Yön pimeinä tunteina!

 Meillä on ollu vilikas trafiikki männeellä viikolla pihassa ja puutarhassa. Jäläkii on ilimestyny jokapuolelle.

Myyrä(t) on hyppiny vieraseteisen rappujen alle ja poispäin ahkerasti. Jottain vipeltämistä olin muuan yö kuulevinani välikatossa, vaan ei mittään sen kummempoo oo nyt kuulunu. Litskut pitäs viritellä pyydystämään.

Kyllä miusta aika nättejä on nuo jälet, kukin tyylillään vipeltää.

Tässä kuvassa on kissapeto ollu jäniksen jäljillä. Suorastaan ilahuin kun jäljet pihamaassa näin. Miun kämmenen kokoinen on tuo tassu. Tuolta mehästä on tulleet ja parempiakin kuvia otin, minne lie piliveen männy, kun ei niitä löytyny. Pupu on määränny suunnan, Ilves vauhin.

Tuommosen jotoksen pihaan ja pellolle tekivät, miten lie pupun käyny, jäi tietämättä.

Juohtuupa nyt mieleen vuosien takanen asia, poikani venäjänajokoira Ronjan ja tupsukorvan kohtoomisesta. Talavisena päivänä kylän nuoretmiehet olivat Ilivesjahissa ja tuli haavakko. Ville ei ollu siinä souvissa mukana ja mehtämiehet tulivat hakemaan Ronjan avuksi, ettei kitumaan jäisi tupsukorva. (Ronja oli miusta maailman paras koira.) Uskollinen pihanvahti, ihmisille ystävällinen, mutta luonnettakin löyty. Turhoo ei räksyttäny, pihalla kun olin, joskus tännekkin kuulu sen kumea haukku, silloin sillä oli asiaa.

No, talavikeli oli, luntakin runsaasti ja mehtämiehet koiran kanssa jälille pääsivät. Kohtoominen koiralla ja Ilveksellä sattu ja koira kävi sitten eläinlääkärillä tikattavana. Ilivekselle tul noutaja. Rintaan piäs Ilives puremaan Ronjoo. Siitä koira toipu hyvin. Illalla tekivät mehtämiehet sairaskäynnin koiran luo, tais muistoo koira missä souvissa kippiitä tek ja uluko oven läpi pit ensimmäiset kuulumiset vaihtoo. Koira muris oventakana eteisessä. Haavakkona Ilves on vaarallinen peto. Iliveskanta on vahva tiälläpäin ja kauriita ei kukaan kerro nähneensä.

Kettu ja oraviakin on kuleksinu, orava käyp aamusin meitä tervehtimässä. Alppikärhöön talon nurkalle nousoo ja siitä lasikuistin ikkunapellille rapisemaan. Vanhamökki räystään rajasta piti vuosia sitten tihhii silimäsellä verkolla ympäriinsä verkottoo, nakertivat reikiä ja ullakkotilaan pesimään. Parhaillaan kolome oravoo yhtäaikoo seinällä nähtiin.

Eihän se ihme oo jos mehänelävät pihassa kuleksii, kun mehtä melekein rappusilta alakaa. 

Järvellä on kalastajia ja hiihtäjiä nähty, oiskohan ihan pilkkikilpailut ollu eilen tuossa kylätalon rannassa. 

Myökin on suatu kalastajilta pyyntituoretta kalaa, Madetta ja isoja pilkkiahvenia. Soppa mateesta, ahvenet paistettuna herkkua. Jäätä on kuulemma 60cm. ja jäänalle en piäsis miekään arkajalaka. En lapsuuttani oo järvenrannalla eläny ja en jäälle tunkeuvu, muuta kun joskus rannan suunnassa hiihän.

Siinä kaks puoltoista kilosta Madetta, maksan laitan keittoon, suuruksen kanssa tien keiton. Kuohukermaan vehnäjauhoja ja vielä voita nokare. En laita muuta maustetta kuin maustepippuria ja sipulia. Hyvää on. Nuo miähnät pakastin, vatkasin haarukalla tuota mätiä, kun sain tuosta mätipussista sen pois, kaikki kalavot irtuvaa sillälailla ja useammasta vedestä huuhtelen. Sitten pakastan. Blinien kanssa syyvvään suolattuna. On se vuan ruma kala Made.

Kukkaisiakin asioita on. Maatiaisamaryllis kukki joulun seutuun ja nyt uuvestaan kahella kellolla.

Suattaa lehet hävittee aika tarkkaan pois, vars on pitkä.  Uutta sipulii kasvattaa viereen ja siinä on lehti.

Paprikat, keijunmekot, chilit on taimella. Kelloköynnös ei koukkuja oo näyttäny, on miulla toisesta pussista siemeniä laittoo, jos eivät idä nämä.

Vaihettiin kässäpiirin tomatinkasvattajan kanssa siemeniä, hänellä on hurjat miärät tomattii. Lajikkeet mitä sain on, Yellow fire runkotomatti, hieno. Heart Greakers vita, sydämen muotoset hedelmät, kirsikkatomatti. Dark galaxy, erikoisen väriset hedelmät. Santorino runkotomatti. Persimon runkotomatti. Lava flow, erikoisen värinen. voip kasvattoo avomaallakin. Mie joka en suuhuni kypsee tomattii laita, ihan villiinnyn näistä erilaisista. Tilasin Mustilasta mm. Indigo Rosen, kauniin värinsä tautta. Sosetta tien ja paholaisen hilloonkin männöö. Ruuissa olevana käyp miullekin. Tomattikeittoon en lusikkooni pistä. Taimia annan sisarilleni ja kypsiä tomattejakin jakelen kelle kelepovaa.

Pelakuitakin kävin tänään kahtomassa, ei oo menetyksiä ainakaan vielä ja kasvuun ovat lähteneet.

Rosenbud Astrid kuvassa. Tässä nuput on hyvin pyöreät ja kaunis kerrottu kukka. Suosittelen.

Mårbacka tässä ja alemmassa kuvassa, tuo alempi vuan värinsä on muuttanu valakoseks. Kylläpä ihmettelen.

En vielä oo leikelly ja jospa se siitä hennon vaaleanpunaiseksi muuttus, kuhan lannottelen. Valojen alla ovat talaven olleet, vähällä kastelulla. 

Lopetetaan sitte mistä alotettiinkin, vähän niinkuin jäläkiä on tuon miun käsityön pakotettu reikäommel! 

Kaunista on nämä reikäompeleet ja kaks lankoo otin pois, suap hyvin esille tämän päärmeen kiinnityksen. Marinan puutarhasta on kukkaset, etupistokirjontoo ja solomuja ei oo. Lanka puolitetaan alotuksessa ja lopetuksessa, suahaan siististit liitokset. Nuria puoli on samanlainen, muutama pisto uupuu siellä, annettakoon anteeks se. Harmi kun ei tule enmpi käytettyy näitä koristeompeleita.

Kiitos kun kävit lukemassa.