Otsikko kuvovaa hyvin mitä myö on touhuttu nyt männeellä viikolla. Suatiin kärhöpenkki valamiiks! Kerroin jo aiemmin tästä tulevasta projektista, 2020 kävin kukkaystäväni kanssa pariskunnan luona jossa herrahenkilö oli nnostunu risteyttämään kärhöjä. Silloin sain miekin pistokkaita juurrutukseen. Kaikkia en suanu juuria tekemään, vaan kahestatoista sain seihtemään juuret. Kellarissa talavetin tänneasti ne ja nyt suatiin penkkiin istutettuu.
Innotuksen penkin paikasta anto miehelleni sattunu tapaturma vuos sitten. Itänurkassa tonttiamme kasvo kolome, jo suureks kasvanutta Koreanpihtoo. Joka kevät yhteen ja sammaan räkätti tek pesän ja mie olin sotajalalla sen kanssa, kun siinä ennestään ollu kukkapenkki vaati hoitotoimen piteitä, hyökkäil se aina äkäsenä minnuu kohti ja likas huivin tai takin. Viimekeväänä pesimäpuuhat ol vasta edenny pesäntekoon ja myö ruvettiin sitä pessee puottamaan, ol se aika korkiilla ja jatkettavalla varrella olevalla oksasahalla sohittiin sitä pessee. Ei suatu puttuumaan, oksat on tihhiissä ja tikkaat käytiin avuks. Päiväkahvin jäläkeen uus yritys, mie jäin tupapuolelle pöytee siistimään ja en kerenny tikkaita pitämään. Olivat korkiit kolmio tikkaat ja senhän tietää miten siinä kävi. Solisluu murtu Pekalta ja pesänpuotto loppu siihen. Hävetti hiukan sairaalan lääkärille sannuissa, missä hommassa tapaturma tul. Räkätti istu myöhemmin pesässä ja hauto munansa rauhassa ja naurattel partaansa! Kevättalavella veljeni ol meillä kuatelemassa isoja koivuja rannasta Pekan kanssa. Piätettiin kuatoo koko pihta pois, olivat vähän liian tihhiissä alunpittein ja se tapaturmapuu kuavettiin siinä puunkaato operaatiossa pois. Ei oo kahteen jäläkimmäiseen hevänny pessee tehä räkätti. Mehtee on ympärillä, tehkööt sinne pesänsä.
Taustalla ihan ojan reunalla on unkarinsyreenii ja ne ei näkyny ollenkaan, nyt avartu näkymä niihenkin ja pihanpuolelle suatiin kärhöpenkki tehtyy.
Ol siinä aikamoinen kaivaminen tuossa penkissä. Muistelin tätä tonttii raivatessa kiviä haudatun noille seutuville ja joka kerta kun lapion painalti muahan, kivi kalahti. Onneks ei ollu kuution kivä ja pois suatiin rautakangella ja lapiolla kaivettuu. Koko penkki on 50-70cm. syvä ja täytetty hyvällä peltomullalla ja komposti lannalla. Tuohon kärhöjen reunaan etenkin panostettiin. Heinäseipäistä tehtiin tukirakennelmat ja tiheäsilimänen muovitettu, vihreä verkko, mihin kärhöt suavat tarttuu kiinni, laitettiin noitten seipäitten väliin. Nostetuista kivistä tehtiireunusta ja tuonne seipäitten taakse vielä multoo laitetaan ja katetaan se sitten Muutamassa on nuppuja jo ja juuret ol hyväks muodostunu. Nimiä noilla kärhöillä on mm. 'Sofia Kaisa', 'Pilkukas', 'Lyydia' ja 'Martta'. Kolomen nimilaput ol hukkunu ja mielenkiinnolla vuotan miten kukkivat. Martan juurtuneen taimen sain Kukkaystävältäni kun oma pistokas ei juurtunu. Äitini muistoks sen halusin, olihan äitini nimeltä Martta.
Kaks Canadalaista ruusua 'Morden Centennia' ja 'Lambent Closse' on myös. Hankin ne 2021 ja kellarissa talavetin, viime kesänä kukkiakin näin niistä . Aika syvään nekin istutin. Samoin siirrettiin tuolta mehtäalalta kaunis Ranskanruusu 'Merveille'. Valakoset akileijat ja helmipensas päädyssä saivat paikan myös. Vaaleanpunaista isokukkasta vanhoo jörinii ja muitakin hempeitä kesäkukkia istuttelen tähän penkkiin. Vanhempi osa tästä penkistä nostetaan ylös myöhemmin ja laitetaan samaan korkoon.
Mehtäalalla paraikaa on kolmilehet kukassa. Serkkutyttöni laitto muutama vuos sitten Isokolmilehen siemeniä Canadasta ja nyt kolome on kukassa niistä, kukka vanhetessaan muuttuu osin punertavaks.
Koittelin kiäntee tuota kukkoo, en kovasti uskaltanu ohjata ettei katkiis. Oonpa onnellinen näistä kukkivista. Isokolmilehen kerrattu muoto 'Flore Plena' neljällä kukalla kukkii.
On kyllä aika hieno tämä kaunokainen, taustalla jo isoks kasvanut Punakolmilehti kukassa ja Nuokkukolmilehti kantopenkissä kukkii myös, kuten myös tuo keltakolmilehtiin kuuluva nimetön.
