman hienoja perennoja ja kasvatettuja kesäkukkia!

Miulle tästä otsikosta tulloo ensimmäiseks ylleensä isämaalliset ajatukset mieleen. Ja siitä se kiepsahtaa miettimään tätä hienoa ja kaunista maatamme!
Työnteko on ollu kantava voima meillä Suomalaisilla ja siitäkin meijät tunnetaan ihan ympäri maapalloa, ahkerista Suomalaisista. Työllä on nostettu maamme aina vaikeista ajoista täks hyvinvointivaltioks joka tämä on.
Miut on maatalous työllistäny melekein koko elämäni. Jo lapsuuskodissa ja sitten tuolla Kinnulan tilalla. Miullakin on koulutus ihan muulle alalle, vaan lehmänlypsäjähän miusta aikanaan tul. Muutaman vuoden olin palakkatyössä ja poikien äitiyslomien jäläkeen jäin kottiin ja tilalle töihin. Ajatus siitä, jotta suan lapseni ihe hoitoo ol miulle tärkii. Kerhoissa ja harrastuksissa pojat kävivät ja ala-asteen molemmat kerkes kyläkoulussa käyvä, ennen kuin se lakkautettiin. Päiveekään en oo katunu jiämistä maatilan töihin. Nyt tila jatkuu jo seuraavalla sukupolovella ja apuna ollaan, missä tarvitaan!


Taivas on sinisistä sinisin, pienellä valakosella pilivenhattaralla!
Tämä ensimmäinen kuva on kesäkuulta säilörehun tiennistä. Minuu ei traktoritöissä tarvita, vaan rehuntekijät tarvihtoo kunnon evästä ja Helenan työvuorot kun sattu näillepäiville, olin mie kauhan varressa. Tuolta mehänpäädystä ajaavat nuo kärrytraktorit tuonne kasalle ja kaks traktorii on koko ajan siilossa painattamassa tuota rehukassoo tiiviiks. Kun tarpeeks korkiiks ja pitkäks nousoo siilossa tuo heinäkasa, (yläpuolelle noitten siilon reunojen) ja se on polettu tiiviiks, siihen laitetaan muovi piälle ja sen piälle painoverkko ja vielä hiekkasäkit jotta kasa on ilimatiivis. Syksyllä auvastaan siilo ja apevaunussa viljojen ja kivennäisten kanssa se sotketaan. Kolomessa navetassa on syöjiä ja paljon tätä rehua tarvitaan. Kesäkuulla ja elokuulla ylleensä on rehunteko siiloihin ja paalirehua on vielä lisäks kesällä syöttee.
Toivon, jotta tulevaisuuvessakin muata viljellään ja karjoo kasvatetaan tässä muassa ja tuotetaan elintarvikkeita meille kuluttajille! Uhkakuvat on isot ja usko pittää olla luja, kuka tähän hommaan lähtöö!

Sitten muutama kuva kukista ja luonnosta!


Valakonen syreenikimppu pöyvällä, syreeni ei maljakossa pitkään kestä, vaan kyllä tulloo otettuu aina pöyvälle


Valakolumpeen kukkia souvettiin kesällä kahtomaan Anttilanlahteen ja on ne kauniita. Paljon ol lumpeita tänäkesänä, kun vesi järvessä on alhaalla. Ei jokavuos kasva näin runsaasti.




Tässä latunen lähti viimetalavena tuosta tupamme nurkalta, tuonne järvelle. Eräsuksilla ja kunnon kerkät sauvoissa, kun valamista latua ei oo. Satametrii kun tietä pitkin hiihtää piäsöö hyppeemään, kunnan ylläpitämälle latuselle, se on koneella ajettu normisuksille. Hyvä verkosto on latua tiällä syrjäkylällä!  Sinvalakonen on yleisilime näissä kuvissa.


Lemmikki kuvaa kahtelin, en sitä kansioo löytäny missä se on. Nykysin elämä on ainasta ehtimistä, kaikki ei aina siihen hättään löyvykkään😂  Kuitenkin keväinen sinililja mätäs nurmikossa on kaunis sininen ja alla valakonen valkolehdokki, joka rantasaunan vierellä kasvaa ja hyvvee tuoksuu levittää. Siitä pitäs vanhoja koivuja kuatoo vähemmäks, vaan ei ruahita näitten valkolehdokkien tautta harventoo! Huonokuntoset koivut on pakko aina poistoo, jotta eivät saunan piälle kuavu!




Ei oo nyt valakonen tuo ruusu sinistä taivasta vasten. 'Lumo' on tää kaunotar, huiteloo kahessa metrissä ja on hurjat piikit. Kaunis ruusu, lehet vähän harmahtavan vihreät ja kukat haalenoo vanhetessaan melekein valakiiks!


Saari jossa väylämerkki, on Pyöreä-Karhatsi, sitten Liisan-Karhatsi ja vasemmalla Kallio-Karhatsi. Syväväylä kulukoo noitten saarien takaa ja väylän takana on Harkonsaari ja Saunasaari.


Valakovuokot ilahuttaa pihassa. Hyvin on käyneet lissääntymään ja ihan odotettuja on keväällä ensimmäiset kukat!


Papintappaja koppakuoriaisessakin on siniset sävyt. Sittisontiaisessakin (Isosittiäinen) on kaunis sininen väri kilvessä. On tää luonto ihmeellinen näittenkin ötököitten suhteen!


Tuosta rannasta kun noita kiviä hilattiin, rantoo jiäti ja hauskasti noitten kaislojen varsiin tuommoset helemet tul!

Mukavat sinivalakoset astiat. Oikein hyväntuulen tuop syyvessä nämä lehmät!


Nämä on Arabian Teema sarjaan, meijerin tiettämät astiat. Toistakymmentä vuotta sitten näitä ol myynnissä tuottajille. Sillon vielä ei markkinamiehet ollu myyny tätä perinteikästä vanhoo yritystä mualimalle. Niin ne sannoo jotta brändi on Suomessa ja suunnittelut sun muut tehhään tiällä. Valamistus Thaimaassa ja Romaniasssa. Jos en innostu hellankulumaan viskomaan ja särkemään, nää riittää miulle loppuiäks. Arabian Arctica valakosta sarjoo on miulla iso serviisi vieraskuppeina ja ruokalautasina, häälahjaksi suatiin ja oon sitä lissee hankkinu ostamalla aikoinaan. Inkeri Leivo on suunitellu tämän sarjan. Ja oikein juhlavana Arabian kesäkukkoo kahelletoista hengelle, sen sarjan suunnittelija on tuntematon. Vanhat astiat ja lasi minnuu kiehtoo ja niitä oon kerräilly, netistä ja muutamasta liikkeestä.

Sokerina pohjalla. Pien paikallinen yritys tuolla Liperissä nimeltään Onnenpussi valamistaa käsityönä suolasaippuoita.


                                 Tunne raikkaat tuulet ympärilläsi. Kimmeltävien vesien välke ympärilläsi.
                                                       Niittykukkien vieno tuoksu kasvoillasi.
                                                                Tupasvillan pehmeys ihollasi.
                                                                          Sydämessä Suomi.

Tämän tekstin otin tuosta pakkauksesta ja näitten sanotaan olevan hellävarasia ja kaikille ihotyypeille.

Pakkaus laitetaan arvottavaks tämän postauksen kommentoijille, anonyymit mukkaan kun laitatta sähköpostiosoitteen, niin otan yhteyttä. Arvonta on 8.12.2019 ja pakkauksen lähetän vain Suomeen.
Suutarissa kävin ja siellä ol myynnissä.

Tuon pakkauksen alla olevan tekstin tää kone nyt viskovaa hiukan vasemmalle ja siinä on opeteltavoo miulle, miten se korjataan keskelle. Helena voip pittee pyytee mestariks, Kaikki temput jo kokkeilin! Kuvan laatukin on huono, pakkaus on valakii ja liekkö pimmii päivä vaikuttanu jotta kirkkaampoo kuvvoo en suanu.

Tämän haasteen sain Rikkaruohoelämää blogin Betweeniltä ja alulle tämän ol laittanu Tiiu/Puutarhahetki blogista. Kiitos teille molemmille haasteesta!
Nyt en haasta kettään, kun tämä haaste on jo monella käyny, enkä ihan kartalla oo kuka on tähän vastannu. Haasteenhan suap ottoo kuka haluvaa vastata tähän kuvin ja tekstein!

                            Mukavoo Marraskuun loppuu ja Kiitos kun kävit lukemassa!















20 kommenttia:

  1. Tulipa ihan ikävä sinne sinisen järven rantamille, kun kuviasi katselin... oioi.
    Enpä oo nähnytkään tuollasia LehmäTeemaisia astioita, ni nyt tiiän, jos vastaan tulee.
    Mielelläni osallistun arvontaan! Ihana runo, vielä se on sydämessä Pohjois-Karjala, eikä lähe.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vastauksesta. Järvi näyttää monet värit kesäsin ja nyt jo toisenkerran jiäti järven tänäsyksynä.
      Noita lehmä Teemasia astioita valamistettiin tietty erä, muutaman vuuven aikana. Nyt en oo ennee uusia nähny. Miulla ei Muumimukeja ookkaan!
      Onnea arvontaan!

      Poista
  2. Komea sininen taivas on hehkunut teillä rehunteon aikaan, se jos mikä on sitä Suomen sinistä! Isänmaa se on valkosinisten ajatusten taustalla. Monipuolisia näkökulmia olet löytänyt - jäätyvät helmet kaislojen tyvessä kimmeltävät hienosti. Kuvasarja on täynnä maaseudun sinivalkoisuutta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vastauksesta. Sattu nyt kaunis sininen taivas kuvaan. Sinivalkoinen on Suomen värit. Helemet ol kivan näköset kaisloissa, sulivat viimeviikolla pois ja nyt on kans piällä järvessä. Paljon jos lunta sattaa tulevalla viikolla, ei kunnon kelejä tule jiälle!
      Toive, välittee maaseudun sinivalkoisuus ol tavotteena!

      Poista
  3. Ihanat kuvat ja tarinat!
    Hieno puhdas sinivalkoinen kotimaa. Puhdas juomavesi ja raikas ilma on näinä saastesumujen aikoina utopiaa liian monelle tässä maailmassa, meillä on aarre.

    Meijerin lehmäastiat ovat niin hienoja. Ostaisin ainakin maitokannun jos kohdalle osuisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vastauksesta. Mukava kun tykkäsit!
      Nuo ne on tärkeitä asioita meijän maassa ja toivottavasti säilyykin semmosena. Paha on kahtuu noitten miljonnakaupunkien saastesumuja, ja ihmiset joutuu niissä vuan asumaan! Meillä on kotimuana aarre, tokkopa aina ihekkään ymmärrettään!

      Toivotaan jotta joskus kohalles kannu sattus! Ei ennee tietääkseni valamisteta!

      Poista
  4. Kaunis on Sinun sinivalkoiset -haastekuvasi!
    ja niin totta,toivottavasti maanviljelijöitä,karjankasvattajia,ym elintarvike tuotantoa ois omassa maassamme!jatkossakin!SUUR KIITOS HEILLE!: pitkän päivätyön tekijöille,,,työtunteja räknäämätömiä...
    Kaunis tupa-Sinulla:).ja mahtava kun hiihtolatu lähtee ihan portaitten eestä!
    Ja nuo sinivalkoiset astiat ,todella kauniita!
    Osallistun Arvontaan!! :)
    Mukavia marraskuun päiviä,,hiihtokelejä ootellessa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vastauksesta. Mukava kun tykkäsit! Omavaranen ruuantuotanto on tärkii, toivottavasti säilyykin semmosena! Työtunteja tulloo paljon ja eipähän niitä lasketa, kun on mikä työ männeillään.
      Talo tehtiin pitkästä tavarasta ja piirustukset suunniteltiin ihe. Tiällä on tuo latusen tekeminen tuonne järvelle luontanen suunta!
      Astiat on miustakin kivat ja niistä kahvit juuvaan.
      Onnea arvontaan! Hiihtokelejä odotellessa!

      Poista
  5. Kiitos kun osallistuit tähän haasteeseen se oli mielenkiintoisen erilainen. Valkolehdokkia ei juuri missään näy, olette onnekkaita kun teidän pihapiirissä sellaisia kasvaa. Osallistun myös mielelläni arvontaan,

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vastauksesta. Näin mie ajattelen, sinivalakosesta Suomesta!
      Oon ymmärtäny, jotta tuo valkolehdokki ei oo jokapaikan kasvi. Kyllä sitä yritetään varjella tuossa.
      Onnea arvontaan!

      Poista
  6. Tärkeätä työtä teet maatalouden parissa! Hyvä on Suomen olla melko omavarainen ruoan suhteen. Tuota kovakuoriaisen sinisen sävyistä väriä olen itsekin ihastellut, kun niitä näkyy kömpimässä usein mökkitiellä. Ja lemmikkejä, ne nousevat aina alkukesästä runsain kukin mökkipihaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vastauksesta. Tärkiitä työtä on maanviljely ja karjan kasvattaminen. Toivotaan kuluttajien ymmärtävän, tämän kotimaisen tuotannon säilyyttämisen tärkeys! Kyllä ihmeellisiä on nuo ötökätkin, kauniita ne on ja mukava kun niitä aina huomovaa. Rikas luonto meillä on. Lemmikit on kauniita. Siirsin mehästä valakosen tuonne mehtäalalle viimekesänä, ois mukava tietee mistä se tänne ilimesty. Ja vaikuttas vähän jalostetummalle, oiskohan se lapinlemmikki! Lapista on nuo mökkinuapurit ja jos se vaikka koiran turkissa on siemen tullu tuohon meijän rantamehtään!

      Poista
  7. Kauniit, isänmaalliset kuvat! Minä nostan hattua heille, jotka jaksavat vielä harjoittaa maataloutta Suomessa. Parhaamme mukaan heitä yritämme tukea suomalaista suosimalla ruokakaupassa. Niin nätti kuin tuo saippua olisikin, niin en osallistu arvontaan. Meillä on vielä entisiä palasaippuoita kaapissa jemmassa. Jostain syystä niitä on kertynyt nopeampaan tahtiin mitä on ehditty kuluttaa. Mukavaa loppuviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vastauksesta. Hyvä kun suosit kotimaista ostoksissa. Kaikkii ei voi meillä kasvattoo, vaan peruselintarvikkeet kuitenkin. Nätti on tuo saippua, kiva on tuo pakkauskin. Mie en laita siulle arvonta lappua, kun se on siun tahto!
      Mukavoo marraskuun loppuu!

      Poista
  8. Ny on maaseutuhenkiset sinivalakooset kuvat :) Solis torellaki kaikkien etu, että maaseurulla riittääs tekemisen intua. Mutta tuntuu vaan moni yrittävän laittaa kapuloota rattaisihin. Kaunis koto ja ku viälä itte suunniteltu, nii o varmasti mialuune. Hauskat astiat. Mullon kans teemaa, mutta mones eri färis. Pöyräs saattaa olla yhtäaikaa kolomiaki eri färiä. Tiätty, osallistun arvontahan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vastauksesta. Se ol tarkotuskin, suaha kuvat, joissa työnteko on sinivalakosilla väreillä lisättynä! Kyllä siekin tiiät, miten tärkiitä työtä tämä muanviljelys on. Jospa kuluttajat herreis, ennenkuin viimenen navetta ovensa sulukoo ja valot sammuttaa! Miulla ol vaikiita ensimmäiset vuuvet, kun tänne muutettiin. Monet itkut tirrautin, vaikka vapaehtosesti lähettiin tuolta tilalta. Nyt oon soppeutunu jo. Noista mukeista myö kahvit omalla porukalla juuvvaan, ovat niin kätteen käypiä nuo teemat!
      Onnea arvontaan!

      Poista
  9. Kyllä tuli lapsuus ja nuoruus mieleen tuosta rehunteko kuvasta. Eräät kerrat olenollu levittämässä rehukuormaa. Raskasta oli käsin hangota...
    Kiva arvonta, mukana.

    VastaaPoista
  10. Kiitos vastauksesta. Monella varmaan on omakohtaset kokemukset tuostakin hommasta. Se on iso operaatio tänäpäivänä, aikoo siinä ei mäne monta päivee, miehiä ja koneita vaatii monia!
    Onnea arvontaan!

    VastaaPoista
  11. Hieno postaus ja kauniit sinivalkoiset kuvat! Tunnelmallista itsenäisyyspäivää ja joulunodotusta sinulle!

    P.S. Sinulle on haaste blogissani:)

    VastaaPoista
  12. Kiitos vastauksesta. Hyvää itsenäisyyspäivää ja joulunodotusta!

    Kiitos haasteesta. Käympä kahtomassa ja vastoon haasteeseen!

    VastaaPoista

Kevät mielessä.

 Jokohan ois kovimmat pakkaset ja lumisateet tältä talavelta loppunu! Meillä on ollu kovia pakkasia ja runsasta lumentuloa koko talavi. -36 ...

Suosituimmat artikkelit