perjantai 7. joulukuuta 2018

Sinivalkoista-haaste 2018

Sain tämän haasteen jo aiemmin syksyllä Puutarhahetki-blogista Tiiulta, joka on haasteen alullepanija. Kiitos haasteesta!

Kun sain haasteen ajattelin heti, jotta eihän miulla oo montookaan sinistä kukkasta. Kun rupesin ajattelemaan tarkemmin, loksahti miulle mieleen ajatus. Eihän se tarvii pelekästään kukista ollakkaan!




Näissä kuvissa on sinistä sinisempi kevätkuva ja viimetalavelta kuva kuurasista maisemista. Molemmat on meijän rannasta. Talavikuvissa tuolla väylämerkin eissä näkkyy tuo musta möykky. Se on pilikkimiehen auto. Viimetalavena ol hyvät jiänkelit ja autot ja traktorit nähtiin montakertoo. Mie en oo lapsuuttani järven rannalla ollu ja oon arka jiälle mänemään. Nuorempi kun olin ja Pekka tek savottoo suaressa, olin muutaman kerran traktorin kyyvissä ja se riiti miulle. Kun jiätä on vähintään puol metrii, suksilla uskaltauvun mielellään rannan suuntasesti hiihtämään.


Kielokimppu pöyvällä, kauniit kukat ja ihana tuoksu. Kielo ja ruusu on tuoksuissa, vaikka käsisaippuassa parraat.


Hätkähyttävän värinen on sinivaleunikko. Ei taija olla luonnossa mittään muuta näin turkoosin sinistä! Kylyvin nyt syksyllä vanhoja sinivaleunikon siemeniä, suapi nähä vieläkö ittäävät.


Valkolehdokki ulukosaunan vieressä koivikossa. En monesta kasvista oo näin ilonen ollu, kun huomasin tämän silloin alakuaikoina Haapasalmelle tultuani. Pitäs isoja koivuja kuatoo tältä alueelta, vaan ei oo hennottu valkolehdokin tautta.


Sähäkän sininen  törmä- tai syyskatkero. Nyt en oo varma kumpi. Kauniisti kukkii pyöriinä pehkona. On käyny nyt tekemään taimia rinnalleen, oisko siemenistä. Tilasin toissa keväänä Vakkataimesta valakosen tiibetinkatkeron ja sinisen metsäkatkeron. Metsäkatkero kukki tänä syksynä ja molemmat on tarkotus siirtee tuohon mehtäpuutarhaan.


Eilen näppäsin tämän kuvan. Kun vain saisin tuon jouluruusun säilymään hengissä kevvääseen!

Nyt kun Suomi on viettäny itsenäisyyspäivee ja miulle on tullu ikkee enemmän, koti, uskonto ja isänmaa on  käyny merkihtemään entistä enemmän. Muistisairas isäni, joka ei muista aina mikä viikonpäivä on, muistaa lapsena tehyt evakkomatkat Kitteeltä Liperiin ja sen, miten rauhan tultuu hiän ol ollu 13vuotias, ja yötä-päivee hevosen kanssa tek siirtoajoa jotta heinät ja viljat, immeiset ja elläimet, kaikki mitä ol ylpiätään mahollista tuuva, tuotiin pois vallatulta alueelta. Ja miten oltiin onnellisia kun koti säily Suomen puolella, vaikkakin nykynen raja tul kilometrin piähän lapsuuskodistani. Nämä on tärkeitä muistoja ja mielelläni niitä kuuntelen ja kyselen. Yritän näitä asioita kertoo seuraaville sukupolovillekkin, jotta ei unohtus nuoremmiltakaan!

Tämmösen sinivalakosen postauksen sain aikaseks.

Kiitos kun kävit lukemassa!







































26 kommenttia:

  1. Kauniita sinivalokuvia. Kielon tuoksu on minustakin aivan ihana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Muija. Kielo on varmasti yks rakastetuimpia luonnonkukkia. Ihana kun suahaan nauttii näistä aarrekasveista!

      Poista
  2. Kertakaikkiaan ihanat siniset ja valkoiset kuvat. Kielo kuuluu suomalaiseen maisemaan, ja tuoksu niin hento ja suloinen. Jouluruusu on minulla hankintalistalla, samoin sinivaleunikko myös.
    Ihanat muistelut sota-ajalta, kannattaa kysellä vanhoilta ihmisiltä entisajoista bielä kun pystyy. 5v sitten menehtynyt isäni oli evakko, mutta ei hirveästi muistanut niistä ajoista, olihan alle kouluikäinen, mutta aina se mieli kuitenkin teki sinne lapsuusmaisemia katsomaan.
    Ihana postaus, kiitos sinulle Ulla.
    Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuuliki. Jukka Kuoppamäkikin laulaa 'sininen ja valkoinen'. Kielohan on kansalliskukkammekin ja kaikki varmaan sen tuntoo.
      Miulla on muutama jouluruusu kukkapenkissä, ja sinne tämäkin päätyy jos selevivää kevvääseen. Jos ittää miulla sinivaleunikot, suattaapi postii tulla sinne Juvalle.
      Nuo sota-ajan kokemukset on niin rankkoja jotta miullekkin kyyneleet silimiin tulloo, kuunnellessa juttuja niistä. Toivottavasti ei koskaan ennee tulis noita aikoja. Käykö isäs siellä lapsuusmaisemissa? Paljonhan ihmiset siellä käyvät entisillä elomailla.
      Hyvvee toista adventtii ja alakavoo viikkoa!

      Poista
  3. Kaunis postaus. Sinivaleunikko on kyllä hätkähdyttävän sininen. Äidilläni on muistaakseni sen siemeniä kylvettynä, toivottavasti itävät hyvin, niin saisin taimen tai pari itsellenikin. Sinulla on komean kokoinen jouluruusu. Toivottavasti se säilyy hengissä kevääseen asti. Huoneenlämmössä on aika hankala saada pidettyä se hyvävointisena, mutta jos sinulla on joku reilusti viileämpi tila, niin siellä se viihtyisi. Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minna. Oiskohan tuossa sinivaleunikossa ussiimpia sävyjä, kun tää miun tuntuu niin vahvasti turkoosilta? Siulle kanssa lähetän taimia siitä, (tai ens syksynä siemeniä) jos ei äitilläs iä ja miulla ittää!
      Viilee varasto meillä on, ja sinne vien. Hankalaks oon kuullu tuon jouluruusun sisätiloissa. Miulla kukkapenkissä olevassa ol paljon nuppuja. Jänis tai myyrä söi ne nuput. Laitoin käpälämäen myyrnkarkotus taplettejakin muahan ja nekin män!
      Mukavoo toista adventtii ja alakavoo viikkoa!

      Poista
  4. Hienoja ajatuksia itsenäisyydestä. Eipä niitä ne kadulla hihhuloijat, eikä kaikki nekään jotka siellä pressanlinnassa juhlivat, ajatelleet.
    Katselin sen dokumetin 1918 vuoden tapahtumista itsenäisyyspäivän aamuna, niin ei enää jaksa katella Tuntematonta sotilasta. Millasta lie ollut elämä silloin, äitini syntyi samoihin aikoihin keväällä 1918. Onneksi Pohjois-Karjassa ei hirveitä taisteluita käyty.
    On tuo valkolehdokki ihana kukka. Siellä kun asuin niin kylätien varressa kasvoi maariankämmekkää. Niin sekin oli hieno kukka.
    Enpä uskaltas lähtee jäille traktorilla, hui. Eiköhän lie joku uponnut sielläkin jäihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Emilie. Veteraaneille juhlat pitäs järjestee, muut joutas sieltä jättee pois. Ihmeellistä on nuo hihhuloijat!
      Myö kahottiin se sama dokumentti. On ne ollu rankkoja tapahtumia ja aikoja. Mie yllätyin siitä , jotta Viipurissa ol niin kovat taistelut.
      Valkolehdokki tuoksuu illalla ja vahingossa sen älysin. Istuttiin saunan kuistilla ja ihmeteltiin mistä tulloo noin hyvä tuoksu. Miten pitkään lienevätkin tuossa koivikossa kasvaneet. Maariankämmekkä on hieno , orkidean sukuinen. Se taitaa olla nykysin rauhotettu.
      On niitä traktoreita näillekkin rannoille järveen puotettu. Onneks ei kukkaan oo hukkunu!

      Poista
  5. Hienot kuvat🤗ja paljon sinistä löysit kumminkin.
    Juuri ilmestynyttä kirjaani varten tutkin pari vuotta vuosien 1917 - 18 tapahtumia. Mutkikkaita ja raskaita aikoja😥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ritavuoren juurella. Kun hoksasin laajentoo ajatusta, löyty sinistäkin ihan mukavasti.
      Raskaasta ajasta kirjan kirjotit. Täällä pohjan tähden alla, elokuvan oon monesti kahtonu ja siinä Koskelan Jussin hankaluuvet pappilan väen kanssa taksvärkistä, on erikoisesti jiäny mieleen. Torpparinvapautus laki mm. tul 1918 voimaan. Oiskohan noilla 1917-18 tapahtumilla ollu ossuuta assiiseen!

      Poista
  6. Vastaukset
    1. Kiitos Pauliina. Näkymät on jotakuinkin nyt, kuin tuossa talavikuvassa. Lunta on tuprutellu!

      Poista
  7. Oi´´´Pala kaunista SUOMEA!
    en katsonut linnanjuhlia,enkä ole enää vuosiin katellu.
    Kyllä Suomea puolustaneet,ovat ansainneet paikkansa tuonne itsenäisyyspäivän juhliin.eikä aina noita "pukuloistoja"...:),ulkokullattua touhua:))
    Varmasti lapsuus/nuoruus muistot ja varsinki evakko muistot säilyvät loppuun asti,
    Syvään kumarran!
    Aivan ihanan sinivalkoinen tarina!
    Hyvää sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Liisa.
      Myö kahottiin ja monia vieraita ois pitäny jättee kuhtumatta.
      Veteraanit vuan, jotta kaikki vielä elossa olevat kerkiis käyvä!
      Miun vanhemmat on onneks kertoneet paljon tuon ajan tapahtumista. Äit vainoo kirjotti kansallisarkistoon noista ajoista.
      Valtakunnan rajan ja rajamiehiin ja vartion elämee miekin seurasin lapsena.
      Hyvvee toista adventtii ja alakavoo viikkoa!

      Poista
  8. Ihana postaus ja todella kauniit kuvat! Minäkin pidän kovin kielon tuoksusta. Upean värinen tuo sinivaleunikko. Minä en ole saanut sitä talvehtimaan puutarhassamme. Kiva, että lähdit haasteeseen mukaan! Lisään huomenna postauksesi linkin haasteeseen vastanneiden listalle blogiini. Hyvää sunnuntai-iltaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiiu. Kielo on varmaan monen mieleinen kukka ja tuoksu. Vahva väri on tuossa sinivaleunikossa ja se on viihtyny meillä pitkään! Mukavoo adventti aikoo.

      Poista
  9. Ensimmäisent kuvat on ihania. Ja kesäiset kukkakuvat myös .Itsenäisyydestä me maksoimme kalliin hinnan joten arvostetaan sitä jokainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nila. Luontokuvat on ylleensä kauniit, pilivet ja er värit mitä vesi ja taivas heijastaa. Itsenäisyys on kallis ja arvostettava asia.

      Poista
  10. Vastaukset
    1. Kiitos Paula. Kaikki värit luonnossa sointuu keskenään. Sävyjä on valakosessa ja sinisessäkin monia.

      Poista
  11. Ihanat sinivalkoiset kuvat. Järvimaisemat ovat ihanat kaunis sinitaivas hejastaa kauniisti siniseen veteen Ja ihanat sinivalkoiset kukkaset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Irma. Järvimaisemat on meille suomalaisille, tuhansien järvien maassa asuville kaunista kaheltavvoo. Ja taivaan värit siihen heijastuu milloin sinisenä, milloin mustana. Luojan puutarhasta nuo valakoset, siniset miun kukkapenkistä.

      Poista
  12. Kaunis postaus!

    Aivan upea tuo sinivaleunikko!
    Minulla on pikkaisen siemeniä siemenvarastossani. Viime vuonna siemenkirjeestä otin muutaman. Osaatko sanoa, miten olisi hyvä tehdä niiden kanssa? Onnistuukohan esikasvatus kotona nyt keväällä, vai syyskylvökö olisi pitänyt tehdä?
    Kiitos etukäteen.
    Oikein mukavaa torstai-päivää sinulle :).
    /Ripsu

    VastaaPoista

Kevät mielessä.

 Jokohan ois kovimmat pakkaset ja lumisateet tältä talavelta loppunu! Meillä on ollu kovia pakkasia ja runsasta lumentuloa koko talavi. -36 ...

Suosituimmat artikkelit