Kirjoja miullakin!

 En nyt toteuta tätä ihan alakuperäsellä tavalla. Tien 'mini' version aakkos kirjahaasteesta!

Esittelen puutarhakirjojani ja käsityökirjojani. On niitä jonkinverran ajansaatossa kertynytkin ja osan oon laittanu kiertoon. Näissäkin on kirjoja, joihin tulee tartuttuu useasti! Pitkähkö postaus!

Nuorempana kävin kirjastossa usein ja luin paljon. Pojille lainattiin heille käypiä kirjoja ja ihelleni kaunokirjallisuutta pääasiassa. Työ maatilalla ei liikoja aikoja kirjanlukemiseen antanu. Mutta kun maatalouslomalle jäin, luvin iltaisin yöhön asti. Sunnuntai yleensä pyhitettiin ja kirja oli käsissä. Työhän oli 24/7 ja aina ol jotain tekemistä pellolla tai navetassa. Kiihkeät tilan rakennusvuodetkin veivät aikoo. Vuodessa oli lomaa n. 20pv, siinä oli vapaapäivät.  Pojille lukeminen ennenkuin oppivat ite lukemaan vei illalla aikoo ja nukutti jo ihteenikin kun se operaatio ol suoritettu, hyö kun ovat  iltaunisii ja aamulla aikaseen ylös. Se tapa on meilläkin. 

Kirjaston kirjoista tul Catherina Cooksonin Tilly Trotterit, Emily Bronten Humiseva harju, Enni Mustosen kirjat ym. jären tuttavaks. Oon ajatellu, jotta nythän mie joutasin tuas lukemaan ja meijän kunnassa on loistava kirjasto. Omaksi en halluu käyvä kerreemään, vaikka joululahjaksi ostan kirjoja näille miespuolisille lahjan saajille.

Miulla ei kirjat oo hyllyssä. Isäni valamistama penkki on yläkerran aulatilassa ja siihen pinoon oon keränny kirjani ja säilytettäväviä lehtiä. Vanhimmat lehet on kannellisiin laatikoihin hillottu, penkin alle. Karsintoo kovasti lehtien suhteen pitäs tehä, oon mm. kotipuutarhalehtii tilannu 1980 luvulta lähtien. Joitakin puutarhakirjoja löytyy varmasti noista kirja- ja lehtipinoista muitakin kuin tässä esittelyssä on.

Esittelen nyt muutamia näistä!

Nuorin ja vanhin. Kun kirjakaupassa näin tämän Hemulin kasvion, heti ostin. Ei ihan puutarhakirja oo, mutta melekein.  Ajatuksena on tehä poikani lasten kanssa kasvio. 6v. tyttö varmaan jaksaa keskittyy tähän hommaan tulevana kesänä. Miekin oon tehny koulussa kasvion. Lainoonpa tähän kirjan etusivulta Tove Janssonin tekstin. 

"Ja Hemuli levitti hameensa näyttääkseen heille 

ensimmäisen löytönsä. Mullan ja lehtien joukossa

oli pieni, kalpea kevätsipuli.

- Gagea lutea, Hemuli sanoi ylpeänä. - Kokoelman

numero yksi. Virheetön yksilö"

TAIKURIN HATTU

Kasviossa on hyvin esitelty metsät ja niissä lajityypilliset kasvit. Sammaleita ja sieniä, naavoja ja käpyjä unohtamatta. Kuusimetsästä opin miekin riidenlieosta ja metsäkortteesta niitten olevan kasveja dinosaurusten ajoilta. Kirjassa käsitellään mm. myrkylliset metsän kasvit. Uskon tekstin olevan niin mielenkiintoisen, että lapset siihen uppoutuvat miun kanssa. Miekin tykkeen tästä kirjasta. Pihassa ja puistoissa, kosteikoissa, rannoilla ja ojissakin käyvään. Meren rannoillakin. Meilläkin tuolla mehtäpuutarhan laakealla kivellä kasvaa 'Kulosammal'! Pihan rikkakasvitkin esitellään. Kirjassa on 109 sivua. Kirjan syntymiseen on vaikuttanut useita tekijiä. Kasvien prässäys ja muistiinpanoillekkin on omat sivunsa. Mustavalkoiset ja kannen kuvat ovat Tove Janssonin.

Sitten vanhin puutarhakirjani ja se on miun numero 1. Kuva on tuolla ylempänä. Ens vuonna tulee 50 vuotta kun kävin Tiensuun emäntäkoulun Lieksassa. Olin yleislinjalla ja puutarhoo ja maatilaa oli enemmän kuin talouslinjalaisilla. Maija Kujanpään - meidän perheen puutarha oli oppaana ja innostava puutarha opettaja, koulun rehtori Kaarina Linnove. Kirjoo luettiin jo koulussa ahkeraan ja mukana on kulukenu näihinpäiviin. Selailin noita sivuja ja on ihan käyttökeleponen puutarhaopas tähän hetkeen. Tomattilajikkeita mitä kirjassa mainitaan, myydään edelleen. Kompostointi opit jäi selekäytimeen niiltäajoilta. Olihan osassa rakennuksia ulkohuussit ja 'makkikompostii' kiännettiin. Kukka ja koristekasveille se lannoite käytettiin. Syötäville ei. Kirjassa neuvotaan omenapuun sillastus/oksastus ja siinä ol oppi puutarhureillekkin kun maatilalla sillastettiin myyrän runtelemaa omenapuuta. Elossa on puu. Nuoremmat puutarhurit olivat kuulleet työstä, mutta eivät toteuttaneet. En miekään ollu tehny. Kirjan opeilla mäntiin!

Pihan ja Puutarhan pikkujättiläisen sain pojiltani erääksi äitienpäiväksi. Olin tosiaan yllättynyt ajatuksesta. Kirja on luettu ja lippuja ja lappuja on väleissä. Muistiinpanojakin kirjottelin. Oon tämän jälkeenkin suanu lahjaksi puutarhaan tai käsitöihin liittyviä kirjoja.

Puutarha ja Piha. Tähän sarjaan kuuluu 4 kirjoo.  Numero 1 on nuorella perheellä lainassa ja on puutarhan suunnittelu ja perustaminen. He ovat uuden äärellä puutarhan perustamisessa. Tämä kirjasarja on usean puutarhaimmeisen toteuttama. Irmeli Anttiroiko päätoimittajana ja mm. Ella Räty on osallistunut kirjasarjan tekoon ja hortonomi Juha Forsblom toimitti pitkään radiossa sunnuntaiaamuisin  'puutarhurin tietolaaria'. Muitakin puutarhan ammattilaisia on ollu kirjasarjan kimpussa. Tässä kirjasarjassa on kauniit kuvat ja mahtava tietomäärä.

Siiten muutama käsityökirja.

Käsityökirjoja olen saanu lehtien tilauslahjaksi, joululahjoiksi ja messuilta edullisesti ostettuina. Antikvariaatit ovat oivia ostopaikkoja myös käsityökirjoille.

 

Näissä olevia ohjeita oon käyttäny töissäni. Tuon OmaNukke kirjan ostin nukkeharrastukseni tiimoilta ja noita lauta- ja pirtanauhoja on hitaasti etenevässä brojektissa meneillään. Mattokirja ja tilkkukirjat on ahkerassa käytössä. Hurmaavat pitsit kirjasta tein Helenalle pitsi kukkaron, se on kaunis ja monessa työssäni on käyny toteen sanonta 'suutarin lapset iliman kenkijä'. Pussukoitakin monia oon ommellu, ihellä ei yhtään. Pekalle sain tehtyy oman pussukan. Farkuista tehdyn maton esittelin vuosia sitten. Noitten kirjapinon alla olevassa laatikossa on miun aarteita! Amerikkalaisia tilkkulehtiä. Siellä on nuo tilikkutyöt ihan huippuja.

Kaffe Fassettin kirjasta toteutin poikani pojan tilkkupeiton. Hiukan sovelsin ja palat tietenkin olivat erilaisia, pidetyistä kauluspaidoista leikattuja.

Viimesin hankinta josta en oo mittään tehny, sitten joskus! Vaikka lapaset. Viime vuonna julukastiin Minna Helteen Karjalaisneuleita. Sähköpostiin tul tarjous, johon tartuin. 

Ei vuan minnuu rauhaan heitä nämä neulomiset. Vaikkakin hätäseltään normi villasukat onnistuu. Elättelen vielä toivetta villapaidan neulomisesta! Ihailen käsin tehtyjä villapaitoja ja takkeja. Miulla on onni omistoo muutama. Neulotin vuosia sitten villatakin kasvivärjeemistäni langoista ja siitä oon tykänny. Kyllä kelepovaa vaikka Helsinkiin sillä nutulla lähtii ja oon kerran käynykkin.

Tässä miun kirjaesittely ja ajatus tästä postauksesta lähti, kun Kivipellon Sailan kirjapostausta kommentoin. Ihmettelin kuinka voip olla mahollista, jotta meillä on vuan muutama sama kirja. Niinpä toteutin tämän tälleen!

Kiitos  kun jaksoit lukea!

Yön pimeinä tunteina!

 Meillä on ollu vilikas trafiikki männeellä viikolla pihassa ja puutarhassa. Jäläkii on ilimestyny jokapuolelle.

Myyrä(t) on hyppiny vieraseteisen rappujen alle ja poispäin ahkerasti. Jottain vipeltämistä olin muuan yö kuulevinani välikatossa, vaan ei mittään sen kummempoo oo nyt kuulunu. Litskut pitäs viritellä pyydystämään.

Kyllä miusta aika nättejä on nuo jälet, kukin tyylillään vipeltää.

Tässä kuvassa on kissapeto ollu jäniksen jäljillä. Suorastaan ilahuin kun jäljet pihamaassa näin. Miun kämmenen kokoinen on tuo tassu. Tuolta mehästä on tulleet ja parempiakin kuvia otin, minne lie piliveen männy, kun ei niitä löytyny. Pupu on määränny suunnan, Ilves vauhin.

Tuommosen jotoksen pihaan ja pellolle tekivät, miten lie pupun käyny, jäi tietämättä.

Juohtuupa nyt mieleen vuosien takanen asia, poikani venäjänajokoira Ronjan ja tupsukorvan kohtoomisesta. Talavisena päivänä kylän nuoretmiehet olivat Ilivesjahissa ja tuli haavakko. Ville ei ollu siinä souvissa mukana ja mehtämiehet tulivat hakemaan Ronjan avuksi, ettei kitumaan jäisi tupsukorva. (Ronja oli miusta maailman paras koira.) Uskollinen pihanvahti, ihmisille ystävällinen, mutta luonnettakin löyty. Turhoo ei räksyttäny, pihalla kun olin, joskus tännekkin kuulu sen kumea haukku, silloin sillä oli asiaa.

No, talavikeli oli, luntakin runsaasti ja mehtämiehet koiran kanssa jälille pääsivät. Kohtoominen koiralla ja Ilveksellä sattu ja koira kävi sitten eläinlääkärillä tikattavana. Ilivekselle tul noutaja. Rintaan piäs Ilives puremaan Ronjoo. Siitä koira toipu hyvin. Illalla tekivät mehtämiehet sairaskäynnin koiran luo, tais muistoo koira missä souvissa kippiitä tek ja uluko oven läpi pit ensimmäiset kuulumiset vaihtoo. Koira muris oventakana eteisessä. Haavakkona Ilves on vaarallinen peto. Iliveskanta on vahva tiälläpäin ja kauriita ei kukaan kerro nähneensä.

Kettu ja oraviakin on kuleksinu, orava käyp aamusin meitä tervehtimässä. Alppikärhöön talon nurkalle nousoo ja siitä lasikuistin ikkunapellille rapisemaan. Vanhamökki räystään rajasta piti vuosia sitten tihhii silimäsellä verkolla ympäriinsä verkottoo, nakertivat reikiä ja ullakkotilaan pesimään. Parhaillaan kolome oravoo yhtäaikoo seinällä nähtiin.

Eihän se ihme oo jos mehänelävät pihassa kuleksii, kun mehtä melekein rappusilta alakaa. 

Järvellä on kalastajia ja hiihtäjiä nähty, oiskohan ihan pilkkikilpailut ollu eilen tuossa kylätalon rannassa. 

Myökin on suatu kalastajilta pyyntituoretta kalaa, Madetta ja isoja pilkkiahvenia. Soppa mateesta, ahvenet paistettuna herkkua. Jäätä on kuulemma 60cm. ja jäänalle en piäsis miekään arkajalaka. En lapsuuttani oo järvenrannalla eläny ja en jäälle tunkeuvu, muuta kun joskus rannan suunnassa hiihän.

Siinä kaks puoltoista kilosta Madetta, maksan laitan keittoon, suuruksen kanssa tien keiton. Kuohukermaan vehnäjauhoja ja vielä voita nokare. En laita muuta maustetta kuin maustepippuria ja sipulia. Hyvää on. Nuo miähnät pakastin, vatkasin haarukalla tuota mätiä, kun sain tuosta mätipussista sen pois, kaikki kalavot irtuvaa sillälailla ja useammasta vedestä huuhtelen. Sitten pakastan. Blinien kanssa syyvvään suolattuna. On se vuan ruma kala Made.

Kukkaisiakin asioita on. Maatiaisamaryllis kukki joulun seutuun ja nyt uuvestaan kahella kellolla.

Suattaa lehet hävittee aika tarkkaan pois, vars on pitkä.  Uutta sipulii kasvattaa viereen ja siinä on lehti.

Paprikat, keijunmekot, chilit on taimella. Kelloköynnös ei koukkuja oo näyttäny, on miulla toisesta pussista siemeniä laittoo, jos eivät idä nämä.

Vaihettiin kässäpiirin tomatinkasvattajan kanssa siemeniä, hänellä on hurjat miärät tomattii. Lajikkeet mitä sain on, Yellow fire runkotomatti, hieno. Heart Greakers vita, sydämen muotoset hedelmät, kirsikkatomatti. Dark galaxy, erikoisen väriset hedelmät. Santorino runkotomatti. Persimon runkotomatti. Lava flow, erikoisen värinen. voip kasvattoo avomaallakin. Mie joka en suuhuni kypsee tomattii laita, ihan villiinnyn näistä erilaisista. Tilasin Mustilasta mm. Indigo Rosen, kauniin värinsä tautta. Sosetta tien ja paholaisen hilloonkin männöö. Ruuissa olevana käyp miullekin. Tomattikeittoon en lusikkooni pistä. Taimia annan sisarilleni ja kypsiä tomattejakin jakelen kelle kelepovaa.

Pelakuitakin kävin tänään kahtomassa, ei oo menetyksiä ainakaan vielä ja kasvuun ovat lähteneet.

Rosenbud Astrid kuvassa. Tässä nuput on hyvin pyöreät ja kaunis kerrottu kukka. Suosittelen.

Mårbacka tässä ja alemmassa kuvassa, tuo alempi vuan värinsä on muuttanu valakoseks. Kylläpä ihmettelen.

En vielä oo leikelly ja jospa se siitä hennon vaaleanpunaiseksi muuttus, kuhan lannottelen. Valojen alla ovat talaven olleet, vähällä kastelulla. 

Lopetetaan sitte mistä alotettiinkin, vähän niinkuin jäläkiä on tuon miun käsityön pakotettu reikäommel! 

Kaunista on nämä reikäompeleet ja kaks lankoo otin pois, suap hyvin esille tämän päärmeen kiinnityksen. Marinan puutarhasta on kukkaset, etupistokirjontoo ja solomuja ei oo. Lanka puolitetaan alotuksessa ja lopetuksessa, suahaan siististit liitokset. Nuria puoli on samanlainen, muutama pisto uupuu siellä, annettakoon anteeks se. Harmi kun ei tule enmpi käytettyy näitä koristeompeleita.

Kiitos kun kävit lukemassa.