Rannan pihassa

Rannan pihassa

lauantai 20. tammikuuta 2018

Huhtikuun haaste.

Sain Navettapiian blogista tämän haasteen. Kiitos siitä!

Alotin tämän blogin kirjottamisen viime kevätalavella. Valinnan varroo kuvissa ei vielä mahottomasti löyvy,  ja kuvakulumat on vielä noissa ensimmäisissä vähän hakusessa. Vaan kyllä tästä jonkiinlainen  suahaan.

Huhtikuu on miusta ylleensä vuuven rumin  kuukaus, lumet on jo osin sulaneet meijän korkeuvella, varjopaikoissa ja kasoissa lunta vielä on. Mua on likasen harmoonruskii ja veit alakaa olla villimmoillaan.

Silläpä jos jottain kaunista luonnon tekemee tai ihe aikaan suatuu näkköö illauttaa  se melekosesti.

Ensimmäinen kuva on pääsiäisajasta ja ovikoristeesta. Tämä ovi viep kuistilta kodinhoito huoneeseen ja on meijän kuluku etteinen. En monta kertoo oo piäovesta sisälle männy. Ja tuttavammat vieraatkin kulukoo tästä ovesta.

Tiput toivottaa tervetulleeks tulijat!

Seuraavassa männään muatilalle ja kuvassa etualalla on lännenhemlokki. Oon sen kymmensenttisestä taimesta kasvattanu vuuvesta 2002 alakaen. Ensimmäiset kymmenen vuotta kiedottiin kevättalaveks pakkaspeitteeseen ja monena vuotena latvus ruskettu. Aina vuan on korjannu ihtensä ja nyt on ollu iliman suojausta vuosia, ei ennee aurinko oo polttanu.

Hemlokki on kasvattanu tuohon tyvelle päin levviimpee oksistoo, kasvutavaltaan on siro pieni puu, nuokkuvat oksan kärjet, enkä oo meilläpäin tätä nähny. Pittuutta on jo kuutisen metrii.
Taustalla iso kanadantuija ja oikiissa reunassa kartiovalakokuus. Siihenkin liittyy tarina. Ostin aikonaan niitä kolome kappaletta ja säkkikankaalla kevättalavella suojasin. Kun säkit otin pois, ol etelän puol ihan ruskii, siinä tuohuksissani nykäsin kaikki pois ja lupasin jotten tähän kasviin ennee kättän puuta. Olli ol Lappeenrannassa koulussa ja äitienpäivä kukaks toi miulle tämän. Siinäpä se on luppauksista huolimatta. Viimevuosina ei ennee oo suojattu, ja syksyllä ei ruskeita neulasii ennee näy. Tässä minnuu illauttaa jotta ompa tuo hemlokki selevinny, vaikka arka onkiin. Oon kokenu tärkiiks havujen alakuvuosien suojauksen ja en luota muuhun kun paksuun pakkaspeitteeseen. Jos suoja ei oo kiinni kasvissa sitten käyp muutkin suojat.



Virvaliljasta kuva on otettu 19.4 ja tuossa alla on ihan muanvaiva, rönsyakankaali. Vaikka miten yrittäs kitkii, aina se vuan riehaantuu kasvamaan.



Sisällä katleijaristeymä 'Grand Dragon' aukas kukintonsa pääsiäiseks. Tämän talaven aikana on työntäny kaks kukkatuppii, ei vielä nuppuu sisällä näy. Alan eppäillä jotta ei kuki tänä kevväänä. Kuivattaa tupet luulen?

Tämä näky sykähyttää aina. Järvi näyttää värisävyt harmaasta, siniseen ja melekein mustaan. Jiät lähti meiltä  6.5.20017 pohjotuulella. Ranta meillä on etelään päin. Joskus sullaat jiät paikoilleen tai tulloot meijänkin rantaan.
Heti jäitten lähön jäläkeen tulloo meille meijän vakiasukkaat rantaan. Tukkakoskelo pariskunta on illauttanu meitä joka kesä perreineen. Kun ulukosaunassa kylypemässä käyvään, kuuluu lähellä olevasta luhasta hirmu riitely meille. Loppukesästä ovat meijät todenneet vaarattomaksi ja vähän ennen poismuuttuu uittaavat poikaset laiturille ussiimpana päivänä meille nähtäväks. Suorastaan tulloo haikiii miel kun pois lähtööt!

Laitan haasteen etteenpäin!

Haasteen säännöt:
1. Tee postaus ja kerro mistä sait haasteen.
2. Kerro huhtikuusi viisi tärkeintä kevään merkkiä, jotka ilahduttavat siun sieluusi voimakkaimmin.        Etelärannikolla kevät alakaa jo maaliskuulla ja pohjosessa toukokuulla.
    Muokkoo haasteen kuukausi siun kevääksesi. Huhtikuu on tässä keskiverto.
3. Laita haaste kiertämään kolomelle bloggaajalle.

Haastan:
Ritavuoren juurella blogin
Pale red rosen Katjan
Kukkia ja koukeroita Tuulikin
Ootta voineet jo suaha tämän haasteen, supi vastata ussiimman kerran.

Ollaan Pekan kanssa penkkiurheilijoita. Ja kävin tässä välillä kahtomassa naisten ampumahiihtuu takkaa-ajoa,  Kaisa onnistu heikosta lähtötilanteesta huolimatta piäsemään viijenneks. Hyvä Kaisa! On hieno urheilija.
Suatiin pojilta joululahjaks Salapausselän kisoihin liput, hotelliyöpymiset ja junamatkat. Ollaan ensimmäistä kertoo mänössä ja suorastaan jännittää. Pitäsköhän paistoo lanttukukko evvääks!

Kiitos kun jaksoit lukkii!



















lauantai 6. tammikuuta 2018

Lapsuuden puutarhamuistot.

Sain marraskuun alussa Kivipellon Sailalta  lapsuuden puutarhamuistot haasteen!

Kiitos Saila!

Vastoon nyt vasta tähän kun kuvien siirtoon netistä män aikoo. Miullahan ei niistä kasveista oo kuvia ensinkään, muutamoo lukkuun ottaamatta. Helena kerkes auttoo tuas minnuu näissä kuvissa mitä ei omasta takkoo löytyny!

Lapsuuven vietin maalaistalossa. Siellä opittiin työntekkoon jo pienestä pittein ja varhaisimmat muistot on kun hellaan ja kammarloihen puut kannettiin sisälle seuroovoo päivee varten. Se ol lapsiin tehtävä.

Puutarhassa meillä ol puna- ja mustaherukkoo, karviista ja kuus omenapuuta. Puutarhavadelmookin ol vähän ja kirsikkoo joka ol villiintyny. Harvoin siitä kerittiin suaha satoa kun räksät pitivät niistä huolen. Kirsikat kukkivat kevväällä kauniisti ihan valakosenaan. Oisko tuo kirsikka ollu morellikirsikkoo, kun ol niin happaman makusta. Muistan sen maun vieläkin ja en oo kirsikan ystävä!
Haaveilen sitä tännekkin, kukinnan ja kauniin rungonkin vuoks.

                                Kuva: Suomen luonto

Tuvan ikkunan alla kasvo valakonen, ihanalle tuoksuva juhannusruusu, se ol aika isoks puskaks levinny. Tien vieressä olevassa penkissä kasvo perinteistä tiikerililjoo, sinistä iiristä, verenpisara, palavoo rakkautta ja sinistä akileijoo. Daaliat joita jörkiiniks meillä sanottiin ol siinä myös. Äitillä ol tummoo violettii, punasta oikein kerrottuu ja isokukkasta vaaleanpunasta. Siitä on miunkin isokukkanen daalia suanu alakusa. Kylyvökukista oranssi kehäkukka.


Eevin kammarin ikkunan alla ol iso pehko rusopajuangervuu jota sanottiin spireaks.

                                  Kuva: Suomalainen taimi

Navetan seunustalla ol muovinen kasvihuone jossa kasvo tomatit, lajike on suattanu olla tanskanvienti, sehän on vanhoja ihan hyviä lajikkeita.

Siihen aikaan en muista taimimyyntii olleen erikoisesti kirkonkylälläkään. Siemenet sai varmaan Hankkijalta! Jos kaupunkiin oli assiita siellä jo ol sitten suatavana erlaisii taimia. Sipulikukat tul sitten kun oltiin jo isompii.



Vartonaisessa puutarhassa on vieläkin perinteistä pihasyreenii. Liila ja valakonen. Hansaruusukin on. Koiranheittä on kostiimmassa paikassa ja sen kauniita punasii marjoja ol ehottomasti kielletty ottamasta.




Huonekasveista muistan kolome suurta kasvii, isossa korvossa kasvava  'unelma' asparagus, en oo niin issuu kot oloissa nähny muuta, enkä sua mie menestymään usseista yrityksistä huolimatta. Toinen ol iso 'yönkuningatar' kaktus. Kun sen lehmänhäntee muistuttavat kukkanuput alako valamistuu, lähti kylälle tieto ja ei ollu harvinaista jotta aukiimisyönä meillä ol vieraita. Hyvä tuoksu ol tos voimakas.
Siellä isän luona kasvaa ja kukkii kuningatar vieläkin. Pitäs miunkin sitä yrittee juurruttoo. Amatsoninliljakin ol.
Varmaan puulämmitys ja huoneet olivat viileempii, sillon ei lyhythihasissa paitoloissa tarettu talavella.  Niin se anto hyvät olot huonekasveille.
Pelargonit piettiin ikkunalauvoilla.

Muistelen meijän kylällä asuvoo Lempii, jolla ol noita jörkiiniä, samoja kun meillä ja vielä isokukkanen keltanenkin, tais olla kaktusdaalia. Lempille tilas tyttärensä sellasta lehtii kun Nyyrikki jota käytiin lainoomassa. Vieläköhän se ilimestyy! Lempin muistan kukkamummona.

Muistoja on semmonenkin. Miun kotipaikalta ei Venäjän rajalle oo matkoo kun reilu kilometri. Rajavartiolaitos ol siinä lähellä ja sieltä nuoret rajamiehet ol meillä aina heinänseivästys aikaan päiväläisenä. Yhtenä kesänä joku heistä juoks kiinni pellolta meijän avustuksella kaks jäniksenpoikoo ja ne tuotiin puutarhaan katiskaverkosta tehtyyn häkkiin meille 'lemmikiks'. Ahkerasti myö niitä syötettiin ja suur suru tul loppukesällä kun kopin nurkka ol nostettu kahen kiven piälle yönseutuun ja jänikset piäs vappauteen. Nähtiin myö niitä vielä seuraavan päivänä, ei ennee kiinni suatu.

                                'Samo' tältä syksyltä.

Varhaisin hatara puutarhaan liittyvä muisto on joka aiheutti pientä panikkii koko perheelle. Tämä muisto on 1960 luvun alakuvuosilta.
Äit ol uamulypsyllä ja myö lapset oltiin tuvassa. Mitä lienen rummunnu piirongissa, missä äit säilytti pyhäsempii astioita. Siinä tuoksinassa yks kaunis kukkakuppi putos lattiille ja särky sirpaleiks.
Minnuu vuotta vanhempi Liisa sisko, rakas oot, sano miulle mitähän se äit nyt sannoo. Muistan miten pahamiel miulle tul ja säntäsin pihalle ja puutarhaan. On jiäny mieleen miten kuurassa oleva heinikko kahis jaloissa ja ol kirpee pakkasyö takana. Istuin möyrytautisen lehmän kuataman omenapuun rungolla ja mietin tekosiin.
Kun äit tul navetalta ja kysy missä mie oon, Liisa auliisti selitti assiin ja eikun minnuu ehtimään. Eevi-tät ol kassaralla pilikomassa rankoja polttopuuks ja äit ol männy kyselemmään onko minnuu näkyny. Ei oo Eevi ol sanonu. Eikä isäkään joka ol pihapellolla kyntämässä ollu minnuu nähny.
Panikkii tek se jotta sillon syksyllä Venäjänpuolelta ol susia tullu ja ne tek tuhojaan, meiltäkin tappovat lampaita aitaukseen joka ol ihan pihassa.
Eevi ol tullu sieltä työmualtaan tuppaan ottamaan miulle lapaset mukkaan, jos löytää miut. Tai männöö rajavartiolle hälyttämmään appuu. Puhelinta ei ollu silloin kun vartiolla.
Aikuiset ol pelänny, oonko kohannu tuon tappajalauman!
Kun Eevi tul kammariinsa piälleen panemaan takkii, olin mie täkin alta nostanu piätän ja kysyny, mihin sie mänet. Eevi ol miulle sanonu jotta en ennee mihinkään.
Luulen helepotuksen olleen melekosen. Mäninköhän mie piiloon sinne täkin alle, sitä en muista.
Tässä ol onnellinen loppu. Ja tätä muisteltiin sillontällön.
Ei miulle siitä mittään rangastusta tullu, turhaan pelekäsin. anteeks pyynnöllä selevisin. Äit joka ol lempeistä lempein ei millonkaan meitä kurittanu ja aika hyvin myö uskottiin yhtä kieltuu.
Omenapuu tek monena vuonna senkin kuatumisen jäläkeen omenii ja luulen sen olleen kaneliomena.

Liekkö siitä jiäny selekäytimeen ihastus tuohon vanhaan kesäkukka astiastoon ja oon keränny vuosia sitten ihellen kahentoista hengen serviisin pullavateineen. Tulloo harvakseltaan käytettyy, vieraskuppeina jouluna ja juhannuksena! Käsin pesen kultauksen tautta.

Tämmösen muistelon sain mie aikaseks. Ja kyyneleet silimiin tul muistellessa noita edesmenneitä puutarhaimmeisii jotka on osaltaan ollu varmasti miulle antamassa kipinee tähän puutarhaharrastukseen!


Mukava ol muistella ja monta muistoa jäi vielä jemmaan!

Kiitos kun jaksoit lukkii!

Kuvia lainasin:
Suomalainen taimi.fi
Suomen luonto ippitiilia/Ikkuna Suomen luontoon








keskiviikko 27. joulukuuta 2017

Lumihiutaleita hiljalleen!

Muistoihin jiäpä joulu!

Meille on tuputtanu lunta! On jo yl puolenmetrii. Sitä on paljon puitten oksilla ja oksat ja jopa kuatuneet puut on sähkölinjoilla.
Jouluaattoa vastasena yönä sähköt ol katkenneet puolenyön jäläkeen ja tulivat takasin aattoaamuna.
Onneks kinkku ol leivinuunissa ja herättiin hyvvään kinkun tuoksuun. Iltapäivällä ol sitten pieniä katkoksii.
Tapanina viijen jäläkeen katkes sähköt ja tulivat iltapäivällä kolomen jäläkeen. Osa kylästä kärsi vielä pitemmistä katkoksista.
Ilomantsissa lunta on enemmän kuin seihtemänkymmentä senttii ja siellä savottoo sähkömiehille riittää! Sata ammattilaista on kuulemma selevittelemässä linjoja. Ja lissee on lunta luvassa!
Tännäänkin iltapäivällä ol kahen tunnin katkos.
Kyllä siäliks käyp ihan nää asentajat, kun joulu on männy töihen merkeissä. Tuulessa ja tuiskussa. Siellä on mehtäkonneet ja metsuritkin auttamassa. Ollaan onnellissii kun meillä tämä huolto toimii, vaikka siihen aikoo aina männöökin. Kaikille auramiehille ja maitoautokuskeillekkin mie kiitoksen annan!

Onneks on agrikaatti! Muatilalla iso pyörii traktorin perässä. Sillä suahaan koko tallous, ja navetat hyvin pyörimään. Ja meillä on bensa käyttönen. Hyvä kun on noita apuja keksitty!

Tältä päivältä. Nietokset on jo niin korkiit jotta Pekka sano, ettei hiän kohta jaksa hilata noita lumia tuonne kasan piälle. Kun tämä piha on ihe kolattu.
Pittää Ville pyytee siirtämään noita kasoja vähän etemmäks, niin tuas homma pelittää!




Vielä jouluseen kukkaan!
Miulle hyvin tärkiiks joulukukas on tullu emäntäkouluajoilta, hyödetty tulppaani. Meillä ol niin innostava puutarhaopettaja ja kaikki maholliset opit suatiin. Lämmöllä muistan häntä ja mukavoo kouluaikoo.
Nuorempana tein hyötöhomman ihe, nyt tilloon kukkakauppiaalta valamiin asetelman
Tänä vuonna kun kävin kukka tillausta tekemässä, kaupassa ol niin paljon asiakkaita jotta miulla ihan tulppaanit unohtu, muutaman päivän piästä se juohtu mieleen ja soitin Markulle, niimpä hiän sano,  jotta assii on hoijossa ja hiän on tilannu miulle kymmenen tulppuu vanhasta muistista!
Kovasti yllätyin kun lähetys tul, siinä olkii kolomekymmentä kaunista pientä tulppaanii. Kori on niin suur, oon pitäny sitä lattiilla!

Tämä kukkakauppias Markku ei ihe niitä hyötäny vaan hiän tilovaa ne muualta, ja sieltä ol laitettu näin suur miärä.
Pitkäaikasta illuu ei näistä oo, kuihtuut muutamaan päivään. Oon vieny viileempään yöks!

Nyt jännitetään suahaanko saunassa käyvä sähköjen kanssa, vai viritelläänkö kynttilät tai agrikaatti!

Hyvvee vuuvenvaihetta!
Kiitos kun kävit.




lauantai 23. joulukuuta 2017

Sydämmeeni joulun teen!

Kohta  hiljennytään jouluun!

Meillä vielä huomenna leivinuuni lämpivää ja siellä paistuu Karjalpaisti ja laatikot, se on vanha tapa tiällä Karjalassa. Laatikot on melekein valamiiks tännään tehty. Kinkku on ens yön uunissa!


Ensimmäisen kerran on miulla semmonen joulu, jotta kaikki suap tehä rauhassa kun ei tarvii rientee navetalle. On vielä uus assii miulle tämmönen!


Toivotan teille oikein hyvvee ja rauhallista Jouluu ja kukkaisoo tulevoo Uutta Vuotta!



lauantai 16. joulukuuta 2017

Ihmeellinen valoilmiö!

Hoksasin vähän liianmyöhään kuvvoomaan, kun tul ihhailtuu tuota aurinkuu! Ei ollu meillä aurinkoista päivee, savon puolelle jäi. Mutta kommii auringonlasku nähtiin, koko taivas ol oranssinpunanen. Harvinaista on ollu!

Amaryllikset puskoo nuppuu. Osa on jo kukkinu. Vein kevväällä pihalle kukkapenkkiin viime jouluset ja sai hoiti kastelun. Syksyllä myöhällä otin ne sisälle ja vein viileeseen varastoon, jossa kuivattivat lehtensä. Toin ne sisälle marraskuulla ja kastelin, en vaihtanu multia. Nepä rupes lehtiä kasvattamaan ja kerkisin jo ajatella, se niistä kukista. Yllätyksekseni pari viikkuu sitten huomasin nuput. Kaks neljästä pullautti nuput,  toiseen tulloo jopa kaks kukkavartta. Tulevalla viikolla aukasoot ensimmäiset kellonsa. Sipulit on pienemmät kun silloin viimejouluna, ihme voima niissä kuitenkin on.

Meillä on semmonen lasikuisti talossa, lasiovella erotettaan tuvanpuolelle ja on pietty yhtä lämpimänä kun muitakin huoneita. miulla on noita orkideoita joihen tautta ei lämpyy oo laskettu. Ne mitkä tykkevää viileästä on miulla yläkerrassa.

Tämä on Amaryllis 'Sumatra' cybister lajike. Kasvatti metrin mittaset kukkavarret, on lattiilla ikkunan eissä. siirsin nyt tähän kuvvauksen ajaks, aukasoo nyt ensimmäistä kelloansa.

Joulupukki assiit on nyt lopuks mielessä, toivottavasti lahjan suajat ei nyt lue tätä postii, on hyö kyllä tietosii assiista. Pit mittoo kysellä. Kerron historian näihen töihin! Olin ostanu joskus kauan sitten valakastuu rohdinpellavoo kahen kilon rullan. Todennäkösesti ol edullista! Mietin vuosien suatossa mitähän mie tuosta tekisin, lanka kun ol vähän paksumpoo kun rullarihma. Syksyllä pyörittelin tuas yhen kerran sitä rulloo käsissän ja kun salama kirkkaalta taivaalta se selevis, laudeliina kangas. Loin loimen puuvillapellava langasta ja Pekka keri sen rohdinlangan kymmenelle kerälle. Kolomelta kerältä tein kiämit, miulla on ikivanha rukki jolla ne tien.

Kokkeilin myös aivinapellavalla, ei tule miusta sillä niin mukavantuntunen. Tämä vihreä on aivinlangalla kuvottu ja se on kovempoo materiaalina ja tasasta. En tehny tuolla vihreällä kun yhen pefletin. Ne langan epätasasuuvet rohdinlangassa soppii hyvin tähän tarkotukseen. Juhlaliinat kuvotaan aivinalla, se on hienompoo ja kalliimpoo. Sidoksena miulla on tässä aaltotoimikas. Lahjan suajilla on ollu saunaremontit ja tämä tuntu nyt sopivalta

Tässä tuo sidos näkkyy hyvin. Pellava vaikka on semmonen kova materiaali, tulloo siitä kangaspuihen alle semmosta hienuu villamaista pöllyy, on kuin hahtuvoo.

Huomenna männään isän luokse joulupuurolle!

Hyvvee viimestä joulunalus viikkuu!
Kiitos kun kävit!



lauantai 9. joulukuuta 2017

Voihan himmeli!

On tuas se aika vuuvesta, jotta juohtupa himmeli mieleen!
Sain myös vinkinkin laittoo siitä juttuu.
Himmeli ja olokikoristeet ovat kuuluneet ammosilta ajoilta muaseuvulla  joulunajan koristeisiin, saihan materiaalia omilta pelloilta kun ruista viljeltiin. Olokia käytettiin postoleihin (patja) kirjotinkohan tuon oikein, täytteenä ja miunkin vanhemmat ovat kertoneet, jotta aina ennen jouluu heijän lapsuuvessa olet petiin vaihettiin. On varmaan vaihettu välilläkin. Silloin ol ollu postolkangasta myytävänä ja se on kuvottu tos vahvaks ja tiiviiks. Nykysinkin myyvvään patjakangasta, se on kyllä siihen ennenaikaseen verrattuna ohutta retkuu! Postolin piällä ol ollu rökö, vastas pettauspatjoo, ensalakuun pellavasta toimikkaaks tehtynä ja myöhemmin kun ei ennee kasvatettu pellavoo, kalalangasta ja lakanakankaasta kuvottu poppanan tyyppinen.  Miulla on muutama niitä vanhoja tallessa, en vuan ruahi niitä missään pittee!
Ja olhan Jukolan veljeksilläkin oljet lattiilla Impivuarassa. Ja kun jouluiltana kävivät painimaan, sytty pirtti palamaan ja juoksivat avojaloin Jukolaan. Luntakin on suattanu olla paljon enemmän kun nyt! Ja matka korvesta pitkänpuoleinen!

Viime joulun alla juohtu miullekkin mieleen tehä tänne Rannanpihhaan himmel. Jätin ruisolesta tehyn  muatilalle tuvan kattoon pyörimään.
Tein sitten vähän modernimmat himmelit! Keräsin mehtäaukolta kastikkoo, korkii heinä ja taijetaan kasvattoo puutarhassakin. Se on jäykkävartinen ja soppii himmeliin hyvin. Syksyllä siinä on upeat violettiin viittoovat värit. Alimmainen lyhkäsin solomuväli on paksuin ja harmahtava, välioloki on pisin ja  kaunein, siitä sais suurempiakin töitä, neula pittää olla pitkä ja ohkanen.
Heinät varmaan muutkin on käyttökeleposii!

Tämä on kastikkoo ja roikkuna katossa koko kesän, lämpimällä veillä oon suihkuttanu varovasti. Värit on haalistuneet jonkunverran. Laitoin lasihelmen tuohon alas. Siinä pyörii hiljakseen.

Tähän keräsin järviruokoo ja siinäkin on kuniita värisävyjä, kunhan sen puhistelloo. Tähän käytin ohkasimmat, ylimmät nivelvälit. Tämä on kesänajan ollu vanhassa mökissä katossa roikkumassa.
Järviruokoo, kukintoja oon laittanu jouluseimen kattoon liimalla ja hyvin on siinä pysyny.

Tämä olokitähti on jo vuosia vanha ja ois vähän jo korjattavvookin.

Ikkee on tälläkin. Ulukoetteisen ikkunalla kesät, talavet! Jouluks tämä suap Muurlan ikkunakoristeen
kaverikseen ja se on punanen pallo savulassii ja siihen laitan tuikun palamaan sellaseen metalliseen aluseen, jonka ympärillä on metallinen torvi, johon on leikattu poron kuvia. Kun meille tulloo lapsia kyllään, vien heijät kahtomaan kun porot juoksoo. Lämpö tekköö sen liikkeen. Katosta ohkasella riimulla se roikkuu ja on miusta tosi kaunis. Oon huutonetistä sitä kahellu, ostasin toisen. Ei oo sattunu Tämä ol nyt aika vaikiisti selitetty, niin otinpa kuvan. Ei nuo verhon hapsut tuohon kynttilään mäne, vaikka siltä näyttää!

Molemmat tähet on ruisolesta tehty ja oljen kiilto on niin kaunista jotta sitä ei voita mikkään, tuo järviruokokin on hyvin samea näihin verrattuna.

Miulla on puhistettuu ruisolokii ja vielä lyhekkin, mistä tehä tännekkin oikii olokihimmel.
Himmelin hiljasta pyörimistä voip kahtuu pitempäänkin ja sillä on kyllä rauhoittava vaikutus!

Himmelikirjasta kahtelin osviittoo noihin himmeleihin.

Himmelit ovat suaneet uusia materiaaleja ja moderneja malleja, ja niitä tehhään kai tällähetkellä paljon, on valohimmelitkin ja eikös se terveydenhoidossakin oo ollu himmelit!

Kiitos kun kävit ja hyvvee viikonvaihetta!






sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Hyvvee mieltä!

Orkidean kukintoo!
Tämä minnuu illauttaa erikoisen paljon, Cymbidiymit eivät oo niitä kaiken helepompii suaha kukimaa tämmösiin harrastajiin. Miulla ei oo lasikkuu, enkä meinoo hommatakkaan, lämpötila on talavella lämmin ja riippuu kesästä minkalaiset ilimat  silloin on. Yläkerrassa on meillä Ollin/vierashuone, josta lasketaan talavella lämpötila viiteentoista kun siellä ei oo nukkujii.  Sinne siirrän ne orkideat jotka tykkevää viileämmästä. En siirrä niitä yöks ja päiväks er olosuhteisiin.

Cymbidiymit  ovat maaorkideoita ja aika kookkaita kasveja, Himalajalta Kiinaan essiintyviä, kesällä lämmintä ja kostiita, talavella kuivoo ja mahollisimman valosoo. 
Tämä miun kasvi ol kesän pihalla, ens alakuun varjosemmassa ja keskikesällä siirsin aurinkoiseen paikkaan, tosin tänäkesänä ei aurinkuu ollu liiemmalti. Kastelin runsaasti ja lannotin kanankakkarakkeilla. Annoin olla melekein pakkasiin asti pihalla, ja siirsin sitten viileeseen. Marraskuulla älysin siinä piikkijä ja nyt on ensimmäinen kasvattanu kukintovarren ja siihen kermanvalakoset kukat ovat aukiimassa, suap nähä ne kaks muuta piikkii kukkiiko ne.  Meinasin laittoo itsenäisyyspäivänä pöyvälle tämän ja se suattaa siitä törreetyy ja kuivattoo ne. Eihän tämä niin kommii oo kuin puutarhalta ja ammattilaisiin kasvattama, vaan miulle ilon aihe iso.

Cymbidiym 'Ice Cascade'
Lumikuningattaren kanssa tämä porukassa on, ja nyt alakaa jännitys kukkiiko lumikunigatar tänätalavena, viimetalavena ei kukkinu.

Amaryllikset, ensimmäiset kukkiivat nyt adventiks ja teimpä niihen asetelmat, siästän kaikki hilipetörit mitä on kerräätyny vuosien saatossa. Sammalet ja vihreet oksat ja kävyt laitan uusia.
Suosin luonnonmateriaalia. Kerreen ne tästä läheltä, Villen mehästä. 

Lauantaina kun sain tuvan siivottuu, kuvasin nämä. En oo sinisen ystävä ja miulla ei oo yhtään sinisävystä pöytäliinoo! Nyt huomasin sen, eipä hätiä mitiä. Kevväällä lopetin mattokankaan ja tein siihen loppuun maton, Suomi 100vuotta, nimesin sen niin. Vanhoista kutteista, farkkuu, pussilakanoo, trikkoopaitoja yms. palttina ol sidoksena.  Ei ollu vielä lattiilla pietty ja siitä tul meille sinivalakonen pöytäliina tähänhättään!
Tuo isompi on 'Magic Green'. Syksyllä tehtiin harmaasta laun seinälauvasta asteita ja tuolla mallilla jiiriin tehtynä ol vähän haasteellista. Pienempi on 'Sweet Lilian'. Siinäpä nöpöttäät nyt adventtina ja kynttilän vuan vaihoin tänä uamuna.

Lunta on nyt tälleen, lupas tuas vessaitta.

Rannasta kuvattu. Järvessä veinpinta on nyt poikkeuksellisen korkiilla, eivät riitävästi Saimaata juoksuta ja se nostaa tiällä latvapuolen vesistöjen korkeutta. Oisko laiva kulukenu kun väylä on tuolla etempänä auki. Rannassa on vielä sulloo vettä.

Keramiikka piirissä treijattuja kuppija, meinasin joulunpunasta ja mikä lie tullu lasituksessa kun valahti näin epätasaseks. en suanu vangittuu kuvvaan tuota pohjan väritystä, se on kuin siellä ois hehkuvii kekäleitä. Nämä männöö takasin ja kokkeillaan jos suahaan lasitusta korjattuu, vai mitä sie tekisit?

Ol puhetta meijän kivisistä maisemista, ja laitan kuvan jonka otin viikolla. Meillä on peltojen reunoilla kivraunioita, osa on tos suuria ja kaikenkokosii pienempii, kivien kanssa on töitä tehty ja niitä on kerätty konneella ja käsin. Ville perkovaa nyt niitä ja meinovaa tiettee mursketta niistä. Pekka on siellä koivuja kuatamassa, osa on jo melekein vanerii, kun on kasvaneet enemmän kun viiskymmentä vuotta. Mie kävin risuja kerreemässä noista ja otin kameran mukkaan.

Nää Kinnusen miehet on semmosii kivenpyörittäjii. miunkin nähen jo kolomannessa polovessa. Oon onnellinen jotta molemmista pojista tul työimmeisii!

Jäi nyt lapsuuspuutarha muistot ens kertaan. Oon vuan nyt täpinöissä tuosta orkideasta!

Hyvvee adventinaikoo.

Kiitos kun kävit!


 

Huhtikuun haaste.

Sain Navettapiian blogista tämän haasteen. Kiitos siitä! Alotin tämän blogin kirjottamisen viime kevätalavella. Valinnan v...

Suosituimmat artikkelit