Kiirettä pittää!

On ollu nyt tavallista enemmän kaikenlaista juoksuu!
Kamerakin on suanu leppäillä.
On nyt kuvat vähissä, van muutama sentään.

Viimeviikon vaihteessa olin sisaren kanssa Tampereella messuilla ja oltiin lauantaina ja sunnuntaina. Kauhiisti ol immeisii, ja monet näyttelyt kahottiin. Kansallipuvussa roadshow ol parasta antii ja ihmetellä pittää kaikkia ihania pukuja. Kattaus ol ympäri Suomen ja rajan taaksekkin jiäneiltä alueilta. Itäset ja läntiset puvut erottaa selevästi.
Miulla on ollu tuuterinpuku jo melekein kolomekymmentä vuotta. Ommaan pukkuun kuvoin pusero- ja esiliinakankaan ihe, samoin hamekankaan. On jiäny mieleen toive jotta miun navetalla ollessa ei pojat saksia löytäs! Ja kokkeilis miten loimi katkivaa.  Onneks ei. Olivat pieniä silloin.
Kummitytölle tein ylioppilaslahjaks saman puvun ostokankaista.
Kuvia en ottanu messuilta yhtään, keskityin kahtelemiseen.

Valotukset on tässä kuvassa päin mäntyy, miun pittääkin viijä kamera seppään, kun salamassa on jottain häikkee. Puku on miulle nilikkapitunen, kun välillä tehtiin helemoo polovipituiseksikin.
Tulloo harvakseltaan juhlissa piettyy, mielelläni tekisin miniöillekkin puvut jos hyö halluisivat.

Mikä lie mutkan tehny tähän mäntyyn, tää jiäp tähän tekkeillä olevan mehtäpuutarhan ja tien välliin, on aika paksu jo tyveltä. Luonnon taidetta.

Kyllä Suomessa kädentaitoja on, messut ol oiva esmerkki.

Meille sato viitisen senttii lunta toissayönä ja torstai uamuna tuas jiäti järven, sullaa vielä.

Otin muutaman kuvan pihalta.

Komeamaksaruoho alakaa nyt suaha värrii! Paremp myöhään kun ei millonkaan!

Vielä orvokkikin sinnittellöö!

Oon reippaillu mehissä ja tässä lähellä tehtiin vanhassa kuusikossa savotta. Siellä mehänkeskellä ol kivaita. Se alue on ollu viljelyksessä varmaan johonkin mualimanaikaan ja kun viljely loppu tul siihen luonnostaan mehtä. Kävin sitä aina ihhailemassa kun se ol niin kauniisti sammaloitunu. En tajunnu sitä kuvata silloin. Kun nyt viikolla mänin kahtomaan miten aijalle ol käyny, ilahun suuresti kun hoksasin motokuskin olleen ammattimies ja jättäny aijan ehjäks, ei ollu oksiakaan piällä. Siinä on jäläkipoloville ihmettelemistä, siitäkin kädentaidosta kuka ja millon on aijan tehny!
Liperin hautausmualle korjattiin männäkesänä kivaitoo ja ohi kun ajan oon ussiimman kerran seisahtunu sitä kahtomaan, on se niin hienosti tehty, ammattimies tai nainen on osannu hommansa.
Ois mukava mehtäpuutarhaan kokkeilla tehä pätkä, jos nerot riittää! Materiaali ei kesken lopu.

Ens kerraks suunittelen vastausta Kivipellon Sailalta suamaani haasteeseen!

Nyt lähen tuolin kimppuun entisöintipiiriin.

Kiitos kun kävit ja hyvvee viikonloppuu!