Lempikukkani

Sain tämän haasteen Tuulikilta,  Kukkia ja koukeroita blogista.
Haasteen ol laittanu alulle Maatiaiskanasen elämää blogin Hilu.

Vaikii ol nimetä yhtä lempikukkoo. Kaikki on niin suloisia kukkiessaan ja jokkaisesta ilahtuu kun kukkansa näyttää.
En mahottomasti tarvinnu miettii, kun päädyin kesäkukkaan. Yksi on ylitse muiden.
               
                                                    KESÄASTERI

Rakkaus tähän kukkaan on peräsin jo neljänkymmenen vuoden takkoo. Ja on seurannu minnuu näihin päiviin asti. Kävin emäntäkoulun Lieksassa Tiensuussa. Siellä ol koulunjohtajana ja puutarhapuolen opettajana Kaarina Linnove. Hänelle Puutarha ol ykkösjuttu. Niin antaumuksella hiän opetti sitä.
Opetus tapahtu teoriassa ja käytännössä ja kun olin ylleislinjalla ol meillä puutarha- ja maatilaopetusta enemmän kuin tallouslinjalaisilla. Muatilalla kasvo perunat ja muut juurikasvit, hedelmät ja marjat puutarhalla. Muistan ruokalassa olleen juureksista ussein raastetta ruokapöydässä.

Silloin koululla kasvatettiin kaikki kasvikset ja kukat ja niitä ol paljon.
Lasinen kasvihuone ol käytössä ja siellä opeteltiin kesäkukkienkin kasvatus siemenestä asti.
Joulutulppaanit hyödettiin ja ensimmäiset keltaset leikkonarsissit koululta vein kotpihhaan piäsiiseks.
Niistä opeista oon ikkuisesti kiitollinen ja tämä postaus herätti muistot pintaan, pit ihan sen aikasii valokuvia fiilistellä.

Kun Kinnulan tilalle tulin emmänäks, joka kevät asteripurkit pyöri huushollissa. Ja Rannanpihassa sama homma jatkuu.

                                     Kahta er esikasvatettuu lajjii kevväisessä kukkapenksissä.

Esikasvatuksen alotan huhtikuun alussa ja kylyvän lannotettuun turpeeseen hajakylyvönä. Koulin kennoihin, edelleen turpeeseen. Koulimisen jäläkeen  siirrän valosaan ja viileämpään. Meillä se paikka on vanha mökki, jossa patterit ja varroova takka lämmitttää tarpeen mukkaan. Myöhemmin ruppiin kasteluveden mukana antamaan lannotetta.

                       

Lajikkeitahan asterissa on monia, yksinkertasii ja kerrattuja ja vaikka minkävärisiä. Korkeuksiakin on monia.

Tuossa keltasessa ja tässä alemmassa kuvassa lajike 'Semi-Tall mix' sekotus er värejä  Korkeus puolisen metrii.

                  Lajike 'Fanal' sininen ja ylimmässä kuvassa maljakossa, 'Fanal' vaaleanpunanen.

Siemenissä itävyys on ylleensä hyvä. Poikkeus vahvistaa säännön, kylyvin vuos sitten kevväällä ostamiani siemeniä, Kesäasteri 'Kingsize Appeblossom' tänäkin vuotena. Yhtään tainta ei tullu, vaikka itävyys pussissa on vuuvelle 2019 asti. Oiskohan tullu erreys ja jiäny miulla pussiin. On kaunis ja isokukkanen hento vaaleanpunanen/liila. Kunkin lajikkeen siemenpussi riittää ussiimmaks vuuveks. Muutaman taimen hinnalla suap siemenpussin ja paljon taimia. Tänävuonna miulla ol esikasvatuksessa neljee lajjii, joista taimet sain. Istuttanu oon jokkaiseen kukkapenkkiin, mihin on tyhjä kohta jiäny.

                           Yksinkertanen 'Palette'. Kestää tanakasti pystyssä ja korkeutta 40-50cm.

Asteri on kaunis ja kestävä syksypuolen kukkija. Kestää maljakossa pitkään. Nytkin vietiin kaksviikkuu sitten haudoille kimput ja alakuviikosta käytiin kauppareissulla kahtomassa niitä, olivat vielä ihan kunnossa.
Ei oo milloinkaan ollu mittään kasvitauteja tai tuholaisia.

Miusta asterit on heleppoja siemenestä, esikasvatettavia. Eivät oo mahottomia nirppanokkia paikasta. Tuossa sekotuksessa näissä kuvissa, on senverran painavat kukat jotta oon vähän tukinarruu laittanu. Kylymeekin sietäät kohtuullisesti, eikä sadekkaan kovasti pilloo niitä.

Suosittelen kasvattamaan näitä, jos on paikat missä soppii olemaan taimipurkit.

Miulla aina rönsyvää nää jutut, nytkin noista kouluajoista. Meistäkin sisaruksista neljä käy tuon opinahjon, vaikka muut koulut suuntautu muille aloille.

Haasteen lempikukasta laittasin etteenpäin. Sehän voip olla mikä tahansa kukka. Seuraaviin blogeihin!

Ritavuoren juurella.
Vaarin torpan puutarhassa Pirkolle.
Elämää erimuodoissa Irmalle.

Ottakeehan haaste vastaan, mukava ol tätä kirjotella. Vastatkee milloin kerkiittä ja halluutta.

Laitampa tähän kuvan isosta toukasta, on Puuntuhooja nimeltään ja nous tuohon roksin piälle, mehän reunasta.

Ihan nätin näkönen ja tosi kookas, miun etusormen kokonen. Perhonen on hämärä- ja yöaikaan lentävä. Kooltaan isohko harmahtava. Sitä en tiiä mitä puille tekköö!

Mukavia syksysiä päiviä teille lukijat!
Ja kiitos kun kävit.