tiistai 5. marraskuuta 2019

Ähellystä!

Meillä on järvessä kans piällä! Viimeyönä ol pakkasta  -10 ja jiäti tästä järven. Isot selät on vielä auki.

Järvessä vesi on tosi alhaalla. Pitkä kuiva kaus näkkyy ja ei tuolta latvavesiltäkään tule riitävästi lissee tähän järveen. Melekein metri on alempana vedenpinta kuin normaalisti. No sehän on rantoo aukassu näkyviin ja myö on ähelletty kivien kanssa. Litteitä kiviä ja kauniin värisiä/mallisia ja isojakin kiviä on kuskattu  rantaan. Ostettiin kesällä nokkakärryt ja niillä isojakin kiviä on maihin völjätty. Aina pittää nelivetokin piälle panna ja kaheltaan hilataan kärryjä maihin. Kaks kertoo laiva män Puhokseen meijän kiviä nostoissa ja voi sen miehistö kahtuu, mitä hullunhommoo myö tehhään! Mie vuan vilikuttelin niille!



Nämä kivet otti meiltä luulot pois ja  jäivät vuottamaan Villen kaivinkonetta. Puolpäivee kaivettiin näitä tuolta järvenpohjasta ja nuo suorat reunat meitä kiinnostaa. Tuonne mehtäalalle ne ois meininki viiä ja sitä on ihmetelty miten tasasia kantteja on, kuin veistetty ois! Pienemmät on suatu ylös ja ei koko rantoo meinata kivistä tyhjentee. Saunarannan ja laituriranna välissä on tämä meijän työmua. Välillä on ihan puhasta hienuu hiekkoo ja sitten kun on kiviromeikko, on kiv poikineen.


Viimesiä kertoja varmaan nähhään näitä isoja laivoja. Stora Enso sulukoo tuolta Kiteeltä sahan ja näitten laivojen ei ennee tarvii puutavaroo kuletella. Vielä tukkien uitto voipi jatkuu Lappeenrantaan ja minnekkä muualle uittanevatkaan! Noin 130 immeistä menettää työpaikkansa. Se on iso menetys näille seuduille!

Vielä eilen kuultiin joutsenten ääniä, vaan nyt ne on nyt lähteneet avovesille!

Viimeviikolla yhtenä päivänä purettiin hevosvetonen haravakone. Siitä pyörille ois jatkokäyttöä ja muutamalle piikille. Melekein neljäkymmentä vuotta on vuottanu meitä haravakone😀 ja toinen pyörä ol niin jumissa, jotta leka pit käyvä ja sillä hutkii pyörä pois. Muistoja toi mieleen Pekalle ja miulle, meille molemmille!


Seppämiehen jo oon suanu totteuttamaan talavenmittaan pyöristä uutta ja enskesänä alakaa näille uus elämä!

Värejäkin rannasta ja pihasta vielä löytyy!


Aivan upean väristä Saraheinee, kasvaa rannalla ja siitä tein kimpun ihelle ja Helenalle. Ulukona on kimppu ja terävälehtinen on, huavan kätteeni sain leikatessa. Siirrettiin muutama juurakko tuohon mehtäalalle kostiimpaan paikkaan. Toivottavasti onnistu siirto!


Kukkapenkin piässä orvokit vielä kukkii. Lunta ol enemmänkin, nyt ennee pikkusen. Ei talavi vielä tähän tule, ryynii sato ja meillä vanhasanonta on, jotta venettä suap tervata. Muutama vuos sitten toistakymmentä senttii ol jiätä ja lämpimät ilimat kun tul, se suli pois!


Ruusulilja ei kerenny pihalla kukkaan ja siirsin sen kasvihuoneeseen, siellä jakso yks sipuli kukkiaan aukoa ja vein tämän kellariin talavetukseen.


Lauantaina multiin laitoin viimeset kukkasipulit. Alesta sain ja pikkupussit makso yhen euron, ja isopussi kaks euroo. Narsissit meinoon ruukkuun panna talavehtimaan ja tulppaania on kanssa vuottamassa ruukkuun piäsyy. Aiemmin jo istutin aikapaljon molempiin puutarhoihin. Kanankakka rakeita viskon sekkaan myyriä hämmeemään!


'Makamik' koristeomenapuussa on vielä pikkulinnuille syötävee. Tintit käyp nokkimassa noita ja muutama mustarastaskin on näkyny. Viimeviikolla alotettiin lintujenruokinta ja ahkerasti siinä syöjiä näkkyy.


Syötävästä omenasta meinasin kertoo! Ja historiaakin sivuta. Onneks äiti kerto meille paljon noita vanhoja juttuja ja paikallishistorioo! Miun äitini isovanhemmat lähtivät 1890 luvulla, Hämeestä ensin  nykysen rajantaakse Jääsken pitäjään, siellä synty heille ensimmäinen laps Nikolai, joka ol miun kummiukko, äitini setä. Siellä ol kiviset pellot ja se ei miellyttäny Sefaniasta. Niimpä 1896 hyö tulivat  tänne Pohjois-Karjalaan, Kiteelle ostettuaan maatilan 'Suhmakko'. Mukanaan heillä sieltä Hämeestä lähtiessään ol Huugo, Iina Marian  sukulaispoika joka ol orvoks jiäny.  Sen ajan mukaan taloa siellä Hämeessä jäi vanhin poika pitämään vanhempien kuoltua ja kun talossa ol monta  poikoo, lähti Sefanias vaimonsa Iina Marian kanssa viljelemään maata muualle. Sefanias ei elläissään ennee käyny siellä kotipuolessaan. Yks veljes Seet nimeltään, ol keisarin henkivartiokaartissa ja ensimmäisen maailamansodan tuoksinoissa  hän muutti  Tampereelle ja toimi siellä poliisina. Seet ol perheineen käyny veljeään tiällä Karjalassa kahtomassa useampia kertoja.
Iina Maria ol siihen aikaan jo Tampereen talouskoulun käyny ensimmäisten joukossa, koulun perustamisen jäläkeen. Ja hiän ol 'viherpeukalo'. Sortavala ol lähin kaupunki tiällä ja sieltä mummo ol ostanu omenia. Otti niistä siemenet, ne hiän ol iättäny maassa laudan alla ja taimet ol istutettu 1906 nykyseen puutarhaan Suhmakkoon. Puita ol alunpittein ollu kaks sillä mäellä. Toinen ol 'mummonpuu' ja se talavisota talavena kylymi.Tätä puuta josta uuvet puut on lähtösin, sanotaan 'ukonpuuksi'.Tämä omenapuu on originaali! Vanha puu on pitkästi toistasattoo vuotta vanha ja yhä jaksaa satoa tuottoo. Velpojalle juohtu vuosia sitten mieleen tiettee siitä meille sisarille omenapuut ja puutarhurin kanssa hiän vartto 'Antonovka' perusrunkoon oksan. Omena on myöhänen syysomena, tänävuonna isot omenat, melekein kuin pienet lantut. Soikee, tynnyrimäinen on hedelmä muodoltaan ja kellertava kypsänä. Erikoinen, kantakuoppoo ei oo  ja karan juuressa nysty.  Siemenkotakin uupuu, ontto on sisältä ja muutama siemen siellä on.  Hapokas maultaan ja piirakka-, uuniomenat/paistokset ja hillo tulloo erinomaiset. Emopuu kasvaa 'Suhmakossa' talon seinän vieressä ja on muistona menneiltä ajoilta. Sen elämä jatkuu uusina puina! Sillä mäellä meijän kommuuniperuna kasvaa ja tänäkin syksynä ol nostotalakoot 9 hengen voimalla. Siellä on vanha lehtikuusi ja lehmus, josta miekin tuonne maatilalle runkovesasta oon lehmuksen kasvattanu. Villen syntymän muistoks, se tilalle istutettiin. Talo on ollu autiona yl neljäkymmentä vuotta, vaan pellot ja mehät ja puutarha, jonne on uusia omenapuita ja päärynä- ja luumupuita istutettu. on velpoikiin hallussa ja viljely jatkuu ja mehtiä hoijetaan! Mielellään käyvvään siellä korkiilla mäellä josta henkii menny aika, ihhailemassa maisemia, jotka avautuu Venäjän puolellekkin. Matkoo valtakunnanrajalle ei oo kuin kilometrin verran. Rajamiehet pihan halaki partioreissuillan kulukoot ja suattaa omenankin suuhunsa ottoo, se heille sallitaan. Tärkiitä työtä tekköövät! Rauhallinen paikka se on, karhuemo ol pentuneen potattihalameen läpi kesällä kulukenu ja joinakin talavina hirvet on puutarhassa makkoilleet. Puita eivät rusikoimaan piäse, verkkoaijat suojovaa puita!
Nyt tul nostalgia osio!

Sisällä on muutama orkidea kukassa ja catleijoissa on kukkatupessa nuppuja näkyvissä. Niistä kuvia laitan jos sinne asti piästään. Monesti ovat mustuttaneet nuo kukkatupet!


Venuksenkenkä kukkii yhellä kukalla. Paphiopedilum 'Black Jack' ja valakosen ludisian ensimmäiset, tuoksuvat nuput on auki. Ikkunan takana koristeomenapuu.


Mehtäalalla mm. Purppuraheisiangervo 'Diabolo' on vielä täyvessä lehessä, vaikka näin kylymä on.

Rannasta otin kuvan iltapäivällä ja nyt kun aurinko on laskemassa.



Huikaisevan kaunista on auringonlaskukin!

Mukavoo marraskuuta. Kiitos kun kävit lukemassa!






25 kommenttia:

  1. Voi että, on luettava tuo nostagiaosio ihan ajan kanssa.
    Hienoja on siellä auringonlaskut, järvi on niin ihanan kaunis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Emilie. Nuo vanhat asiat on kiehtovia ja vielä kun tuohon omenaan on liityvä. Nyt on ollu monta hienoa auringonlaskuu ja päivälläkin jäät on kimmeltäny!

      Poista
  2. Voi että mitä kiviä!!! Jaahas, mitäs mahtaa haravakoneen pyäristä tulla. Sitä jäärähän orottelemahan.
    Miälenkiintoone tarina omenapuun ja suvun historiasta. Ei hetikää kaikilla oo tiatua omista juurista, viälä vähemmä jonku kasvin alakuperästä. Komia auringonlasku!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Navettapiika. Kivet on meijät nyt suanu pauloihinsa. Kahotaanhan mitä noista pyöristä kehkeytyy. Niistä kyllä kerron tuonnempana! Meillä molemmat vanhemmat kertovat noista vanhoista jutuista ja suvuista on paljon tietuu. Mukavasti tul tuosta omenasta nyt poloku tuohon historiaan. Vielä huomiseks on luvassa poutasiätä!

      Poista
  3. Kivistä on aina kiva lukea! Tykkään niin paljon niistä. Hullun hommaahan niiden kärrääminen on. On tullut sitä itsekin tehtyä aika paljon. Nokkakärryt ovat hyvät! Meilläkin mökkirannassa on järven pinta tosi alhaalla. Meillä ei ole siellä kylläkään kiviä kärrättäväksi, hiekkaa vaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kivisen Vilma. Näin oon ymmärtäny, jotta kivistä tykkeet siekin! On niitä aikoinaan pelloilta poiskin völjätty. Oon kuullu kerrottavan. 'Jumala lähti kivirekkii Kiteeltä Liperiin viemään, Se kuatu välillä tähän Rääkkylään'. Näille seuvuille se on kuatunu! Hiekka uimarannalla onkin parasta ja meilläkin näin on, vaan kivikkookin on rannoilla isojakin lohkareita.

      Poista
  4. Kiitos, että kerroit tarinan. Arvostan tuollaisia henkilökohtaisia ja pitkälle historiaan ulottuvia tarinoita, joista tavallisesti saa lukea lähinnä kirjoista.
    Minua nauratti kivien kaivelunne rannassa. Voin hyvin kuvitella, miten joku asiaan vihkiytymätön sellaista ihmettelee. Itse olisin laillanne kiviä nostamassa ja vilkuttamassa laivalle.
    Jännittävää nähdä, miten jatkojalostatte pyörät uuteen käyttöön. Ovat kyllä niin komeat, ettei niitä kannata piilossa pitää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Between. Tarina tul kerrottuu ja tuo 'Suhmakko' on äitini synnyinkoti. Sillä myö siitä niin kovasti tykätään. Kun vuan myö osattas lapsillemme tätä historiaa jatkoo etteenpäin. Juuria se kasvattaa sukuumme!
      Minnuukin aina välillä käy naurattamaan kiviä ängätessä ja sain torut siitä. Mukavoo ol kyllä ja jos vielä lämmintä tulis, ois siellä kärrättävvee!
      Kyllä pyörät vielä niätte, jos suunnitelmat totteutuu!

      Poista
    2. Poikani on innostunut haastattelemaan vanhempiani heidän elämänsä tarinoista. Hienoa, sillä kovin paljon ei enää ole aikaa. Isällähän on jo muistisairaus ja ikääkin 91 v.

      Laitoin sinulle haasteen, käy kurkkaamassa ja halutessasi poimimassa tästä osoitteesta: https://rikkaruohoelamaa.blogspot.com/2019/11/sinivalkoista-haaste.html

      Poista
    3. Kiitos haasteesta. Mielelläni sen otan vastaan!

      Poista
  5. Ihanaa historiaa! Kiitos kun jaoit sen meille.

    On kyllä ollut hieno marraskuun alkuviikko, pientä pakkasta ja monta aurinkoista päivää.

    Kivien pyörittely on omanlaisensa innostuksen kohde, sitä saattaa joku asiaan hurahtamaton katsoa pitkään ja viistoon. Onneksi on kohtalotovereita.

    Tuommoisille pyörille olisi täälläkin käyttökohde mietittynä, onpa kiva nähdä miten ne teillä pyörähtävät.

    VastaaPoista
  6. Kiitos Hirnakka. Mukava kuulla, jotta tykkäsit!
    On ollu kauniita päiviä alakuviikosta, nyt taitaa ilimat muuttuu.
    Kiven pyörittäjiä sitä ollaan, mukava niitä on ollu viäntee tuolta järvestä. Kivihulluutta sairastaa kyllä monet!
    Pitkään ne olivat vuottamassa. Suphan nähä mitä niistä kehkeytyy!

    VastaaPoista
  7. Teillä on aarteita ranta täynnä! Komeita kiviä. Hieno historia omenalla! Nuo ovat niitä vaalimisen arvoisia tarinoita. Kiva, että jaoit meillekin :) Kauniit auringonlaskukuvat <3 Mukavaa loppuviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos Minna. Aarteitapa hyvinkin. Painavia vielä! Onneks meillä molemmat vanhemmat kertoilivat noita vanhoja asioita, ois vuan paperille pitäny laittoo enempi. Auringonlaskussa onkin ollu kauniita värejä. Mukavoo viikonvaihetta!

      Poista
  8. Onpa upeita kiviä ja niin tasalaitaisia. Noista saisi hienot perennapenkin reunukset. Kiva nähdä mitä kivaa haravakoneen pyöristä mahtaakaan syntyä. Kiva oli myös historiaan liittyvä tarina ja aivan ihanat nuo kaksi alinta kuvaa.
    Mukavaa marraskuun jatkoa sinne Rannanpihaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kruunuvuokko. Osassa näitä kiviä on vihreitä sävyjä. Outokummun kaivoksen kuparisuoni, löyvettiin täältä Rääkkylän kivisalamesta ja pääsuoni paikallistettiin Outokumpuun, sieltä sitä louhittiin. Maisemakuvat onkin kauniita
      Hyvvee viikonloppuu teillekkin!

      Poista
  9. Mukavaa se on saada kivitarpeet omasta rannasta. Mutta kovaa hommaa se varmasti on. Ei siinä ihme jos sivulliset katselee kummissaan niin että hyvä se on vain vilkuilla että tällaista täällä. Mielenkiintoista mitä te keksitte pyörille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nila. Mukava ol kun keksittiin käyvä tuohon kivihommaan. Nää Kinnuset on tottunu kiviä pyörittelemään, jotta vanhasta muistista tää onnistuu! Ihmetystähän se herättää, myö ollaan ilosia tästä mahollisuuvesta. Kyllä nuo pyörät vielä julukisuuteen tulloo!

      Poista
  10. Historisosuus kalahti minuun heti ja lujaa! Omenapuusta vois joku perinnetaimistokin olla kiinnostunut.
    Jopa olette olleet viitseliätä kivien kanssa. Konevoimaan on välillä oikein ja järkevää turvautua.

    VastaaPoista
  11. Kiitos Ritavuoren juurella. Mukava kun tykkäsit ja mielenkiintoista onkin suvun historiasta kirjottoo ja tietee! Suattas vaikka kiinnostusta ollakkin, tuosta omenapuusta. Kivet on miun rakkaus, Pekka keräs pelloilta niin paljon kiviä viljelijän urallaan, jotta kiinnostus ei ennee oo kova. Mielellään hiän hommassa on mukana ja raskaimman työn tekköö! Muuten myö suatettas nuo kivet maihin suaha, vaan kärryt ei kestäs! Kuhan suahaan kaivur, sillä ne nousoo!

    VastaaPoista
  12. Mahtavia kiviä saatte "kovalla-työllä" omasata rannasta .
    Kivet puutarhassa ovat kuin joulukuusi jouluna,siis aivan ihanat:)
    Tuo koristeomena puu näyttää mainiolta,lintuille ruokaa pitkäksi aikaa....
    Mitäs ihanaa "seppämies" noista metallipyöristä tekeekään?:))
    Uskomattoman kauniit nuo auringonlasku kuvat!
    ja tuo tarina,olen lukenut kerran ,mutta siihen tarinan sisäistämiseen minä tarvitsen aikaa..luen uudemman kerran ajan kanssa....
    (nyt oon siivoillu huone kerralla,isännukkumahuone katosta lattiaan...tänään pojan/takkahuone...parempi ja perusteellinen siivous)
    Oikein mukavaa alkavaa viikkoa ,Sinulle Ulla!
    ja kiitos ,tarinoitasi on ihana lukea! :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Liisa. Kivet onkin työntakana, hilata rantaan. Jos on isomia. Kiviraunioita on peltojen reunoilla ja kun tuota syväväylee 80-luvulla tekivät, monet rauniot meiltäkin järvenpohjaan veivät. Väylämerkit niihin sitten laittovat!
      Koristeomenapuussa on aina ollu runsaasti omenia ja linnulle siitä nokittavoo riittää.
      Vuotetaan, mitä noista pyöristä rakentuu!
      Mukavoo viikonjatkoo siulle Liisa.

      Poista
  13. Kivet ovat monikäyttöisiä puutarhassa, sopivat niin koristeiksi kuin tukimuureiksi. Jään jännityksellä odottamaan, mitä seppä taikoo metallipyöristä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nettimartta. Ihania nuo kivet, muuria on rakenneltu ja ol mukava niitäkin tehä! Keväällä paljastuu, mitä noista pyöristä valamistuu!

      Poista

Sekalaista.

 Kovin on sateisia ilimoja ollu. Lunta ja räntee, vettäkin on suatu. Hanget kuitenkin ovat laskeneet ja ojiinkin vettä kertynyt. Viimeviikon...

Suosituimmat artikkelit