Postauksen tekeminen nimittäin!
Onkin koko kesä vierähtänyt iliman postauksia ja toisten blogeihin vastoomatta. Koska kukkii haastekkin jäi avoimeksi, jospa siihen palattas vaikka talavella sitten. Alakukesästä kuvien siirto koneen päivityksen yhteydessä tek tenän. Sain siihen apuja heinäkuulla, vaan saamattomuus blogi hommiin on ollu nyt syynä.
Meillä on ollu helteistä ja kuivoo. Suorastaan rutikuivoo ja mehtäpalovarotus on nytkin piällä. Maatilalla kaikki sato on korjattu, säilörehua tul riittävästi, viljat kärsi kuivuudesta ja sato jäi keskinkertaseksi. Semmonenkin vitsaus Suomeen on tullu, länsisuomessa tuntuu olevan enemmänkin ja Villenkin muutamalle peltolohkolle, Rikkakananhirssi! Käytiin sisareni kanssa jätesäkkeihin kerreemässä ne juurineen kuivamaan ja talavella poltetaan. Siitä on varoteltu, euroopassa on levinny ja saastuttanu peltoja käyttökelevottomaks. Ei oo tietuu mistä on tännekkin tullu, osto siemenienkö seassa on ollu vai linnutko kuletti.
Kasteluu on riittäny puutarhassa ja kaikkii ei oo jaksettu ja kehattu kastellakkaan. Nyt sain kauan kaipaamani daalian 'Cafe au lait' kukkimaan puutarhaani. Tilasin Mustilasta keväällä useampia suurikukkaisia ja kaikki on hyvin kukkineeet. Zinniasta toivon saavani siemeniä talteen, on miusta tosi kauniita väreiltään ja preeriapenkissä nämä kaunottaret on. Zinnian kasvatus siemenestä onnistu hyvin ja useita eri värejä sain. laitan muutaman kuvan tuohon alle. On kerrottuja ja enemmän kerrottuja kukkia.
Luonnossa näitten värit ihan hehkuu kauniimpana. Hämähäkkikukkakin tuossa ylimmässä kuvassa, on melekein puoltoista metrinen.
Nyt onnistuin suamaan tuohon preeriapenkkiin kesäpäivänhattu 'Cherokee Sunset' lajikkeen siemenet itämään ja kasvamaan. Pussissa ei oo kun 8 siementä ja viis tainta sain. Kerkiisivät vuan tehä ja kypsytellä siemenet ensi kevääksi.
Paljon on talavituhoja raivattu pois ja eniten suren isojen pesäkuusien ja tuurenpihlajan menetyksiä. Kartiovalkokuusetkin taitaa joutoo poisotettaviks. Kuivuus ei oo niitä ainakaan korjannu. Rungollinen syyshortenssia 'Limelight' on myös menetetty ja vielä muistuttaa tuolla mehtäalalla tuhosta.
Tässä kaivetaan pesäkuusta ja ol työläs, juurakko päivässä. Kirves, lapio, rautakanki ja isot oksasakset ol apuna. Kylässäkävijät sanoivat, Ville kun tuop kaivurin, nousoo noppiisti. Mie totesin siihen! (Nyt tulloo meijän murretta.) Silloin kun ne miun esivanhemmat olivat sieltä hämeestä tullu suhmakon mäelle ja ukko Sefanias ol luosonnurmii käyny kuokkimaan pelloks, Lahenkylän miehet olivat tuumanneet, herkii hyvä mies tuosta hommasta. Ol Sefanis vastannu heille, ennen pittää muan myöstyy kun miehen ja raivas hyväks ja tasaseks pellon poikiensa kanssa, jota edelleen velpojat kyntää ja kylyväät. Niin samalla ajatuksella myökin kaivettiin noita sitkeitä juuria ja pois suatiin.
Köynnösruusu 'Flammentanz' on nyt istutettu ja muuriin sidottu. Muurin tekemisestäkin ois oma juttunsa. Ympäristötöitä siinä vielä on kesken. Lasken talaveks alas tuon ruusun, jos onnistus lumen alla talavehtimaan sitten.
Pelakuut on loistanu lämpimässä kesässä. Kasvihuoneen ikkunoilla kukkivat kauniisti ja kuistillakin isommat ja roikkuvat on loistossaan.
Satoa kasvihuoneesta on syöty ja säilötty. Kasvihuonekurkkuja laitoin kaks ja se ol virhe. Ykskin ois hyvin riittäny. Jaettu on kylälle kurkkuja kelle kelepovaa ja koiteltu syyvä minkä maistuu. Tomatit kasvo hyvin ja satoisasti ja paholaisen hilloa keitin ussiimman satsin, pizzaan laitettavaks ja ihan ruuan lisäkkeenäkin käy. Mukavasti chili tulisuutta antaa.
Tänäaamuna kuvan otin kun itselleni leipäpalset tein aamutuimaan. Suippopaprikan siemenet otin kaupan suippopaprikasta ja tuo tumma lajike on 'Chocobell'. Keltanen ja punaisia muitakin laatuja kasvihuoneessa vielä on kypsymässä.
Naapurit on tänä vuonna meille keränny mustikat ja puolukat pyytämättä. Sisareni keräs mustikoita sankon verran, Esko keräs ja Eija siivos monta sankollista mustikkoo ja viime maanantaina hyö toivat puolukoita neljä sankollista, puhistettuna. Kun kysyin, mitä oon velkoo. Esko sanoi, nää on ystävyydestä Pekan kanssa, Pekalla on nyt sairautta. Ei ollu meikäläisellä itku ettäällä niistä sanoista. Perjantai iltana Pete toi viis sankollista puolukkoo ja ystävän lahjoo nekin. Jotenkin yritän muistoo tästä kallisarvoisesta asiasta heitä. Myö ei nyt marjamehtään oo mänty. Ajattelin viimevuonna kerättyjen vielä tulevan talaven meijät vievän, vaan hyvin nyt riittää kaikki. Meinoon osan survoksesta viiä tuonne kehitysvammaisten asumisyksikköön, sinne soppii ja hyö laittavat aamupuuron päälle ja smoothien sekaan. Ovat sanoneet mielellään ottavansa ja on muutakin makua kuin banaani ja omena. Sisareni vei sinne jo molempia marjoja. Pikkusen laitoin mehua tulemaan viinihapolla puolukoista. Sen verran kesällä satoi, jotta marjat kasvoivat hyvin mehässä. Kanttarellii oon keränny tästä läheltä ja muuta sientä ei tarvii kerätäkkään, on niin kuivoo jotteivät kasva.
Kiitos kun kävit lukemassa!
