perjantai 15. maaliskuuta 2019

Kevään kaipuu -haaste

Tiiu Puutarhahetki blogista ol laittanu alulle tämän haasteen.
Mie sain jo aikoo sitten tämän pohittavaksi Eiralta Hirnakan torppa blogista. Kiitos tästä!

Miulla kevään kaipuu on käynnistyny nyt vasta hiljakseen.

Kangaspuissa kangas on vielä kesken, minkä meinoon ennen kevättä suaha pois puilta. Ei sillä mikkään hätä oo, puisilla jaloilla puut seisoo. Harrastepiirit on loppusuoralla. Kässäpiiri on viimesen kerran nyt tulevana viikonloppuna ja entisöinti vielä muutaman kerran.

Lunta meillä on vielä paljon, mahottomat kasat ja lämmintä vettä pitäs ruveta satamaan ennen kuin ne sullaa. Pakkasiakin vielä napakoita on ollu.
Vanha sanonta on. Jos ei maalis muata näytä, ei huhtikaan humauta. Suapi nähä, näyttääkö tää kuu muata!

Talitintit laulaa Titityytä, teerien pukelluksen kuulin tällä viikolla, helmipöllö ei vielä puputa ja ensimmäiset laulujoutsenetkin on nähty sulapaikkoja ehtimässä.

Mielenkiintoista on vuottoo mitä lumen alta nousoo ja mitä menetyksiä on tullu. Suojattu on verkoilla ja vanhoilla lakanoilla havuja. Alppiruusut on suanu piälleen nutut vihreistä verkoista, pienimmät niistä on vielä lumen suojissa.

En malta olla laittamatta kuvvoo uskollisesta helokämmekkä Coelogyne huettnerianasta, joka  keväällä näihin aikoihin kukkii, myskille tuoksuvin kukin. Yks kukkavars on nyt kukassa ja kaks uutta vannoo työntää varsimukuloista. Catleya mitä tammikuulla vuotin kukkimaan mustutti kukkatuppensa ja ei kukkoonsa näyttäny.


Muatilalla kävin kellarissa tulppaaniruukkuja ja jörkiinin juuria kahtomassa. Siellä  pähkinäpensas on pitkät norkot kasvattanu, muutamia lämpimiä, aurinkoisia päiviä kun on, kukkii keltasena. Meillä tiällä rannassa ei tervalepät oo näin pitkällä.


Huono on tuo kuva, en ihan lähelle piässy kuvvoomaan kun korkii lumipenkka ol siinä eissä. Sitä lehettömänä kahtelin ja Pekalle sanoin juurvesoja olevan jonkinverran. Pitäs kokkeilla tännekkin sieltä ottoo niitä. Hyvin on selevinny kookkaaks, vaikka ei tiälläpäin ylleinen ookkaan.

Näitä näkymiä kaipoon, kuvat viimekeväältä.




Jiät jos tikkuloille sullaa rantaan ja etelästä sopiva tuuli käyp, kuuluu rannasta jäitten helinä. Kuulostaa kuin järvenhaltija tiukuja soittelis!

Laitur sijottiin kiinni, tuulensuunta ol luvattu semmoseks. Suattas kiäntyy laitur rannansuuntaseks. Pekan käsvars siinä reunassa näkkyy.
Kovasti vuotetaan kuvan ottamisen aikoihin meijän ranta asukkeja, tukkakoskeloita. Meistä on mukava kun ne on mieluiseks tämän paikan kokeneet ja ainakin yhtä pitkään ovat asuneet tällä rannalla, mitä myö. Moneskohan sukupolovi niillä on mänössä!


Meillä tässä rannassa rentukat ensimmäisenä kukkaan piäsöö. Mitenkähän tänäkeväänä kukkien kanssa käyp. Ves on laskenu järvessä paljon. Ja nämä on nyt kuivalla mualla.



 Valakovuokko yks kevään odotetuin!


Alppikello.  Mustilasta tilasin siemeniä muutama vuos sitten ja onnistuin taimia suamaan. Näitten söpöläisiin toivosin lissääntyvän ja tuohon uuvelle alallekkin suavani.


Palloesikolle on neitoperhonen laskeutunu.


Nyt en ihan kartalla oo, missä penkissä tämä keltakielokki on. Kuva on viime keväältä. Tilannu tämän oon Vakkataimesta, nyt kukki ensimmäisen kerran.


Tammen kukinta. Heleänvihreät norkot keväällä.


Tulppani Aikaseen kukkiva 'Antoinette' Kukka ol alakuun kellertävä, päivien kulluissa punastu. Sammaan varteen tekköö usseita kukkia. Suosittelen.



Heidinkukka vähän myöhemmin kevväällä.  Esikoissakin on tämän laisiii nuokkuvia kukkia. Niitä miun pitäs tilata. Pihlajan taimikin tuolta pilikottaa, niitä mie kitken ihan jonkunverra

Puutarhamessuille Helsinkiin ollaan mänössä. Liput uamujunnaan on ostettu ja Pasilan asemalla pois jiähään. Olli kun töistä lähtöö, käyp meijät hakemassa sitten heille.
Ester on nyt oppinu käsiensä varraan nostamaan ja työntämään ihtiinsää taapäin. Perruuttaa kuin rapu. Mukava nähä sitten kullanmuru. Helemikuulla käytiin edellisen kerran. Piäsiiseks tulloot sitten tänne.
Ruotsiin messuille mieluilin, tiältäkin Pohjolan liikenne reissun järjestää. En vuan kaverii suanu, kaikilla ol jottain muuta. Luottokaver Liisa sisko pakertaa töittensä kanssa tiiviisti vielä enskuulle, eikä nyt piässy. Monet reissut on yhessä käyty. Ne on sellasia terapia reissuja, nauretaan ja itketään.

Siemeniä oon kylyväny, tomatit kylyvän näinäpäivinä ja asterit ja samettiruusut ym. vielä on pussissa.


Kevät on ihanoo aikoo, ei aina mukana meinoo keritä!


Nyt sattu tälle puutarhurille kömmähys.


Keskiviikkona isän luokse mäntiin, tiesin auringon paistetta olevan koko päivän. Säleverho ei kiinni ollu ja aurinko piäs helottamaan täysillä. Vettä maljakossa on, vaan ei paistetta kestäneet. Harvoin oon papukaijatulppaaneja marketista ostanu.


Vielä se talavi ottensa helepottaa ja kevät saapuu.


Oon suanu uusia lukijoita ja toivotan teijät tervetulleiks!

Kiitos kun kävit lukemassa!










27 kommenttia:

  1. Voi teitä ihania murteella kirjoittavia! Pidä toi! Paksut ovat meidänkin lumipenkat vielä. Aivan liian paksut eikä vielä toivoakaan, että sieltä mikään pilkistäisi. Yhdessä kuvassasi on surukuusia tai joitain vastaavia. Näyttävät kivoilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista Kivisen Vilma. Murteellahan sitä pittää kirjottoo. Toivottavasti Esterkin oppis tätä, eikä pelekästään sitä Helsingin kieltä! Turvassa ne on kasvit vielä lumen suojissa. Surukuusia muatilan pihassa kasvaa. 18vuotta sitten istutettiin ja hyvin on kasvaneet, isoja ovat, pienen tukin paksusii tyveltä. Viis alunpittein tul, yks rupes oksiaan ylöspäin nostamaan ja yhtenä kesänä kuivi ja pois kuajettiin. Ensimmäiset kävyt viimekesänä omenapoimurii ja tikkaita apuna käyttäen suatiin ja kylyvin syksyllä tuonne lumenalle. Jännä nähä ittäätkö! Ovat huomiota herättäviä, kommeita puita.

      Poista
  2. Voi, miten kauniisti taas kirjoitit. Kevään kaipuun tekstistä aistii, mutta paljon myös tyyntä ja viisassta suhtautumista vuoden- ja elämänkiertoon.
    Aika ihanaa varmasti tuo keväisten jäähelmien tiukumainen helinä.

    Minäkin unelmoin Tukholman messuista, mutta joka vuosi on kaveri puuttunut ja usein myös ajankohta tai jokin muu syy ei salli matkaamista. Mukava unelma, joka ehkä joku kevät vielä toteutuu. Sinulla on edessä antoisa huhtikuun alku, kun saat yhdistettyä kevätmessut ja pienen Esterin näkemisen. Tuossa vaiheessa kehitys etenee hurjaa vauhtia.

    Oikein leppoisaa viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Between. Ilahuin siun kauniista kommentista. Meille aukes ihan uus mualima, kun tänne rannalle muutettiin. Vaikka välimatkoo ei oo kuin vähän yli kilometri tuonne muatilalle. Ei osattu uneksiakkaan mitä kaikkii uutta suatiin elämään, vaikka vuoskymmenet kylypemässä kesäsin tiällä käytiin.

      Vielä se Tukholman reissu totteutuu meillekkin, unelmoijaan ja kahellaan kauniita kuvia heiltä, ketkä siellä nyt käyvät!

      Mukavoo viikonloppuu siullekkin!

      Poista
  3. Se jääpuikkojen helinä onkin yksi kevään hienoimmista äänistä! Enoo kyllä tmmen kukintaa nähnytkään koskaan, jospa tänä kevään näkis, kun on täällä tammia paljon :)
    Oikein hienoja reissuja ja messu-matkaa. Ehkä mie pääsen vaan tänne paikalliselle messuille.
    Mulle kävi samoin tulppaanien kanssa, ihan vahingossa. Mutta sain ne elvytettyä kun upotin veteen leikkauksen jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Emilie kommentista. Helinä on kaunista kuunneltavoo. Hauskan näköset helemet on tammen kukassa. Eteläsuomessahan niitä taammia on enempi.
      Mukava on siellä messuilla käyvä ja pojan perhe samalla tavata. Juna on näppärä kulukuväline. Suahaan istuu lokosasti, hyvässä penkissä ja lippukin on edullinen säästölippu. Melekein tul VR:n mainos.
      Eipä käyny mielessä kokkeilla tuota konstii elvyttee tulppaanit. Ens kerralla kokkeilen! Hyvä vinkki!

      Poista
  4. voi Ulla:),kirjoitat niin ihanasti,pehmeästi.
    saat tempastua mukaan ekariviltä...aivan kuin kuljiksisin sinun vierellä siellä kauniissa puutarhassa:)
    tai istuisin sinun vieressä kun kudot kangaspuissa.:))
    En löydä tarpeeksi kauniita sanoja ?,sanonkin ,Olet Ihana:))
    Kiitos sydänlämpöisestä tarinasta!!
    Ihanaa viikonloppua!!,sinulle ULLA:))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Liisa kommentista.
      Mukava kun matkasit miun kanssa näissä maisemissa. Ilimankos se miusta eilen tuntu, jotta joku siinä kangaspuihen penkillä vieressä istuu!
      Kiitos kauniista sanoistasi!
      Mukavoo viikonloppuu siullekkin Liisa!

      Poista
  5. Voi tuota upeaa helokämmekkää tuoksuineen! Sinulla on melkoinen valikoima eksoottisia huonekasveja, mutta toki niitä luonnon ensi vuokkoja aina kaipaa. Teillä on elämässä antoisa vaihe menossa pikku Esterin kehitystä ja kasvua seuratessa. Virkistävää viikonvaihdetta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pirkko kommentista. Oon noita orkdeoja kerräilly pitkään. On lajeja jotka ei oo kukkinu kertookaan, vaan hoivailen niitä ja elän toiveissa. Kärsivällisyyttä kasvattaat!
      Esterin kehitystä onkin mukava seurata. Kiitettävästi meille kuvia ja videoo laittaavat. Käyrien mukkaan on kasvanu ja uusia oppeja suanu tähänasti.
      Mukavoo Pyhäpäivee!

      Poista
  6. Tuli kyllä lämpöinen kevään ailahdus mieleen tästä postauksesta <3 Tuohon vanhaan sanontaan ei ole minusta luottamista ja viime vuosi sen vielä varmisti: täällä ei maata näkynyt oikein mistään vielä huhtikuun alkupuolellakaan, mutta huhtikuun lopussa jo krookukset kukkivat ja lunta oli enää pikku rippeitä jäljellä. Ja mikä kesä siitä tulikaan! 'Antoinette'-tulppaanit ovat upean näköisiä. Pitää muistaa syksyllä katsella, löytyisikö sipuleita jostain. Leppoisaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  7. Kiitos Minna kommentista. Jotkut vanhat sanonnat vielä sattuu näinäkin päivinä. Epävakasemmaks on ilimasto männy. Huhtikuulla se meilläkin sulattel lumia viimekeväänä. Nämä lumet jos ei haihu taivaantuuliin, kostuttaa muan hyvästi. Aika kuiva ol velä myöhään syksyllä muaperä. Ol mukava kahtuu tuota 'Antoinette' tulppaanii, tuon värinvaihon suhteen ja plussoo ol myös tuo kukkien miärä. Mukavoo maaliskuun jatkuu!

    VastaaPoista
  8. Kiva haaste ja kivat vastaukset. Kauniisti kirjoitat kevään kaipuusta. Ihanaa kevään odotusta ja mukavaa sunnuntaipäivää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anneli kommentista. Mukava haaste tämä ol. Kevät on kiireistä ja työntäyteistä aikoo. Mukaoo touhuta kasvien kanssa.
      Mukavoo kevään odotusta ja tulevoo viikkuu!

      Poista
  9. Ihanasti vastattu haasteeseen! Minä olin unohtanut tuon jäisen helinän, mitä puikkojäät pitävät liikkuessaan. Se on ihanaa kuunneltavaa. Jäät pitävät paljonkin ääntä sulaessaan - riippuu niin keleistä miten ne valittavat.

    Surukuuset kiinnittivät minunkin huomioini. Itellä on yksi, mutta kaupungille istutin viime vuonna kahdeksan kahteen ryhmään (2+4). Onnea niiden siemenkylvöille! Kerro sitten täällä blogissa, että kuinka sujui taimien itäminen. Varmaan tuossa juhannuksen tietämillä pitäisi viimeistään nousta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tita kommentista. Ei sitä heti arvoiskaan, jos ei rannoilla liiku. Mitä siellä tapahtuu ja kuuluu!

      Surukuuset on huomiota herättävät. Muatila on muantien varressa ja ussiimman kerran on joku tullu kysymään mitä ne on. Ol entinen hieholaidun tuo ala. Hevättiin pelloks raivata, ol niin kivikkuu jotta piätettiin perustoo pikkunen puisto siihen. Hyvin ovat kasvaneet ja jotkut oksat ovat kuin käsivarret ois. Kyllä kerron, miten onnistuu. Jos en nyt taimia sua, kokkeilen uuvestaan!

      Poista
  10. Ihana alppikello ja helokämmekkä, mukavaa kun saa jotain siemenistäkin kasvatettua. Meillä on lunta täällä mökillä vielä paljon kellarista toin pois jo kaksi inkaliljaa yhden pelakuun ja yhden verenpisaran. Kiva tämä haaste ja mukavat kevään kaipuu ajatukset ja kirjoitukset. Kiitos sinulle .

    VastaaPoista
  11. Kiitos Nila kommentista. Tuo alppikello on kyllä soma. Helokämmekän kukka on myös kaunis. Siemenkylyvöt onkin mukavia seurattavia ja taimien kasvatuksessa siästääkin. Miunkin pitäs käyvä pelakuita jo siirtämään viileestä varastosta. On jokunen menetyskin tullu.
    Kiva haaste on ja mukava on kevättä kaivata!

    VastaaPoista
  12. En ole koskaan kuullut jäiden helinää. Koita jos saat videolle niin voit jakaa lukijoille.
    Paljon on odotettavaa ja onneksi ovat vielä lumen suojissa. Meillä on kura-aika alkanut, yäks😔

    VastaaPoista
  13. Kiitos Ritavuoren juurella kommentista. Nyt pistit pahan. Jos helinät kuuluu, kokkeilen. En oo milloinkaan videolle ottanu mittään. Lämpimänpuolella on ollu keli ja sulamista pikkuhiljaa tapahtuu. Lumen alla säilyyt kasvit hyvästi, jos ei ves oo kiusana. Meillä liukasta, kurasta ei tietuukaan.

    VastaaPoista
  14. Ah niin ihanasti tuli kevätfiilikset kun kertoilit kevään merkeistä. Ehkä keväässä viehättää juuri sen odotus, kaikki se toiveikkuus ja tietenkin kasvun ja luonnon tarkkailu. Mielenkiintoista keväänodotusta sinne. :-)
    ~Katja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paleredrose kommentista. Se odotus on just se, mikä tekköö kevvään tulosta niin jännee. Pihalle on mäntävä ihmettelemään mitä kaikkii yhteen yöhön tapahtuu, kuhan lumet on pois. Sisällä taimikasvatuksessa aamuin illoin on tarkistettava ijätysastiit.
      Mielenkiintoista kevään odotusta sinnekkin!

      Poista
  15. Voi että miten sitä kevättä jo kaipaa! Näillä meidän seikkailla se kevät tulee sitten kun tulee aika rytinällä. Sitä odotellessa on niin ihana lueskella tämmöisiä hyvän mielen postauksia ja katsella hienoja kuvia.

    Messu- ja/tai puutarhamatkalle tekisi mieli, en vain ikinä hoksaa niitä ajoissa.

    Mitenkäs se on niin vedenpinta laskenut? Kuiva kesä vai onko jossain juoksutettu? Meidän tilaan kuuluu joku vesioikeus johonkin lähiseudun järveen, pitäisikin tutkia talonkirjoista mikä vesi se oli. Jotenkin Onkamo -järvi kuulostaa tutulta.

    VastaaPoista
  16. Kiitos hirnakka kommentista. Kyllä se kaipaus kohta helepottaa, meille jo lokit on saapuneet! Veit on irti hangen alla, salaojaputkesta lirkettellöö vettä.

    Mukava on messuilla käyvä. Tuonne Ruotsiin haaveilen joskus piäseväni!

    Järvessä veinpinta vaihteloo. Kuiva kesä vaikuttaa ja Saimaata on juoksutettu. Pielinen laskoo tähän Orivetteen, ensin Pyhäselekään ja sitten tänne. Jatkaa siitä Savonlinnaan ja sieltä Pihlajavetteen ja Saimaaseen. Lopulla monien vesistöjen kautta Itämerreen.

    Ennenvanhaan on muatiloille jaettu manttaalit = oikeus yhteisiin kalavessiin. Nykysin sillä ei kai oo niin suurta merkitystä kun kalastusalueille piäsöö lupia ostamalla. Vaan jos jonnekkin on oikeus, mm. katiskoo suap sitten pittee. Kannattaa siun selevittee se, kauppakirjoissa se on mainittu.

    VastaaPoista
  17. Minä tätä tietäni kuljin ja polulle poikkesin ja mitä sieltä löysinkään ,aivan ihastuttavan blogin. Yhden postauksen luvin ja heti päätin lukijaksi ruveta. Toivon että sinäkin poikkeaisit minun aurinkokujalla blogissani, vaikka se onkin niin erilainen kuin sinun blogisi, mutta eikö se ole vain rikkaus?
    Aivan ihanasti olit kertoillut tuossa postauksessasi kevään tulosta.
    Toivon sinulle nyt oikein lämmintä sunnuntai päivää.

    VastaaPoista
  18. Mukava kun löysit lukijakseni ja tervetuloa! Tulen vastavierailulle ja rikkaushan se on kun eri laisii luettavia suapi. Mie oon käsityö ja kasviaiheisiin liittyny lukijaks.
    Nyt onkin tauko tullu, en oo kerinny tehä uutta postausta,
    on ollu kaikenlaisia hommia runsaasti.
    Rauhallista pääsiäisviikkoa siulle.

    VastaaPoista
  19. Muistan kun pienenä konttasin äidin kangaspuiden alla ja se tuoli missä istuttiin mattoa kutoessa tuntui hirmu isolta. Eihän se nyt aikuisena enää mikään iso ollut, mutta kangaspuihin liittyy paljon mukavia muistoja ja itsekkin tykkäisin enemmän mattoja kutoa. Viime kerrasta on jo muutama vuosi aikaa. Laitathan kuvan matosta, kun saat valmiiksi? :) Monia noista kevään kukkijoista odotan itsekkin. Harmi vain kun valkovuokkoja täälläpäin on todella vähän. Yhden mättään löysin ihan yllättäen meidän autiotuvan markeilta. Muualla en ole niihin törmännyt. Mutta sitä yhtä mätätstä odotan innolla kukkaan! Mukavaa pääsiäisviikkoa!

    VastaaPoista

Kevät mielessä.

 Jokohan ois kovimmat pakkaset ja lumisateet tältä talavelta loppunu! Meillä on ollu kovia pakkasia ja runsasta lumentuloa koko talavi. -36 ...

Suosituimmat artikkelit