Kirjoja miullakin!

 En nyt toteuta tätä ihan alakuperäsellä tavalla. Tien 'mini' version aakkos kirjahaasteesta!

Esittelen puutarhakirjojani ja käsityökirjojani. On niitä jonkinverran ajansaatossa kertynytkin ja osan oon laittanu kiertoon. Näissäkin on kirjoja, joihin tulee tartuttuu useasti! Pitkähkö postaus!

Nuorempana kävin kirjastossa usein ja luin paljon. Pojille lainattiin heille käypiä kirjoja ja ihelleni kaunokirjallisuutta pääasiassa. Työ maatilalla ei liikoja aikoja kirjanlukemiseen antanu. Mutta kun maatalouslomalle jäin, luvin iltaisin yöhön asti. Sunnuntai yleensä pyhitettiin ja kirja oli käsissä. Työhän oli 24/7 ja aina ol jotain tekemistä pellolla tai navetassa. Kiihkeät tilan rakennusvuodetkin veivät aikoo. Vuodessa oli lomaa n. 20pv, siinä oli vapaapäivät.  Pojille lukeminen ennenkuin oppivat ite lukemaan vei illalla aikoo ja nukutti jo ihteenikin kun se operaatio ol suoritettu, hyö kun ovat  iltaunisii ja aamulla aikaseen ylös. Se tapa on meilläkin. 

Kirjaston kirjoista tul Catherina Cooksonin Tilly Trotterit, Emily Bronten Humiseva harju, Enni Mustosen kirjat ym. jären tuttavaks. Oon ajatellu, jotta nythän mie joutasin tuas lukemaan ja meijän kunnassa on loistava kirjasto. Omaksi en halluu käyvä kerreemään, vaikka joululahjaksi ostan kirjoja näille miespuolisille lahjan saajille.

Miulla ei kirjat oo hyllyssä. Isäni valamistama penkki on yläkerran aulatilassa ja siihen pinoon oon keränny kirjani ja säilytettäväviä lehtiä. Vanhimmat lehet on kannellisiin laatikoihin hillottu, penkin alle. Karsintoo kovasti lehtien suhteen pitäs tehä, oon mm. kotipuutarhalehtii tilannu 1980 luvulta lähtien. Joitakin puutarhakirjoja löytyy varmasti noista kirja- ja lehtipinoista muitakin kuin tässä esittelyssä on.

Esittelen nyt muutamia näistä!

Nuorin ja vanhin. Kun kirjakaupassa näin tämän Hemulin kasvion, heti ostin. Ei ihan puutarhakirja oo, mutta melekein.  Ajatuksena on tehä poikani lasten kanssa kasvio. 6v. tyttö varmaan jaksaa keskittyy tähän hommaan tulevana kesänä. Miekin oon tehny koulussa kasvion. Lainoonpa tähän kirjan etusivulta Tove Janssonin tekstin. 

"Ja Hemuli levitti hameensa näyttääkseen heille 

ensimmäisen löytönsä. Mullan ja lehtien joukossa

oli pieni, kalpea kevätsipuli.

- Gagea lutea, Hemuli sanoi ylpeänä. - Kokoelman

numero yksi. Virheetön yksilö"

TAIKURIN HATTU

Kasviossa on hyvin esitelty metsät ja niissä lajityypilliset kasvit. Sammaleita ja sieniä, naavoja ja käpyjä unohtamatta. Kuusimetsästä opin miekin riidenlieosta ja metsäkortteesta niitten olevan kasveja dinosaurusten ajoilta. Kirjassa käsitellään mm. myrkylliset metsän kasvit. Uskon tekstin olevan niin mielenkiintoisen, että lapset siihen uppoutuvat miun kanssa. Miekin tykkeen tästä kirjasta. Pihassa ja puistoissa, kosteikoissa, rannoilla ja ojissakin käyvään. Meren rannoillakin. Meilläkin tuolla mehtäpuutarhan laakealla kivellä kasvaa 'Kulosammal'! Pihan rikkakasvitkin esitellään. Kirjassa on 109 sivua. Kirjan syntymiseen on vaikuttanut useita tekijiä. Kasvien prässäys ja muistiinpanoillekkin on omat sivunsa. Mustavalkoiset ja kannen kuvat ovat Tove Janssonin.

Sitten vanhin puutarhakirjani ja se on miun numero 1. Kuva on tuolla ylempänä. Ens vuonna tulee 50 vuotta kun kävin Tiensuun emäntäkoulun Lieksassa. Olin yleislinjalla ja puutarhoo ja maatilaa oli enemmän kuin talouslinjalaisilla. Maija Kujanpään - meidän perheen puutarha oli oppaana ja innostava puutarha opettaja, koulun rehtori Kaarina Linnove. Kirjoo luettiin jo koulussa ahkeraan ja mukana on kulukenu näihinpäiviin. Selailin noita sivuja ja on ihan käyttökeleponen puutarhaopas tähän hetkeen. Tomattilajikkeita mitä kirjassa mainitaan, myydään edelleen. Kompostointi opit jäi selekäytimeen niiltäajoilta. Olihan osassa rakennuksia ulkohuussit ja 'makkikompostii' kiännettiin. Kukka ja koristekasveille se lannoite käytettiin. Syötäville ei. Kirjassa neuvotaan omenapuun sillastus/oksastus ja siinä ol oppi puutarhureillekkin kun maatilalla sillastettiin myyrän runtelemaa omenapuuta. Elossa on puu. Nuoremmat puutarhurit olivat kuulleet työstä, mutta eivät toteuttaneet. En miekään ollu tehny. Kirjan opeilla mäntiin!

Pihan ja Puutarhan pikkujättiläisen sain pojiltani erääksi äitienpäiväksi. Olin tosiaan yllättynyt ajatuksesta. Kirja on luettu ja lippuja ja lappuja on väleissä. Muistiinpanojakin kirjottelin. Oon tämän jälkeenkin suanu lahjaksi puutarhaan tai käsitöihin liittyviä kirjoja.

Puutarha ja Piha. Tähän sarjaan kuuluu 4 kirjoo.  Numero 1 on nuorella perheellä lainassa ja on puutarhan suunnittelu ja perustaminen. He ovat uuden äärellä puutarhan perustamisessa. Tämä kirjasarja on usean puutarhaimmeisen toteuttama. Irmeli Anttiroiko päätoimittajana ja mm. Ella Räty on osallistunut kirjasarjan tekoon ja hortonomi Juha Forsblom toimitti pitkään radiossa sunnuntaiaamuisin  'puutarhurin tietolaaria'. Muitakin puutarhan ammattilaisia on ollu kirjasarjan kimpussa. Tässä kirjasarjassa on kauniit kuvat ja mahtava tietomäärä.

Siiten muutama käsityökirja.

Käsityökirjoja olen saanu lehtien tilauslahjaksi, joululahjoiksi ja messuilta edullisesti ostettuina. Antikvariaatit ovat oivia ostopaikkoja myös käsityökirjoille.

 

Näissä olevia ohjeita oon käyttäny töissäni. Tuon OmaNukke kirjan ostin nukkeharrastukseni tiimoilta ja noita lauta- ja pirtanauhoja on hitaasti etenevässä brojektissa meneillään. Mattokirja ja tilkkukirjat on ahkerassa käytössä. Hurmaavat pitsit kirjasta tein Helenalle pitsi kukkaron, se on kaunis ja monessa työssäni on käyny toteen sanonta 'suutarin lapset iliman kenkijä'. Pussukoitakin monia oon ommellu, ihellä ei yhtään. Pekalle sain tehtyy oman pussukan. Farkuista tehdyn maton esittelin vuosia sitten. Noitten kirjapinon alla olevassa laatikossa on miun aarteita! Amerikkalaisia tilkkulehtiä. Siellä on nuo tilikkutyöt ihan huippuja.

Kaffe Fassettin kirjasta toteutin poikani pojan tilkkupeiton. Hiukan sovelsin ja palat tietenkin olivat erilaisia, pidetyistä kauluspaidoista leikattuja.

Viimesin hankinta josta en oo mittään tehny, sitten joskus! Vaikka lapaset. Viime vuonna julukastiin Minna Helteen Karjalaisneuleita. Sähköpostiin tul tarjous, johon tartuin. 

Ei vuan minnuu rauhaan heitä nämä neulomiset. Vaikkakin hätäseltään normi villasukat onnistuu. Elättelen vielä toivetta villapaidan neulomisesta! Ihailen käsin tehtyjä villapaitoja ja takkeja. Miulla on onni omistoo muutama. Neulotin vuosia sitten villatakin kasvivärjeemistäni langoista ja siitä oon tykänny. Kyllä kelepovaa vaikka Helsinkiin sillä nutulla lähtii ja oon kerran käynykkin.

Tässä miun kirjaesittely ja ajatus tästä postauksesta lähti, kun Kivipellon Sailan kirjapostausta kommentoin. Ihmettelin kuinka voip olla mahollista, jotta meillä on vuan muutama sama kirja. Niinpä toteutin tämän tälleen!

Kiitos  kun jaksoit lukea!

Yön pimeinä tunteina!

 Meillä on ollu vilikas trafiikki männeellä viikolla pihassa ja puutarhassa. Jäläkii on ilimestyny jokapuolelle.

Myyrä(t) on hyppiny vieraseteisen rappujen alle ja poispäin ahkerasti. Jottain vipeltämistä olin muuan yö kuulevinani välikatossa, vaan ei mittään sen kummempoo oo nyt kuulunu. Litskut pitäs viritellä pyydystämään.

Kyllä miusta aika nättejä on nuo jälet, kukin tyylillään vipeltää.

Tässä kuvassa on kissapeto ollu jäniksen jäljillä. Suorastaan ilahuin kun jäljet pihamaassa näin. Miun kämmenen kokoinen on tuo tassu. Tuolta mehästä on tulleet ja parempiakin kuvia otin, minne lie piliveen männy, kun ei niitä löytyny. Pupu on määränny suunnan, Ilves vauhin.

Tuommosen jotoksen pihaan ja pellolle tekivät, miten lie pupun käyny, jäi tietämättä.

Juohtuupa nyt mieleen vuosien takanen asia, poikani venäjänajokoira Ronjan ja tupsukorvan kohtoomisesta. Talavisena päivänä kylän nuoretmiehet olivat Ilivesjahissa ja tuli haavakko. Ville ei ollu siinä souvissa mukana ja mehtämiehet tulivat hakemaan Ronjan avuksi, ettei kitumaan jäisi tupsukorva. (Ronja oli miusta maailman paras koira.) Uskollinen pihanvahti, ihmisille ystävällinen, mutta luonnettakin löyty. Turhoo ei räksyttäny, pihalla kun olin, joskus tännekkin kuulu sen kumea haukku, silloin sillä oli asiaa.

No, talavikeli oli, luntakin runsaasti ja mehtämiehet koiran kanssa jälille pääsivät. Kohtoominen koiralla ja Ilveksellä sattu ja koira kävi sitten eläinlääkärillä tikattavana. Ilivekselle tul noutaja. Rintaan piäs Ilives puremaan Ronjoo. Siitä koira toipu hyvin. Illalla tekivät mehtämiehet sairaskäynnin koiran luo, tais muistoo koira missä souvissa kippiitä tek ja uluko oven läpi pit ensimmäiset kuulumiset vaihtoo. Koira muris oventakana eteisessä. Haavakkona Ilves on vaarallinen peto. Iliveskanta on vahva tiälläpäin ja kauriita ei kukaan kerro nähneensä.

Kettu ja oraviakin on kuleksinu, orava käyp aamusin meitä tervehtimässä. Alppikärhöön talon nurkalle nousoo ja siitä lasikuistin ikkunapellille rapisemaan. Vanhamökki räystään rajasta piti vuosia sitten tihhii silimäsellä verkolla ympäriinsä verkottoo, nakertivat reikiä ja ullakkotilaan pesimään. Parhaillaan kolome oravoo yhtäaikoo seinällä nähtiin.

Eihän se ihme oo jos mehänelävät pihassa kuleksii, kun mehtä melekein rappusilta alakaa. 

Järvellä on kalastajia ja hiihtäjiä nähty, oiskohan ihan pilkkikilpailut ollu eilen tuossa kylätalon rannassa. 

Myökin on suatu kalastajilta pyyntituoretta kalaa, Madetta ja isoja pilkkiahvenia. Soppa mateesta, ahvenet paistettuna herkkua. Jäätä on kuulemma 60cm. ja jäänalle en piäsis miekään arkajalaka. En lapsuuttani oo järvenrannalla eläny ja en jäälle tunkeuvu, muuta kun joskus rannan suunnassa hiihän.

Siinä kaks puoltoista kilosta Madetta, maksan laitan keittoon, suuruksen kanssa tien keiton. Kuohukermaan vehnäjauhoja ja vielä voita nokare. En laita muuta maustetta kuin maustepippuria ja sipulia. Hyvää on. Nuo miähnät pakastin, vatkasin haarukalla tuota mätiä, kun sain tuosta mätipussista sen pois, kaikki kalavot irtuvaa sillälailla ja useammasta vedestä huuhtelen. Sitten pakastan. Blinien kanssa syyvvään suolattuna. On se vuan ruma kala Made.

Kukkaisiakin asioita on. Maatiaisamaryllis kukki joulun seutuun ja nyt uuvestaan kahella kellolla.

Suattaa lehet hävittee aika tarkkaan pois, vars on pitkä.  Uutta sipulii kasvattaa viereen ja siinä on lehti.

Paprikat, keijunmekot, chilit on taimella. Kelloköynnös ei koukkuja oo näyttäny, on miulla toisesta pussista siemeniä laittoo, jos eivät idä nämä.

Vaihettiin kässäpiirin tomatinkasvattajan kanssa siemeniä, hänellä on hurjat miärät tomattii. Lajikkeet mitä sain on, Yellow fire runkotomatti, hieno. Heart Greakers vita, sydämen muotoset hedelmät, kirsikkatomatti. Dark galaxy, erikoisen väriset hedelmät. Santorino runkotomatti. Persimon runkotomatti. Lava flow, erikoisen värinen. voip kasvattoo avomaallakin. Mie joka en suuhuni kypsee tomattii laita, ihan villiinnyn näistä erilaisista. Tilasin Mustilasta mm. Indigo Rosen, kauniin värinsä tautta. Sosetta tien ja paholaisen hilloonkin männöö. Ruuissa olevana käyp miullekin. Tomattikeittoon en lusikkooni pistä. Taimia annan sisarilleni ja kypsiä tomattejakin jakelen kelle kelepovaa.

Pelakuitakin kävin tänään kahtomassa, ei oo menetyksiä ainakaan vielä ja kasvuun ovat lähteneet.

Rosenbud Astrid kuvassa. Tässä nuput on hyvin pyöreät ja kaunis kerrottu kukka. Suosittelen.

Mårbacka tässä ja alemmassa kuvassa, tuo alempi vuan värinsä on muuttanu valakoseks. Kylläpä ihmettelen.

En vielä oo leikelly ja jospa se siitä hennon vaaleanpunaiseksi muuttus, kuhan lannottelen. Valojen alla ovat talaven olleet, vähällä kastelulla. 

Lopetetaan sitte mistä alotettiinkin, vähän niinkuin jäläkiä on tuon miun käsityön pakotettu reikäommel! 

Kaunista on nämä reikäompeleet ja kaks lankoo otin pois, suap hyvin esille tämän päärmeen kiinnityksen. Marinan puutarhasta on kukkaset, etupistokirjontoo ja solomuja ei oo. Lanka puolitetaan alotuksessa ja lopetuksessa, suahaan siististit liitokset. Nuria puoli on samanlainen, muutama pisto uupuu siellä, annettakoon anteeks se. Harmi kun ei tule enmpi käytettyy näitä koristeompeleita.

Kiitos kun kävit lukemassa.

Himmeli.

Tälle postaukselle aiheen antaa, ehtiminen! Jo joulun alla muistelin, miulla on kaks himmelikirjoo. Rupesin kahtelemaan ja äkikseltään ei sattunu silimiin kuin toinen. Käy mielessä oisinko jollekin antanu lainaan, vaan ei ihan siltäkään tuntunu asia. Asia jäi silleen ja nyt reilu viikko sitten asia juohtu uudestaan mieleen. Otin ihan asiakseni ehtii kirjan. Miulla on aika paljon käsitöihin ja puutarhaan liittyviä kirjoja ja kirja kirjaltaan kävin läpi niitä. Kyllä löysin kadonneen kirjan. 

Tuolla vanhassa mökissä kylymässä kammarissa käyvessäni, sattu silimiini muovilaatikko, johon olin ainakin kymmenen vuotta sitten puhistanu ja pätkiny rukkiin olokia. Oisko se ollu alunpittein innostamassa työhön.

Kuivassa ja valolta suojassa olivat, kuin just käsiteltyjä. Naapuri viljelijä kasvatti pellossaan ruista yhtenä kesänä ja kysyin häneltä suanko leikata lyhteen, vaikka useamman hän lupasi. Kudoin sitten 'maksuksi' hänen emännälleen valkoiseen pellavaloimeen jouluisen olkiliinan. Leikkasin sirpillä yhen lyhteen ja kuivasin aitan vintillä sen. Talavella sitten otin lyhteen käsittelyyn ja puhistin korret, osan jo erottelin valamiiks eri rasioihin, mielessä ol himmelin teko.

Asia rupes jo aiemmin kiinnostamaan ja harjottelu työnä tein ensiks metsälauhasta (heinästä) siron, yksinkertasen himmelin. Oi miten kauniit korret siinä olikin. Erisävyiset liilat värit, jotka vaalenivat röyhyyn päin. Solomuja ei tässä heinässä ole.

 Värit on vaalennet vuosiensaatossa, pyörii meijän makuuhuoneen itäikkunan edessä. Kolmiulotteisena ei oikein tasaselta näytä, mutta yläpuolen ja alapuolen oljet on saman mittaset, samoin nuo vaakatasossa olevat myös. Pitkällä ja ohuella neulalla sain pujotettuu langan. Lasihelmi alapäässä. Erimittainen kymmenkulmainen tahokas on tämä. Pirjo Väänäsen Olkityöt kirjassa malli on kuusikulmainen tahokas. Tämä ja tuo seuraava ol viljasta kirjassa tehty, kokeilin noita heiniä.

Toinen harjotustyö on Järviruosta, sitähän materiaalii löytyy järvien ja ojien reiunoilta vaikka kuinka. On muuten kuivattuna ja siliputtuna erinomaista kompostorin kuiviketta! 

Ruoko on vahvoo ja sitkistä, tämä on värinsä säilyttäny täydellisesti. Risukasalta kuvassa tämäkin näyttää, kamera ei silimee korvoo. Lasikuistilla tämä pyörii ja kestäs varmaan ulkonakin, sateen suojassa. Pirkko Kuuselan himmeli - kirjassa on tämä malli nimeltään 'Maisa'.

Muutamat tutut olivat nähneet näitä miun tekeleitä silloin, tuonne maatilalle jätin isomman perinteisen himmelin. Ja he rupesivat kyselemään, pitäisinkö kylätalolla Marttojen merkeissä kurssin, se toteutu ja kipinän moni sai olkityöhön.

Himmelin perustekniikka on joko rakentaminen tai kutominen. Rakentaminen tarkottaa, ensin rakennetaan tahokkaat ja siitten niistä kootaan itse työ. Tuossa yläpuolen himmelissä näkyy alareunassa se tahokas. Ensimmäisessä koko työ on erikokosista tahokkaista.

Kutominen on jatkuvan langan tekniikka,, lankoo ei katkasta koko aikana, työ roikkuu koko ajan työn edetessä.

Nyt tämä viimesin työ, on modernein. Pirjo Väisäsen kirjasta 'Herkkä'. Koko työn korkeus on 80cm. Pystysuunnassa olevat oljet on 20cm. pitkiä ja poikkisuunnassa oleva oloki 8cm. Sanoin pojalleni, se sopis heijän moderniin taloonsa pyörimään. Ikkunat on katosta lattiiseen olohuoneessa. Kahotaan kuin käyp, innostuutko!

Ylempi kuva näistä on ruokapöydän päältä ja alempi seinee vasten, varjo viehätti tässä kuvassa. Siirrän kesäks tämän enempi nurkkaan päin. Tuo ensimmäinen himmeli on joulunseutuun pyörimässä tuvassa, yläkertaan siirrän sitten.

Tähtiäkin oljista suap, ovessa tai ikkunassa mukava koriste,

Aika ja valo on näitten aiemmin tehtyjen töitten värin tummuttanu, mutta kiilto säilyy kun auringon valo siihen sattuu. Korjatakkin voip, tässäkin tähessä on haljennu oloki.

Kastikka ja moni muukin heinäkasvi sopii materiaaliks, jos viljan olokia ei oo. Kaikista viljoista, speltti mukaan lukien voi olkitöitä tehä. Ruis kiiltonsa vuoks on yleisin.

 Olkityöt jos mitkä, on egologisia koristeita. Miulla himmelit pyörii katossa kesät talavet ja jotain maagista siinä liikkeessä on. Usein sitä jiäp kahtomaan hetkeks. Kevyesti suihkuttamalla puhistan aina.

Kun hävittämisen aika tulloo, ilosesti uunissa tai takassa pallaa. Ei muuta jiä kun pikkuriikkisen tuhkoo. Tai kaupungissa varmaan bio jätteeseen suap laittoo.

Pirjo Väisänen Olkityöt kirjassaan on hienosti rukiin kortta ja ihmisen elämee kuvannut samankaltaiseks! Laitampa tämän nyt teillekin luettavaks.

"Rukiin siemen kylvetään elokuussa. Se kehittyy maan lämmössä kuin lapsi äidin kohdussa yhdeksän kuukautta. Korsi kasvattaa yleensä kolme, neljä nivelkohtaa eli solmua. Solmujen välit kuvaavat hyvin elämän eri vaiheita: lapsuutta, nuoruutta, aikuisuutta ja vanhuutta.

Ensimmäinen solmuväli on lyhin, yleensä noin kymmenen senttiä. Se kuvaa hyvin lyhyttä varhaislapsuuttamme, joka luo perustan myöhemmälle elämälle. Lehtituppi peittää alimman solmuvälin kokonaan: se suojaa sitä aivan kuin vanhemmat suojaavat lapsiaan.

Seuraavaan solmuun asti ruis kasvaa nuoruuttaan, vahvaa ja tukevaa vartta, kuten nuori kasvattaa perheessään itselleen vahvan pohjan, jolta ponnistaa kohti aikuisuutta. Suojaava lehti peittää kortta enää puoliväliin. Vanhempien on pakko antaa nuoren kasvattaa siipiään maailmaa varten.

Toisen ja kolmannen solmun väliin jää aikuisuus. Se on oljenkorren pisin solmuväli aivan kuin  elämässä aikuisuus on pisin kehittymisen ja kasvun aika. Rukiissa tähän osaan  voi tulla kasvun aikana mutkia ja epämuodostumia, mutta niinhän elämä haastaa aikuisenkin: tulee mutkia ja kovia aikoja, joutuu kohtaamaan tuulta ja tuiverrusta monelta suunnalta. Mutkien jälkeen ruis jatkaa kuitenkin kasvuaan suorana seuraten alkuperäistä  kasvusuuntaansa. Paljon mahtuu niin rukiin kuin ihmisenkin aikuisuuteen kasvua, voimaa ja vahvuutta.

Viimeinen solmuväli  ohenee ohenemistaan ennen kuin päättyy tähkään. Kasvamme elämässä kohti vanhuutta ja kypsyyttä. Rukiinkorsi ohenee, vanhenetessamme mekin henkistymme ja valmistaudumme sadon korjuuseen. Kypsä rukiintähkä taipuu nöyränä  maan puoleen ja jää odottamaan korjuuta. On aika jättää mainen vaellus, antaa lahja suraavalle sukupolvelle vanhuuden viisautena ja elämänohjeina - tai siemen ja leipäviljana kuten ruis." 

Muutamana päivinä nähtiin helmiäispilviä ja laitampa kuvan, Poikani tuolta tilalta soitti, en muuten ois hoksannutkaan.

Kiitos kun kävit lukemassa!

 

Puutarhavuosi 2024

 Haaste Puutarhavuosi 2024. Tämän haasteen alullepanija on Hiidenkiven puutarhan Minna. 

Miut haasto mukaan Rikkaruohoelämää blogi mukaan tähän. Kiitos molemmille!

Tässäpä on miun ajatuksia menneestä vuodesta.

1. Mitä uutta teit tai koit puutarhassa?

Ruohonleikkaus jäi ajettavalla leikkurilla miun kontolle kokonaan. Oon sitä tehny aiemminkin, tuolla maatilalla. Tähän asti on ollu Pekan homma se. Pensaitten alle en uskalla männä, vaikka etuleikkuri onkin ja semmoset kohat muutkin minne ei ajettavaa leikkuria viiä, hän hoitaa työnnettävällä ruohonleikkurilla. Trimmaaamiset ja niittämiset oon tehny ennenkin.

2. Pysyitkö viime talvena tekemissäsi suunnitelmissa?

Suunnilleen kyllä! En kiveen hakattuja suunnitelmia yleensäkkään tie. 

3. Tuliko puutarhaan kesän aikana uusia kasveja?

Jonkun verran! 

Taimistoja ei oo meijän lähellä, naapurikunnassa on valtakunnallisen kauppaketjun myymälä ja keväällä sieltä saa peruskasveja. Tilaamaan he eivät rupea, vaikka listan jo syksyllä veis, vain ne mitä myymälähoitaja on päättäny tilata, saa. Mutta onneks on posti ja matkahuolto, jotka kuljettavat taimiostokset mieluusti, muualtakin kuin kotimaasta. Tilasin mm. Mustilasta daalian juurakoita, Bernhavenilta esikoita ja jouluruusuja. Peltosen puutarhalta pelargoneja. Syksyllä Suomen pioniseuralta pionien juurakoita, uutta penkkiä niille suunnittelen. Kellarissa ruukutettuina ovat, kukkasipuleita Hollannista ja siemeniäkin tilasin monesta liikkeestä.

4. Menetitkö kasveja?

 Älä edes kysy, kuinka monta!

 14v. Tuurenpihlaja, jo edellisenä syksynä jätti lehet syksyllä puuhun ja puottamatta. Rungollinen syyshortenssia 'Limelight' myös heitti henkensä. 3kpl. 14vuotiaita talvenkestäväks ja varmakasvuiseks ilimotettuja 'Nidiformis' pesäkuusia. Halkaisia ol jo yli metrin näillä, joka syksy puhistettiin kaikki  lehet pois, mitkä ol lentäny niitten päälle. Etteivät märät lehet sitten hautois neulasia. Varjostusverkot helemikuun alussa laitettiin, samalla suojasivat isot alppiruusut. Ne säästyivät. Kartiovalkokuuset 'Conica' ja kotimaiset katajat 'Urho' voivat viime kesänä huonosti, neulasia varistivat runsaasti, harvaks mänivät. Suapi nähä miten voivat kun kevät koittaa. Kartiovalkokuuset aroiks tiesinkin, pakkaspeitteillä suojataan, kun juurakolle ja oksille lunta on satanu. Se näissä eniten kirpas, kun kauniiks ja kookkaiks suatiin ja yks talavi sai näin mittavat tuhot. Kova pakkastalavi ja jäänpäältä puhaltava kylymä vinka varmaan ol syyllinen tuhoihin. Havuissa menetykset tuntuvat suurilta, kun ovat hidaskasvusia!

5. Mitä sellaista haluaisit puutarhaasi, mitä et vieläkään ole saanut?

   

 Eipä nyt äkikseltään tule mittään mieleen.

6. Mikä asia viime kaudelta tulee aina muistuttamaan sinua kesästä 2024?

   

Kuivuus ja helle. Onneks on tuo iso allas vieressä ja vettä riittää. Pumppu on laiturissa kiinni ja letkut riittää tuonne mehtäalalekkin.

7. Mikä oli suurin saavutuksesi puutarhassa viime vuonna?

Muuri suatiin valamiiks ja 'Flammentanz' köynnösruusu haravakoneen pyörään kiinni. Nyt syksyllä irrotin sen ja maahan laskin pitkälleen, lehillä peittelin vähän (toivottavasti ei homehu). Nyt on lunta suojana. Kuvassa juuri ruukusta istutettuna ja tukikeppikin poistamatta.

8. Mikä oli paras paras ostoksesi/hankintasi?

   

Hankin lisää kasvivaloja ledeinä. Tuolla vanhassa mökissä pelakuut paistattelevat vuoden pimeimpinä kuukausina valojen alla. Puulla kun lämmitetään ei sähkön kulutuskaan ole suuri.

9. Tuliko tehtyä virhehankintoja?

   

Ei, on vain erilaisia kokeiluja! Sain pojiltani ylläri äitienpäivä lahjaksi Lappeenrantaan hotellimajoituksen ja siihen kulttuuriakin mukaan. Pekka ei lähteny sille reissulle ja pyysin sisareni kaveriksi. Samalla käytiin Mustilassa rodojen ja atsaleojen kukinta aikaan. Ostin sieltä uuden alppiruusun puutarhaan. Matalan lajikkeen 'Tiuku', on FinE- lajike. Jännityksellä vuotan tulevoo kesää, joko kukkia näyttäs!

10. Mikä kasvi yllätti sinut positiivisesti?

     

Pistokkaista kasvattamani kärhöt. Kaikissa viidessä kukan näin, 'Pilkukas' pisti parastaan toisena kukintvuotenaan!

11. Mikä kasvi oli suurin pettymyksesi?

    

 Karhunvadelma 'Sonja', ei montakaan kukkoo nähty eikä marjoja. Monet vanhemmat versot sain leikata pois. Talaven tekosia sekin varmaan. 

12. Pitikö puutarhabudjettisi?

      

Mikä butjetti? Semmosta en tie, maltillisesti yritän ostoo. Joskus on tehtävä isompiakin ostoksia.

13. Mitä opit?

      

Suuriakin pettymyksiä välistä tulloo. Niitä ei pitkään pie käyvä murehtimaan!

14. Vinkit ensi kasvukaudelle!

  

Aikaseen keväällä lannotukset orgaanisella (meijän tapauksessa separoitu karjanlanta) kasveille, mille meinoon. Käytiin suolta ojanpenkasta tummoo turvetta lannan päälle ja ahkerasti kasteltiin koko kesä. Nuoret alppiruusut ja atsaleat kasvoivat hyvin ja joitakin kukkiakin nähtiin. Kärhöt hyötyivät lantalisästä ja kukkivat kauniisti. Kuvassa tarhakellokärhö 'Aljonushka'.

15. Mitä odotat tulevalta kasvukaudelta?

Kauhun sekaisin tuntein!

Suahaanko pioneille penkki tehtyy, uusia juurakoita on kellarissa useita. Siemenestä kasvattamani pionit ja atsaleatkin vois jo maahan istuttoo. Uusia havuja on hankittava, ajattelen kartiovalkokuusten tilalle kääpiö lännenpihtoo, onko kestävämpi, se mietityttää? Daalian juurakoitakin on kellarissa paljon maahan laitettavaks, jos säilyvät. Kylymämään eivät piäse. 

Toivottavasti vettä taivaalta suahaan normaalisti ja paahtavoo hellettä ei kaivata!

16. Tuleeko mieleen vielä jotakin mitä haluaisit kertoa puutarhavuodesta!

 Aika paljon esikasvatin taimia ja joka vuos lupailen ihelleni, jotta vähentee pitäs näitä hommia. Hetimmiten kun suustani piästän nämä sanat, ne unohtuu. Sisarenikin on huomioinu tään, no hänellekin kasvatan.

Lyhennetyn version nyt kirjotin enkä kaikkia vaihtoehtoja  maininnu, tämä ol miun ajatelma viimevuodesta!

Haaste on jo ennen jouluu kiertäny ja en nyt haasta kettään.

Kiitos kun kävit lukemassa !

Uusi Vuosi!

 

Hyvää alkavaa vuotta 2025!

Talven tuntua.

 Nyt tuntuu jo vähän talavisemmalta. Neljä kertoo on järveen kansi päälle jäätyny, sulatellu on pois aiemmin. Jokohan nyt kestäs viijennet! Pakkanen on kivunnu 12* asteeseen öisin ja lunta reilu viisi senttii. Hyvin on kaunis luonto nyt.

Kaunis kuorutus on puissa ja pensaissa. Laitan muutamia kuvia pihasta ja tuolta mehtäpuutarhasta.

Risuaitaan suatiin lisää materiaalii, kun veljeni kävi muutaman koivun kaatamassa ja uppotukkeja ajautu rantaan syksymmällä, nekin pätkittiin ja pilikottiin.

Jouluset hommat on alakanu miullakin ja kranssikurssi pyöri viikonloppuna. Kuva on miun tekemistä, mänty sai kaverikseen pihtakuusta. Metsäkuusi mustikanvarpuja ja mustikanvarvut liekoja. Mukava ol pöydän ääressä tehä kun uunissa tulet selekee lämmitti. On varaava takka ja hyvin on riittäny lämmittämään tuvan ja toisen kammarin. Pelakuut talavehtii näissä ja ei joka päivä lämmitetä. Varuilta on patterit säädetty 10 asteeseen, ei vielä oo lämmittäneet. Tuon pellava rusettisen otan poikani perheen ulkooveen laitettavaks, omenamehua myös vien mukanani. Ol runsaasti omenoita mehustettavaks.

Paistohommat jouluks aloittelen tulevalla viikolla, hyvin vielä kerkivää. 

Lähen huomenaamulla junalla isollekirkolle, lakkiaiset ja syntymäpäivät on nyt tiiossa juhlittavaks. Pekka jää kotiin tällä kertoo. Poikamme perheen kanssa juhliin mänen.

Oon ommellu viemisiks lakkiaisperheen tytöille meikkipussukat, molemmat ovat jo opiskelemassa ammattiin. Pekan sisaren tyttären perhettä ovat, poika nyt juhlii ylioppilaaksi pääsyä, kesällä koittaa sitten armeija.

Kettupussukan suussa on tukiraudat ja aukivaa kuin lääkärin laukku. tämä jää toistaseks kotiin.

Kukkia on vuorikankaassa näissä viemis pussukoissa. Toisessa ruusuja ja toisessa unikoita. Liimahuopa on tukemassa rakennetta.  Molemmissa päälikankaat Marimekkoa, keltanen paksumpoo puuvilloo ja sinipunainen markiisii.  Lahjaks saa heidän kankaistaan tehä. Tuossa sinipunasessa oleva vetoketju on nelisenkymmentä vuotta vanha, sain niitä silloin optiketjulla töissä olevalta sukulaiselta, vielä on useampi eriväreissä jemmassa. Ei oo ajanhammas tehny mittään ketjuille.

Tuossa tukirauta pussukassa on vuorikangas vartonaista vuorikangasta ja pyyhkimällä saa putsata. Ompelukone on surissu ahkeraan tänä syksynä.

Ensimmäiseks adventiks laitoin pöydälle Karjalan punapoimintoo olevan liinan. Kuvio on Kiteen kukka. Vanha orkidea sukuun kuuluva Ludisia, on kasvattanu nyt hyvän ruusukkeen tuohon ruukkuun ja leikkoon nuo rönsyilevät oksat juurtumaan, kuhan kukat kuihtuu. Paljon on nyt nuppuja aukastavana. Jalopuikkokämmekkä on nyt ensimmäisiä kukkiaan puottamassa, revin vanhan juurakon viime keväänä pienemmäks ja kaks puikkoa rupes kukkimaan. Mökissä on miulla muutama lehtensä pudottava puikkokämmekkä ikkunoo vasten, mahollisemman viileessä ja valosassa. En kastele niitä ennen helemikuuta. Saapipa nähä, innostuutko keväällä kukkimaan.

Pyörösii viikolla paistoin ja lauantaina sitten poikani perheessä paistetaan piirakoita syntymäpäiville. Pikkumies täyttää 3v. ja etelän immeisille on kotona leivotut piirakat herkkuu. Ohraryyni riisin seassa antaa hyvää makua (syvämmessä) täytteessä. 

Eilen illalla otin puhelimella kuvan rannasta, Venus planeetta on ilimestyny iltataivaalle, heijastaa kelmeää valoa jäänpintaan ja Merkurius näkkyy aamutaivaalla. Selällään oleva kuunsirppi näky tänään ilta neljän tietämillä. Mielenkiintoista on kahella noita taivaankappaleita.

Hyvää itsenäisyyspäivää!