Rannanpihan elämää

           Hei lukijani, olen Ulla

Olen seurannut teijän blokeja jo pitkään ja ihastellut kuvia ja kirjotuksii, siitä innostuin jotta yritämpä tätä miekii, ostin järjestelmäkameran nyt keväällä ja olen opetellut kuvien ottamista, poikien pienenä ollessa otin jonkun verran kuvia vaan siitä on jo pitkä aika. Suattaa tulla kaikenlaisii tärähtäneitä kuvia  ennenkuin opin tämän homman. Kuvia on vähän ja kun pihalla ei oo vielä juurikaan kukkia, niin kuvia on kaikenlaisita asioista. Miniäni Helena auttaa tätä paksupäistä bloggaajoo.

Olen juuri eläköitynyt maatilan emäntä, nuorempi poikani jatkaa tilan pitoa. 

Kun tilalla alkoi näytää, että jatkaja on, rupesimme miehen kanssa rakentamaan taloa reilun kilometrin piähän rannalle, muutimme asumaan 2009 syksyllä ja seuraavana keväänä alako pihatyöt. Meillä on tässä 1ha peltoa ja reilu 0,5ha tonttia  josta vajaa puolet vanhaa koivikkoa josta kesällä kerätään kanttarellit ja siinä ilahuttaa valkolehdokki huumaavalla tuoksullaan. Kaivinkone perkasi lopun puutarhaksi, kiviä rahattiin usseita auto-kuormia pois ja tilalle tuli kaikenlaisia "multia" mullantoimittajilta. Teetin maa-analyysit ja siltä pohjalta suunniteltiin tätä pihhoo, pelto on edelleen viljelyssä milloin heinällä, milloin viljalla, emme ruahtineet ottoo omilta mailta multoo kun sitä tarvittiin paljon. Kaivinkone teki istutusalueet valmiiksi ja kaikkiin kuoppiin ja kukkapenkkilöihin laitettiin, talven yli muhinutta pehkusontoo ja siihen piälle mullat ja sitten kasvit, lannat on palaneet siihen kun kasvien juuret sinne ylettyy, Juurimattoa käytettin missä sitä tarvittiin ja puitten ja pensaitten alustoille laitettiin katetta. Mutta tässä on käyny niinkuin ussein käy, että ruokahalu kasvaa syyvessä ja aina pittää suunnitella ja myllätä uutta, tänä kesänä olis tarkotus alottoo metsäpuutarhan tekoa.

Teimme maatilalle oman arboretumin ja kuva surukuusista on sieltä, istutimme ne 1995 ja kovasti on kasvaneet, navetan kattoa näkyy hiukan josta voi päätellä kokoa, hääräilen mysös maatilan pihalla ja siellä kasvaa kaikki marjapensaat ja omenapuut, mitkä on miun intohimo. Yks omenapuu kasvaa tiällä ja se on Moskovan päärynäomena (syyslajike) viime syksynä ennätimme  syyvä vuan yhen omenan puoliks, karhu tarvihti loput seihtemän, hyvä kun ei särkeny koko puuta. Pellolla olevia rehupaalija repi kaikkiaan 80 eri reissuillaan.

Tiällä on vielä lunta paikoin paljonkin ja järvi jiässä. En ole ottanu vielä suojia pois esim. kartiovalkokuusilta, virvalilja alottelloo kukintoo siinä etualalla, kartiokuusten eissä rohtokataja  "Tamariscifolia" on ottanut vähän siipeensä vaan jospa korjaantuu


Kevään ollessa myöhässä oon joutanu tekemään vähän risuhommiakin,.Meillä on pihapiirissä -83 rakennettu mökki, tupa ja kaks kammarii, niin siellä levittelen risuja ja siellä on pelakuut, sinisarjat, verivaahtera, joka väkisin tul lehteen viileässä varastossa. Ikkunaan päin olevat lehet on jo punaset, jöriinit on siellä esikasvatuksessa kun en oo vielä kasvihuoneeseen laittanu lämmitystä.

                     

 

Tämä orgidea  on Coelogyne huettneriana, joka yllätti kukillaan, vuotin lumikuningatarta kukkimaan vuan ei suostunut tänä vuonna, tämä korjasi kyllä tilanteen.

Kiitos kun kävit, seuraavalla kerralla lisää.